Kuvitteellinen tarina siitä, kuinka Kiira Riihijärvi voittaa maailmanlistan ykköspelaaja Nelly Kordan Solheim Cupin ratkaisevassa kaksinpelissä.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 5/2020)
Jos pysähtyisin pohtimaan käsillä olevaa tilannetta, saattaisin tuntea oloni epätodelliseksi. Mutta nyt ei ole sen aika. Nyt haluan pitää kiinni tästä hetkestä ja sulkea mielestäni kaiken ylimääräisen pois.
Nelinpelini ovat sujuneet loistavasti. Avauspäivänä kapteenimme Suzann Pettersen laittoi minut heti kentälle Saksan Sophia Popovin pariksi. Oli upeaa aloittaa oma Solheim Cup -ura major-voittajan rinnalla. Sophia on ihana tyyppi. Hänen seurassaan alkujännitykseni karisi nopeasti, ja meillä synkkasi hyvin yhteen. Voitimme päivän molemmat ottelumme erinomaisella pelillä lukemin 3/2.
Olisimme hyvin voineet jatkaa yhdessä myös toisena päivänä, mutta Suzannilla oli parempi idea: suomalaispari!
Oli mahtavaa pelata Matilda Castrenin kanssa. Matilda on tosi mukava, ja nyt sain tilaisuuden seurata hänen huippupeliään aitiopaikalta. Pelasin itsekin todella hyvin. Aamupäivällä voitimme Jennifer Kupchon ja Rose Zhangin fourballissa 4/3. Iltapäivällä kävimme tosi kovatasoisen 1/0-voittoomme päättyneen kamppailun Kordan sisaruksia vastaan. Nyt toinen heistä, Nelly Korda, asettuu kaksinpelissä minua vastaan.
Johdamme ottelua nelinpelien jälkeen luvuin 8,5–7,5. Kahdestatoista kaksinpelistä tarvitsemme kuusi pistettä, niin Solheim Cup on Euroopan.
Pelaan seitsemännessä parissa. Se oli oma toiveeni. Alkupään lähtöihin on sijoitettu monia vahvimpia pelaajiamme, ja siksi luulen, että seitsemännen parin paikkeilla tunnelma alkaa tiivistyä. Haluan olla ratkaisemassa tätä ottelua.
Aurinko paistaa, taivaalla on muutama pilvenhattara. Ilmassa käy pieni, lämmin tuulenvire. On täydellinen golfsää. Äänekäs ranskalaisyleisö tunnistaa minut, kannustaa ja huutelee. Kuulen paljon myös suomenkielisiä sanoja.
Myönnän kyllä, että minua vähän jännittää. Ensimmäinen avaus jännittää aina, ihan sama, mikä kilpailu on kyseessä. Mutta jännitys laukeaa aina nopeasti. Mitä enemmän on ollut tiukoissa paikoissa ja isoissa kisoissa, sitä paremmin jännitykseen tottuu. Sitä ei voi harjoitella muuten kuin hakeutumalla tiukkoihin paikkoihin. Jännitys on sitä paitsi olennainen osa kilpagolfia. Se on merkki siitä, että se mitä olet juuri tekemässä, on sinulle tärkeää.
Kävelen ensimmäisen reiän tiille, ja meteli yltyy. Kotiyleisö laulaa kannatuslaulujaan. Tämä on se hetki, josta kaikki golfissa puhuvat, eikä sitä voi kokea missään muualla kuin Solheim Cupissa tai miesten Ryder Cupissa.
Vastassani on maailmanlistan ykköspelaaja, mutta se ei minua enää hätkäytä. Olen voittanut aiemmin kaudella jo kaksi LPGA Tourin kisaa ja ollut useissa muissa kilpailuissa kärkikymmenikössä. Olen jo osoittanut sekä itselleni että muille, että hyvänä päivänä voin voittaa kenet tahansa.
Tunnen, että tänään on hyvä päivä. Nukuin erinomaisesti, söin runsaan aamupalan ja kaikki on muutenkin hyvin. Tuntuu hienolta kantaa Euroopan värejä.
Nyt mennään, eikä meinata. Aion voittaa matsini.
Jälkikäteen en osaa edes kuvailla, mitä voiton jälkeen tapahtuu. Kaikki vain tapahtuu.
Hieman oikealle kaartuva ykkösreikä istuu hyvin silmääni. Lyön draiverilla tavaramerkkini, kevyen feidin, keskelle väylää. Nellykin avaa hyvin, ja lähestyy viiteen metriin. Laitan silti paremmaksi. Lyön sadasta metristä vähän yli metrin päähän reiästä ja voitan reiän birdiellä. Yksi up.
Minulle ei ole suurta väliä sillä, johdanko ottelua vai olenko takaa-ajajana, mutta näin on hyvä. Johtoasema antaa minulle vähän enemmän happea, tilaa pelata.
Pelaamme molemmat hyvät golfia, mutta otteeni pitää. Etuysin jälkeen olen kaksi reikää johdolla. Olen laittanut useita isoja putteja sisään. Niistä saa reikäpeleissä voimaa, ja ne ärsyttävät vastustajaa kaikkein eniten. Ne ovat kuin lyöntejä, joilla voi ottaa vastustajalta energiaa itselleen.
Nelly ei kuitenkaan ole turhaan maailman ykkös-pelaaja. Hän voittaa kymmenennen reiän hyvällä birdiellä, samoin seuraavan, ja tasoittaa ottelun. Minua ärsyttää, mutta positiivisella tavalla. Nyt on vain tarkennettava omaa peliä ja tehtävä itse birdiejä.
Katkaisen Nellyn momentumin heti, ja voitan kahdennentoista reiän. Olen hyvässä henkisessä tilassa.
Suzann Pettersen ajaa golfautolla vierelleni. Hän kertoo, että neljä aiempaa ottelua on jo päättynyt. Eurooppa on voittanut kaksi matsia, ja kaksi on päättynyt tasan. Johdamme ottelua 11,5–8,5. Myös kaksi muuta edelläni menevää ottelua etenevät Euroopan komennossa.
Nelly ei tietenkään anna periksi. Kolmannentoista reiän tasaamme varmoilla pareilla.
Neljästoista reikä on par-viitonen, jonka yltää kahdella hyvällä lyönnillä griinille. Nelly iskee hyvän draivin ja lyö sitten hybridillään keskelle griiniä. Lyön avaukseni väylälle, mutta jatkolyöntini on päivän heikoin. Päädyn griinistä oikealle hankalaan paikkaan bunkkerin taakse.
Mieleeni palautuvat heinäkuussa 2020 pelatut Ruuhikosken SM-kisat. Tullessamme viimeisenä päivänä yhdennelletoista reiälle johdin kilpailua neljällä lyönnillä. Löin par-viitosella hyvän avauksen ja huonon kakkoslyönnin, joka päätyi lähes samanlaiseen paikkaan kuin nyt. Lippu oli korotetun griinin takatasolla. Edessäni oli bunkkeri, griinin takana vesi. Palloni makasi paksussa raffissa, josta minun oli pakko lyödä korkea lobi, jotta pääsisin edes griinille. Onnistuin todella hyvin. Nostin palloni kuuteen metriin ja tein kahdella putilla parin. Se oli henkisesti tosi iso lyönti. Siitä olisi voinut tulla mitä tahansa.
Nelly on kahdeksan metrin päässä reiästä ja tekee lähes varmuudella birdien. Minun on pakko lyödä lähelle, mikäli meinaan tasata reiän, mutta muistan miten homma hoidetaan. Otan lob wedgen käteeni, ja svingaan rennosti. Palloni nousee raffista korkealle ilmaan, laskeutuu pari metriä bunkkerin takana ja pysähtyy kolmen metrin päähän reiästä. Lyönti on vielä parempi kuin Ruuhikoskella.
Nelly lyö hyvän eagle-putin, mutta pallo liukuu vähän alapuolelta ohi. Helppo birdie.
Edessäni on nyt iso putti, sellainen, jolla pääsee vastustajan ihon alle. Tähtään reiän verran oikealle, lyön hyvällä rytmillä ja pallo uppoaa keskelle reikää.
Reikä tasan, johdan edelleen yhdellä.
”Good birdie”, Nelly sanoo ja lähtee kävelemään kohti seuraavaa tiitä. Hän katsoo eteensä hieman alaviistoon.
Tämä on se hetki, josta kaikki golfissa puhuvat, eikä sitä voi kokea missään muualla.
Viidestoista reikä, keskipitkä par-kolmonen. Minun vuoroni avata ensimmäisenä. Tajuan olevani vahvasti läsnä hetkessä, mutta koitan samalla varoa, ettei kova lataukseni mene yli.
Lyöntini on täydellinen. Kevyesti kaartava feidi päätyy metrin päähän reiästä.
Nelly ei halua hävitä, mutta sitten käy niin kuin tällaisissa tilanteissa usein käy. Kun halu on kova ja kun on pakko onnistua. Hän svingaa aavistuksen nopeammalla rytmillä, hieman tavallista kovempaa, ja lyö pallonsa seitsemän metriä pitkäksi lipun taakse. Birdie-putissa hänellä on mukana enemmän toivoa kuin itseluottamusta. Putti jää lyhyeksi – par.
Kävelen pallolle, luen linjani huolellisesti ja pitäydyn tiukasti rutiineissani. Pallo putoaa vasemmasta sivureunasta reikään – birdie. Johdan kahdella kolme reikää ennen loppua.
Katsomo mylvii ja kannustaa. Kävelen yleisömeren keskellä, kun Suzann juoksee vierelleni. Hän kertoo, että myös kaksi muuta edelläni pelattavaa ottelua, joista toinen on Matildan matsi, ovat päättyneet Euroopan voittoon. Meillä on jo 13,5 pistettä koossa. Jos voitan otteluni, voitamme Solheim Cupin.
Tiiauspaikalla näen yleisön joukossa perheeni. He näyttävät iloisilta ja vähän jännittyneiltä, mutta yrittävät näyttää siltä kuin heitä ei jännittäisi. Jännitän tavallisesti enemmän tutun kuin tuntemattoman yleisön edessä, mutta perhettäni en osaa jännittää. Heidän suunnastaan ei ole koskaan tullut minulle paineita, ainoastaan tukea ja turvaa. Nyt saan heiltä tsemppaavaa voimaa. Hymyilen heille ja siirrän keskittymiseni takaisin peliin. Olen hyvä sulkemaan kaiken ylimääräisen pois mielestä ja keskittymään siihen, mitä olen tekemässä.
Oloni on rento ja luottavainen. Lyön jälleen pienen feidin, joka päätyy keskelle väylää. Nellyn avaus lähtee samassa linjassa ja jää pari metriä lyhyemmäksi. Hän lähestyy ensin. Nelly tietää, että hänen pitäisi voittaa reikä. Hän lyö huippupelaajan rutiinilla lähestymisensä neljään ja puoleen metriin.
Havahdun tilanteeseen. Pelaan Solheim Cupin luultavasti ratkaisevaa ottelua maailman ykköspelaajaa vastaan, ja minulla on ensimmäinen tilaisuus ratkaista ottelu. Tajuan, että koko golfia seuraavan maailman huomio on nyt minussa, Kiira Riihijärvessä.
Mutta minun maailmani on eri kuin yleisön. Olen keskellä peliä, keskittynyt ja itsevarma. Luonteestani on nyt apua. Olen tosi rauhallinen ja aika tasainen ihminen. En mene jatkuvasti ylös ja alas, enkä hetkahda kovin helposti. En tee pienistä asioista kovin suuria, ja pystyn käsittelemään suuretkin asiat varsin hyvin. Pystyn näkemään isomman kuvan. Tiedän nytkin, mitä teen.
Minulla on jäljellä kevyen rautakasin matka. Lippu on vähän edessä, mutta griinillä on hyvin tilaa pudottaa. Lyön pehmeästi, ja tiedän heti osuman jälkeen onnistuneeni. Palloni laskeutuu viisi metriä ennen lippua, ottaa pari pomppua ja pysähtyy vajaat kolme metriä ennen reikää.
Nelly puttaa ensin. Jännitys näkyy jo hänestä. Hän haluaisi voittaa matsin. Putti on hyvä, mutta halua ja adrenaliinia on taas hieman liikaa. Putti lähtee hieman haluttua kovempaa ja liukuu liian korkealta niukasti ohi reiän.
Kaikki on nyt minun käsissäni.
Tajuan äkkiä, että puttini on täsmälleen samanlainen kuin Suzann Pettersenillä oli oman ottelunsa ja koko Solheim Cupin viimeisellä reiällä vuonna 2019. Euroopan piti voittaa kolme viimeistä kentällä ollutta ottelua voittaakseen Solheim Cupin. Kaksi edellä pelattua kamppailua se oli jo hoitanut. Kun Suzannkin vielä upotti puttinsa, Eurooppa juhli. Nyt hän seuraa griinin laidalta, miten minun käy.
Sydämeni hakkaa vähän tavallista kovempaa. Tunnen kuinka kehoni hieman tärisee. Yritän hengittää syvään. Griinin ympärillä on hiljainen, odottava tunnelma. Jännityksen voi aistia ilmassa. Monet toivovat, että puttini menee sisään, toiset toivovat sen menevän ohi.
Putti viettää hieman alamäkeen ja kallistuu oikealta vasemmalle. Suuntaan palloni merkkiviivan kohti tähtäyspistettä ja asetun pallolleni. Tiedostan, ettei minulla ole mitään menetettävää. Jos en ota kolmea puttia, en voi enää hävitä ottelua. Voin vain lukea linjan, arvioida vauhdin ja putata. Ja kun pallo on irronnut lavasta, en voi tehdä enää mitään.
Mutta haluan laittaa putin sisään.
Osuma on hyvä, ja pallo lähtee lavasta pehmeästi. Merkkiviiva pyörii suoraan. Vauhdin hidastuessa pallo alkaa kaartua kohti reikää, mutta kaartuuko se tarpeeksi? Puoli metriä, kolmekymmentä senttiä, kaksikymmentä, kymmenen…
Pallo putoaa yläreunasta sisään.
En yleensä juuri tuuleta golfkentällä, mutta nyt se tulee jostain syvältä. Ilmassa on naurua, huutoa, hymyä, pelkkää iloa. Jälkikäteen en osaa edes kuvailla, mitä voiton jälkeen tapahtuu. Kaikki vain tapahtuu. Kaikki on yhtä suurta hurmosta.
Suzann tulee luokseni, lyö high fivet ja halaa riuskasti.
”Hienosti pelattu! Tiesin, että hoidat homman”, hän sanoo lyhyesti.
Hän voisi riehaantua enemmänkin, mutta nyt Suzann haluaa jättää estradin meille pelaajille. Hän sai pelaajana oman vastaavan hetkensä. Hän tietää, mitä se merkitsee.
Ikimuistoinen päivä kääntyy iltaan. Minua väsyttää, mutta en saa heti unta. Mietin usein nukkumaan mennessäni päivän suorituksiani. Muistelen, mitä olen kierroksella tehnyt ja millaisia lyöntejä olen lyönyt. Kun on viettänyt koko päivän golfkuplassa, kupla ei puhkea viimeiseen puttiin. Lyönnit, hetket ja ajatukset jäävät pääni sisälle pyörimään.
Nyt käyn mielessäni voittoputtiani läpi. Näen, kuinka palloni irtoaa lavasta ja viiva alkaa pyöriä, kuinka pallon vauhti alkaa jo hidastua.
Yritän palauttaa mieleeni, mitä sillä hetkellä tunsin, mitä ajattelin, millainen tunnelma griinillä oli. Mahtoiko Suzann Pettersen tuntea voittoputtinsa hetkellä samoin? Ehkä, mutta puteillamme on ainakin yksi merkittävä ero.
Kun Suzann upotti omansa vuonna 2019, hän ilmoitti hetkeä myöhemmin lehdistötilaisuudessa, että hänen uransa huippugolfissa on nyt päättynyt. Minun urani on tähänastisessa huippukohdassaan, mutta tähän se ei suinkaan pääty.
Alan hiljalleen tiedostaa, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut. Olen tehnyt unelmani eteen valtavasti töitä. Tiedostan, kuinka onnellinen olen. Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen jaksanut tehdä töitä kaiken tämän eteen. Unelmani saavuttaminen ei silti sammuta janoani. Haluni menestyä ja pelata golfia ammatikseni vain kasvaa.
Palloni kaartaa hiljaa…pyörähdys kerrallaan kohti reikää…ja putoaa maan alle hieman ennen kuin nukahdan.
Huippuhetkeni golfin parissa
”Kun pelaan hyvin ja tunnen, että pystyn kontrolloimaan peliäni. Kun tiedän, että peli on omissa käsissäni ja että jos tähtään tuonne, pallo myös lähtee sinne. Ne ovat minun huippuhetkiäni golfissa. Nautin golfista ja sen harjoittelemisesta yleensä ottaen todella paljon. Saan olla golfkentällä omassa rauhassani ja tehdä asioita itsenäisesti. Tykkään myös olla ulkona ja pelata hienoja kenttiä. Golfkentät ovat kauniita ja niiden tarjoamat maisemat upeita. Pidän myös golfin prosessista. Golfissa asioita voi tehdä aina paremmin, itseään voi aina kehittää. On kivaa, että työt eivät lopu, vaikka olisi maailman paras.”
Hieno kirjoitus Kiira! Peliäsi seuranneena uskon ja toivon unelmiesi vielä käyvän toteen ja näemme sinut voittokamppailuissa vielä useasti.