Lentopelko ja ammattilaisgolf eivät ole kaikkein helpoin yhdistelmä. Se ei silti estänyt Saksan kärkikaartiin kuuluvaa Fritschiä pelaamasta varsin hyvää kautta Euroopan kiertueella.
Lentäminen on osa ammattilaispelaajan arkipäivää, ja käytännössä edellytys sen toimivuudelle. Saksan kärkipelaajiin kuuluvan Florian Fritschin suhtautuminen lentomatkustamiseen muuttui vuonna 2005, kun pomppuinen lento aiheutti epämiellyttävän kokemuksen.
”Olin matkalla Frankfurtista Torinoon ja kone alkoi yhtäkkiä keikkua. Valmentajani kääntyi katsomaan minua ja sanoi: ’Jos tämä menee pieleen, niin kaikki on nopeasti ohi.’ Ryhdyin sittemmin ottamaan tarkemmin selvää kaikenlaisista lentämiseen liittyvistä asioista”, Fritsch sanoi Euroopan kiertueen sivuilla julkaistussa blogissaan.
”Aihe osoittautui mielenkiintoiseksi, mutta tiedon selvittäminen muuttui epäilyksi ja lopulta peloksi. Lensin taas muutaman kerran, kunnes vuonna 2010 en pystynyt matkustamaan Zürichistä Kenian turnaukseen. Päätin, että lentäminen oli tässä. Soitin manageritoimistooni, ja kerroin lopettavani ammattilaisurani. Palasin junalla kotiin.”
Tuolloin 24-vuotias Fritsch kertoi menneensä siviilitöihin, mutta kaipasi vuoden kuluttua takaisin kiertuegolfin pariin. Hän osallistui ET:n karsintoihin, ja sai yllätyksekseen ensimmäisen kerran kortin Euroopan kiertueelle.
”Se tuntui älyttömältä. Ensin käytät sen kaiken ajan päästäksesi huipulle. Sitten pidät vuoden verran taukoa, hädin tuskin harjoittelet, ja lopulta kuittaat kortin karsinnoista. Tämä laji osaa yllättää.”
Nousu pääkiertueelle ei saanut Fritschiä astumaan lentokoneeseen. Hän pelasi seuraavat vuodet vaihtelevalla menestyksellä eri kiertueilla ja saavutti kahden aikaisemman voiton lisäksi kaksi uutta ykköstilaa Saksan kiertueella (EPD). Viime vuonna Fritsch sai toistamiseen kortin ET:lle, jonka hän pystyi tällä kaudella uusimaan.
Hän päätyi toissa viikonloppuna Portugalissa sijalle 44, ja ylsi Race to Dubai -listalla (101:s) turvallisesti niiden joukkoon, joilla on nyt taskussaan kortti kaudelle 2017. Merkittävän tästä saavutuksesta tekee se, että Fritsch pelasi kauden aikana vain 12 turnausta, joista jokaiseen hän ajoi omalla autolla.
Alfred Dunhill Championshipin 7:s sija toi Florian Fritschille palkintorahaa lähes 104 000 euroa. Kuva: Getty Images.
Rahalistalla Fritschin molemmille puolille sijoittuneet Oliver Fisher ja Pelle Edberg tilastoivat 30 turnausta eli 2,5 kertaisen kilpailumäärän häneen verrattuna.
Koska Fritsch joutuu laatimaan kilpailukalenterinsa sen perusteella, miten paikalle pääsee mahdollisimman vaivattomasti maa- tai meriteitse, hän on automaattisesti sivussa Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Aasiassa pelattavista kisoista. Tänä vuonna Fritsch aloitti kautensa vasta toukokuussa.
Pelit lähtivät keväällä ruosteisesti liikkeelle, mutta kolme seitsemättä sijaa (mm. Skotlannin kolmen kentän kisa) kuuden viimeisen turnauksen jaksossa pitivät hänet pinnalla.
”Ajan vuosittain yli 40 000 kilometriä autolla kilpailumatkoja”, Fritsch kirjoitti blogissaan ja kertoi seuraavaksi matkanteostaan Portugal Mastersiin.
”Lontoon kisan jälkeen ajoin Portsmouthiin, ja olin lautalla klo 22.30. Laiva saapui Bilbaoon, Espanjaan tiistaina klo 7.45. Sieltä ajoin kymmenessä tunnissa Vilamouraan.”
”Ajaminen on mukavaa, ja tulee nähtyä paljon Eurooppaa. Olen kiinnostunut historiasta, joten jos saavun matkalla johonkin mielenkiintoiseen paikkaan, käyn tutustumassa siihen.”
Kun suurin osa Fritschin kanssakilpailjoista aloittaa tulevan kauden vielä tämän vuoden puolella, lienee hänen seuraava kilpailunsa noin kuuden kuukauden päässä.