"Tämä on tuonut paljon lisää kerroksia lajin harrastamiseen ja valtavasti lisää sisältöä elämääni", sanoo Suomen kovin golfkokemusten keräilijä.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 5/2020)
Antti Peltoniemi avaa pullon No. 1 Blend -viskiä ja kaataa tömpsyt kahteen pieneen pikariin. Olemme hänen kotonaan Seinäjoella, kellarissa, jonka veroista ei toista löydy. Ei ainakaan Suomesta, ehkei koko maailmasta.
Tämä on miesluola. Lajiinsa perusteellisesti uppoutuneen golfarin miesluola. Kun luolaan saapuu uusi vieras, Peltoniemi tarjoaa yleensä viskihuikan.
Kodin kellarikerros on täynnä golfrekvisiittaa. Tauluja, kirjoja, julisteita, lippiksiä, tulitikkuaskeja, mailoja, bägilätkiä.
Ja sitten on palloja. Paljon palloja.
Peltoniemi on hankkinut kaikilta pelaamiltaan kentiltä muistoksi kentän logopallon, aina kun se vain on ollut mahdollista. Hän on teettänyt paikallisella puusepällä pallotauluja eri kenttäkategorioille. The Open Championshipiä isännöinneille kentille on omansa, samoin U.S. Open ja Ryder Cup -kentille. Suurimpaan tauluista mahtuu satamäärin palloja. Siinä ovat kaikki Peltoniemen pelaamat The Rolex World’s Top 1000 Golf Courses -teoksesta löytyvät kentät.
Pallokirjanpidon lisäksi Peltoniemellä on pelaamistaan golfkentistä tarkka kirjanpito myös Excelissä. Tähän päivämäärään mennessä hän on pelannut 1352 eri golfkenttää. Se on mitä luultavimmin Suomen ennätys.
”Aina välillä joku kysyy, että oletko varmasti kiertänyt kaikki nämä kentät. Vastaan aina, että en ole – olen pelannut ne”, Peltoniemi hymähtää.
Hän ei ole pelannut pelkästään paljon kenttiä, vaan myös paljon hyviä kenttiä. The Open -rotaation kentistä hän on pelannut kaikki, samoin kaikki Ryder Cup -kentät. U.S. Open -kentistä, joita on yhteensä 53, häneltä puuttuu kaksi: Englewood Golf Club New Jerseyssä ja Fresh Meadow Country Club New Yorkissa. Rolexin-listalta hän on pelannut maailman tuhannesta parhaasta kentästä lähes puolet.
Suomessa Peltoniemen kenttäsaalis on omassa luokassaan. Yhdysvaltain Golfliitto USGA:n toiminnanjohtaja Mike Davis on arvioinut, ettei yhtä kattavaa huippukenttien kavalkadia taida löytyä keneltäkään, ei edes Yhdysvalloista.
Miesten Openeita isännöineistä kentistä Antti Peltoniemi on pelannut kahta vaille kaikki.
Moni Peltoniemen kenttäbongailusta kuullut pitää harrastusta suoranaisena maniana, pakkomielteenä. Peltoniemen mukaan kyse on jostain aivan muusta.
”Tämä on tuonut paljon lisää kerroksia lajin harrastamiseen ja valtavasti sisältöä elämääni. Sitä on vähän vaikea kuvata…”, hän sanoo mietteliäästi.
Hän on halunnut tutustua lajiin syvemmin ja ymmärtää sen piirteitä. Hän on halunnut lukea ja kokea maailman golfin tarinoita. Kentiltä on kertynyt myös paljon omia tarinoita eteenpäin kerrottaviksi.
”Rolexin kirja minulla on aina mukanani, ja tutustun kentän tarinaan yleensä kahdesti, ensin ennen peliä ja uudestaan pelin jälkeen. Kenttää kiertäessäni voin välillä silmissäni nähdä, miten vaikkapa jonkin historiallisen kilpailun tapahtumat ovat kyseisellä kentällä edenneet”, hän sanoo.
”Välillä joku kysyy kierroksella, että miksi olen niin hiljainen, että onko minulla joitain murheita. Kerron, ettei suinkaan ole. Yritän vain keskittyä hetkeen ja ammentaa kaiken kokemani.”
”Tämä on Klas Thunbergin, jääkenttien Paavo Nurmen, palkintokaappi.”
Lajissaan kenties ainutlaatuisen kenttäsaaliin on osaltaan mahdollistanut Peltoniemen merkittävä asema golfin hallintoelimissä. Hän on toiminut muun muassa Suomen Golfliiton ja Euroopan Golfliiton (EGA) hallituksissa ja niiden puheenjohtajana sekä Olympiakomitean hallituksessa. Merkittävät luottamustehtävät ovat vieneet Peltoniemeä ympäri maailmaa ja avanneet hänelle tavalliselle golfin harrastajalle hankalasti aukeavia ovia. Se on tosin pitkälti Peltoniemen omaa ansiota. Hänet tunnetaan golfpiireissä erinomaisena verkostoitujana.
”Antti tuntee kaikki keskeiset golfvaikuttajat”, sanoo Golfliiton nykyinen puheenjohtaja Hanna Hartikainen.
Siksi Peltoniemi on päässyt kokemaan muun muassa sellaisia kenttävalioita kuin Cypress Point ja Pine Valley, joita on erittäin vaikea päästä tavallisena lajin harrastajana pelaamaan. Hän toi aikoinaan huippuarkkitehti Robert Trent Jones Jr:n Suomeen suunnittelemaan Ruuhikosken kentän ja houkutteli Mike Davisin Rovaniemelle pelaamaan lumigolfia.
Trent Jonesin kanssa hän on nykyisin hyvä ystävä. Peltoniemi liittyi äskettäin Trent Jonesin Irlannin Watervilleen piirtämän yksityiskentän, Hogs Head Golf Clubin, jäseneksi. Klubin omistaja, yhdysvaltalainen Bryan Marsal, on syyskuussa miesten U.S. Openia isännöineen Winged Foot Golf Clubin puheenjohtaja. Hän kutsui Peltoniemen vieraaksi kotikentälleen New Yorkiin, mutta koronapandemian vuoksi Peltoniemi ei ole päässyt matkaan. Tänä vuonna reissusuunnitelmat ovat menneet muutenkin kokonaan uusiksi. Kuluvan vuoden kenttäbongaussaalis on jäänyt harvinaisen laihaksi.
Onnekseen Peltoniemi on aina voinut vetäytyä luolaansa lueskelemaan golfkirjallisuutta, järjestelemään rekvisiittaansa tai muistelemaan vanhoja. Hänellä on muutamia alkuvuosien kierroksia lukuun ottamatta kaikki tuloskortit tallella ja tarkka kirjanpito siitä, minkä kentän hän on milloinkin pelannut, kenen kanssa, millä tuloksella ja mitä muuta mielenkiintoista kenttään tai kierrokseen on liittynyt.
”Onneksi rupesin tekemään sitä tarpeeksi ajoissa. Jossain vaiheessa tajusin, että olin pelannut golfkenttiä jo jonkin verran. Tuloskortteja minulle oli kertynyt jo pahvilaatikollinen. Mietin silloin, että pitäisiköhän näitä ruveta laittamaan johonkin ylös”, Peltoniemi naurahtaa.
Golfaiheinen tulitikkuaskikokoelma.
Kaiken muun ohella miesluolasta löytyy myös melkoinen määrä palkintoja. Suurin osa niistä on muista lajeista kuin golfista, ja ne ovat esillä arvoisallaan paikalla.
”Tämä on Klas Thunbergin, jääkenttien Paavo Nurmen, palkintokaappi”, Peltoniemi sanoo.
Työskennellessään rakennusyhtiö PEABin toimitusjohtajana Peltoniemi hankki yhtiön silloisen talousjohtajan menehtyneen isän jäämistöissä olleen antiikkikaapin. Talousjohtajan vanhemmat ja pikaluistelun viisinkertainen olympiavoittaja olivat olleet keskenään perhetuttuja.
Nyt kaapissa on Peltoniemen mukaan muun muassa noin nelisenkymmentä Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruusmitalia ainakin hiihdosta, ampumahiihdosta ja yleisurheilusta.
Eräs palkinto on erityisen arvokas. Sen Peltoniemi sai armeija-aikanaan Porin prikaatissa parhaasta yleisurheilutuloksesta. Hän juoksi sotilasläänin mestaruuskilpailuissa 3000 metriä kovaan aikaan 8:32.
”Siellä oli paikalla SM-mitalisteja, minut oli vain alokkaana ilmoitettu mukaan. Kaksi kierrosta ennen maalia ajattelin, että kokeillaan nyt. Meinasin kuolla, mutta niin mä sen satuin voittamaan.”
Kovana kilpailijana Peltoniemi tunnetaan yhä edelleen myös golfpiireissä. Hänen kykyään venyä tiukoissa paikoissa parhaimpaansa pidetään ilmiömäisenä.
”Tämä on peräisin Moscow Country Clubilta, jonka rakensimme yhdessä Trent Jonesin kanssa”, Peltoniemi kertoo.
”Siellä pelattiin pitkään hyväntekeväisyyskilpailua, Presidents Cupia, Ryder Cupin tyyliin. Kerran ottelussa päädyttiin tasan ja edessä oli sudden death -uusinta. Löin ensimmäisellä uusintareiällä 160 metristä aivan lipun viereen ja voitimme matsin. Sain tämän palkinnon Venäjän silloiselta ulkoministerilta, Igor Ivanovilta.”
Pallotauluista suurin kertoo Antti Peltoniemen pelanneen Rolexin maailman tuhannen parhaan golfkentän -listalta lähes puolet kentistä.
Jotta miesluolaa voisi todella kutsua miesluolaksi, eräs varuste siellä on aina oltava: pöytälätkä. Se Stigan perinteinen pöytäjääkiekkopeli, johon lähes jokainen luolamieheksi kasvanut on aikanaan saanut kosketuksensa.
Antti Peltoniemen luolasta sellainen tietenkin löytyy.
”Moni nuorempi kaveri on lähtenyt täältä tappio niskassaan”, Peltoniemi on todennut virnistellen huomattuani pelin aiemmin päivällä.
Olen tulkinnut sen haasteeksi otteluun. Nyt on matsin aika.
Antti Peltoniemi on pelannut pöytälätkää ennenkin. Sen näkee heti, kun kiekko on pudonnut jäälle. Mutta en ole ihan aloittelija itsekään. Lapsena kaivoimme Stigan usein sängyn alta esiin, ja opiskeluaikoina pelasimme kavereiden kanssa turnauksia yhteisesti hankitulla pelillä. Nyt takana on pidempi tauko, mutta tuntuma on yhä kohtuullinen.
”Poikahan osaa pelata”, Peltoniemi huikkaa pelin lomasta.
Hän hallitsee peliä. Varsinkin oikean laitahyökkääjän ja keskushyökkääjän kahden käden yhdistelmä on Peltoniemellä petollisen vahva. Laidalta keskelle, laukaus suoraan syötöstä, 1-0. Peltoniemi tuulettaa.
Tasoitan pelin, mutta Peltoniemi tekee kaksi seuraavaa. 3-1. Ensimmäisenä viisi maalia tehnyt voittaa.
Saan vähitellen pelistä kiinni, ja alan kuroa eroa kiinni. Ensin uppoaa puolustajan kaukolaukaus, sitten keskushyökkääjäni tekee kaksi maalia. Siirryn 4-3 johtoon.
Peltoniemi pyörittää ja hakee vimmatusti tasoitusta. Läheltä liippaa, tolppa kolisee, mutta ei mene sisään, ei mistään.
”Antti, vihaan häviämistä”, Peter Dawson sanoo.
Sitten oikea laitahyökkääjäni saa kiekon. Kiekko jalan viereen, lyhyt nopea liike eteenpäin puolustajan ohi ja rannelaukaus suoraan liikkeestä. Kiekko viuhuu puolustajan selän takaa ja maalivahdin ohi vasempaan yläkulmaan. Voittomaali, 5-3.
”Mistä se meni?” Peltoniemi ihmettelee.
En malta pitää kielenkantojani kurissa.
”Antti, are we still friends?”
Peltoniemi marssii mitään sanomatta keittiöön, ottaa astiakaapista lasisen The Open 1995 -pikarin, ojentaa sen minulle ja sanoo:
”We are still friends.”
Edellistä taustoittaa tarina seitsemän vuoden takaa. Antti Peltoniemi pelaa nelinpelinä reikäpeliä R&A:n silloista pääsihteeriä Peter Dawsonia vastaan maailman golfkehdossa, Skotlannin St Andrewsin Old Coursella. Peltoniemen parina on EGA:n kilpailutoimikunnan puheenjohtaja, ruotsalainen Birgitta Ljung, Dawsonilla eräs ilmavoimien kenraali.
Ottelu on ollut reikäpeliä parhaimmillaan. Tullessaan Old Coursen 18. reiän kuuluisalle kivisillalle, Swilcan Bridgelle, Peltoniemi toteaa Dawsonille ottelun olleen mielenkiintoinen ja jännittävä. Dawson pysähtyy sillalle ja kääntyy Peltoniemen puoleen.
”Antti, vihaan häviämistä”, hän sanoo.
”Sitten meitä on kaksi”, Peltoniemi vastaa.
Viimeisellä griinillä kaikki neljä pääsevät puttaamaan birdieä. Dawson laittaa parinsa kanssa ensin omat puttinsa ohi. Ljungilla on jäljellä noin kolmemetrinen birdie-putti, Peltoniemellä vielä selvästi lyhyempi, mutta sitä ei enää tarvita. Ruotsalainen laittaa ottelun ratkaisevan voittoputin sisään.
Noustessaan griinin viereisiä portaita kohti R&A:n klubitaloa Peltoniemi kysyy kiusoitellen Dawsonilta:
”Peter, are we still friends?”
“We’ll see…”, Dawson murahtaa.
Myöhemmin illallisella Dawsonin ja Peltoniemen katseet kohtaavat. Dawson pyytää vieressään istuvilta anteeksi ja poistuu pöydästä. Hetken kuluttua hän palaa mukanaan pullo ainoastaan R&A:n klubitalolla tarjoiltavaa No. 1 Blend -viskiä, ojentaa sen Peltoniemelle ja hymähtää:
”Antti, we are still friends.”