Etusivu›Foorumit›Yleistä›US Open rnd 4›Re: US Open rnd 4
Huh huh, rupee oikeen hengastymaan, kun samasta aiheesta tehdaan jo kolmas otsikko…
Valjahtanyt maku? Se riippuu niin siita mita golfilta odottaa, miten sita seuraa. Mielestani eilinen iltapaiva oli loistava naytos millaista golf voi olla myos ammattilaisten keskuudessa. Muutama jaatava suoritus (esim Campbell, Woods, Sergio ja Love) ja muutama todellinen sulaminen hirveiden paineiden alla (Gore, Browne ja Goosen). Jannitysta voittajan osalta oli aina Campbellin 17 griinin puttiin asti, joten sitakin riitti ihan ’loppuun’ asti.
US Open on kisa, jossa traditionaalisesti mitataan pelaajan KOKO taitotaso. Se pitaa pitaa mielessa eika verrata sita mihinkaan muuhun Majoriin. Vahiten Mastersiin. US Openissa on lahes aina korkeita tuloksia ja birdiet vahissa. Niin myos Pinehurstin Kakkosella, joka on golfin todellinen ’The Ultimate Test’. Vain St Andrewsin The Open kentta vetaa vertoja talle testille. Osin toki eri syista.
Mita ’Kakkonen’ vaatii? Suoria ja pitkia avauksia, aarimmaisen tarkkoja kakkosia, hyvia chippeja ja lopuksi todellista puttitaituruutta. Lisaksi US Openin paineet siihen paalle, niin se on siina. Pelaajan jokainen taitoalue testataan US Openissa. Ja vain se, joka hallitsee tuon KAIKEN, on mestari. Mita muuta suurelta golf-turnaukselta voi vaatia? -20 tulostako? Ei, se on sirkusta, jossa pelaajat pitavat kenttaa pilkkanaan. Pinehurstissa se oli juuri toisinpain. Ja juuri Pinehurtsin Kakkonen on se kentta, jolla pelaajat yrittavat kesyttaa kentan, ei toisinpain. Ei suotta radan (niin kun suuren osan US Open nayttamoista) suunnittelija, skottilainen Donald Ross, ole kutsunut Pinehurstin Kakkosta hanen parhaaksi tyokseen. Tykkasi siita jopa niin paljon, etta rakennutti talonsa siihen 3. griinin viereen.
Minusta turnaus oli hieno ja se naytti myos sen, etta ’kovanaama’ protkin on loppupeleissa ihan samanlaisia kavereita kuin mekin: ei ne kaikki lyonnit ole niillakaan aina taydellisia.
Loppuun viela Jason Goren ihailtava suoritus US Openissa. Mies oli kakkosena kolmen kierroksen jalkeen. Mies, joka tienasi viime vuonna Nationwide Tourilla vain noin $25.000. Mies, jonka autoon murtauduttiin viikolla ja sielta vietiin ’kaikki’. Mies, joka torstain ja perjantain valisena yona lahti viemaan pikkulastaan sairaalaan, kun molemmissa korvissa oli tulehdus. Jason yritti nauttia myos sunnuntaista, mutta paineet oli liian kovat. Viimeinen flaitti ja hyvalla pelilla mahdollisuudet voittaa oman maansa mestaruus. TV seuraa, yleiso hurraa hanelle… Tunneherkkana miehena han ei pystynyt pitamaan peliaan kasassa ja tuloksena oli huono kierros ja varmasti todellinen pettys: vain hieman reilu $20.000 palkintorahaa, kun otettavissa oli satojakin tuhansia. Noh, ikihymylla ja mukavuudellaan han varmasti saa kutsuja tuleviin PGA kisoihin. Toivottavasti siella hyva meininki jatkuu.
Ja viela yksi asia, joka on mennyt monelta ohi: Michael Campbell:han paasi tahan kisaan mukaan kautta aikojen ensimmaisesta Euroopan karsintaturnauksesta. Ilman tata mahdolisuutta meilla olisi nyt toinen US Open mestari. Mestari, joka jatkaisi Grand Slamin metsastysta. Pienet on siis marginaalit golfissa. Lajissa, jossa todellakin KAIKKI on mahdollista. Kaikki.