Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomalainen ylivertaisuus›Re: Suomalainen ylivertaisuus
Muutama kommentti ketjuun.
Golf huippukilpaurheiluna ei eroa muista lajeista. Huipulle pääsy vaatii erittäin suurta taloudellista ja ajallista panostusta vuosien mittaan. Suurin ongelma on, kuten monet ovat todenneet, sama kuin muissakin lajeissa, lahjakkuuksien löytäminen. Vaikka resurssit olisivat kunnossa tai sitten vähän huonotkin, on huipulle pyrkivän tärkein ominaisuus HALU päästä lajissaan huipulle ’maksoi mitä maksoi’.
Tällä hetkellä kuitenkin on joitakin esteitä näille halukkaillekin synnytetty jo liitonkin toimesta. Miksi järjestelmässä pyritään ’tappamaan’ halu, niiden muutamien todella lahjakkaiden lasten osalta, jotka haluavat kilpailla tosissaan. Viittaan ikärajoihin aluetourille ja FJT:lle? Perustelu ikärajalle on ollut lapsen psyyken suojeleminen liialta kilpailulta? Asia koskee käytännössä ainoastaan hyvin harvaa junnua, jotka todennäköisesti ovat luonteeltaan sellaisia, että kestävät kilpailemisen, koska siitä pitävät. Tasapäistämisellä on aina aiheutettu pelkkää vahinkoa. Huippu-urheilija useimmiten erottuu jo hyvin nuorena nimenomaan ei välttämättä fyysisten ominaisuuksien vuoksi, vaan henkisten.
Miksi seurat eivät tee yhteistyötä vähäisten resurssien tehokkaan käytön eteen? Miksi niiden seurojen, jotka ovat osoittaneet kasvattavansa hyviä kilpapelaaja, menetelmiä ei kopioida muihin seuroihin?
Miksi kilpailuohjelmat laaditaan siten, että edes ns. huippujunnut eivät käytännössä voi vapaasti osallistua FGT:n tai haastajakiertueen kisoihin? Miksi esim. FGT:n karsinnat ovat useana vuonna olleet päällekkäin ylioppilaskirjoituspäivän kanssa? Kun junnukausi päättyy 18 vuoden iässä, niin hyvän junnun jatko olisi FGT:llä, mutta pääsyä vaikeutetaan typerällä aikataulutuksella. Pelioikeuden saaminen karsintojen tai muuten mitatun menestyksen kautta on tietysti aivan oikein.
Kaikissa urheilulajeissa on urheilijan itsensä ja hänen taustajoukkojensa tehtävä peruspanostukset. Kun urheilija kehittyy, pitää olla järjestelmä, jolla kehitystä tuetaan. Esim. lajin pariin ’massa’junioritapahtumasta, jos lajista kiinnostuu, seuraa liittyminen seuraan, jossa maksamalla vuosittaiseen valmennusrahan pääsee ohjattuun valmennukseen. Kun taso nousee junnu siirtyy valmennuksen tasoryhmässä seuraavalle tasolle jne. Kun tulee kilpailumenestystä kokonaispanostus kasvaa, mutta seuran tuki tulee mukaan. kokonaispanostuksesta tulee kuitenkin aina esim. puolet pelaajalta ja hänen taustajoukoiltaan. Seuran panostus keskittyy mahdollisuuksien antamiseen eli seura hankkii valmennukset, siis pron, joka hoitaa svingivalmennuksen että pelitaktiikan luennot ja itse pelaamisen liittyvän kokonaisuuden (rutiinien opettelu jne).Lisäksi tarvitaan sääntökouluttaja, ravintokouluttajan ja psyykisen valmennuksen osaaja, jotka pitävät esim. kerran kaudessa luentosarjan aiheestaan. Valmennuksen sisältö kehittyy tasoryhmien myötä. Panostuksen edellytyksenä on, että pelaaja edustaa seuraa ja ottaa myös osaa uusien junnujen koulutukseen, rangen hoitoon yms. Yhtenä edellytyksenä on pelaajan itse pitämä harjoituspäiväkirja ja yhdessä valmentajan kanssa laadittu koko vuoden sekä kesä- että talviharjoitukset käsittävä harjoitussuunnitelma ja kilpailusuunnitelma seuraavalle kaudelle. Järjestelmän yksityiskohtia on monia, mutta pitkäjänteisenä työnä syntyy hyviä kilpapelaajia. Järjestelmä ei vaadi kovin suurta panostusta, kun sen kerran luo ja alkaa pyörittämään rutiinina vuosi vuoden perään.
Yksi ongelma tietysti on seuran oma suhtautuminen kilpailutoimintaan ja erityisesti junnujen kilpailutoimintaan kokonaisuutena.
Pitäisikö perustaa oma etäseura, joka keskittyy junnukilpagolfiin ja valmennukseen? Voisi pyörittää isompaa määrää junnuja kun liiton maajoukkueryhmät ja toimia kasvattajan vaikka liiton ryhmille.