Etusivu›Foorumit›Yleistä›Suomalainen valmennus surkeaako?›Re: Suomalainen valmennusjärjestelmä
Tämä on aika mielenkiintoinen aihe, joten jatketaan paskan jauhamista. Monenlaisia havaintoja voidaan käyttää mutta tässä yksi. Noiden esikarsintojen kautta karsintafinaaliin meni Englannista 22, Ruotsista 10, Espanjasta 8, Suomesta 5, Ranskasta, Skotlannista ja Italiasta 3 pelaajaa ja sitten yksittäisiä muita.
Noin kymmenen vuotta sitten, kun EU:n työmarkkinat avautuivat, myös Euroopan PGA:n piti herätä, sen mukaanhan norjalaisella prolla olisi ollut tasavertaiset mahdollisuudet päästä Wentworthin klubiproksi kuin engelsmanneilla. Piti saada yhteiset koulutusstandardit, jotta rima olisi kaikille yhtä korkealla. Euroopan PGA alkoi hiomaan koulutusohjelmien raameja ja jokaisen jäsenmaan piti esittää niiden mukainen koulutusohjelma, jotta heidän PGA:nsa jäsenet olisivat kelpoisia harjoittamaan ammattiaan muissa maissa.
Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu. Englantilaisilla oli hienot fasiliteetit, mutta opetuksessa oli pääasiassa puumailojen lankojen punontaa ja pro shopin ja rangen ylläpitämistä, ruotsalaisilla oli hienot valmennussysteemit ja he odottivat sitä myös muilta. Ranska oli siitä puolivälistä. Suomi sai oman SGL:n ja PGA:n yhteisen koulutusjärjestelmänsä hyväksytykisi neljäntenä maana. Ruotsi oli huolissaan Englannista. Ruotsi ja Englanti yhdessä Espanjasta, joilla ei ollut mitään. Ja ylipäätään oltiin huolissaan siitä, että kellään muulla ei ollut mitään konkreettista ohjelmaa.
Mielenkiintoista on, että Englanti sai läpi 22 pelaaja, mikä minun mielestäni tulee pelkästään vahvan lajikulttuurin kautta. Ruotsi on Englantiin verrattuna lähes yhtä iso golfmaa, mutta upeasta systeemistään huolimatta he saivat vain 10 pelaajaa. Sitten tulee 8 espanjalaista, joille Jose Kurvo on lainannut rautaseiskan ja siinä on koko systeemi. Kenttiä on paljon, mutta siellä pelaavat vain eliitti, kenttien työntekijöiden lapset ja turistit.
Kyllä Ruotsin pitäisi panostukseensa nähden saada paljon enemmän pelaajia, siis hyötysuhde ei ole kovin hyvä. Toisaalta jos peilataan valmennus- ja koulutusjärjestelmiä, Englanti ja Espanja eivät ansaitsisi puoliakaan siitä. Suomi on jotakuinkin siinä ja siinä.
Pitkä juttu, mutta tämä vahvistaa vain minun käsitystäni siitä, että järjestelmillä voidaan luoda puitteet ja raamit valmennukselle, mutta jos opetetaan tai valmennetaan vääriä asioita, niin ’vituiks menee koko vapaussota’. Suomi ei ole tässä yhtään muita maita huonompi, mutta koko golfmaailma on ihan pallo hukassa siitä, mikä golfissa ratkaisee. On paljon tsäkällä hyväksi tulleita pelaajia, mutta he itse, valmentajansa, analyytikot, sen paremmin kuin klubituupparit eivät tiedä, mistä se johtuu.
Ja siten kaikille näsäviisaille, että en minäkään tiedä, minä vain luulen.