Tuo lesson 6 on aika hyvä. Aika pitkälle pääsee, jos ymmärtää tuon wrist rolling ongelman ja tunnistaa sen itsessään. Itse ainakin pyrin herkästi kiertämään lapaa auki backsvingissä, eli kääntämään ylemmän vasemman käden rystysiä taivaallepäin. Lopputulos on, että downsvingissä tulee hoppu painaa lyönti läpi, niin, että lapa ehtii taas suoristua osumahetkeen. (lavan suoristuminen siis tarkoittaa lavan alareunaa (leading edge lontoon murteella) 90 asteen kulmassa suhteessa pallon aiottuun lähtölinjaan.
Ei siis rollingia. Sen sijaan backsvingissä tapahtuu pieni liike (hinging) ,joka sets up the wrists. Se tarkoittaa sitä svingitason suuntaista liikettä, joka johtaa backsvingin lopussa oikean ranteen (oikeakätisillä) rannekulman lisääntymiseen niin, että ledbetterin mielikuvilla sillä voisi kannatella esim tarjotinta (varo rullaamasta!!) Missä kohtaa se sitten tapahtuu? Tigerilla on minusta hyvä systeemi: lyhyillä kepeillä aikaisin, keskikepeillä vähän myöhemmin ja pitkillä laajan kaaren kepeillä myöhään. Muuta aktiivia rannetoimintaa ei pitäisi olla, kaikki kneppaamiset ranteilla, pallon kauhomiset jne ovat merkkejä huonosta svingistä.
Lyhyesti lyöntiä ei tehdä ranteilla vaan kyynärvarsien kierrolla, minkä pitää tapahtua sopivassa rytmissä muun kehon kiertymiseen.