Ohikulkija kirjoitti: (24.1.2009 17:32:15)
Voisin kuvitella syöväni pizzan, jos se olisi perinteiseen Italialaiseen tapaaan tehty (pohja mielellään napolilaiseen tyyliin), paperin ohut pohja, hieman juustoa (motzarella) ja niukasti täytteitä (salamia tai pepperonea)
Minulla on erilainen kuva tuosta napolilaisesta tyylistä, tosin on mahdollista, että niinkin suuressa kaupungissa on erilaisia tyylejä muualta maasta tulleiden muuttajien myötä.
Vuonna 1984 interrailillä kävin Sisilian ’mantereen’ eteläisimmässä kolkassa (Capo Passero) ja läheisessä kylässä söin elämäni parhaat pitsat. Niiden pohjat olivat ohuet ja kevyesti rapeat ja täytteenä vain tomaattia, oliiviöljyä ja juustoa. Tilauksesta pöytään kesti noin viisi minuuttia, mikä ei lainkaan vähentänyt ko. ravintolan lumoa. Kaiken hyvän lisäksi nämä pitsat eivät maksaneet juuri mitään (2500 liiraa) eivätkä täyttäneet, vaan nimenomaan olivat sopivia ensimmäisiä ruokalajeja (primo piatto).
Lähdettyäni jatkamaan matkaani kohti pohjoista pysähdyin Sorrentoon (n. 40-50 km etelään Napolista) ja tietenkin tilasin pitsaa korkein odotuksin. Mutta mutta, sikäläinen pitsa olikin paksupohjaista ja erittäin täyttävää eikä millään muotoa soveltuvaa kahden tai kolmen ruokalajin illallisen osaksi. Pettymys oli melkoinen. Myöhemmin opin, että pitsaa on tuhat ja yksi erilaista tyyppiä jopa pitsan alkuperämaassa.
Sorrentossa muuten törmäsin varsin erikoiseen pitsaan. Sen nimi oli Biancaneve (’Lumikki’) eikä siinä ollut lainkaan tomaattia, vain öljy, juusto ja perinteiset mausteet. Siitä nimi.
Ohikulkija kirjoitti: (24.1.2009 17:32:15)
Täytteiden pitää olla enemmänkin mauste, eikä kotipissan tapaan tehty piirakka jonka päälle kasataan tonneittan ’täytteitä’ ja jota yritetään kutsua pizzaksi.
Mukavaa tavata samanmielinen sielu. Pitsa ja piirakka ovat todellakin eri asia, vaikka Suomessa ne ovatkin jo aikoja sitten menneet sekaisin.