26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
#228185 Ilmoita asiaton viesti

D. Pelzin oppeja lueskelin kolme vuotta sitten ensi kertaa. Ensin Short Game Bible, sitten Putting Bible. Oli hauska havaita miten entinen NASAn tiedemies lähestyi golfia ikäänkuin ’ulkopuolelta’. Kaikki nää PEI:t minkä eteen Pelz teki hirveän duunin ja havaitsi sitten, että eihän se ollutkaan olennaista. ( PEI eli percentage error index). Äijä ei kertonut ainoastaan tuloksia, vaan koko oppimisprosessin. Mut kai se oleellisin idea noin yhdellä lauseella oli se, että kirja tuo paljon näkemystä siihen, että miten alle 90m etäisyydeltä käännät kolme lyöntiä kahdeksi.

No.. hankin sitten 52, 56, 60 ja 64 asteiset wedget. Täytyy sanoa, että 64 on lyöntipinnaltaan yllättävän kirkas vieläkin ;-). Aluksi tahkoin 52:lla ja 56:lla. Sittemmin enemmän 56:lla. Piti saada yhteen mailaan tatsi ensin. Muutaman kauden päästä tajusin, että heijaan swingiä ts. paino meni liikaa taakse bsw:n aikana –> sain jollain lailla korjattua tämän ja sen jälkeen ’ystävystyin’ 60 asteisen wedgen kanssa. Siitä alko tulla oikeasti hyödyllinen työkalu. Greenibunkkerista sillä oli helpompi työstää korkea lyhyt lyönti. Chippi bunkkerin yli lievään alamäkeen greenille alko toimia. Fiilis on kuin heittäis tikkaa. Pallo ei rulli kovinkaan paljoa. On myös silloin tällöin tilanteita, missä 64:lle vois olla käyttöä. Esim. tilanne, jossa oot pitkässä ruohossa lähellä greeniä, bunkkeri välissä ja lippu bunkkerin takana. Makuu sellainen, että lavan ja pallon väliin jää osumassa ruohoa ja ei takuulla tule jerkkua greenillä. Pakko mennä korkealla lentokaarella, jos haluaa hakea scorea. No.. tosiasiassa pää ei tietenkään kestä sitä riskiä, et voi myös käydä niin että menee 50 metriä pitkäksi jos menee pahki palloon. Jos tämä ajatus jää yhtään kytemään mieleen ennen lyöntiä, niin tulos on taattu.

Mut täydellä skaalalla en kirjan oppeja ottanut käyttöön. Mutta ehkä tuo osaltaan antoi kimmokkeen tajuta ja treenata chippi-tekniikka, joka sopii itselle. Harvoin tulee duffattua chippejä, jos tulee Pelzin opein palloon.

Kirjassa kuvattu rip-shot on toiminut — silloin kun tilanne on tullut eteen — ihan ok. Rip shottia tarvitaanniitä paikoissa missä edellinen lyönti on vienyt johonkin ihme heinikkoon ja saa raapia jonkun aikaa hilsettä ennenkuin edes löytää pallon. Jos ei riisu kuvitelmia siitä että pallon muka jotenkin saisi näppärästi greenille, niin on tulossa iso sanktio.. Rip shot on kaikessa yksinkertaisuudessa tapa työstää lyönti, joka heittää pirusti turvetta, heinää yms. — ja pallon — pois sellaisesta pirullisesta makuusta, josta ei vaan voi lyödä mitään järkevää. Yksinkertainen ja toimintavarma lyönti ja se on vaan +1 kortissa tämän tilanteen osalta. (Oletin että makuu ei ollut greenin lähellä). Gripin alta varresta kiinni ja brute-force 😉 Eihän tämä mitään rakettitiedettä ollut, mutta sitäkin tuo Pelz on tehnyt.

Lähestymistapana Pelzin opit lähti tarkkailemalla ammattilaisia, eli seuras pitkään ja hartaasti, että mistä ne lyönnit tulee. Ja alkoi analysoimaan sitä, että mistä on helpoin saada lyöntejä vähemmäksi. Chipit, pitchit ja 3×4 wedge system. Puttausta piti niin tärkeänä että kirjoitti siitä oman tiiliskiven. Mut se kaikki muu kirjassa chipin, pitchin ja 3×4 wedge systemin lisäksi on mielenkiintoista. Se on omalla tavallaan hyvä damage-control ja damage-recovery kirja. Ehkä vielä enemmän jälkimmäinen.