Etusivu›Foorumit›Yleistä›’Episode 5 – Elitismin vastaisku’›Re: ’Episode 5 – Elitismin vastaisku’ – severiano
jos palataan Tillanderin kirjoitukseen, josta tämä viestiketju alkoi, siinä ihmetyttää suurimmalta osalta hänen väheksyvä tai jopa halveksiva asenteensä green-fee-pelaajia kohtaan ja karsinointi kotiseuran perusteella. Kun kerran hänen oma kotiseuransa on päättänyt, että a) green-fee-pelaajia otetaan (tulojen hankkimiseksi tai ainakin jotta omat jäsenet pääsisivät pelaamaan muualla) ja b) että green-fee on X euroa (jonka reilusti vastaa kierroksesta aiheutuneita todellisia kustannuksia + kohtuullista korkoa sijoitetulle pääomalle), mitä tilaa halveksimiselle enää on?
Teepä ajatuskoe: selvitä kentällänne kauden aikana pelatut kierrokset, kerro näin saatu luku green-feen hinnalla ja vertaa tulosta kenttänne talousarvioon. Jos talousarvio on suurempi, green-feet on väärin hinnoiteltu, mutta kun kierrokset x green-fee kuitenkin on suurempi, kuka rahoittaa ja kenen pelaamista ja kenttää?
Halveksunta on jossain määrin ymmärrettävää jos puhuttaisiin virolaisten ilotyttöjen suhtautumisesta ’poroihin’ tai alkuasukkaiden suhtautumisesta rahoillaan elvisteleviin turisteihin kehitysmaissa. En ymmärrä, miten kauppiaalla, joka saa asiakkaalta kauppatavarastaan sen minkä kehtaa pyytää, voisi olla mitään syytä halveksia asiakastaan.
En myöskään ymmärrä, miksi osakkaan, joka maksaa kierroksesta kotikentällään ehkä 15 ? (jäsenmaksu+pelioikeusmaksu/pelatut kierrokset) joutuu satunnaisesti pelaamaan 30-40 ? green-feen maksaneen vierailijan kanssa.
Onko 10.000 mk kentän A osakkeistaan maksanut yhtä hyvä ihminen kuin 10.000 ? kentän B osakkeesta suorittanut?
Pitäisikö samalla kentällä eri aikoina osakkeisiin sijoittaneiden myös halveksia toisiaan, onhan toinen heistä maksanut osakkeestaan mahdollisesti moninkertaisen hinnan kenttäyhtiölle?