3-3 soveltaminen

[k.]

ts kirjoitti: (15.4.2010 8:14:46)
Oletko miettinyt, miksi deccareissa ei ole tuolla 3-3 seudulla yhtään tällaista tapausta. Johtuuko se siitä, että 3-3 käsittelee jo lähtökohtaisesti tilannetta, jossa pelaajalla on epätietoisuus menettelytavoista. Jos alkuperäistä palloa ei ole löytynyt, ei voi olla epätietoisuutta miten jatketaan.

Jos alkuperäistä palloa ei ole löytynyt, ei voi soveltaa sääntöä, jossa alkuperäisen pallon paikka on tiedettävä. Esimerkkeinä 24-2, 25-1a, 25-1b tai 28.

Kysymys on,

a) voiko sääntöä 3-3 soveltaa, kun on epätietoisuutta esimerkiksi siitä, onko sääntö 24-2 sovellettavissa. Sinun kantasi siis on, että ei voi. Tämä on yksi tulkinta.

Toinen tulkinta on, että

b) sääntöä 3-3 voi soveltaa kunhan on epätietoisuutta. Samaan tyyliin kuin pelaamattoman paikan kanssa. Siis näin: ’The player is the sole judge as to whether’ – ’he is doubtful of his rights or the correct procedure during the play of a hole’.

Kumpi tulkinta on oikea KL on luvannut selvittää.

–

Väittämä, että 3-3 mukaan pudotettu kahdesta pallosta toinen pallo automaattisesti on ainoa pelissä oleva pallo, jos alkuperäinen on kateissa, on tietysti täysin ’mistä näitä sikiää’ -tulkinta. [Ok, väittämä ehkä koskee mielessä olevaa rajattua tilannetta.]

Pallo katoaa väylällä märkään paikkaan. Pelaaja soveltaa sääntöä 3-3 ja pudottaa ensimmäiseksi pallon – arvioiden mihin alkuperäinen katosi – lähimpään vapauttavaan paikkaan.

Sekö on nyt automaattisesti ainoa pelissä oleva – väärään paikkaan pudotettu – pallo? Ei siis voi mennä edelliselle paikalle lyömään toisen kahdesta pallosta – ts yleisönä:-)? Tai pudottaa säännön 24 mukaiseen paikkaan toisen kahdesta pallosta?

–

Sääntö 3-3 vesittyy aika lailla, jos sitä sovellettaessa on suuri riski päätyä vielä enemmän epätietoisuutta aiheuttavaan tilanteeseen. Tai että vaaditaan, ettö pitää tuntea säännöt hyvin, jotta voi olla epätietoinen menettelytavoista.

Sääntö 3-3 ei puhu vaihtoehtoisesta pallosta vaan nimenomaan kahdella pallolla pelaamisesta.