-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko kukaan pitänyt kirjaa ylimääräisistä lyönneistä? Eli jos reiälle tulee bogi, niin johtuiko 1 lisälyönti avauksesta, väylälyönnistä, lähestymisestä, chipistä, bunkkerilyönnistä vai putista. Aiemmin seurasin lähipeliä 30 metristä ja omasta mielestä vika oli nimen omaan lähipelin surkeudessa. Mutta jos chippi on 30 metrinen, niin voiko tavan tuuppari olettaa selviävänsä yhdellä chipillä ja putilla. Syytä 30 metriseen chippiin pitääkin hakea taaempaa, eli joko lähestyminen tai avaus on aiheuttanut pitkän chipin. Ehkä joku 10 metrinen chippi pitäisi saada yhden putin päähän, jos tämä ei onnistu, niin silloin chippi oli syynä bogiin. Greenillä oletan aina selviäväni kahdella tai yhdellä putilla. Putti kerryttää lisälyöntejä, jos tulee kolmen putin greeni tai missaan n. 2 metrin putin. Avauksesta kertyy lisälyöntejä, jos joudun tekemään välilyönnin tai avaus epäonnistuu osittain, jolloin lähestymiseen jää vaikkapa 50 metriä enemmän matkaa kuin normaalisti ko. väylällä. jne jne. Muutaman kierroksen tilasto kertoo, että lähes puolet lyönneistä tuleekin lähestymisistä, eikä avauksista tai chipeistä/puteista kuten olin olettanut. Lisälyönnit (k.a. 13,5) kertyvät lähestymistä 6, avauksista 2, puteista 2, chipeistä 1,5 , bunkkerista 1,5 ja väylälyönneistä 0,5. Jatkossa pitää näköjään keskittyä rangella lyhyisiin rautoihin puumailojen sijaan. Pitäkäähän kirjaa extroista, saattaa tulla yllättäviä tuloksia, joita tavanomaiset tilastot eivät paljasta.
Kirjalliset harjoitukset ja oman pelin analysointi antaa aina yllättävän tuloksen.
Tänä vuonna on ollut tarkka kirjanpito touko/kesä ja heinäkuun kotikentän kierroksista. (Elokuussa relataan ja lomaillaan sekä seikkaillaan vieraskentillä:)
Alkukesästä chippi vaati tarkennusta (suuntaus, tiputuspaikka); keskikesällä vielä puttaaminen tökki jonkun verran (griinit eivät ole olleet oikein hyviä pk-seudulla). Nyt heinäkuun lopulla keskityin lähestymislyönnin hiomiseen ja kävin harjoittelemassa PAR3-kentällä. Ajatukseni on : Jos lähestymislyönnin pystyy saamaan lähelle lippua = tarkkuus/pituus sopivalla rautamailalla, pystyy kierroksen aikana ’säästämään’ yllättävän monta lyöntiä muuhun tarkoitukseen. (eli voi rauhassa tössiä esim. pari vesirankkaria:) Mielestäni rangella on välillä vaikeaa keskittyä kohdistamaan pallo tiettyyn tiputuspaikkaan esim. lipulle, joten yleensä pyrin parin pallokorillisen jälkeen kiertämään harjoituskentän jos on aikaa. – Näkee heti osuuko n. 90-120m:stä griinin keskellä ja pysähtyykö pallo siihen mihin ajatteli. Välillä harjoitukset ovat sujuneet hyvin ja välillä hyvin huonosti :), mutta parannusta on tullut aina jossain vaiheessa.
p.s. Yksi vaihtoehto on oppia chippaamaan aina kuppiin niin ei tarvitse putata:) ja lyöntimäärä per kierros vähenee…
NimetönPitää paikkansa. Mielenkiintoista on pitää perinteiset tilastot, joissa on omat puutteensa. Puttien kokonaislukumäärä voi olla pieni vähäisten greeniosumien seurauksena, kun meillä vielä on usein pienet greenit. Viimeksimainittu auttaa vielä putts per GIR tilastoa kaunistumaan ( hyvin pitkiä putteja ei ole).
Väyläosumien merkitys riippuu raffien laadusta. Meillä usein leikatut ja kuivat, pallo harvoin syvällä.
GIR luku mielestäni useimmiten kuvaa hyvän kierrostuloksen taustaa, koska siinä yhdistyy avaukset ja lähestymiset.
Perinteisiä tilastolukuja pidetään myös tour-pelaajille ja niihin on myös kiva verrata omia.
Mutta kuten alkuperäisessä viestissä mainittiin, oma ’mistä ne liikalyönnit oikeasti tulivat’ on helppo kierroksen jälkeen käydä mielessään lyönti lyönniltä läpi.
katastrofireijille tyypillistä on virheen ketjuuntuminen: lyönti aukeaa raffiin- kuitenkin lepää suht hyvin, mutta pitkä rauta duffaa esteeseen, josta yritys…
Oma lyöntikertymä tältä päivältä +10, GIR 12/18, F 7/13 putit 36.
Ja tilasto lyönti lyönniltä näyttää 3×3 puttia , kerran ch+2p (jyrkkä ylärinne chippi) huonon avauksen jälkeen
2x huono avaus johtanut suoraan tai 2. lyönnin kautta pelaamattomaan paikkaan= 2 droppia
kerran 2. lyönti puuhun
Eli kolme huonoa avausta, kolme puttisöhlinkiä (huomattava, että toisaalta monta kohtuullista birdiepaikkaa missattu, vaikka putit sinänsä olleet kohtalaisia) pari huonoa väylälyöntiä.
Kuvastaa hyvin omaa tuntemusta: lyönti hajoilee ajoittain ja parempi puttipeli veisi helposti(?)3-4 lyöntiä
Pelin parantaminen lähtee useimmiten siitä. Kuvauksesi perusteella rangeharjoittelusi tulee painottua rautoihin 3-6 eikä suinkaan lyhyisiin.
Tosiasioiden tunnustaminen on kehittymisen alku.
retu tuntee näköjään tuupparin pelin paremmin kuin tuuppari itse….
aika harvoin lähestymisiä lyödään raudoilla 3-6… itse käytän näitä mailoja lähestymislyönneissä n. 2 kertaa/kierros, ja joskus rauta kolmosta tiiltä… eli lyhyitä rautoja kannattaa harjoitella huomattavasti enemmän
Eipä ole tullut kirjaa sen tarkemmin pidettyä lyönneistä, mutta tuleepahan sitä aina jotakin mietittyä kierroksen jälkeen että missä ne lyönnit tuli tehtyä. Alkukesästä kaverin kanssa pelatessa huomasin että lähestymislyönneissä on suurin heikkous. Lähestymislyönnit suuntautui ohi griinistä, jäi vajaaksi, duffeja, toppeja yms. mukavaa. Jossakin vaiheessa kesällä juhannuksen paikkeilla lyönti asettui jotensakkin kohdalleen ja tulostakin rupesi tulemaan. Kierrostulokset tippu n. 10-15 lyöntiä. Tietenkin peli on kaikilla osa-alueilla parantunut. Suurin ja huomattavin parannus on tapahtunut kuitenkin lähestymislyönneissä.
Täytyy myös muistaa, että lievätkin virheet (ei epäonnistumiset) kertaantuvat: Avaus jää hieman lyhyeksi —> normaalin I8 sijaan joudut lyömään I5 —> et osu greenille/3 puttia. Esimerkkinä mainittakoon.
Voiskin heittää kyssärin: Mitä teette jos avaus suuntautuu raffiin/jää lyhyeksi. Otatteko ennemmin pitkän raudan ja silti yritätte greenille vai lyhyellä raudalla välilyönti ja sit lähelle lippua?
Never play safe! Eli aina griinille jos lippu vaan näkyy.
Mulla se bogi on useimmiten tulosta missatusta griinistä.
Kuin nii pitkiin rautoihin pitäis keskittyä???
Laskeskelin tuossa että yleisimmin lähestymismailana on r8 tai r9. Rauta 7:lla, pw:llä ja lobbarilla lyön jokaisella pari lähestymistä. Pitkistä raudoista käytän rauta 5 kahdella väylällä; Vanhan Tarinan 3:lla ja 12:ta (avaus).
Näin siis jos avaus suurin piirtein siellä mihin oli tarkoitus lyödä. Toki pitkiä rautoja joutuu käyttämään, jos se avaus epäonnistuu. Eilen avaukset olivat normaalia lyhempiä (ja korkeampia) väylillä 14 ja 18, joilla lähestymien piti lyödä rautavitosella, kun ’normaalisti’ löisin rauta7/8:lla.
Pitkää rautaa tietenkin käteen ja yritystä griinille. Vaikkei pääsekään kannelle, niin pääsee kuitenkin lähemmäs kuin lyhyellä raudalla
Näinhän se on, että kyllä lähestymisaseena on useinmiten (useimmilla) wedge tai lyhyt rauta… Näitä on itsenikin parannettava. Mutta oma suurin puutteeni on lähipeli.
Jos peli kulkee normaalisti olen ehkä n. 12-14/18 väylällä griinillä tai ihan sen vieressä niin, että 2 lyöntiä riittäisi pariin. Turhan usein tarvitsen kuitenkin chipin lisäksi kaksi puttia. Tai sitten pitkiltä yli 10m etäisyyksiltä ne 3 puttia… Eli lähipeli-touchi ei vaan ole tarpeeksi hyvä…Treenaamaan siis…
Minä tarvitsen lyhytlyöntisenä jonkin verran pitkiäkin rautoja ja koen sen osittain hyväksi. Tuleepahan opittua nekin. Väylältä en puumailaa koskaan käytä, paitsi jos par-5 yritän toisella kannelle, niin sitten lyön lusikalla.
Mutta esim. hyvä kaverini pääsee lähestymään aina korkeintaan rauta-7. rautakutosta tarvitsee enää harvoin.
Tämä selittyy sillä, että hän lyö seiskalla 150m ja minä saman matkan kutosella…
Kommenttina vaan;
Muutama kierros valkoisilta, niin alkaa taas pitkien rautojen harjoittelu kiinnostamaan…
tai otetaan pidempää mailaa avaukseen, kun valkoisilta aletaan huiskia.
Omien ’ylimääräisten’lyöntien kertyminen on hieman kausi / päivä kohtaista. Tänä vuonna alkukaudesta lyhyet raudat, jotka monena edellisenä vuonna olivat elättäneet meikäläistä olivat täysin hakusessa. Nyt olen saanut lyhyet raudat parempaan kuntoon, mutta muilla raudoilla en tahdo edes palloon osua puhumattakaan hyvästä osumasta.
Sitten ne pari pakollista scoren tuhoaja väylää alkaa nykyään joko niin, että kolmannella pallolla päästään liikkeelle tee boxista tai vaihtoehtoisesti lyödään pari kolme palloa peräkkäin samaan vesiesteeseen.
Edellinen kierrokseni oli varsin kuvaava. Ulos 42, mikä meikäläiselle on hyvä tulos, ainut huono reikä oli 1. triplabogi, sisään 58, joista kahdella viimeisellä yhteensä 21 lyöntiä ja 10. väylän puuhunlyömisien seurauksena 4 yli väylän parin. Muutenhan peli kulki ihan kivasti. 😉
Usein tulee epäonnistuneen lyönnin jälkeen otettua turhaa riskiä yrittämällä lähes mahdottomista paikoista läpi,yli j.n.e sensijaan että tulisi nöyrästi takaisin väylälle ja hukkaisi vain yhden lyönnin.
Lue lisää: Pohjois-Portugali
En ole lukenut muiden vastauksia mutta ainakin omat tulokset parantu kun aloin hieroo wedgejä. Esim viime ihannekierros oli oikeastaan lähestymisten 70m ja alle ansioita. Golffi on tietenkin kokonaisuus mutta minua on todellakin auttanut wedge-treenit.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)
Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)