-
JulkaisijaArtikkelit
-
Golf aloitettu viime heinäkuussa ja nyt tasuri 34 ja golfkärpänen purrut ihan huolella. Tuli sitten tilattua Ping G15 draiveri ja raudat 3-PW ja nyt olen hommaamassa hiekkawedgen ja mahdollisesti jonkun lob wedgen. Vahvimmat vaihtoehdot on 54 asteinen hiekkamailaksi 14 asteen bouncella ja 60 asteinen lobbi 7 asteen bouncella. Oonko menossa ihan metikköön tän kanssa? Ja kannattaako lobbia edes tässä vaiheessa hommata? Titleistin Vokey olisi kiinnostavin, mutta lieneekö enemmän pro -maila?
Kovin on vaikea maila tuommoinen 60-asteinen, sinuna harkitsisin tarkkaan semmoisen hankkimista. Taidot eivät kuitenkaan vielä likimainkaan riitä lobbilyönteihin ja niitäkin voit aivan hyvin opetella 54- tai 56-asteisella.
Niin kuin KL sanoi kannattaa harkita. Mulla lähtee neljäs kausi ja hommasin 60 asteisen lobin toisena kesänä ja sen jälkeen siitä on tullut mun luottomaila chipeissä. Ja toimii ihan hyvin minulla. Joten minä voisin jopa suositella tuota mailaa tosin mulle ei titleistin mailat sovi ollenkaan mutta kuitenkin…
Mitäs niin vaikeaa siinä lob wedgessä on? Valaiskaa tietämätöntä.
kekkonen kirjoitti: (30.3.2010 9:03:26)
Mitäs niin vaikeaa siinä lob wedgessä on? Valaiskaa tietämätöntä.Samaa ihmettelin minäkin. Paljon helpompi 60-asteisella ja pienemmällä bouncella on nostaa korkeita kaaria vaikka griinibunkkereiden yli.
kekkonen kirjoitti: (30.3.2010 9:03:26)
Mitäs niin vaikeaa siinä lob wedgessä on? Valaiskaa tietämätöntä.Oma kokemukseni on, että lobilla ei jostain syystä uskalla kiihdyttää lyöntiä läpi. Lobilla pitää lyödä rennon letkeästi kiihdyttäen, muuten lopputuloksena on onneton tuhnu. Syyhän ei tietenkään ole mailassa sinänsä, vaan tekniikassa. Lobberilla tämä vain jotenkin tuntuu korostuvan.
Kiitokset vastauksista. Vielä semmoinen, että kumpi on parempi hiekkamailaksi: 54 vai 56 asteinen ja kannattaako ottaa mahdollisimman isolla bouncella (esim. 14 astetta vai hiukan vähemmän)? Chippaukseen tuollainen 60 asteinen olisi tarkoitus hommata, mutta nyt tuossakin bounce -vaihtoehtoina 4 ja 7 astetta. Joka tapauksessa parit pro:n tunnit ja paljon reeniä edessä… 🙂
Olen ehkä väärä mies vastaamaan näihin kysymyksiin, koska minulla on wedge-fetišši. Mielestäni ihmisellä ei kerta kaikkiaan voi olla liikaa wedgejä!
Asiaan! Kyllä 56-asteinen on klassinen santamailan kulma, ja siinä reipas bounce, niin kyllä lähtee. Tätä tukee se, että silloin voit rennosti ostaa sen 60-asteisen. Jos hommaat 54-asteisen santamailan, muista, että Vokey tekee myös 58-asteisia mailoja.
Tarkista, mikä on rautasettisi pw:n loft. Sen mukaan suunnittelet sitten muut wedget. Ja muista, että et tarvitse kenenkään lupaa mailahankinnoissasi. Saat ostaa vaikka 64- asteisen, jos sellaisen löydät. Ja jos löydät, kyllä se on suorastaan pakko ostaa!
homme kirjoitti: (30.3.2010 9:24:47)
Kiitokset vastauksista. Vielä semmoinen, että kumpi on parempi hiekkamailaksi: 54 vai 56 asteinenPW on noin 45 asteinen, joten 54 asteinen sijoittuisi paremmin PW:n ja LW:n väliin.
Johtaja XXL kirjoitti: (30.3.2010 10:05:26)
Saat ostaa vaikka 64- asteisen, jos sellaisen löydät. Ja jos löydät, kyllä se on suorastaan pakko ostaa!
Tota… juu 🙂
Samassa asemmassa (aloitelia) pätyin ottamaan 52 asteista wedge ja on ollut tytyväinen. Jos sinun PW on ’vaan’ 45 asteinen mietisin 50 ja 54 asteisia wedgeja. Kyllä toi Lobi ehti osta myöhemin.
Minulla PW on 47 asteista ja Wedget ovat 52 ja 56.homme kirjoitti: (30.3.2010 9:24:47)
Kiitokset vastauksista. Vielä semmoinen, että kumpi on parempi hiekkamailaksi: 54 vai 56 asteinen ja kannattaako ottaa mahdollisimman isolla bouncella (esim. 14 astetta vai hiukan vähemmän)? Chippaukseen tuollainen 60 asteinen olisi tarkoitus hommata, mutta nyt tuossakin bounce -vaihtoehtoina 4 ja 7 astetta. Joka tapauksessa parit pro:n tunnit ja paljon reeniä edessä… 🙂Santikan asteet kannattaa katsoa pw mukaan. Siis jos pw lennättää palloa vaikkapa 80 m. Ja 56:een jää väliä 20 m niin 54. Noilla lyödään muualtakin kuin bunkkerista.
Mutta jos pitcillä mennään runsas sata niin silloin usein on hyvä 52 gw, 56 sw ja 60lwBouncesta saa kunnon hyödyn irti kun bunkkeri hiekka on ala Kytäjä/Linna. Kuitenkin riippuu lyöntitavasta. 12 riittää seimmiten.
Lobberilla 4 astetta mahdollistaa monenlaista kikkailua.Khelde kirjoitti: (30.3.2010 9:05:30)
kekkonen kirjoitti: (30.3.2010 9:03:26)
Mitäs niin vaikeaa siinä lob wedgessä on? Valaiskaa tietämätöntä.Samaa ihmettelin minäkin. Paljon helpompi 60-asteisella ja pienemmällä bouncella on nostaa korkeita kaaria vaikka griinibunkkereiden yli.
Eihän tuo aloittelijalle vaikea maila ole silloin jos silmä/käsikordinaatio on kunnossa. Joillakin tämä koordinaatio on luonnostaan parempi kuin toisilla ja nämä pääsevätkin aika nopeasti sinuiksi ko. wedgen kanssa.
Aika moni joutuu kuitenkin harjoittelemalla vakinaistamaan tuota swingiään/osumakohtaa, ja mielestäni tästä syystä aloittelevalle tai noviisi pelaajalle kuuskymppinen saattaa olla varsin haastava. Matala bounce kun ei hirveästi avita lavan kulkemista niin osuman täytyy olla aika lailla ’spot on’ tai seuraa varsin kiinni nappaava duffi, ja jos se taas on vähän liian ohut niin seurauksena kylkkäri ja flyeri.
No hemmetti, tässähän syntyy kunnon wedgekuume 🙂 Kolme wedgeä siis vois olla hyvä, kun PW on 45 asteinen ja kantaa about 100m. Ehkäpä sit seuraavat tilaukseen:
52 asteinen GW 8 asteen bouncella
56 asteinen SW 12 tai 14 asteen bouncella
60 asteinen LW 4 asteen bouncellaEn ole vieläkään niin hyvä lähipelaaja, että kelpuuttaisin 60-asteisen lobin settiini. Maila on liian epävarma tuloksentekoväline. Lyönti sillä menee raffista liian helposti alta ja väylältä ja kovemmilta alustoilta se haukkaa helposti tai osuu kylkeen. Jos puhutaan chippaamisesta, niin siihen löytyy setistä paljon varmempia mailoja kuin lobwedge, esim raudat 7-pw. Lobwedge on tarpeellinen vain siinä tapauksessa, että lippu on greenillä heti bunkkerin takana ja pallo pitää pystyä jättämään siihen paikoilleen. Siinä tilanteessa on kuitenkin pitemmän päälle varmempaa lyödä varmasti greenille, vaikka hieman pitkäksikin, kuin yrittää saada jäämään lipulle. Itse en ole vielä nähnyt varmaa lobberipelaajaa, mutta ehkä sellainenkin tulee eteen seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana.
Suosittelen wedgeiksi sarjawedgen (G15=45-asteinen) lisäksi ja siitä riippuen esim. vaihtoehtoja 50-54, 50-56, 52-56.
Mailojenvalinnassa kannattaa ehdottomasti ottaa myös VARSI huomioon. MInulla on ollut pari vuotta ongelmana rautojen ja wedgejen ero erityisesti swingipainojen suhteen. Oma kokemukseni on että sarjan pitänee jatkua samantyyppisenä myös wedgeissä. Täydensin omaa settiä kuukausi sitten räätälöidyillä titun wedgeillä ( 50,56)( vartena Nipponin 970 Gh, stiffi). Lyhyen kokemuksen perusteella voin todeta että ero aikaisempaan on … suuri ( Mizuno R-series 56 ast, + True temper S300 varsi).
Muistaako kukaan nähneensä tour-pelaajan lyövän täydellistä hutia? Minä muistan. Pari vuotta sitten muuan ruotsalais-pelaaja löi ET:n kisassa lob-wedgellä pallon alta niin että suhahti. Pallo vain hypähti tuuman verran ilmaan ja putosi niille sijoilleen. Kaveria hävetti. Ja arvatenkin myös vitutti. Olisi kannattanut snepata vaikka ysillä.
Minun onneni on, että kesäresidenssini pihamaalla se alue, jolla pystyn minkäänlaista golflyöntiä harjoittelemaan, on hyvin pieni. Niinpä touhuankin kesäiltaisin pelkästää lob-wedgen kanssa. Välillä piiskaryyppäjä siemaisten lyön palloja maassa seisovaan haaviin. Ostin sellaisen jostain.
Lyötävä matka on 5 – 15 metriä. Heinän pituus vaihtelee myös, parista sentistä vaaksan korkuiseen. Silloin tällöin treenaan hard-pan-lie lyöntiä eli lyön terassin lattialta. Ikinä en ole siitä onnistunut säkittämään. Yleensä sekin harjoittelu tyssää nopeasti, kun vaimo nostaa rähäkän. Tulee naarmuja lattiaan. Vaikka minähän sen terassin omistan. Olen itse ostanut laudat ja sen suunnitellut ja rakentanut ja hyvä tuli.
Johtaja XXL kirjoitti: (30.3.2010 14:03:05)
Muistaako kukaan nähneensä tour-pelaajan lyövän täydellistä hutia? Minä muistan. Pari vuotta sitten muuan ruotsalais-pelaaja löi ET:n kisassa lob-wedgellä pallon alta niin että suhahti. Pallo vain hypähti tuuman verran ilmaan ja putosi niille sijoilleen.Mä muistan ainakin kaksi. Toinen oli samantyyppinen kuin Johtajan tapaus, paitsi että kaveri veti siitä metrin päästä griiniä kaksi kertaa identtisesti pallon ali. Muistaakseni joku britti ja aivan kärkikahinoissa oli mukana.
Toista seurasin parin metrin päästä, kun meidän Mikko missasi pallosta ohi Lohjan #18:lla.
wedgien kulmista: Jos niinsanottu PW on 45 astetta niin suosittelen seuraksi 48+52+58. Pääsee tulemaan griinille paljon useammin täydellä lyönnillä.
58 on lisäksi mainio santa+lobbi-hybridi. bunkasta voi lyöä aivan normi pitchin (vähän paksun sellaisen) eikä tarvitse avata lapaa, säätää stanssia tai muuta ylimääräistä häslinkiä. Sitten kun 58 toimii luotettavasti ja tuntee silti tarvitsevansa lisää lobbia niin eikun 62 siihen jatkeeksi.
Johtaja XXL märkä päiväuni, viisi wedgeä 🙂Ps: Vielä muutama vuiosi Wilsonin ”tuotekehitystä” niin saamme markkinoille 28-asteisia hybridi-wedgejä…
Johtaja XXL kirjoitti: (30.3.2010 14:03:05)
Muistaako kukaan nähneensä tour-pelaajan lyövän täydellistä hutia? Minä muistan. Pari vuotta sitten muuan ruotsalais-pelaaja löi ET:n kisassa lob-wedgellä pallon alta niin että suhahti. Pallo vain hypähti tuuman verran ilmaan ja putosi niille sijoilleen. Kaveria hävetti. Ja arvatenkin myös vitutti. Olisi kannattanut snepata vaikka ysillä.Minun onneni on, että kesäresidenssini pihamaalla se alue, jolla pystyn minkäänlaista golflyöntiä harjoittelemaan, on hyvin pieni. Niinpä touhuankin kesäiltaisin pelkästää lob-wedgen kanssa. Välillä piiskaryyppäjä siemaisten lyön palloja maassa seisovaan haaviin. Ostin sellaisen jostain.
Lyötävä matka on 5 – 15 metriä. Heinän pituus vaihtelee myös, parista sentistä vaaksan korkuiseen. Silloin tällöin treenaan hard-pan-lie lyöntiä eli lyön terassin lattialta. Ikinä en ole siitä onnistunut säkittämään. Yleensä sekin harjoittelu tyssää nopeasti, kun vaimo nostaa rähäkän. Tulee naarmuja lattiaan. Vaikka minähän sen terassin omistan. Olen itse ostanut laudat ja sen suunnitellut ja rakentanut ja hyvä tuli.
Mickelson veti tällaisen ’hudin’ jossain viime kauden päätöskisassa – muistan ihailleeni sitä Viasatilta. Sen sijaan parempi huti nähtiin viime kaudella eräässä kisassa, jossa kärkikahinoissa ollut peluri (en saa tähän hätään nimeä päähän) duffasi pikkutsippinsä niin, että pallo vain hitusen kierähti eteenpäin.
Khelde kirjoitti: (30.3.2010 19:08:45)
Mickelson veti tällaisen ’hudin’ jossain viime kauden päätöskisassa – muistan ihailleeni sitä Viasatilta.
HSBC Championship Shanghaissa. Pari minuuttia tuon jälkeen Tiikeri duffasi oman chippinsä ja veti pallon metrin päässä olleeseen bunkkeriin. Melkoisia sankareita…
Parti kirjoitti: (30.3.2010 16:44:31)
[Mä muistan ainakin kaksi. Toinen oli samantyyppinen kuin Johtajan tapaus, paitsi että kaveri veti siitä metrin päästä griiniä kaksi kertaa identtisesti pallon ali. Muistaakseni joku britti ja aivan kärkikahinoissa oli mukana.
´
Uskomattomin lobbaaja oli vuosia sitten eteläafrikkalainen Tim Clark, joka veti jyrkästä greenin rinteestä ainakin kolmesti wedgellään pallon ali. En ole ketään golfaajaa nähnyt koskaan niin tyrmistyneenä. Kaiken lisäksi hän oli kisassa viimeisellä kiekalla johtoasemassa, joka meni sen siliän tien.
Olen Chipin linjoilla. Lobwedge, jota olen aiemmin käyttänyt paljonkin, on maila. jota tarvitaan vain erikoistapauksissa ja niistäkin selviää varmemmin muuten. Kyllähän sillä voipi briljeerata greenin kantissa ja lyödä liki täydellä svingillä miltei suoraan ylöspäin nousevia lyöntejä. Ainakin meikäläisellä tulee vaan huteja yhtä paljon. Raffissa sändi on ainakin 11,5 kertaa varmempi.
Tunnustan Johtajan lisäksi kärsiväni wedge fetissismistä vai mikähän se sana onkaan. Bägistä löytyy tällä 4 vekkeä kun pw(48ast) lasketaan mukaan. Eli lisäksi on 52, 56 ja 64. Nyt todennäköisesti bägiin päätyy vielä 60ast vempele kunhan vain kerkiää. Ja mitä 64-asteisen hulluuteen tulee, niin se on bägin hauskimpia ja tehokkaimpia mailoja. Mutta sitä pitää yksinkertaisesti vain muistaa käyttää harkiten. Ja tämä on bägini paras säkittäjä putterin jälkeen. Ja kuten joku mainitsikin niin tollaset chip-n-runit hoituu parhaiten i6-i9 kepukoilla. Jos ei jostain syystä ole wedge-päivä, niin raudoilla toteutetut chip-n-runit toimii käytännössä aina riittävän hyvin.
Bunkkerin yli vetäminenkin yleensä onnistuu 52/56:lla, jos ei ole tunnetta, että lobit toimii sinä päivänä. Ja oikeestaan sellaiset lyönnit on tyydyttävämpiä kuin korkeat lobit vastaavassa tilanteessa.
Erinomaisen hyvää ja valaisevaa wedge-keskustelua täällä sitten virisi 🙂 Ja aika hyvän näkemyksen tästä keskustelusta sai, joten kiitosta vaan. Päädyin nyt sitten alkuun hommaamaan 2 wedgeä, joista toisen 52.8 GW:ksi ja toisen 56.11(tai 14) hiekkamailaksi. Voipi olla, että tuon 60 asteisen lobinkin hommaan lähitulevaisuudessa reenattavaksi, kun bägissäni olisi sitten vasta Driveri + 3-PW + 3 wedgeä. Sitten varmaan joku rescue + väyläpuu, niin aletaankin olla tuolla 14 mailan rajalla…
Nimetönhomme kirjoitti: (30.3.2010 21:58:49)
Erinomaisen hyvää ja valaisevaa wedge-keskustelua täällä sitten virisi 🙂 Ja aika hyvän näkemyksen tästä keskustelusta sai, joten kiitosta vaan. Päädyin nyt sitten alkuun hommaamaan 2 wedgeä, joista toisen 52.8 GW:ksi ja toisen 56.11(tai 14) hiekkamailaksi. Voipi olla, että tuon 60 asteisen lobinkin hommaan lähitulevaisuudessa reenattavaksi, kun bägissäni olisi sitten vasta Driveri + 3-PW + 3 wedgeä. Sitten varmaan joku rescue + väyläpuu, niin aletaankin olla tuolla 14 mailan rajalla…Vaikka olet jo saanut hyvää palautetta, laitan kuitenkin tulemaan vielä yhden näkemyksen. Joskus tarvitaan korkeata chippiä, jossa on minimaalisen lyhyt rulli. Silloin 60-asteinen lobbi on mitä parhain kunhan on treenaillut sillä harjoituskentällä. Korkea chippi SW:llä tai sitä loivemmalla wedgellä vaatii taitoa avata mailaa. Yleisempi puute pelaajilla on liiallinen ero PW:n ja SW:n välillä. Itse olen ratkaissut sen 51 asteen wedgellä (PW on 47 ja SW 56 astetta). 14 mailan säännön takia pitkistä raudoista voi hieman tinkiä.
-
JulkaisijaArtikkelit
