Vesikauhu

[kebax]

Eli kyse on siitä ’oikeasta’ eli poikittaisesta, ei yleensä kierrettävissä olevasta vesiesteestä. Sydän hypähtelee asiaa ajatellessakin. Ongelma on varsinkin sellaisen vesiesteen kanssa jota ei ole edes tarkoitettu ylitettäväksi heti. Estettä alkaa ajattelemaan jo tiillä kauhunsekaisin tuntein. Kun ylitys kohdalle sitten etenee niin ahdistus kasvaa ja lyöntiasentoon asettuessa alkaa olla jo aika epätoivoinen. Pallo lentää tietenkin veteen. Kun tiiltä lyö suoraan esteen yli niin pakokauhua voi hallita niin että hyödyntää sen lyöntiin ja pallo useammin lentää yli kuin putoo veteen. Tämä vaatii kuitenkin täydellisen rauhan lyöntiin ja pienetkin normaalisti niin yhdentekevät ulkoiset häiriötekijät voivat aktivoida tuon ilkeän pallomagneetin. Mitä siis tehdä? Palloa ei kuitenkaan väylällä saa nostaa tiille – paitsi tietysti jos käyttää mielikuvitustaan… (ps: eipä nuo sivuvesiesteetkään aina niitä kaikkein helpoimpia vältettäviä ole – varsinkin siellä oikealla)

[setosa]

Tuossa tapauksessa kaivetaan kiiltävin pallo bägistä esiin ja lyödään sitä niinkuin ennenkin. Aloittelijoilla vesikauhu on perin yleistä. En väitä etteikö itsellä sitä aina joskus tulisi eteen, ainakin vieraskentillä kun et tunne matkoja. Yleensä sitä vesiestettä ei kannata kuitenkaan alkaa liikaa pelkäämään vaan pelaa niinkuin ei olisi vettä. Sit käteen vaan sellanen maila jolla osaa lyödä parhaiten ja rento svingi yli. Voila 🙂

[kebax]

Tässäpä taitaa olla suunnanmuutoksen aika – olen nimttäin aina ottanut sen jokipallon esiin mentaliteetilla ’sieltähän olet tullutkin…’.

[Julkaisija]

Artikkelit