-
JulkaisijaArtikkelit
-
Usein kysellään miten teknisesti tehdä tulosta ja lehdissä kerrotaan miten rikot 100,90,80 jne.Kentällä näkee ’suurta tuskaa’ mokien jälkeen ja 19. reiällä kirotaan kun esim. 90:nen ei puhkea sitten millään. Tottakai suuri osa tuloksesta tulee tekniikasta, mailavalinnoista, tms.Mutta valitettavan usein huono tulos johtuu yksinkertaisesti siitä että se yksi huono lyönti kentällä on MAAILMANLOPPU, P…KELE.Tämän jälkeen luovutetaan reikä, huidotaan miten sattuu ja klubilla vi…taa kun olisi viitsinyt vähän skarpata. Väitän että 100:n tai 90:n rikkominen on enemmän hermokontrollista kuin pelitaidoista kiinni. Robottihommat on mr. Woodsin heiniä, me olemme tavallisia tunareita jotka tekevät jatkuvasti virheitä. Eli jos lyöt esim. par5:lla OB:n, mikset mielummin taistelisi tuplaa tai triplaa sen sijaan että otat korttiin >10 lyöntiä ? Golfhan siitä hauska laji, että jonkin kymmenluvun rikkominen voi olla järkyttävää draamaa ja sitten kun sen kerran rikot, uusiminen on lasten leikkiä. Tottakai raja jossain kulkee, itse ajelen ’parin lyönnin ylinopeutta’ 80:n rajoituksella.Ei auta vaikka olisi aivot narikassa, peliä pitää vain parantaa jos tulosta haluaa.
Olet oikeassa siinä, että golf on henkinen peli. Ainakin minun kohdallani niin on. Pelaan nyt toista kautta, ja tasoitukseni on 31,8. Saisin sen tiputettua tuosta monta lyöntiä, jos saisin pidettyä hermoni kurissa koko kierroksen ajan. Minä en raivostu tai rähjää, mutta alan jännittämään. Avoni näkee svingistäni heti, kun jännitys iskee. Kroppa kangistuu, eikä svingissä ole rentoutta. Seurauksena on toppi, jonka jälkeen jännittää vielä enemmän. Minulla yksi epäonnistunut lyönti saattaa vaikuttaa pari seuraavaa väylää eteenpäin.
Tietysti viime aikoina tilanne on parantumassa. Kyllähän itseluottamukseni kasvaa koko ajan, kun onnistumisia tulee. Yksi epäonnistunut lyönti ei kaada maailmaa, ja saankin nykyään usein koottua itseni, kun vähän aikaa puhaltelen.
Tulosta en enää ikinä laske kesken kierroksen. Joskus olen siihen erehtynyt, ja joskus jälkimmäinen ysi on mennyt sudeksi hyvän alun jälkeen. Nykyään pelaan reikä kerrallaan, ja aina reiän jälkeen yritän nollata tilanteen. Satanen on vielä rikkomatta, mutta matkaa ei ole kuin muutama lyönti.
Nykyään saan kohtuullisen usein lyötyä varapallolla ihan siedettävän lyönnin. Ennen varapallolyönti oli aivan sieltä ja syvältä jos pelipallo oli lähtenyt huonosti. Sen ymmärrän, että raivoaminen on turhaa. Vaikka olenkin tempperamenttinen, golf-kentällä pidän itseni rauhallisena.
Hyvä teoria: par 5, 422metriä ja todella kapea, ob kulkee kokoajan oikealla kunnes tulee pitkä vesieste viheriölle saakka, ’kapea ku fan.’
Tulos usein kaksinumeroinen mutta mitä, jos pelaisin sen kolme kertaa rauta-7:lla eli 3 kertaa 141 metristä lyöntiä ja olen viheriöllä. Käytän kaksi puttia niin se on par, pienen epäonnistumisen jälkeenkin se bogey tai tupla… 🙂
ELI LYHYEMMILLÄ LYÖNNEILLÄ PIENEMPI LYÖNTIMÄÄRÄ, PYSYY VÄYLÄLLÄ, PELI NOPEUTUU, EI HUKU PALLOJA, EI TARVITSE ETSIÄ PALLOJA!!!!!
Hook Mc Slicen esimerkki on erinomainen.Jos omaa
edes suhteellisen ’ varman ’ lyönnin ja pelaa Hookin mainitsemalla tavalla putoaa händäri kummasti 13 – 15 tienoille . Helpostikin . Uskoisin niin .
Oma händärini on 18,2 . Olisi kiva jos se putoaisi nopeastikin mutta oma valintani on kuitenkin ’lypsämisen ’ välttäminen . Omalla kohdallani pidän tärkeämpänä kaikkien mailojen käyttöä driveriä myöten . Saadessani kaikki mailat haltuun tippuu händäri sen mukana ja lukema
on mielestäni lähempänä totuutta ja kertoo tarkemmin tasoni .
Händäri on itseäni varten .
Olisi mielenkiintoista kokeilla joskus minkälaiseen tulokseen pääsisi pelkästään ’ helpommilla ’ mailoilla .
Par-5 440m. Out molemmillla puolilla. Kapea väylä ja vähän raffia enen outtia. Aloitus helvetin lavetilta. Lyön aina aloituksen rauta kolmosella. Toinen lyönti yleensä rauta kolme tai viisi. Jäljellä enää sändi tai pitseri. Helppoja pareja. Griini on pieni ja ihan griinin edessä vesieste. Saakelin vaikea reikä, jos puulyönnit ei ole sataprosenttisen varmoja. Kahdella ei voi yrittää päälle vesiesteen takia, muten kuin tuuripompulla esteen yli. Eli raudat apuun niin ei mene mettään.
Pelasin muuten oman ennätykseni (5 yli parin) pelkillä raudoilla.
Jätin bägistä pois Draiverin ja Puu-3:n. Tasoitus putosi kolmella kierroksella 28:sta 22:een !!
Että silleen…
Hienoa, tästä juuri on golfissa kysymys mielestäni. Tulos syntyy korvien välissä. Jos yksi epäonnistuminen haittaa peliäsi olet vielä ’aloittelija’. Kyllä golfissa paremmin pärjää viisas vanhus kuin nuori hurjapää. Tosin tässä vaiheessa kun haluamme oppia on kai mentävä siitä mistä aita on korkein. On lyötävä toistuvasti slaissi outtiin, kirottava hiekkaesteitä, YRITETTÄVÄ LIIAN VAIKEITA LYÖNTEJÄ jne. Toivoa sopii että joskus kaikki oppivat. Mun kovin golfpallo on mun oma pää.
Henk.koht. en tykkää ’mummo-pelistä’, jossa käytetään vain sitä varmaa seiskaa. Kyllä saan kaikista suurimman tyydytyksen siitä, että kaikilla mailoilla peli kulkee. Mielenkiinto peliin tulee siitä, että uskaltaa ottaa riskejä ja joskus selviää voittajana joskus taas ei.
Hcp 26. Putoo jos on pudotakseen, ei mitään väliä, koska en käy kisoissa. Kisaan jokaisella rundilla itseäni vastaan.
Joo on toi pää tosi iso asia golfissa ainaki mulla… olin tossa pari päivää sitten pelaamassa ja pelasin 40 ekan ysin vähän harmitti mutta päätin että en enää ajattele paljonko olen yli parin ja en ajattele koko peliä niin sitten ku oltiin 19 reiällä katoin että toka ysi oli 35 ja 75 kierros oli valmis eli ei kannata ajatella kierroksen aikana mitään tollasta vaan pelaa sitä omaa rentoa peliä… tää auttaa ainakin mulla…!
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
Esillä 9 viestiä, 1 - 9 (kaikkiaan 9)