Välinemuisteloita omilta alkuajoilta

[Durffilyönti ja interglock]

Pidän nostalgiasta. Olen siis nostalgikko.

Tuli tänään tehtyä pienimuotoista välinehuoltoa ja tulipa samalla siinä ”hurmoksessa” muisteltua, miten ennen asiat menivät sielläpäin missä asuin ja vietin lapsuuttani..

Tällaiset asiat ovat jääneet noilta ajoilta mieleeni mitä välineisiin tulee:

– Teräsvarret olivat vielä aivan yleisiä myös puumailoissa. Itse asiassa standardi, eikä grafiittivarsiin vielä tuolloin kovin laajasti uskottu tai luotettu. Niitä pidettiin vähän niin kuin junioreiden/naisten/senioreiden/välinejuppien varsina. (ja tuolloin ne eivät kyllä kovin kaksisia olleetkaan kun verrataan nykyajan huippuvarsiin viimeisen 10 vuoden ajalta.)

– Taotut bleidit eivät olleet mikään ultraharvinainen näky edes pienillä kentillä tai ihan tavan klubituuppareiden mailalaukuissa. (toki tuolloin alkoivat jo väistyä eikä niitä koko ajan nähnyt, mutta eivät siis olleet mitenkään aivan erityisen harvinainen näky kuten ehkä tänä päivänä)

– Rautasetit olivat melkein kaikilla 3-PW, eikä kukaan kammonnut pitkiä rautoja. Päinvastoin, pitkään rautaan tartuttiin aina kun avauslyönnit eivät puilla sattuneet kulkemaan. Jopa tuolloisessa golfopetuksessa kannustettiin lyömään avaukset rauta-3:lla että pysyttäisiin väylillä pusikoiden sijasta. Rauta-1 tosin oli jo sellainen kepakko joita ei näkynyt ja sitä kyllä tuolloinkin kammoksuttiin.

– Niin sanottuja ”oikeita” wedgejä harvalla klubipelaajalla tuolloin oli niillä seuduin, vaan ne ”wedget” olivat osa rautasettiä ja samanlaisia kehäpainotteisia ulkonäöltään kuin bägin muutkin raudat. Eli pikemminkin rauta-10 ja 11. Eikä niitä ollut kuin kaksi. PW ja SW. Pienessä seurassa vain klubin muutamalla parhaalla pelaajalla oli hiekkawedgenä ja lähipelin erikoismailana blade- mallinen 55- tai 56- asteinen Cleveland 588, Titleist, tai Wilson Staff. Mitään 60-64 asteisia lob-wedgejä en ikinä nähnyt tuolloin kenelläkään harrastajapelaajalla, en edes niillä parhailla. (ja edelleen väitän, että lob-wedget ovat melkoisen turhia mailoja 95%:lle pelaajista, mutta kun ovat muotia niin pitäähän sitä nyt sellainen bägissä olla. Ennemmin suosittelisin sen tilalle esim. rauta-2:a ns. normaalia kakkosta selvästi helpompana ja anteeksiantavampana draivirautana ja opettelee sitä käyttämään kunnolla, niin alkaa ne avaukset pysymään väylillä ja par 5:t ovat kuin ”paperia”)

– Putterit olivat aivan järjestään bleidi tai Anser- mallisia tai noiden muunnoksia. Joka tapauksessa näyttivät melkein kaikilla hyvin samankaltaisilta muotoilunsa puolesta.

– Klubin parhaita pelaajia lukuun ottamatta kaikki pelasivat kivikovilla sen aikakauden distance- palloilla. (nykymittapuulla aivan jäätäviä ja täysin tunnottomia ”kiviä”)

– Vasurin välineiden saatavuus oli ihan koko Suomessa lähes itkettävän huono. No ehkä suurimpien kenttien pro shopeissa ja Helsingin seudun parissa golfvälineliikkeessä jotain valinnanvaraakin saattoi aina kauden alussa olla. Mutta kaikkialla muualla aivan toivotonta. Muistan yhdenkin kesän jolloin puolet kesästä meni ilman hanskaa pelatessa. Toki jokaisella kentällä ja jokaisessa Kesportissa muutama pakollinen vasurin hanska tarjolla oli, mutta yleensä täysin väärää kokoa tai epämieluisaa väriä. (itse kuulun siihen koulukuntaan ettei muita kuin valkoisia golfhanskoja olekaan)

– Fitattuja mailoja ei ollut kuin ammattilaisilla. Ainoat ”kustomoinnit” olivat varren vaihto/ lyhentäminen ja grippien vaihto. Gripitkin tosin vaihdettin vasta kun vanhat alkoivat olla aivan sliksit.

– Välineitä uusittiin vain ”pakottavasta” tarpeesta. Joko pelaajan selkeän kehittymisen myötä tai jos vanhat olivat jo kertakaikkiaan loppuun pelatut. (urat aivan kuluneet)

– Kunnolliset narugripit olivat harvassa. Vain aivan parhaissa mailoissa niitä saattoi olla jopa ensiasennuksena/ vakiona, tai jos rautasetti sattui olemaan hieman vanhempaa kamaa. Kuitenkin Golflehden mailojen grippejä koskevat artikkelit ovat jääneet mieleen ja niissä suosittelivat aina grippejä joissa on mahdollisimman paljon narupunosta seassa. Silti ne eivät jostain syystä meinanneet rantautua syrjäseuduille millään.

– Kaikissa golfkengissä oli teräspiikit. Ja kaikki kengät olivat hyvin fiinejä/ muodollisia ja nahkaa. Lenkkari- tai tennarimallisia golfkenkiä ei ollut. (onneksi ei) Tai ainakaan kukaan ei moisilla ilennyt pelaamaan tulla.

– Yleinen usko/luulo ettei stiff- varsilla pystyneet pelaamaan kuin ammattilaiset. Näinpä reguvarsia käyttivät myös nekin, jotka löivät palloa varsin pitkälle ja mailanpään nopeudet olivat takuulla kovia. (liian löysät varret näkyivätkin heillä erityisesti puumailoilla kauheana hajontana ja epäloogisina/yllättävinä lopputuloksina kesken muuten mainiosti menneen kierroksen.)

– Ns. ”tosipelureilla” (heh!) oli vain ja ainoastaan kaksi puumailaa. Draiveri ja spooni. Puumailojen lavat olivat jo sentään metallisia. Joko terästä tai joissakin kalliissa uutuuksissa titaania. Muita kuin draiveria ja puu-3:a pidettiin turhina ja niille jopa vähän naureskeltiin, eikä niitä näkynyt kuin ainoastaan joidenkin senioreiden ja muutamien naisten bägeissä. Ja laadukkaan puumailan yhtenä mittarina pidettiin sen päästämää ”kilahdusta” osumassa. (Makser- merkkinen draiveri oli kilahduksen puolesta ihan omaa luokkaansa) Hybridejä ei ollut, tai ei niitä ainakaan näkynyt.

– Balatapallot olivat parasta mitä rahalla sai. Olivat myös ammattilaisten ainoa pallotyyppi tuolloin. Hyvässä osumassa todella miellyttävän tuntuisia, mutta yksikin kunnon kanttari/ kova toppilyönti saattoi tehdä niihin niin pahan vekin, että pallo oli sitten kerrasta entinen. (nimimerkillä yhden helkkarin kalliin Stratan balatan tuhonneena eka lyönnillä) Balatapallot olivat myös äärimmäisen herkkiä sivukierteille. Tarkoituksella niitä lyöville taitureille tietenkin hyvä juttu, mutta kroonisille huukkaajille tai slaissaajille painajainen.

– Myöhemmin tulivat niin sanotut chipperit hetkeksi klubipelaajien suosioon/ muotiin, mutta ne olivat myös eräänlaisia huvituksen aiheita ja niitä pidettiin huonojen pelaajien ja huru-ukkojen mailoina jotka eivät osanneet chipata edes auttavasti. (tuo taitaa kyllä päteä edelleen?)

– loppuaikoina (ennen pitkää pelitaukoani) alkoivat mallet- tyyppiset putterit vauhdilla yleistyä.

– Puumailojen lavat alkoivat kasvaa hillittömiksi. (ainakin silloisen mittapuun mukaan)

Että tuollaisia muisteloita vuosikymmenten takaa liittyen välineisiin. Mitäs muille muistuu mieleen?

[Julkaisija]

Artikkelit