-
JulkaisijaArtikkelit
-
Henkan hienon leikatun lobilyönnin (tai sen yrityksen) innoittamana ajattelin, että olisi mukava lukea muidenkin ’helmistä’. Miten onnistuit elämää suuremmassa suorituksessasi? Tarvitsitko jälkikäteen terapiaa tai lääkitystä? Itkitkö itsesi uneen? Onnistuin itse hiljattain tekemään oikein hienon reikäkohtaisen tuloksen lyöntipelikisassa. Tapaus sattui viimeisellä väylällä (par 5), joten päivästä jäi oikein hupaisat muistot. Ensimmäinen lyönti oli hieno, kainaloon vedetty draivi väylän vasemmalla puolella olevaan metsään. Ihan en osunut söpöä pupunpoikasta päähän, vaikka läheltä liippasi. 1. varapallo tyylikkäästi slaissaten oikean puolen metsikköön, joten eikun uutta palloa kehiin. Se päätyikin jo pelattavaan paikkaan, tosin katveeseen pienen metsikön taakse. Kahta ensimmäistä palloa ei pienen etsinnän tuloksena löytynyt, joten kuudes lähti metsikön takaa. Kuudes lyönti kun oli jo kyseessä, piti tietysti yrittää sankarilyöntiä metsän läpi. Osuin tietenkin puuhun, josta pallo ei onneksi aivan kimmonnut omaan otsaani. Pallo päätyi ikavään kuoppaan, josta ei päässyt pois muutoin kuin taaksepäin lyömällä. Pari duffia, ’loistavaa’ lähipeliä ja lopputulemana tulossarakkeeseen kirjoitettiin ennätykseni 14. t. nimim. ’terapian tarpeessa’
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, haluan ainakin uskoa että olen henkisesti kasvanut tämän jälkeen.=)
Kyseessä oli iltakierros ja väylä nro. 17 täysin väsyneenä ja kierros nyt muutenkaan ollut hyvin mennyt(muistaakseni, tai sitten oli ja ennen tätä väylää =). Lyödään ylämäkeen ja kääntyy vasemmalle. Vasemmalla reunalla puita jonka jälkeen tie ja sitten metsikköä.
Avaus tietenkin vasemmalle mäen päälle metsään. Mielessäni olin vielä ajatellut että nyt pelaan seiftin väylälle enkä yritä edes lyödä sankarilyöntiä greenin suuntaan. Noh siitä sitten matalaa pitchiä rautakasilla poikittain väylän suuntaan –> Puuhun ja taaksepäin. Itsehillintä piti ja rauhallisesti vain seuraavaa lyöntiä suunnittelemaan ja matalaa pitchiä edelleen vain väylälle –> keskelle puuta. Edelleen itsehillintä piti ja pysyin rauhallisena, olin oikein ylpeä itsestäni että hermot pysyi hallinnassa. Kolmas lyönti taas vain väylälle ja nyt suunta oli jopa greenin suuntaan –> keskelle puuta.
Tässä vaiheessa ei sitten hermot enää pysyneet kontrollissa vaan pimeni täysin ja linkosin tähän päivään mennessä tuntemattomaan suuntaan sen rautakasin niin paljon kuin vain käsistä lähti. Noh sitten kun kiukku tästä nopeasti laantui niin siinä sitten etsimään tätä mailaa siitä suunnasta johon luulin sen heittäneen. Eipähän vaan mailaa löytynytkään sieltä suunnasta eikä oikein mistään muustakaan vaikka sitä siinä joku vartin verran etsittiin. Onneksi oli sen verran myöhä ettei takaa tullut enää kuin yksi ryhmä joka siinä saman tien ohi päästettiin.
Ei ole jäänyt mieleen mitä siitä väylästä ja kierroksesta sitten kirjattiin korttiin, mutta mailan oli joku ystävällinen lenkkeilijä palauttanut seuraavana päivänä caddiemasterille josta sen kävin poimimassa. Tämän jälkeen eivät ole enää mailat lennelleet.
Nykyään vahvin tunteenpurkaus on pieni kiroilu epäonnistuneen lyönnin jälkeen, mutta eipä tule enää edes maata hakattua mailalla. Eteenpäin on siis menty.=)
Tämän kauden isoista tuloksista tulee mieleen Lakiston ykkösellä seiska greeniosumasta. Puolustukseksi sanottava että greenit oli pintahiekoitettu ja reikä oli vinossa paikassa, joten kun pallo oli pysähtymäisillään reiän viereen, kiihdytti se vain vauhtia ja valui 4-5 metrin päähän. –> 5 puttia.
januz kirjoitti: (19.7.2006 11:14:07)
Tässä vaiheessa ei sitten hermot enää pysyneet kontrollissa vaan pimeni täysin ja linkosin tähän päivään mennessä tuntemattomaan suuntaan sen rautakasin niin paljon kuin vain käsistä lähti. Noh sitten kun kiukku tästä nopeasti laantui niin siinä sitten etsimään tätä mailaa siitä suunnasta johon luulin sen heittäneen. Eipähän vaan mailaa löytynytkään sieltä suunnasta eikä oikein mistään muustakaan vaikka sitä siinä joku vartin verran etsittiin. Onneksi oli sen verran myöhä ettei takaa tullut enää kuin yksi ryhmä joka siinä saman tien ohi päästettiin.
Ei ole jäänyt mieleen mitä siitä väylästä ja kierroksesta sitten kirjattiin korttiin, mutta mailan oli joku ystävällinen lenkkeilijä palauttanut seuraavana päivänä caddiemasterille josta sen kävin poimimassa. Tämän jälkeen eivät ole enää mailat lennelleet.
Ikivanha vitsi, tiedetään, mutta tässä tapauksessahan olisi ollut erittäin paikallaan heittää varamaila ;-).
Kellekään ei näitä ’katastrofeja’ soisi, mutta on terapeuttista kuulla, että muillekin sattuu ja tapahtuu luonnon helmassa palloja hutkiessa.
Tältä kaudelta tyylikäs aloitus kierrokselle:
Ykkösen draivi vasemmalle outtiin metsään… tästä vielä toivuttiin ja pelattiin kakkospallolla väylä jotenkin kunnialla loppuun. Kakkosväylällä ekalla pallolla draiverin kantaosuma ja kauas vasemmalle. En edes viitsinyt lähteä pallon perään, vaan otin suosiolla uuden pallon. Toinen avaus päätyi kaamealla slaissilla edessä olleen ojan yli lähes outtiin. Pallo jäi kuitenkin reilun viiden metrin päähän muutaman pienen puuntaimen taakse ja noin 50 senttiä out-rajasta (tie) raffiin. Löydettyäni pallon huokaisin helpotuksesta. Edessä oli n. 160 metrinen raffilyönti lipulle kummun yli. Lyöntiin lähdettäessä kaikki tuntui hyvältä. Mutta… lyönti lähti napakasti suuntaansa – osuen kuitenkin siihen ainoaan lyöntilijalla olleeseen kapeaan puuntaimeen kimmoten jämäkästi siitä suoraan tien yli outtiin viereiselle pellolle. En osannut kuin todeta: ’Ei tää oo todellista’ ja ihmetellä mitähän vielä on kierroksella edessä kun vasta kakkosväylää mennään…
Onneksi kierros tämän väylän jälkeen kulki edes jotenkin. Oli kuitenkin ylivoimaisesti surkein alku kierrokselle pitkään aikaan.
Itselläni tulee parhaiten mieleen erä kisa Nordcenterissä.
Pelasin silloin n. 25 händärillä. Kisa oli Freamin puolella ja alku sujui melko mukavissa merkeissä. Kakkosella mm. pamautin rauta ykkösellä n. 250 metrin avauksen (niitä ei ollut tullut ennen eikä sen jälkeenkään, joten en lue itseäni ’normaaliksi’ golfpisteen mahtilyöjäksi) jolla jätin pelikavereita useita kymmeniä metrejä. Noh koko alkuysi meni händäriin nähden hyvin ja taisin pelata kaksi lyöntiä alle. Sitten lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat kun kaverit kehuivat hyvää etupuoliskoa… ’mulla on yleensä toi takaysi mennyt paremmin’.
10. väylä pysyi vielä hanskassa mutta yhdennellätoista joka on melko lyhyt par3 avasin hieman lipusta pitkäksi greenin oikealle puolelle. Olin siellä mättäällä josta tietysti voimani tunnossa uskoin pääseväni lyömällä pois. Noh kun en vielä kolmannellakaan lyönnillä ollut sieltä pois otin jo järjen käteen ja droppasin, mistä uudestaan pelaamattomaan paikkaan, droppi, lyönti bunkkeriin ja pientä lähipelisählinkiä loppuun minkä tuloksena korttiin kirjattiin 13 lyöntiä.
Tästä sisuuntuneena seuraavalle par vitoselle jossa meno jatkui samanlaisena mutta selvisin 12 lyönnillä… Eli kaksi väylää 17 yli parin. Siinäpä se 🙂
tmv:
Täysin OT, mutta luin profiilistasi, että teit eaglen. Sattuiko tulemaan Vihdin seiskalla kesäkuun lopulla? Taisin olla todistamassa, jos näin oli.
JiiJii kirjoitti: (19.7.2006 14:49:59)
tmv:Täysin OT, mutta luin profiilistasi, että teit eaglen. Sattuiko tulemaan Vihdin seiskalla kesäkuun lopulla? Taisin olla todistamassa, jos näin oli.
Kenttä oikea mutta ajankohta ei täsmää… oma iigeli syntyi 22.5. ja sekin bäkärillä väylälle 12 (joka on tiipaikan rakennustöiden vuoksi loistava iigelin metsästykseen). Avauksella haettiin tietenkin suoraan kerniä, mutta oikeallehan se meni jonkin matkaa. Pitch-lyönti sitten osuikin vallan mainiosti kohdalleen eli kahdella pompulla sisään =).
Tässä meikäläisen taidonnäyte.
Auditour 2005, Master ja näin sitä mennään par 3:set.http://www.auditour.fi/?page=kuvagalleria&kilpailuid=13&vuosi=2005&kuvaNro=12
Vasuri kirjoitti: (19.7.2006 14:27:26)
Sitten lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat kun kaverit kehuivat hyvää etupuoliskoa… ’mulla on yleensä toi takaysi mennyt paremmin’.Just näin,
Olin tekemässä kesän uutta ennätystä ja juuri pelannut Sangin etuysin ja viimeisellä drive sen 270 metriä toinen 145 metrinenlipun suunnassa pari metriä yli ja par kuitenkin.
Puolivälissä jopa tokaisin puolimatkan krouvin tyypille että hyvin menee kesän enari..en muka edes kerennyt kahvia hörpätä…
10:llä avaus vasemalle hiekkaharjuun jossa se oli jalan/monon jäljessä siitä R-8:lla toiseen ja jne. kunnen pitchi pitkäksi greenillä.
Ajattelin, että no yksi viivakin kestetään..
11:n avaus kaksi drivea outtiin ja kolmas toppina josta wedge jatkolyönti samaan outtiin…sieltä oli aika matka kävellä klubille tietä pitkin, mutta pelata en sillä haavaa enää halunnut..sapetti sen verran.
…ja siinä hiekkaharju lyönnissä toisessa pamauksessa oli jo kaksoiskosketuskin…
Mikä oli ko. väylän lopullinen score? Otitko rankulla puusta vai löitkö sankarilyönnin suoraan kuppiin ;-)?
Vasuri kirjoitti: (19.7.2006 14:27:26)
Sitten lausuin ne kuuluisat viimeiset sanat kun kaverit kehuivat hyvää etupuoliskoa… ’mulla on yleensä toi takaysi mennyt paremmin’.Homma voi kuitenkin ilmeisesti toimia joskus kun tilanne on käänteinen (eli huonosta etuysistä onnistuu vielä parantamaan). Tänä vuonna on tullut raavittua toistaiseksi kaikkein epätasaisin yhdistelmä etu- ja takaysin osalta. Etuysi kauheaa hapuilua ja 50 lyöntiä korttiin. Mentiin pelikavereiden kanssa terassille ihmettelemään ja yksi olut nauttimaan. Tokaisin siinä sitten että: ’Jaa, se olis tehtävä 39 lyöntiä takaysille jos meinaa pelata alle 90 lyönnin kierroksen’. Täysin käsittämättömällä tavalla tein takaysille kuusi kertaa tuloksen par ja kolme bogia (viimeisellekin par4:lle vielä kahdella kernille ja kolme tärisevää puttia)… älkää kysykö miten. Toistaisin jos osaisin.
Joskus jotain positiivistakin. Yleensä tämä laji yllättää tosin ketjussa edellä mainituilla ’bonuksilla’.
Lavantaudille on annettava krediittiä kuvan suorituksesta… milläs tuloksella siitä selvittiin?
Aaah, tulipa muuten mieleeni tältä kaudelta myös yksi loistava kilpailun aloitus Kotkasta.
Peliryhmäni oli lähdössä etuajassa kierrokselle ja huomasin tämän rangelta ja siitä sitten kovaa vauhtia ykköstiille. (Olin tullut varalla mukaan) Noh siinä kiireessä avaamaan ja sponella vähemmän rento rykäisy joka lähti push-slicenä vesiesteeseen.
Vesiesteen päästä sitten lähti kolmas lyönti sponella ja blokkina oikealle seuraavaan vesiesteeseen.
Viides lyönti sitten siitä n. 100m eteenpäin vesiesteen reunasta vieläkin sponella koska matkaa oli vieläkin sellaiset 200m ylämäkeen. Tämä lyönti lähti hihaan pull-hookina vasemmalle metsään noin 100m greenistä.
Siitä sitten kuudes lyönti, puun yli yritän lyödä wedgellä greenille, mutta ei varmaan ketään yllätä että lyönti osui puun latvaan ja pomppasi oikealle. Matkaa greenille edelleen noin 60m. Seitsemäs lyönti SW:llä ja sehän jäi pari metriä greenistä vajaaksi. Chippi greenille, kahdeksan ja kaksi puttia. Tuloksena kymmenen lyöntiä ja puolet tasoituslyönneistä käytetty ensimmäisen väylän jälkeen.
Aika taistelua oli muutenkin tuo kierros kun lyönti oli täysin hukassa, mutta sentään alle 100 tuli puristettua silti.=)
Täytyypä myöntää, että eipä ole tullut noita ’tyylikkäitä’ suorituksia mieleen painettua… eli etiäppäin elävän mieli! Huonoja hetkiä tulee joka kierros, mutta sanon niitä tilastotappioiksi. Pakkohan niitäkin on muuten loistavien lyöntien sekaan tulla 😉 Kierroksesta jää yleensä hyvä mieli jos VIIMEINEN avari onnistuu, tai VIIMEINEN putti menee reikään… mikä on melko tavallista.
Jos nyt kuitenkin jostain haudattujen havereiden muistilokerosta jotain kaivelisin niin se voisi olla eräs kierros viimekesältä; Olin muutaman viikon pelannut aivan uskomattoman hienosti, (olin viettänyt vasta hankittujen mailojen kanssa kuherruskuukautta) ja lähdin sitten naistenillassa pelaamaan minut lajin pariin houkutelleiden kahden rouvan kanssa. He vielä ykköstiillä muistivat mainita, että olivat kuulleet minun kunnostautuneen lajissa ja että olipa kiva lähteä piiitkästä aikaa yhdessä kiertämään jne jne.
Lopun arvaattekin. Kierros oli niin häpeällinen, ettei koskaan. Miten voikin lyönti kadota edellisestä päivästä niin totaalisesti, että löin raudoilla singahtelevia soketteja, avarit tinttasin niin päälle että olisi saanut olla hammaslääkäri saadakseen tiit vedettyä maasta, ja tottakai putattaessa pallo hylki reikää kuin samanapaiset magneetit.
Kiersin hammasta purren ja koitin pitää mölyt mahassani. Että ahistaa vieläkin kun muistelen. Kyllä tämä upea laji osaa nöyryyttää silloin kun sitä vähiten odottaa tai haluaa.
3:s lyönti tyylikkäästi oksalta griinille ja 2:n putin tupla. Oli vaan vähän vaikeeta lyödä siitä oksalta kun pelikaverit ja itsekin meinattiin kuolla nauruun.
Jukka-62 kirjoitti: (19.7.2006 15:10:28)
Just näin,
Olin tekemässä kesän uutta ennätystä ja juuri pelannut Sangin etuysin ja viimeisellä drive sen 270 metriä toinen 145 metrinenlipun suunnassa pari metriä yli ja par kuitenkin.
Meni vissiin vähän enemmän kuin pari metriä yli, tarkasti sanottuna sen 79 metriä. Sangen ysi ainakin kotisivujen mukaan on 336m. Kuitenkin sinä olit matkaa taittanut 270m avauksen ja 145m jatkolyönnin jälkeen 415m.
Jukka-62 kirjoitti: (19.7.2006 15:10:28)
Olin tekemässä kesän uutta ennätystä ja juuri pelannut Sangin etuysin ja viimeisellä drive sen 270 metriä toinen 145 metrinenlipun suunnassa pari metriä yli ja par kuitenkin.
Itseäni siteeraten..
Niin siis tuolla samaisella väylällä viime vuonna testasin NIKEn GAP wedgeäni.
Avauksen jälkeen olin pahasti oikealla ja yritin oikaista puiden yli gabillä …se osu kärkeen ja pallo sellaiseen 3 metriseen meriheinä/kaisla saarekkeeseen 90 astetta aiotusta lyönnistä oikealle..siellä vielä kuvittelin lyöväni sen lipulle ja sotkin pallon jonnekin syvyyksiin..toisella lyönnillä..minähän en droppaa kisassa. Se pallo oikeesti hävisi sinne pehmeään kaislikkoiseen mutaan..
Pitää tarkistaa..silloin avaus on ollut vain 190 metriä niinkö ?
Lavantauti kirjoitti: (19.7.2006 15:34:29)
3:s lyönti tyylikkäästi oksalta griinille ja 2:n putin tupla. Oli vaan vähän vaikeeta lyödä siitä oksalta kun pelikaverit ja itsekin meinattiin kuolla nauruun.No tuplahan on tuosta ihan loistosuoritus! Hekotellessa on tosiaan hieman hankalaa lyödä, etenkin putata. Siitä on paljonkin kokemusta.
Tuo oma noin helmisuoritukseen päättynyt kierrokseni alkoi sangen hohdokkaasti: Ykkösväylälle tein parin. Sitten alkoikin alamäki: 10, 9, 8 ja teinpä yhden triplan vielä par kolmosellekin. Aivan käsittämätöntä sähläystä. Etuysin jälkeen olisi heikkohermoisempi voinut hakea autosta hinausköyden jä kivuta puuhun hirttäytymään ;-).
januz kirjoitti: (19.7.2006 15:36:49)
Meni vissiin vähän enemmän kuin pari metriä yli, tarkasti sanottuna sen 79 metriä. Sangen ysi ainakin kotisivujen mukaan on 336m. Kuitenkin sinä olit matkaa taittanut 270m avauksen ja 145m jatkolyönnin jälkeen 415m.
No totta puhut..siis onnistuin täydellä swingillä etenemään vain 191 metriä driverilla koska rauta kasillani olin greenin takana tasan metrin raffissa ja laskin matkaa olleen 145 lipulle tiikeripaalun suhteen.
Drivea en mitannut, mutta rautalyönnin mitta on mielessä.
Joko mun drive on sitten tosiaan ollut lyhyt tai väylä mitattu väärin. Tosin se on aavistuksen ylämäkeä ja rullia ei varmaan voi hulluna tulla kuten Vaaran 8:lla eilen myötätuulessa.
Niinsanotusti ’pitkäksi’ venähtäneen illan jälkeen piti olla aamulla tiiaamassa klo 8 (luvattu mikä luvattu). Kaverin tullessa hakemaan ensikommentti oli ’Miten noilla silmillä voi nähdä mitään?’ eikä niillä juuri mitään nähnytkään. Tiiboksiin kuitenkin päästiin ja hetken jo luulin, että saamme pelata kierroksen keskenämme vaan ei. Mukaan oli laitettu n. 14 vuotias nassikka ja siinä vaiheessa alkoi jo hieman hävettää. Tottakai minulle sattui sitten se ryhmän ensimmäinen avauskin ja parin huteran harjoitusswingin jälkeen pallon taakse. Ensimmäinen lyönti meni varmasti 5 senttiä pallon yläpuolelta ja melkein kaatoi minut selälleni, no eipähän mennyt pallo hukkaan. Toinen ja kolmas avauslyönti huikealla slaissilla outtiin. Tässä vaiheessa päätin peruuttaa lupaamani rahapelikierroksen. Taisin lopulta päästä tuon ensimmäisen reiän 16 lyönnillä. Tulipa näytettyä hyvää esimerkkiä nuoremmalle polvelle… Kierroksen kruunasi toiseksi viimeinen reikä, missä lähdin hakemaan palloa pienen ojan toiselta puolelta. Ojan yli meni kyllä pieni puinen silta mutta silta itsessään oli hieman vinossa ja liukas. Takaisin tullessa, puolivälissä, tunsin kuinka pito alkoi pikkuhiljaa kadota jalan alta ja niinhän siinä kävi, että ojaan mentiin. Kierroksen jälkeen häivyimme (minun toivomuksestani) nopeasti ja vähin äänin.
Einari meni ykköseksi tällä hetkellä 😀
januz kirjoitti: (19.7.2006 15:36:49)
Meni vissiin vähän enemmän kuin pari metriä yli, tarkasti sanottuna sen 79 metriä.Nyt kun tuota tarkasti muistelen..ihmettelin hieman, että onko mun pallo jo todella tuossa kun odottelin näkeväni sen siellä hiekkanielussa jonne on matkaa 240+ metriä.
Big big Bangistä kuuluu kova pamaus joten oletin sen lentäneen kauas…pallo on todennäköisesti lentänyt kovalla alakierteellä korkealle ja vastatuuleen ja pysähtynyt miltei paikalleen.
Se ei ei kuitenkaan ollut se pointti vaan se että siinä oli birdie chippi ja tein siinä parin ( 3 pokipistettä ). Lippu oli aivan takana greenillä ja matkaa lipulle chipissä noin 4 metriä.
Hyvä Januz onnittelen tarkkaivaisuudestasi.
tmv kirjoitti: (19.7.2006 15:05:47)
JiiJii kirjoitti: (19.7.2006 14:49:59)
tmv:Täysin OT, mutta luin profiilistasi, että teit eaglen. Sattuiko tulemaan Vihdin seiskalla kesäkuun lopulla? Taisin olla todistamassa, jos näin oli.
Kenttä oikea mutta ajankohta ei täsmää… oma iigeli syntyi 22.5. ja sekin bäkärillä väylälle 12 (joka on tiipaikan rakennustöiden vuoksi loistava iigelin metsästykseen). Avauksella haettiin tietenkin suoraan kerniä, mutta oikeallehan se meni jonkin matkaa. Pitch-lyönti sitten osuikin vallan mainiosti kohdalleen eli kahdella pompulla sisään =).
Minäkin tein eaglen tuolla samalla väylällä 23.4., tosin keltaisilta. Draivi väylälle n. 50 metriin ja lähilyönti kuppiin. Kierros oli muutoinkin aika erikoinen, ulos 53 ja sisään 38…. Kevätterässä…
Tahkolla 13. väylällä on haastava paikka. Leveä väylä, mutta oikealla vettä ja vasemalla luksus-mökkejä. Siinä alkoi aloittelijan käsi tutisemaan ja ensimmäinen lyönti karmea hukki. Jäin siinä silmät kiinni odottamaan tulosta: katolla kolisi muttei mitään särkynyt. Varapallo oli pelattava ja ajattelin, että nyt ei hukkia – tuloksena järkyttävä slaissi jorpakkoon. No ei siinä mitään 1. palloa ei löytynyt ja droppi vesi esteelle siitä toppi suoraan veteen. Uusi droppi ja elämäni paras väylälyönti, mutta se meni griinin yli veteen. Droppi ja chippi griinin yli ja uusi chippi sekä kolme puttia. En laskenut lyöntejä, mutta tuostahan sen voi laskea.
-
JulkaisijaArtikkelit