Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeniajatus 2010
-
JulkaisijaArtikkelit
-
PG kirjoitti: (22.12.2009 19:54:51)
Uskon, että on parempi, jos vajaaksi jääneiden ja ohi menneiden puttien muodostaman kasan keskipiste on reikä, kuin että kasan keskipiste olisi puoli metriä reiän takana. Vai mitä mieltä ammattilaiset (ja miksei amatööritkin) ovat asiasta?Mjaa… tuosta seuraa se, että keskimäärin liki puolet puteista ovat liian lyhyitä ja niistä lopuista liki puolet menevät muuten vain ohi. Ei laskene puttikeskiarvoa tuo.
KL kirjoitti: (29.12.2009 20:59:31)
PG kirjoitti: (22.12.2009 19:54:51)
Uskon, että on parempi, jos vajaaksi jääneiden ja ohi menneiden puttien muodostaman kasan keskipiste on reikä, kuin että kasan keskipiste olisi puoli metriä reiän takana. Vai mitä mieltä ammattilaiset (ja miksei amatööritkin) ovat asiasta?Mjaa… tuosta seuraa se, että keskimäärin liki puolet puteista ovat liian lyhyitä ja niistä lopuista liki puolet menevät muuten vain ohi. Ei laskene puttikeskiarvoa tuo.
Olen samaa mieltä KL:n kanssa. Kyllähän se taitaisi olla parempi saada reikään menemättömien pallojen kasan keskipiste suoraan hieman reiän taakse. Silloin niistä oikeaan suuntaan menneistä isompi osa yltäisi reikään asti. Kasan leveys tietenkin pitää saada mahdollisimman pieneksi 🙂
Pekka Pelimies kirjoitti: (29.12.2009 13:25:27)
Mielummin missaan alapuolelle, mikä tarkoittaa enemmän suorempia ylämäkiputteja missin jälkeen.
Samoin. Mieluummin ohi reiän ala- kun yläpuolelta. Kerettiläinen ajatus tämäkin. Syy siihen, että en ole pelimies?
PG kirjoitti: (30.12.2009 14:48:05)
Mieluummin ohi reiän ala- kun yläpuolelta.Ei kai sillä oikeasti ole väliä, ohi mikä ohi.
Henkisesti on kivempaa kun pallo vierii reiän yläpuolella. Silloin sillä on mahdollisuus ”pudota” oikealle linjalle. Kun pallo vierii reiän alapuolella se on auttamatta ohi. On ikävää nähdä jo pari metriä etukäteen että ohi menee.Parti kirjoitti: (30.12.2009 15:49:09)
Ei kai sillä oikeasti ole väliä, ohi mikä ohi.
Henkisesti on kivempaa kun pallo vierii reiän yläpuolella. Silloin sillä on mahdollisuus ”pudota” oikealle linjalle. Kun pallo vierii reiän alapuolella se on auttamatta ohi. On ikävää nähdä jo pari metriä etukäteen että ohi menee.Onhan se näinkin. Ehkä jo ensi kesänä muutan tapani. Myös tämän maneerisi
… joskus taputtelen sitä (merkkinappia) tasaiseksi griinin pinnan kanssa. Jos sattuu osumaan…yleensä putterin pohjalla…(Parti 28.12.2009 23:29:12)
aion ottaa käyttööni. Osumatarkkuus mulla vain on niin heikko, että ehkä vasta kymmenes putterin pohjan isku osuu napin päälle. Mutta onpahan hyvä putata, kun nurmi on sileä…
PG kirjoitti: (30.12.2009 16:47:50)
aion ottaa käyttööni. Osumatarkkuus mulla vain on niin heikko, että ehkä vasta kymmenes putterin pohjan isku osuu napin päälle. Mutta onpahan hyvä putata, kun nurmi on sileä…Alunperin kyllä tarkoitin että taputtelen jos vaikka naapurin pallo sattuu osumaan nastaan vakavan harhautumisen seurauksena. 🙂
Mutta ei mitään, hyvältä tuollainenkin toimintamalli kuulostaa….
PG kirjoitti: (30.12.2009 14:48:05)
Pekka Pelimies kirjoitti: (29.12.2009 13:25:27)
Mielummin missaan alapuolelle, mikä tarkoittaa enemmän suorempia ylämäkiputteja missin jälkeen.
Samoin. Mieluummin ohi reiän ala- kun yläpuolelta. Kerettiläinen ajatus tämäkin. Syy siihen, että en ole pelimies?
Allatiivi vs. ablatiivi. Partin kanssa samoilla linjoilla. 😉
Pekka Pelimies kirjoitti: (3.1.2010 23:47:41)
PG kirjoitti: (30.12.2009 14:48:05)
Pekka Pelimies kirjoitti: (29.12.2009 13:25:27)
Mielummin missaan alapuolelle, mikä tarkoittaa enemmän suorempia ylämäkiputteja missin jälkeen.
Samoin. Mieluummin ohi reiän ala- kun yläpuolelta. Kerettiläinen ajatus tämäkin. Syy siihen, että en ole pelimies?
Allatiivi vs. ablatiivi. Partin kanssa samoilla linjoilla. 😉
Illatiivi olisi hyvä kompromissi. Iloinen asia ainakin :-))
Nimetönjnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Ajattelin tulevaan kauteen valmistella ’lyöntiuutuuden’. n. 10m -15m ja 25m –30m pehmeät pitch-lyönnit, joissa kunnon alajerkku (greenillä tulee alastulokohdasta taaksepäin tai oikealle sivulle stanssista riippuen ).Treenailin tätä jo hallissa ja tuntu tosi toimivalta. Season golfissa on muuten hyvät keinogreenit ja lyöntimattojen pallokaukalon alla oleva maton osa on väylämäisin matto miltä olen lyönyt.
Ajattelin et jos chippejä ja pitcheja treenailis ja sit kun kentät taas aukeaa, niin ottas puteista vaikka prolta tunteja. Tällä panostuksella pitäs tasotuksen tulla alas niin että ropinä käy.
Tarkoitus on päästä sellaisesta pakonomaisesta tunteesta päästä kahdella päälle, jos on vaikka avaus ollut vähän turhan kesy. Jos lyhyen lähestymisen voi fiksata pitchillä, niin ei oo tarpeen tempoa mitään älyttömiä ’rajatila’-lyöntejä. Score paranis pelin hallittavuuden kautta.
Ja sit putteja vois tosiaan treenata. Putti-treenistä on tavallaan selkeämpi hyöty, kuin swingi-treenistä. Koska reiän score määräytyy sillä hetkellä kun vika putti uppoaa. Se on selkeä lyöntimäärän ’määrittäjä’. Esim. jos drive jää 40m lyhyeksi avauksessa, niin se ei välttämättä tarkoita että olis hävinnyt yhden lyönnin. Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty. Jos kasvatan sen ’ringin’ kokoa, mistä putti uppoaa esim. 80% todennäköisyydellä, niin parannan suhteellisen varmasti omaa kierrostulosta.
Mitä mieltä ootte? Onko järkeenkäypää?
Järkeenkäypää teksti on. Muuten olen sitä mieltä, että paras putti on reikään kolahtava putti. Toiseksi paras on sellainen putti, jolla on ollut mahdollisuus kolahtaa ja jättää lyhyen jälkiputin.
Säännöllinen lähipelitreeni erilaisissa olosuhteissa kantaa taatusti aikanaan hedelmää. Kannattaa harjoitella chippejä ja pitchejä usein myös pahoista paikoista eikä vain muutaman metrin päästä greenin reunasta väyläpituiselta ruoholta. Käyttehän myös bunkkerissa viikottain? Oletko muuten koskaan treenannut edes pienessä sateessa? Kunnon golftreeni vaatii aika lailla sisua, sillä onhan pelikierros paljon kivampaa… Kahden tunnin treenin jakaisin niin, että vajaa tunti menisi rengella ja yli tunti lähipelikentällä pitchien, chippien ja puttien parissa.
NimetönKuntogolfari kirjoitti: (4.1.2010 13:57:07)
jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Ajattelin tulevaan kauteen valmistella ’lyöntiuutuuden’. n. 10m -15m ja 25m –30m pehmeät pitch-lyönnit, joissa kunnon alajerkku (greenillä tulee alastulokohdasta taaksepäin tai oikealle sivulle stanssista riippuen ).Treenailin tätä jo hallissa ja tuntu tosi toimivalta. Season golfissa on muuten hyvät keinogreenit ja lyöntimattojen pallokaukalon alla oleva maton osa on väylämäisin matto miltä olen lyönyt.
Ajattelin et jos chippejä ja pitcheja treenailis ja sit kun kentät taas aukeaa, niin ottas puteista vaikka prolta tunteja. Tällä panostuksella pitäs tasotuksen tulla alas niin että ropinä käy.
Tarkoitus on päästä sellaisesta pakonomaisesta tunteesta päästä kahdella päälle, jos on vaikka avaus ollut vähän turhan kesy. Jos lyhyen lähestymisen voi fiksata pitchillä, niin ei oo tarpeen tempoa mitään älyttömiä ’rajatila’-lyöntejä. Score paranis pelin hallittavuuden kautta.
Ja sit putteja vois tosiaan treenata. Putti-treenistä on tavallaan selkeämpi hyöty, kuin swingi-treenistä. Koska reiän score määräytyy sillä hetkellä kun vika putti uppoaa. Se on selkeä lyöntimäärän ’määrittäjä’. Esim. jos drive jää 40m lyhyeksi avauksessa, niin se ei välttämättä tarkoita että olis hävinnyt yhden lyönnin. Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty. Jos kasvatan sen ’ringin’ kokoa, mistä putti uppoaa esim. 80% todennäköisyydellä, niin parannan suhteellisen varmasti omaa kierrostulosta.
Mitä mieltä ootte? Onko järkeenkäypää?
Järkeenkäypää teksti on. Muuten olen sitä mieltä, että paras putti on reikään kolahtava putti. Toiseksi paras on sellainen putti, jolla on ollut mahdollisuus kolahtaa ja jättää lyhyen jälkiputin.
Säännöllinen lähipelitreeni erilaisissa olosuhteissa kantaa taatusti aikanaan hedelmää. Kannattaa harjoitella chippejä ja pitchejä usein myös pahoista paikoista eikä vain muutaman metrin päästä greenin reunasta väyläpituiselta ruoholta. Käyttehän myös bunkkerissa viikottain? Oletko muuten koskaan treenannut edes pienessä sateessa? Kunnon golftreeni vaatii aika lailla sisua, sillä onhan pelikierros paljon kivampaa… Kahden tunnin treenin jakaisin niin, että vajaa tunti menisi rengella ja yli tunti lähipelikentällä pitchien, chippien ja puttien parissa.
No nyt tuli faktaa puteista, mutta itselleni hyvä putti on sellainen, joka juuri jaksaa mennä reikään. Siinä on sekä suunta että nopeus ollut oikea, ja pallolle annettu paras mahdollisuus mennä eri tavoilla reikään.
Ohessa kahden Sensein mietteitä puttaamisesta.
’The ball should go in slowly. This ’hit the back of the cup stuff,’ you’ve got to be kidding me. There are a lot more ways for the ball to go in the hole when it’s going slowly than when it hits the back.’
— Jackie Burke Jr on putting http://online.wsj.com/article/SB124241963867824951.html
’I hate the old saying ’never up, never in’ ’
’It is true that a ball that never reaches the cup never goes in, but neither does a ball that goes past it ’
’The cup is only one inch wide for a putt that is struck too hard. The cup is four inches wide for a ball that dies at the hole’— Harvey Penick, kirjassa the Little Red Book
Näillä eväillä tuuppaan puttini tästäkin eteenpäin.
Olen antanut itselleni kertoa että putin forssi on kohdallaan kun pallo pysähtyy 43 cm reiän takana.
Juuri reiän kohdalle pysähtyvä putti olisi ideaali jos griinin pinta olisi tasainen kuin pöytä. Ei välttämättä vatupassissa, mutta tasainen. Käytännössä griini ei kuitenkaan ole tasainen vaan maanpinta nousee luonnostaan reiän reunojen kohdalla.
Suuri syy tähän ilmiöön on pelaajien astuminen lähelle reikää; se aiheuttaa pienen, mutta merkittävän kohoutuman (donitsin) reiän ympärille.–Pitäkää jalkanne mahdollisimman kaukana reiästä kun poimitte pallon reiästä tai puttaatte lyhyitä. Ns yhden jalan sääntö–
Tämä donitsi vaikuttaa pallon vierimiseen ja kääntää palloa aina poispäin reiästä. Mitä hiljaisempi pallon vauhti on, sitä enemmän donitsi työntää palloa sivuun.
Tämä on syy siihen että pallolla on hyvä olla riittävästi vauhtia reiän kohdalla.
Toinen juttu on hyrrävoima (tämä on oman funtsinnan tulosta). Mitä suurempi on pallon pyörimisnopeus, sitä suurempi voima tarvitaan sen poikkeuttamiseksi suunnastaan. Pallo alkaa siis helposti ”hoipertelemaan” viimeisillä voimillaan. Toki tämä hoipertelu voi ohjata pallon reikäänkin…
Ps. Mainittujen, suuresti arvostamieni, gurujen aikaan griinit olivat merkittävästi hitaampia ja epätasaisempia kuin nykyään. Se pitää ottaa huomioon kun heidän kommenttejaan lukee.
Johtaakos tuohon 43een senttiin joku laskutoimitus?
Kyllä, alunperinhän näitä totuuksia ei ole lausuttu metrisessä maailmassa.
Jaa tuo 43cm luvulla 2,54 niin pääset alkuperäiseen suureeseen, eli 17 tuumaa.Eli 1’5”. Kyllähän näitä laskutoimituksia riittää. Mutta mikä laskutoimitus johtaa vajaaseen puoleentoista jalkaan?
kebax kirjoitti: (6.1.2010 12:26:21)
Eli 1’5”. Kyllähän näitä laskutoimituksia riittää. Mutta mikä laskutoimitus johtaa vajaaseen puoleentoista jalkaan?Eiköhän se aivan alkujaan ole ollut vain mainintana se noin puolitoista jalkaa. Siitä sitten joku on tehnyt tarkempia ’laskutoimituksia’. Huom, tämä on arvaus.
Eli noin puolitoista jalkaa on tempaistu hatusta?
Parti kirjoitti: (6.1.2010 0:03:12)
Olen antanut itselleni kertoa että putin forssi on kohdallaan kun pallo pysähtyy 43 cm reiän takana.
Juuri reiän kohdalle pysähtyvä putti olisi ideaali jos griinin pinta olisi tasainen kuin pöytä. Ei välttämättä vatupassissa, mutta tasainen. Käytännössä griini ei kuitenkaan ole tasainen vaan maanpinta nousee luonnostaan reiän reunojen kohdalla.
Suuri syy tähän ilmiöön on pelaajien astuminen lähelle reikää; se aiheuttaa pienen, mutta merkittävän kohoutuman (donitsin) reiän ympärille.Tässä ohjeessa on järkeä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun yhden putin mahdollisuus alkaa merkittävästi pienentyä ja kolmen putin todennäköisyys kasvaa (n. 10 m riippuen pelaajasta, viheriöstä, ym.), kannattaa mielestäni putata sillä nopeudella, että pallo pysähtyy keskimäärin reiän kohdalle. Näin voidaan pienentää kolmen putin todennäköisyyttä.
kebax kirjoitti: (6.1.2010 13:04:20)
Eli noin puolitoista jalkaa on tempaistu hatusta?Ei sitä varmaan mistään hatusta ole tempaistu. Paluuputti 1,5 jalasta on varmempi kuin putti 2 jalasta tai pidemmältä matkalta. Ilmeisesti 1,5 jalasta lähes joka hemmo säkittää sata sadasta kun 2 jalasta jokunen lipsahtaa ohi.
kebax kirjoitti: (6.1.2010 13:04:20)
Eli noin puolitoista jalkaa on tempaistu hatusta?Ei laskelmia ole hatusta vedetty. Pituuden yksikkönä on ollut anglosaksinen pituuden perusyksikkö ohranjyvä, barleycorn. Laskelmat ovat valitettavasti kadonneet, mutta lopputulos on selvästi ollut puolisataa ohranjyvää (50 ohranjyvää = 42,5 cm) 😉
Pituus 42 cm tai 43 cm (kumpaakin on käytetty tässäkin ketjussa) ei oikein viittaa 1,5 jalan ilmoittamiseen senttimetreinä. Kyllä se silloin olisi 45 cm tai 46 cm.Tässä (Partin) ohjeessa on järkeä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun yhden putin mahdollisuus alkaa merkittävästi pienentyä ja kolmen putin todennäköisyys kasvaa (n. 10 m riippuen pelaajasta, viheriöstä, ym.), kannattaa mielestäni putata sillä nopeudella, että pallo pysähtyy keskimäärin reiän kohdalle. Näin voidaan pienentää kolmen putin todennäköisyyttä.(Duffman 6.1.2010 13:24:13)
Samaa mieltä.
kebax kirjoitti: (6.1.2010 3:03:19)
Johtaakos tuohon 43een senttiin joku laskutoimitus?En pistä päätäni pantiksi asiasta, mutta minulla on sellainen käsitys että tulos on saatu empiirisillä kokeilla. Vieritelty palloja eri nopeuksilla ja katsottu kuinka uppoaa. Jenkkilässä tehty tutkimus, mutten muista kenen toimesta.
Parti kirjoitti: (6.1.2010 17:15:24)
kebax kirjoitti: (6.1.2010 3:03:19)
Johtaakos tuohon 43een senttiin joku laskutoimitus?En pistä päätäni pantiksi asiasta, mutta minulla on sellainen käsitys että tulos on saatu empiirisillä kokeilla. Vieritelty palloja eri nopeuksilla ja katsottu kuinka uppoaa. Jenkkilässä tehty tutkimus, mutten muista kenen toimesta.
On tuossa laskutoimitus. 17inch on mutettu senteiksi 😉
Ja tutkimuksen tekijä oli Pelz, joka esitteli sen kirjassaan Put like the Pros. Partin selitys donitsista (lumpy doughnut) löytyy juuri tuosta samasta yhteydestä
ts kirjoitti: (6.1.2010 18:18:17)
Parti kirjoitti: (6.1.2010 17:15:24)
kebax kirjoitti: (6.1.2010 3:03:19)
Johtaakos tuohon 43een senttiin joku laskutoimitus?En pistä päätäni pantiksi asiasta, mutta minulla on sellainen käsitys että tulos on saatu empiirisillä kokeilla. Vieritelty palloja eri nopeuksilla ja katsottu kuinka uppoaa. Jenkkilässä tehty tutkimus, mutten muista kenen toimesta.
On tuossa laskutoimitus. 17inch on mutettu senteiksi 😉
Ja tutkimuksen tekijä oli Pelz, joka esitteli sen kirjassaan Put like the Pros. Partin selitys donitsista (lumpy doughnut) löytyy juuri tuosta samasta yhteydestä
Kuulostaa paremmalta, että siinä on jotain muutakin takana kuin mutu.
Joka tapauksessa hiemankaan epätasaisella greenillä forssiltaan juuri reikään asti jaksavat putit kääntyvät hyvinkin herkästi myös hieman ohi. Samoin pallo ottaa kallistuksiin reilummin siinä vaiheessa, kun vauhti alkaa loppua. Tämä on karvaasti koettu monta kertaa. Sen reilut 40 senttiä ohi jaksavissa puteissa pallo vielä käyttäytyy reiän kohdalla johdonmukaisesti, mutta ne on jokseenkin helppo vielä pistää sitten kuppiin.
Parti kirjoitti: (6.1.2010 0:03:12)
Tämä donitsi vaikuttaa pallon vierimiseen ja kääntää palloa aina poispäin reiästä. Mitä hiljaisempi pallon vauhti on, sitä enemmän donitsi työntää palloa sivuun.Tämä on syy siihen että pallolla on hyvä olla riittävästi vauhtia reiän kohdalla.
Ps. Mainittujen, suuresti arvostamieni, gurujen aikaan griinit olivat merkittävästi hitaampia ja epätasaisempia kuin nykyään. Se pitää ottaa huomioon kun heidän kommenttejaan lukee.
Onko donitsi niin salakavala, että sitä ei huomaa paljaalla silmällä? Jos kykenee havaitsemaan, että donitsia ei ole, niin ’MotifNo1:n ajatus’
’The cup is only one inch wide for a putt that is struck too hard. The cup is four inches wide for a ball that dies at the hole’
houkuttelee toisenlaiseen tapaan putata, jos griini näyttää tasaiselta. Ehtiikö donitsia edes syntyä, jos reikien paikat vaihdetaan päivittäin?
Kiinnitin huomiota alkuperäiseen lainaukseen ja sanoihin ”too hard”. On totta että liian kova ei uppoa edes keskeltä, mutta kyllä ”sopivan kova” uppoaa reilusti leveämmältä kuin tuuman alueelta.
Minulle henkilökohtaisesti tuo donitsi-ilmiö ei ole tärkein syy yrittää putata niin että pallo (ssilloin harvoin kun sse ohi menee) pysähtyy sen reilun jalan reiän taakse. Tärkeämpää on se että haluan pallon putoavan kuppiin ennen noita viimeisiä kymmeniä senttejä joissa paloo hoipertelee ja on poikennut alkuperäisestä linjastaan koko breikin verran.
Ja sitten sekin suht tärkeä juttu että jos jätän putin 20cm lyhyeksi, se uppoaa silti. Jätäpä tuollainen ”määris” lyhyeksi 🙂
PG kirjoitti: (7.1.2010 0:01:05)
Parti kirjoitti: (6.1.2010 0:03:12)
Tämä donitsi vaikuttaa pallon vierimiseen ja kääntää palloa aina poispäin reiästä. Mitä hiljaisempi pallon vauhti on, sitä enemmän donitsi työntää palloa sivuun.Tämä on syy siihen että pallolla on hyvä olla riittävästi vauhtia reiän kohdalla.
Ps. Mainittujen, suuresti arvostamieni, gurujen aikaan griinit olivat merkittävästi hitaampia ja epätasaisempia kuin nykyään. Se pitää ottaa huomioon kun heidän kommenttejaan lukee.
Onko donitsi niin salakavala, että sitä ei huomaa paljaalla silmällä? Jos kykenee havaitsemaan, että donitsia ei ole, niin ’MotifNo1:n ajatus’
’The cup is only one inch wide for a putt that is struck too hard. The cup is four inches wide for a ball that dies at the hole’
houkuttelee toisenlaiseen tapaan putata, jos griini näyttää tasaiselta. Ehtiikö donitsia edes syntyä, jos reikien paikat vaihdetaan päivittäin?
Joitakin vuosia sitten luin golfia käsittelevästä julkaisusta ammattilaisten tavasta upottaa noin metrinen putti. Toiset tykkäävät lyödä kovaa ja keskelle, toiset taasen liruttavat reikään. Molemmilla koulukunnilla on tuon artikkelin mukaan kannattajansa, siis ammattilaisten joukossa.
Meillä pulliaisilla tilanne on kenties hieman toinen. Harvalla kentällä viheriöt ovat niin tasaisia, että niihin voi järkkymättä luottaa. Siitä(kin) syystä allekirjoittanut yrittää putata lyhyet puttinsa kovaa ja keskelle.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeniajatus 2010