Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeniajatus 2010
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ajattelin tulevaan kauteen valmistella ’lyöntiuutuuden’. n. 10m -15m ja 25m –30m pehmeät pitch-lyönnit, joissa kunnon alajerkku (greenillä tulee alastulokohdasta taaksepäin tai oikealle sivulle stanssista riippuen ). Treenailin tätä jo hallissa ja tuntu tosi toimivalta. Season golfissa on muuten hyvät keinogreenit ja lyöntimattojen pallokaukalon alla oleva maton osa on väylämäisin matto miltä olen lyönyt. Ajattelin et jos chippejä ja pitcheja treenailis ja sit kun kentät taas aukeaa, niin ottas puteista vaikka prolta tunteja. Tällä panostuksella pitäs tasotuksen tulla alas niin että ropinä käy. Tarkoitus on päästä sellaisesta pakonomaisesta tunteesta päästä kahdella päälle, jos on vaikka avaus ollut vähän turhan kesy. Jos lyhyen lähestymisen voi fiksata pitchillä, niin ei oo tarpeen tempoa mitään älyttömiä ’rajatila’-lyöntejä. Score paranis pelin hallittavuuden kautta. Ja sit putteja vois tosiaan treenata. Putti-treenistä on tavallaan selkeämpi hyöty, kuin swingi-treenistä. Koska reiän score määräytyy sillä hetkellä kun vika putti uppoaa. Se on selkeä lyöntimäärän ’määrittäjä’. Esim. jos drive jää 40m lyhyeksi avauksessa, niin se ei välttämättä tarkoita että olis hävinnyt yhden lyönnin. Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty. Jos kasvatan sen ’ringin’ kokoa, mistä putti uppoaa esim. 80% todennäköisyydellä, niin parannan suhteellisen varmasti omaa kierrostulosta. Mitä mieltä ootte? Onko järkeenkäypää?
jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Ajattelin tulevaan kauteen valmistella ’lyöntiuutuuden’. n. 10m -15m ja 25m –30m pehmeät pitch-lyönnit, joissa kunnon alajerkku (greenillä tulee alastulokohdasta taaksepäin tai oikealle sivulle stanssista riippuen ).Treenailin tätä jo hallissa ja tuntu tosi toimivalta. Season golfissa on muuten hyvät keinogreenit ja lyöntimattojen pallokaukalon alla oleva maton osa on väylämäisin matto miltä olen lyönyt.
Ajattelin et jos chippejä ja pitcheja treenailis ja sit kun kentät taas aukeaa, niin ottas puteista vaikka prolta tunteja. Tällä panostuksella pitäs tasotuksen tulla alas niin että ropinä käy.
Tarkoitus on päästä sellaisesta pakonomaisesta tunteesta päästä kahdella päälle, jos on vaikka avaus ollut vähän turhan kesy. Jos lyhyen lähestymisen voi fiksata pitchillä, niin ei oo tarpeen tempoa mitään älyttömiä ’rajatila’-lyöntejä. Score paranis pelin hallittavuuden kautta.
Ja sit putteja vois tosiaan treenata. Putti-treenistä on tavallaan selkeämpi hyöty, kuin swingi-treenistä. Koska reiän score määräytyy sillä hetkellä kun vika putti uppoaa. Se on selkeä lyöntimäärän ’määrittäjä’. Esim. jos drive jää 40m lyhyeksi avauksessa, niin se ei välttämättä tarkoita että olis hävinnyt yhden lyönnin. Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty. Jos kasvatan sen ’ringin’ kokoa, mistä putti uppoaa esim. 80% todennäköisyydellä, niin parannan suhteellisen varmasti omaa kierrostulosta.
Mitä mieltä ootte? Onko järkeenkäypää?
On. Erittäin.
jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Ajattelin tulevaan kauteen valmistella ’lyöntiuutuuden’. n. 10m -15m ja 25m –30m pehmeät pitch-lyönnit, joissa kunnon alajerkku (greenillä tulee alastulokohdasta taaksepäin tai oikealle sivulle stanssista riippuen ).Treenailin tätä jo hallissa ja tuntu tosi toimivalta. Season golfissa on muuten hyvät keinogreenit ja lyöntimattojen pallokaukalon alla oleva maton osa on väylämäisin matto miltä olen lyönyt.
En haluaisi olla ilonpilaaja mutta tuo Seasonin mattoon pallo ”tarttuu” sata kertaa helpommin kuin oikealle griinille. Hyvä harjoitus ja ilman muuta kannattavaa, mutta valmistaudu henkisesti siihen että kesällä pallo ei pysähdy samalla tavalla.
Ps. Jos jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään yhdenlaisen chipin/pithin treenaaminen niin voit mielen virkistämiseksi kokeilla miten erilaisia kaaria+rulleja saa aikaan yhdellä mailalla. Vaihdat pallonpaikkaa, avaa, sulje yms leikkimistä.
Laajemmasta chippivalikoimasta löytää pelitilanteessa helpommin sen riskittömimmän tien päästä lipunjuureen.Joo. En kokenut tätä ilonpilaamisena.
Tarviin vaan jonkun treeniajatuksen joka vuodelle. Se motivoi aina vähän parantamaan peliä. En kuitenkaan ehdi pelaan niin paljon kuin mieli halajaa. Siksi lähestyn tätä hommaa ns. ’norsun kärsivällisyydellä’ ja koitan kehitellä joka kaudelle mahdollisimman paljon scorea parantavan lyönnin ( tai pari). Mutta sen verran vähän uutuutta että siihen ehtii hieroo varmuutta ennen kuin kausi alkaa 🙂
Ja se Seasonin matto tuntui kyllä siltä, että sain ’ihmejerkut’ aikaiseksilähes joka lyönnillä. Onhan se kiva ego-boosti, mutta takaraivossa tietää, että eihän tää nyt ihan totta voi olla.
Mutta huvittavinta tässä vaiheessa on se, että mulla on käytännössä kolmas (tai tavallaan neljäs) rautamailasetti käytössä, mutta putteri on se eka 20euron ’tour pro’-viritys Nevada Bopista. Kuitenkin jos scoresta katson, niin putteja on melkein puolet lyönneistä 🙂
Ajattelinkin et jos löytäis jostain Ping Zing2:n edukkaasti, jossa olis riittävästi painoa ja vajaa puoli palloa off-settiä. Mulla pitäs olla ihan realistista saada putti paraneen ihan oleellisesti. Treeniä, oppitunteja, työtä… kyllä se paranee!
Sit kun putti paranee, niin myös chipit ja pitchit ’paranee’ ihan sen kautta, että yksi putti säästyy.
Ens vuonna pelaan ’underiin’ 🙂
nm. epärealistiset käsitykset 14,7 tasoituksella
Hyvää joulua kaikille teille golfpisteen avautujille, säätäjille, pro’ille, wanna-be-proille ja muille veijareille 🙂
Meikäläinen ottaa lasin lisää punkkua ja kattoo Hohdon kipeän vaimon kanssa.
Koitan päästä ens vuonna mukaan ’Il grande catastropheen’ — tulis näille nimimerkeille kasvot.
t. Nikkis
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 14:24:00)
Mutta huvittavinta tässä vaiheessa on se, että mulla on käytännössä kolmas (tai tavallaan neljäs) rautamailasetti käytössä, mutta putteri on se eka 20euron ’tour pro’-viritys Nevada Bopista. Kuitenkin jos scoresta katson, niin putteja on melkein puolet lyönneistä 🙂
Niin on muuten niillä ammattilaisillakin…
KL kirjoitti: (22.12.2009 17:31:02)
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 14:24:00)
Mutta huvittavinta tässä vaiheessa on se, että mulla on käytännössä kolmas (tai tavallaan neljäs) rautamailasetti käytössä, mutta putteri on se eka 20euron ’tour pro’-viritys Nevada Bopista. Kuitenkin jos scoresta katson, niin putteja on melkein puolet lyönneistä 🙂
Niin on muuten niillä ammattilaisillakin…
Ja niin niitä on edelleen vaikka kuinka treenais.
ts kirjoitti: (22.12.2009 17:56:30)
KL kirjoitti: (22.12.2009 17:31:02)
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 14:24:00)
Mutta huvittavinta tässä vaiheessa on se, että mulla on käytännössä kolmas (tai tavallaan neljäs) rautamailasetti käytössä, mutta putteri on se eka 20euron ’tour pro’-viritys Nevada Bopista. Kuitenkin jos scoresta katson, niin putteja on melkein puolet lyönneistä 🙂
Niin on muuten niillä ammattilaisillakin…
Ja niin niitä on edelleen vaikka kuinka treenais.
Jep. Näin varmaankin on. Tarkennan sen verran, että tarkoitin pikemminkin , että kierroksen aikana tapahtuvien lyöntien määrään nähden käytän putteria enemmän kuin mitään muuta yksittäistä mailaa. Siinä valossa on erityistä, että tähän ’n. 1/2 kaikista lyönneistä’ mailaan satsaan vaan 20eur. Kaikkiin muihin mailoihin on mennyt ties miten paljon. En tarkoita että rahallinen satsaus putteriin varmasti toisi parempia tuloksia, mutta ajattelin ottaa tämän asian ehkä tarkastelun alle. Tuo nykyinen ’Tour pro’ on ollut matkassa silloinkin kun en tiennyt mailoista yhtään mitään.
Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, niin puttien suhteellinen osuus on mulla pienempi kuin 1/2. Koska jos pelaan n. 90 lyönnin kierroksen, niin putteja on kortissa approx 32 — 34. Jos chipit ja putit lasketaan yhteen, niin voidaan määrällisesti n. puolessa kierroksen lyönneistä. Varmasti hyvillä pelaajilla suhdeluku on toinen!?
Ihan hyvältä tuntuu treeniajatuksesi, joskaan tietämystä minulla näissä treenihommissa ei juurikaan ole. Yksi detalji ekajutussasi jäi kaivelemaan:
jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty.Pitkäksi mennyt putti on myös hävitty. Olen aina epäillyt ohjetta, että puttia ei saisi koskaan jättää lyhyeksi. Siitä voi olla se seuraus, että jotkut putit lipsahtavat niin pitkiksi, että toinenkaan putti ei vielä uppoa. Uskon, että on parempi, jos vajaaksi jääneiden ja ohi menneiden puttien muodostaman kasan keskipiste on reikä, kuin että kasan keskipiste olisi puoli metriä reiän takana. Vai mitä mieltä ammattilaiset (ja miksei amatööritkin) ovat asiasta?
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 19:38:18)
ts kirjoitti: (22.12.2009 17:56:30)
KL kirjoitti: (22.12.2009 17:31:02)
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 14:24:00)
Mutta huvittavinta tässä vaiheessa on se, että mulla on käytännössä kolmas (tai tavallaan neljäs) rautamailasetti käytössä, mutta putteri on se eka 20euron ’tour pro’-viritys Nevada Bopista. Kuitenkin jos scoresta katson, niin putteja on melkein puolet lyönneistä 🙂
Niin on muuten niillä ammattilaisillakin…
Ja niin niitä on edelleen vaikka kuinka treenais.
Jep. Näin varmaankin on. Tarkennan sen verran, että tarkoitin pikemminkin , että kierroksen aikana tapahtuvien lyöntien määrään nähden käytän putteria enemmän kuin mitään muuta yksittäistä mailaa. Siinä valossa on erityistä, että tähän ’n. 1/2 kaikista lyönneistä’ mailaan satsaan vaan 20eur. Kaikkiin muihin mailoihin on mennyt ties miten paljon. En tarkoita että rahallinen satsaus putteriin varmasti toisi parempia tuloksia, mutta ajattelin ottaa tämän asian ehkä tarkastelun alle. Tuo nykyinen ’Tour pro’ on ollut matkassa silloinkin kun en tiennyt mailoista yhtään mitään.
Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, niin puttien suhteellinen osuus on mulla pienempi kuin 1/2. Koska jos pelaan n. 90 lyönnin kierroksen, niin putteja on kortissa approx 32 — 34. Jos chipit ja putit lasketaan yhteen, niin voidaan määrällisesti n. puolessa kierroksen lyönneistä. Varmasti hyvillä pelaajilla suhdeluku on toinen!?
Eipä oikeestaan ole. Ne vaan pääsee puttaamaan ja chippaamaan niin paljon paremmista paikoista ja chippejä ei tule montaakaan. Kyllä niitä puttej keskimäärin tahtoo se 30 olla, siitäkin huolimatta, että paljon lähemmäs lyövät. Sillon jää 70 tuloksen rundiin 40 muuta lyöntiä, joista yleensä 34 on muita kuin lähipeliä. Tossa on sillon 6 lähipelilyöntiä jäljellä, joista osa ehkä bunkasta ja osa chippejä. Suhdeluku on sillon 36/34 lähipelilyöntien hyväks.
Olennainen kysymys onkin, paljonko niistä sitten enää voi treenaamalla lähipeliä saada pois?
PG kirjoitti: (22.12.2009 19:54:51)
Ihan hyvältä tuntuu treeniajatuksesi, joskaan tietämystä minulla näissä treenihommissa ei juurikaan ole. Yksi detalji ekajutussasi jäi kaivelemaan:jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty.Pitkäksi mennyt putti on myös hävitty. Olen aina epäillyt ohjetta, että puttia ei saisi koskaan jättää lyhyeksi. Siitä voi olla se seuraus, että jotkut putit lipsahtavat niin pitkiksi, että toinenkaan putti ei vielä uppoa. Uskon, että on parempi, jos vajaaksi jääneiden ja ohi menneiden puttien muodostaman kasan keskipiste on reikä, kuin että kasan keskipiste olisi puoli metriä reiän takana. Vai mitä mieltä ammattilaiset (ja miksei amatööritkin) ovat asiasta?
Samaa mieltä – noin suurinpiirtein – oon puttaamisesta tähän liittyen. Muistaakseni D. Pelz oli laskeskellut, että optimaalinen putin mitta menis n. 42cm pitkäksi, (jos ei putoaisi kuppiin). Siinä huomioitiin jollain lailla se, että putti säilyttää riittävällä tavalla suuntansa reiän kohdalla, jos menee tietyn matkan pitkäksi. ( puttihan kaartuu eniten ihan lopussa).
Mutta mun alkuperäinen pointti oli toinen. Tarkoitin että lyhyt (tai pitkä) putti on _selkeä_ scoren määrittäjä. Sä voit silloin sanoa, että nyt tuli lyönti lisää tältä reiältä. Mutta jos lyöt raikulilla 150m kynttilän, niin et voi varmasti sanoa, että tulee lyönti lisää. Koska reikä on vielä niin kesken, että voi tapahtua mitä vaan.
Siksi greenin ympäristössä tapahtuva treenaaminen pitäs parantaa varmimmin scorea, koska niistä lyönneistä _tietää_ että niillä on suora merkitys scoreen. Jos chipin jälkeen menee yhdellä putilla sisään, niin mun maailmankatsomuksessa olen säästänyt lyönnin. Mut nyt tän tulevan kauden treeniajatuksen myötä olis tarkoitus saada myös pidemmältä lyödyt pitchit (tai ’isot chipit’) lähemmäksi kuppia. Tällöin pääsen epäsuorasti pakottavasta tarpeesta päästä kahdella päälle. Joskus nimittäin se ajattelu toi tuhoa tullessaan.
ts kirjoitti: (22.12.2009 19:58:32)
— clip — clip — clip — clip — clip — clip —
Eipä oikeestaan ole. Ne vaan pääsee puttaamaan ja chippaamaan niin paljon paremmista paikoista ja chippejä ei tule montaakaan. Kyllä niitä puttej keskimäärin tahtoo se 30 olla, siitäkin huolimatta, että paljon lähemmäs lyövät. Sillon jää 70 tuloksen rundiin 40 muuta lyöntiä, joista yleensä 34 on muita kuin lähipeliä. Tossa on sillon 6 lähipelilyöntiä jäljellä, joista osa ehkä bunkasta ja osa chippejä. Suhdeluku on sillon 36/34 lähipelilyöntien hyväks.Olennainen kysymys onkin, paljonko niistä sitten enää voi treenaamalla lähipeliä saada pois?
Jep. Varmaan alkaa sellainen damage-control ja tasaisuus painaa vaa’assa tossa vaiheessa. Että tulee harvemmin virheitä ja jos virhe tulee, niin vaikutus scoreen on minimaalinen. Mut tää on omaa arvailua. En mä oo lähellekkään noin hyvä pelaan.
Mun pelitaidolla saa vielä suhteellisen yksinkertaisella ajatuksella ja treenillä jopa muutamankin lyönnin pois/kierros. Paras kierrostulos mulla on 85 ja viime kesältä (Revontuli golfissa) 88. Siitä pitäs pystyä vielä sorvaan alaspäin ihan kohtuullisella vaivalla.
Jossain vaiheessa otan varmaan sivukierteet työn alle. Mutta en vielä. Opettelin/len vaan lyömään näillä stiffeillä Apex-Hoganeilla noin yleensä. Mulle merkittävämpää on saada hyvä ’pehmeä pitch’ ja siitä hyvä työkalu ensi kesäksi. Se on muuten lyönti, jota en voinut vanhoilla Slingshoteilla tehdä. Jos avasin lapaa, niin lyöntipinta oli niin kaukana maan pinnasta, ettei tullut mieleenkään swingata niin. Siksi nää bladet on niin kivat, että se antaa mulle vuosien varrella lisää lyöntimahdollisuuksia ja valikoimaa.
Lisäksi paikat pysyy tuoreina, kun lyö silloin tällöin swetarin ulkopuolella ja (tuntuu että) amalgaamit lentää saatossa.
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 20:12:32)
Siksi greenin ympäristössä tapahtuva treenaaminen pitäs parantaa varmimmin scorea, koska niistä lyönneistä _tietää_ että niillä on suora merkitys scoreen. Jos chipin jälkeen menee yhdellä putilla sisään, niin mun maailmankatsomuksessa olen säästänyt lyönnin. Mut nyt tän tulevan kauden treeniajatuksen myötä olis tarkoitus saada myös pidemmältä lyödyt pitchit (tai ’isot chipit’) lähemmäksi kuppia. Tällöin pääsen epäsuorasti pakottavasta tarpeesta päästä kahdella päälle. Joskus nimittäin se ajattelu toi tuhoa tullessaan.
’Kolmas lähtee…’ on aina kaksi lyöntiä.
Nimimerkki: Nilkat märkänä, mutta väylä näkyy jo.
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 20:33:21)
… Jos avasin lapaa, niin lyöntipinta oli niin kaukana maan pinnasta, ettei tullut mieleenkään swingata niin. Siksi nää bladet on niin kivat, että se antaa mulle vuosien varrella lisää lyöntimahdollisuuksia ja valikoimaa.
Mutta ei kai sitä palloa ole tarkoitus lavan pohjalla lyödä?
Pekka Pelimies kirjoitti: (22.12.2009 21:02:08)
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 20:33:21)
… Jos avasin lapaa, niin lyöntipinta oli niin kaukana maan pinnasta, ettei tullut mieleenkään swingata niin. Siksi nää bladet on niin kivat, että se antaa mulle vuosien varrella lisää lyöntimahdollisuuksia ja valikoimaa.
Mutta ei kai sitä palloa ole tarkoitus lavan pohjalla lyödä?
Jees. Apex aitona bladena on geometrialtaan sellanen et jos avaan lapaa 30-50 astetta saan sellaisen lyönnin, että pallo ’koskettaa’ lapaa useamman uran kohdalla. Se vaikuttaa voimakkaasti alakierteen määrään. Siten voin bladella rakentaa tälläisen ’pehmeän pitch’ lyönnin joka pysähtyy nopeasti. Jos koittaisin samaa Slingshoteilla löisin palloa lavan pohjalla etu-oikealle ts. Slingshoteilla ei voi tälläistä lyöntiä työstää, koska ’apupyörät rajoittaa temppu-fillarointia’ 🙂
Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja varmaan ihan toimivalta ajatukselta reeniksi.
Itsellä on toisenlainen lähestyminen seuraavaan kauteen ja sitä värittää paljolti fysiikan parantaminen. Hyvään alkuun on jo päästy ja tullut huomattua sen vaikutukset swingiin. Keskivartaloa on siis treenattu ja treenataan aktiivisesti kokoajan. Liikkuvuutta, koordinaatiota ja toki ihan sitä peruskuntoa samalla. Itse uskon myöskin, että omat ongelmat ovat enemmän siinä ihan perustekemisessä kuin lähellä viheriötä ja viheriötä jota tukee tilastotkin. Liian monta kertaa siis joutuu tsippailemaan viheriön ympäriltä kun ’pitkä’ peli ei vaan yksinkertaisesti toimi.
Ja kun on noita kaikennäköisiä tutkimuksia lukenut, niin kyllähän ne kertovat aika karusti sen faktan, että tällä händärillä ei vain kaukaa osu viheriöön kuin tuurilla. Eli mittaa lisää ja pääsee niille paremmille prosenteille. 🙂 Ja valitettavasti 150m on jo todella kaukana. Esimerkkinä voi ottaa 350m par4:n. Otetaan siis ajuri käteen ja tuupataan 200m jolloin jää 150m viheriölle. Todennäköisesti päädytään viheriön kanttiin toisella lyönnillä, josta sippi ja putti. Eli ’pelastettu’ par korttiin. Vaihtoehtona lyödään 220m avaus ja lipulle jää matkaa 130m. Huomattavasti helpompi lyönti jo kuin 150m. Todennäköisimmin jo saatetaan osua viheriöön ja otetaan kaksi puttia, josta ’helppo’ par korttiin. Kummanko ottaisin mieluummin? Aivan varmasti koulu parin ja vähän pidemmän lyönnin. Tuohon jos vielä lisää epätarkkuutta pitkissä lyönneissä, jota todellakin itsellä on, niin ollaan jo bogissa.
Eli uskon itse enemmän pitkänpään parantamiseen ja sitä kautta tuloksen parantumiseen ketjureaktion kautta. Saa toki ampua alas ja haukkua korkeen händärin tuuppariksi, mutta sitähän minä olen. 🙂 Ja ei, en millään tapaa väheksy lähipeliä, mutta itselläni ei siellä ole niin paljoa pois otettavaa kuten pitkässä on.
maksy kirjoitti: (22.12.2009 21:28:44)
Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja varmaan ihan toimivalta ajatukselta reeniksi.Itsellä on toisenlainen lähestyminen seuraavaan kauteen ja sitä värittää paljolti fysiikan parantaminen. Hyvään alkuun on jo päästy ja tullut huomattua sen vaikutukset swingiin. Keskivartaloa on siis treenattu ja treenataan aktiivisesti kokoajan. Liikkuvuutta, koordinaatiota ja toki ihan sitä peruskuntoa samalla. Itse uskon myöskin, että omat ongelmat ovat enemmän siinä ihan perustekemisessä kuin lähellä viheriötä ja viheriötä jota tukee tilastotkin. Liian monta kertaa siis joutuu tsippailemaan viheriön ympäriltä kun ’pitkä’ peli ei vaan yksinkertaisesti toimi.
Ja kun on noita kaikennäköisiä tutkimuksia lukenut, niin kyllähän ne kertovat aika karusti sen faktan, että tällä händärillä ei vain kaukaa osu viheriöön kuin tuurilla. Eli mittaa lisää ja pääsee niille paremmille prosenteille. 🙂 Ja valitettavasti 150m on jo todella kaukana. Esimerkkinä voi ottaa 350m par4:n. Otetaan siis ajuri käteen ja tuupataan 200m jolloin jää 150m viheriölle. Todennäköisesti päädytään viheriön kanttiin toisella lyönnillä, josta sippi ja putti. Eli ’pelastettu’ par korttiin. Vaihtoehtona lyödään 220m avaus ja lipulle jää matkaa 130m. Huomattavasti helpompi lyönti jo kuin 150m. Todennäköisimmin jo saatetaan osua viheriöön ja otetaan kaksi puttia, josta ’helppo’ par korttiin. Kummanko ottaisin mieluummin? Aivan varmasti koulu parin ja vähän pidemmän lyönnin. Tuohon jos vielä lisää epätarkkuutta pitkissä lyönneissä, jota todellakin itsellä on, niin ollaan jo bogissa.
Eli uskon itse enemmän pitkänpään parantamiseen ja sitä kautta tuloksen parantumiseen ketjureaktion kautta. Saa toki ampua alas ja haukkua korkeen händärin tuuppariksi, mutta sitähän minä olen. 🙂 Ja ei, en millään tapaa väheksy lähipeliä, mutta itselläni ei siellä ole niin paljoa pois otettavaa kuten pitkässä on.
Joo. En ammu alas. Ihan perusteltua ajattelua varmasti tämäkin. Mutta hyvä testi lähipelin tasolle on siinä, että pelaa kentän keltasilta ja punasilta. Kysymys kuuluu että paraneeko _oleellisesti_ kun pelaa punasilta. Mulla ei niin _oleellisesti_ parantunut. Eihän tää oo mikään tilastollinen menetelmä, mutta huomasin, että en saanut parempaa scorea paremmista paikoista. Siksi mä ajattelen, että tulevan kauden aikana opettelen hyvin tälläisen fix-lyönnin. Jos missaan vaikka 160m lähestymisen, niin mulla on olemassa lyönti tilanteeseen, jossa lipulle on esim. 15m matkaa ja griini on kohtuullisen liukas. Sitä kautta saan myös confidencea lähestymisen lyömiseen, koska _jos_ pystyn fiksaamaan missatun greenin pehmeellä pitchillä (jos tarve vaatii), niin voin paremmin ’antaa mennä’ lähestymis-lyönnin kanssa. En ota niin isoa riskiä, koska fix-lyönti on olemassa.
Keltaisilta en yllä väyläbunkkereihin, mutta punaisilta yllän. 🙂 Eli voi se ongelma olla toistekin päin. Mutta, kyllä tähän mennessä punaisilta on parempi tulos tullut. Ja parhaat tulokset sinisiltä. 🙂
maksy kirjoitti: (22.12.2009 21:28:44)
Esimerkkinä voi ottaa 350m par4:n.No sehän on kepaksille jo paarfemma.
maksy kirjoitti: (22.12.2009 21:28:44)
Otetaan siis ajuri käteen ja tuupataan 200m jolloin jää 150m viheriölle. Todennäköisesti päädytään viheriön kanttiin toisella lyönnillä, josta sippi ja putti. Eli ’pelastettu’ par korttiin.Niin tuohan mulla tekee 2x118m ja jälellä on vielä 114m. Tolta matkalta päätynen 113..3m kupista. Eli aikalailla kova lyöntivalikoima saa olla että seuraavasta tilanteesta pääsee paria chippaamaan sisään. Kyllä Parti tietää. Riskit.
maksy kirjoitti: (22.12.2009 21:28:44)
… Vaihtoehtona lyödään 220m avaus ja lipulle jää matkaa 130m. Huomattavasti helpompi lyönti jo kuin 150m.Kyl se 130kin on enämpi ku 118.
PG kirjoitti: (22.12.2009 19:54:51)
Ihan hyvältä tuntuu treeniajatuksesi, joskaan tietämystä minulla näissä treenihommissa ei juurikaan ole. Yksi detalji ekajutussasi jäi kaivelemaan:jnikola kirjoitti: (21.12.2009 22:56:12)
Lyhyeksi jäänyt putti taas tarkoittaa että lyönti on hävitty.Pitkäksi mennyt putti on myös hävitty. Olen aina epäillyt ohjetta, että puttia ei saisi koskaan jättää lyhyeksi. Siitä voi olla se seuraus, että jotkut putit lipsahtavat niin pitkiksi, että toinenkaan putti ei vielä uppoa. Uskon, että on parempi, jos vajaaksi jääneiden ja ohi menneiden puttien muodostaman kasan keskipiste on reikä, kuin että kasan keskipiste olisi puoli metriä reiän takana. Vai mitä mieltä ammattilaiset (ja miksei amatööritkin) ovat asiasta?
Oon vähän samoilla linjoilla sinun kanssasi. Ohje on ehkä liiaksi yksinkertaistu ja se on myös helppo ymmärtää väärin. Hyvä puttihan riippuu siitä minkä tasoinen puttaaja on ja mikä on matka kupille. On mielestäni väärin putata aina pitkäksi jos pituus heittää tietyltä matkalta esim metrin. Mulla tämä merkitsee jo kaikkia yli kolmen metrin putteja, ja jo kaikki yli metrin takasin tulot ovat kaikkea muuta kuin varmoja. Veikkaisin kuitenkin että kun putti paranee niin sitä oleellisemmaksi tulee että putin voima mitoitetaan kupin taakse eikä kuppiin, koska on sinänsä sama että onko seuraava putti 10 sentin päästä vai metrin päästä (jos siis on todella hyvä puttaaja). Eli neuvo varmaan kelpaa propelaajille ja harjoittelun ohjenuoraksi, mutta katsoisin itse tilanteen mukaan kentällä. Itselläni kaikissa puteissa missä pituushallinta on ongelma, on myös selvää että se pallo menee niin harvoin suoraan kuppiin, että riskit kolmelle putille ovat korkeammat.
Hyvää asiaa! Itse lyön pitkälle ja puutteet tulee kyllä eniten esiin lähipelissä. Birdiet pitää tehdä kovalla prosentilla ainakin par-vitosille.
Sisätreenistä voisin kommentoida sen verran, että on hyvä treenata lähipeliä ja pitchejä, mutta kyllä se ulkoilma on aivan eri juttu. Matolta lyödessä voit lyödä pikkasen huonommankin osuman ja silti pallo lähtee aikalailla oikealla tavalla ilmaan ja kierteen määrä on sopivan suuri. Taitaa olla Pelzin harjoitteet, missä kannattaa pitch-lyönneissä keskittyä swingin pituuteen ja sitä kautta saada ’normit’ eri etäisyyksille.
42 senttiä yli reiän paras putin mitta? Huhhuh, täällä Keski-Suomessa kun vetää sellasen pommin niin pallo ei välttämättä edes kosketa reikää vaikka menisi suoraan keskustaa kohti 🙂 Joten eiköhän se putin pituus ole aikalailla kiinni griinin leikkauskorkeudesta ja kupin kunnosta. Eri kentillä erilaiset puttikovuudet.
Hyvää treeniä!
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 21:09:58)
Pekka Pelimies kirjoitti: (22.12.2009 21:02:08)
jnikola kirjoitti: (22.12.2009 20:33:21)
… Jos avasin lapaa, niin lyöntipinta oli niin kaukana maan pinnasta, ettei tullut mieleenkään swingata niin. Siksi nää bladet on niin kivat, että se antaa mulle vuosien varrella lisää lyöntimahdollisuuksia ja valikoimaa.
Mutta ei kai sitä palloa ole tarkoitus lavan pohjalla lyödä?
Jees. Apex aitona bladena on geometrialtaan sellanen et jos avaan lapaa 30-50 astetta saan sellaisen lyönnin, että pallo ’koskettaa’ lapaa useamman uran kohdalla. Se vaikuttaa voimakkaasti alakierteen määrään. Siten voin bladella rakentaa tälläisen ’pehmeän pitch’ lyönnin joka pysähtyy nopeasti. Jos koittaisin samaa Slingshoteilla löisin palloa lavan pohjalla etu-oikealle ts. Slingshoteilla ei voi tälläistä lyöntiä työstää, koska ’apupyörät rajoittaa temppu-fillarointia’ 🙂
Pointti missattu, olen nähnyt muutaman Slingshotin käsittelijän, joilla tuo lyönti on valikoimassaan huolimatta lavan muotoilusta.
Windmill kirjoitti: (28.12.2009 23:11:20)
Hyvää asiaa! ……
42 senttiä yli reiän paras putin mitta? Huhhuh, täällä Keski-Suomessa kun vetää sellasen pommin niin pallo ei välttämättä edes kosketa reikää vaikka menisi suoraan keskustaa kohti 🙂 Joten eiköhän se putin pituus ole aikalailla kiinni griinin leikkauskorkeudesta ja kupin kunnosta. Eri kentillä erilaiset puttikovuudet.
Hyvää treeniä!
Suuntaa tärkeämpi on oikea nopeus pidemmissä puteissa. Jos se menee yli 42 senttiä, niin sehän on silloin ilmassa reijän kohdalla.
Siitä olen Tuulimyllyn kanssa samaa mieltä, että eri greenit, eri voimakkuus, mutta pituus 42 cm pitkäksi perustunee siihen faktaan, että pyörinnän hidastuessa pallon hyrrävoimat pienenee. Se enää säilytä asentoaan, vaan horjahtelee viimeiset 10 cm kellahdellen sun mistäkin ruohon korresta tai epäpuhtaudesta epäloogisesti.
Mielummin missaan alapuolelle, mikä tarkoittaa enemmän suorempia ylämäkiputteja missin jälkeen.
NimetönPitchi on hyvä lyönti opetella… Meille kaikille kuolevaisille lahjakkaamman Normannin esimerkkisuoritus tässä Moen pitchit . Tämän kun oppii niin tasoituskin on kunnossa, vai kuinka?
MotifNo1 kirjoitti: (29.12.2009 20:10:15)
Pitchi on hyvä lyönti opetella… Meille kaikille kuolevaisille lahjakkaamman Normannin esimerkkisuoritus tässä Moen pitchit . Tämän kun oppii niin tasoituskin on kunnossa, vai kuinka?Höh! Noin monta palloa löi ja vielä vastarinteeseen eikä yhtään saanut reikään (vai saiko? en jaksanut katsoa loppuun asti)!
Pekka Pelimies kirjoitti: (29.12.2009 13:25:27)
Suuntaa tärkeämpi on oikea nopeus pidemmissä puteissa. Jos se menee yli 42 senttiä, niin sehän on silloin ilmassa reijän kohdalla.
Tuota viisautta on vaikea ylittää.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Treeniajatus 2010