-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tuollaiseen jeesusteluun ja jäykkäniskaisuuteen ei onneksi kovin usein tule törmättyä. ”Näin golfarit ovat aina toimineet ja siksi minä olen meistä ylpeä”….Anna mun kaikki kestää. Mikä siinä oikein on, että golfarit opetetaan olemaan näyttämättä tunteitaan kentällä ja käyttäytymään ’ylihillitysti’? Ainakin Tilanderin mielestä tuo tunteiden hallinta tekee meistä jollainlailla parempia urheilijoita kuin ainakin alppilajien tai ampumahiihdon harrastajat ovat. Itse en harrasta niistä kumpaakaan. Mielestäni tuollainen ’kivinaamaisuus’ on tylsää ja luonnotonta. En tarkoita, että kaverin missatun putin jälkeen pitää vetää kärrynpyöriä ympäri greeniä, mutta jos kyseessä on reikäpelifinaalin viimeinen greeni, ja kaveri puttaa ohi tasaavan putin, niin meikäläisen kevyehkö tuulettelu alkaa välittömästi…Tietty kättely siihen johonkin väliin.
Kyllä minäkin tuuletan kun sen aika on. Kaikki patoutumat ovat mielenterveydelle pahasta eikä robotteja meistä saa tulla.
Viran Omainen kirjoitti: (26.1.2007 8:42:57)
Tuollaiseen jeesusteluun ja jäykkäniskaisuuteen ei onneksi kovin usein tule törmättyä.
Hyvän ja huonon maun raja on kieltämättä häilyvä. Jos tätä rajaa ei ymmärrä, ei sitä kannata lähteä selittämään. Jotta sinä, Viran Omainen, et saisi kaveripiirissä täydellisen kusipään titteliä, annan kuitenkin seuraavan elämänohjeen: omasta hyvästä suorituksesta saa ja tulee iloita mutta kilpakumppanin epäonnistumisen jälkeen ei ole kunniakasta tulettaa. Toisaalta, jos tämä ohje tuntuu jeesustelulta ja jäykkäniskaisuudelta, on varmaan turha läheteä puuttumaan kotikasvatuksessa opittuihin käytöstapoihin.
Missattu väylä tai griini, ohi vedetty putti – nehän ovat olleet huonoja lyöntejä ja niistä rangaistaan. Se että näyttää pitkää nenää tällaisen jälkeen, on toki epäurheilijamaista, mutta voittajahan on pelannut paremmin ja juhlii sitä, ei niinkään muistuta toisen epäonnistumisesta. Eikö? Toki kärrynpyörät heti tällaisen jälkeen antavat ymmärtää vähän väärin =)
’Toi missas siinä, missä mä en – pelasin paremmin ja minusta tuntuu hyvältä. Pidänkin turpani kiinni, kättelen ja kävelen pukukoppiin häpeämään.’
Näinkö?
Itse näkisin tärkeämpänä aiheena hyvän ja huonon häviäjän…
Yleisön käytöksestä… Yleisö on varmasti kannattamansa lajin näköinen – golfissa tiukkapipoisia niuhottajia, futiksessa huligaaneja. ’Faneja’ yhdistää se, että halutaan oman pojan voittavan, vaikkakin vastustajan virheestä.
Viran Omainen kirjoitti: (26.1.2007 8:42:57)
… niin meikäläisen kevyehkö tuulettelu alkaa välittömästi…Tietty kättely siihen johonkin väliin.
Kyllähän tästä selkeästi käy ilmi notta kirjoittajan suku on asunut kalustetuissa huoneissa jo jonkin aikaa; toivoa on!
Jäsen XXL kirjoitti: (26.1.2007 10:57:29)
Viran Omainen kirjoitti: (26.1.2007 8:42:57)
… niin meikäläisen kevyehkö tuulettelu alkaa välittömästi…Tietty kättely siihen johonkin väliin.
Kyllähän tästä selkeästi käy ilmi notta kirjoittajan suku on asunut kalustetuissa huoneissa jo jonkin aikaa; toivoa on!
Kirpoaa vaan kysymys, mihinkä väliin? Joojoo, perstaihan se taas.
Kiitos elämänohjeestasi! Ai kun kiva, että olet ymmärtänyt tuon rajan 🙂
Mutta pointin missasit aika tyylikkäästi…
Tässä rautalangasta pähkinänkuoressa: Mielestäni pelaajat eivät kehtaa ottaa irti onnistuneesta suorituksestaan kaikkea ”hyvää”, vaan mumisevat muiden kehuessa suoritusta tyyliin ”olipas hyvä tsägä” tms.
Tämä ei koske pelkästään golfia, vaan oikeastaan kaikkea, missä muut kehuvat suoriutumista. Tämä on tavanomaista suomalaista jäyhyyttä.
Mielestäni onnistunutta, varsinkin erinomaisesti onnistunutta, suoritusta pitää voida vähän juhlia kentällä (golfissa mennään taas) vaikka pienellä tuuletuksella.
Tai vaikka ”perhana, kun oli hyvä lyönti” -kommentilla (valinta vapaa)…vaikka pelikaveri/kautta vastustaja olisi vetänyt pallon outtiin juuri ennen.Vielä mahdollisesta kusipäisyydestäni….
Kaveriporukassa meillä on tapana nauttia toistemme epäonnistumisista ääneen kommentoimalla ja tuulettamalla (”olipa hieno slaissi”, ”onneks jäi lyhyeksi”, etc.) ja voin vakuuttaa, että pelaaminen on pirun paljon hauskempaa.Pidä mielesi avoimena ja kokeile ensi kesänä, jos kaveripiiristäsi löytyy sopivia pelaajia.
Jos pointtisi tosiaan oli se, että onnistuneesta suorituksesta voi iloita tuulettamalla, en mielestäni ole missannut mitään, vaan näinhän nimenomaan totesin omassa viestissäni. En myöskään allekirjoita väitettäsi siitä, että golffarit eivät osaisi iloita hyvistä suorituksista – hyvän pelaajan kynnys tuulettaa on vain korkeampi kuin huonon. Pelkkä lipun viereen tullut lähestyminen tai normipar ei ylitä tuuletuskynnystä. Tosiasiassa tuuletuksiahan näkee golfissa tavan takaa. Ks. esim. säkächippi
Jos et itse ymmärtänyt omaan viestisi pointtia, voin sen sinulle kertoa. Pidät viestissäsi Tilanderia jäykkäniskaisena jeesustelijana sen vuoksi, että hän kolumnissaan arvostelee kilpailutilanteessa toisten epäonnistumisen kustannuksella juhlijoita. Myönnän, että tällainen jäykkäniskaisuus kuuluu myös omiin heikkouksiini. Vahvuuksiini puolestaan luen sen, että ainakin itse ymmärrän omien kirjoituksieni sisällön.
Jäykkäniskainen suhtautumiseni kilpailijan epäonnistumisista iloitsemiseen on kuitenkin eri asiana kuin kaveriporukassa huonon lyönnin ironinen mutta yleensä hyväntahtoinen kommentointi, jota satunnaisesti myös itse harrastan kiusallisen tilanteen keventämiseksi. Jos kuitenkin seuran reikäpelimestaruuksissa ensimmäisellä väylällä lyön OB:n ja pelikaverini ryhtyy tämän jälkeen soittamaan ajurillaan viulua Timo Nummelin -tyylisesti, ei pelaaminen tämän jälkeen ole luultavasti hauskaa kummalekaan, riippumatta siitä kuinka avoimena yrittäisin pitää mieleni. Tällaisia pelaajia ei ole toistaiseksi tullut vastaan kaveripiirissäni tai sen ulkopuolella, mutta ilmeisesti tämä on ollut vain hyvää tuuria.
Sitähän et todellakaan voi tietää, juhlistavatko Tilanderin esimerkin urheilijat oman suorituksensa mukanaantuomaa menestystä vai kanssakilpailijoiden epäonnea, eli turhaan heität kritiikkiä heitä kohtaan. Luettu kannattaa ensin yrittää ymmärtää, parahin Diletantti.
Sama koskee myös minua…
Itse en lunnollisestikaan iloitse näkyvästi vastustajan epäonnistuessa, vaan oma menestyminen on syynä tuuletteluihin.Viran Omainen kirjoitti: (26.1.2007 11:13:00)
Tämä ei koske pelkästään golfia, vaan oikeastaan kaikkea, missä muut kehuvat suoriutumista. Tämä on tavanomaista suomalaista jäyhyyttä.Näin se todella on, että suomalaiset eivät osaa ottaa vastaan positiivista palautetta millään elämänalueella. Johtuneekohan se siitä, että meillä ei ole tapana antaa kenellekään missään vilpitöntä kiitosta tai kehua. Niinhän se on työelämässäkin: jos hoidat hommasi hyvin tiedät sen siitä, että kukaan ei sano mitään. Jos hoidat huonosti, palautetta tulee varmasti ja kovaa.
Kaippa kyse on siitä milloin oman tuuletuksensa vetää hihasta!
Kyllä voittoa ja onnistuneita suorituksia saa- Pitää tuulettaa, mutta turha on lähteä kaverin bunkeriin päätyneen lyönnin jälkeen tuulettamaan ja vetelemään kunniakierroksia.
Siis tuuletetaan onnistumisia, voittoja jne. mutta ei jatkossakaan naureskella kaverin huonoille lyönneille- paitsi tietysti hiljaa mielessämme :9
topix kirjoitti: (26.1.2007 14:25:31)
Kyllä voittoa ja onnistuneita suorituksia saa- Pitää tuulettaa, mutta turha on lähteä kaverin bunkeriin päätyneen lyönnin jälkeen tuulettamaan ja vetelemään kunniakierroksia.Siis tuuletetaan onnistumisia, voittoja jne. mutta ei jatkossakaan naureskella kaverin huonoille lyönneille- paitsi tietysti hiljaa mielessämme :9
Juuri näin! Kyllä se osoittaa huonoa kasvatusta ja vittumaista luonnetta jos lähtee näkyvästi iloitsemaan kaverin epäonnistumisista. Kokonaan toista on tutussa peliporukassa harrastettu hyväntahtoinen nälviminen ja vinoilu, jonka koko porukka ymmärtää tunnelmoinniksi eikä vittuiluksi.
Tilanderin kirjoitus oli jälleen kerran täyttä asiaa. Kentillemme on tullut ja tullee vastaisuudessakin ’pelaajia’, joiden käytös on ala-arvoista. Toisen epäonnistumiselle tuuletus kuuluu näihin ala-arvoisiin esityksiin, vaikka kyseessä olisi reikäpelin voitto viimeisellä rei’ällä.
Tottahan toki omasta onnistumisesta voi iloita, mutta lajiin ei ole koskaan kuulunut ylenmääräinen riehuminen, vaikka kuinka hyvin olisi onnistuttu. Valitettavan paljon moukkamaista käyttäytymistä joutuu näkemään nykyisin. Hyvää käyttäytymistä voi toki harjoitella, lukea kirjoista tai kysellä esim. vanhemmilta pelaajilta, jos ei oma ymmärrys riitä. He opastavat kernaasti moukankin oikealle tielle.
Tottahan toki olen samaa mieltä siitä, ettei toisen mokaa pidä juhlia.
Mutta käsi sydämelle: Kuka meistä ei sisimmässään tuntisi edes snadisti yessiä siitä, että vastapelaaja sössii? Minä ainakin tunnen. Onhan se ”voi perhana, kun sulla kävi huono tuuri” kilttiä, mutta ah, niin läpinäkyvää ja hölmöä. Mua ainakin nyppii, jos kisassa joku tuntematon vastustaja tulee sepittelemään.
Eri asia, jos kaveriporukassa pelatessa saa empatiaa. Silloin voi olettaa, että paskasta lyönnistä ollaan ihan aikuisten oikeasti pahoillaan.Mutta mielestäni omia onnistumisista pitäisi voida riemuita ilman, että siitä jotkut närkästyvät.
Lajiin ei ole kuulunut ylenmääräinen riehuminen, enkä sitä peräänkuulutakaan.Mutta lajitkin muuttuvat; v-tyylin tulo mäkihyppyyn, luistelutyylin hiihtoon, värilliset peliasut Wimbledoniin, kauluksettomat t-paidat golfiin, etc.
Kuten Diletantti jo kirjoitti ’Hyvän ja huonon maun raja on kieltämättä häilyvä. Jos tätä rajaa ei ymmärrä, ei sitä kannata lähteä selittämään.’
Olen tässä asiassa Diletantin linjoilla joten se siitä.
Mielestäni et sisäistänyt Tilanderin blogia. Pls lue se ajatuksella uudelleen.NimetönTilli oli aivan oikeassa. Pidetään pokka kasassa ja vedetään show loppuun asti. Jos joku alkaan heiluun siis tolkuttomasti yhden metrisen putin upottua, daamit algaa tsiigaa, et toi ei oo sälli. Hypi siis, ku joku kenguru kesken rundin, ni ei tipu toosaa jälkeen päin, eikä sen jälkeenkään. Kamoon; henkselit olalla pokkana, smaili kuosissa ja homma rulettaa.
Kireitä siimoja ja silleen. Ja lakatkaa hyppimästä, huitomasta, kiroilemasta ja huhuilemasta. Tai mä en ainakaa anna kellekää ja sama koskee miehiä.
NimetönAivan naurettavaa. Koska viimeksi olette nähneet jonkun kentällä tuulettelevan pelikaverin epäonnistunutta suoritusta!?! Tilli ja hänen muut nimimerkkinsä voivat jumpata handuunsa. Jos sellaista tapahtuisi kotikonnuilla, ko. tyyppi kannettaisiin kierroksen kesken zirralla lähimpään hoitomestaan. Ehkä ko. tyypit (tyyppi) ovat kasvaneet väärillä seuduilla ymmärtääkseen tämän asian. Jos Jenkeissä tapahtuu tällaista, so what. Miten se liittyy teidän pelaamiseen, tai meidän? Huonon maun raja ylittyy sillä, että tällainen asia otetaan täällä edes esille. Jos asiassa on ongelmia, kutsukaa kierrokselle.
Viran Omainen kirjoitti: (26.1.2007 11:13:00)
Kiitos elämänohjeestasi! Ai kun kiva, että olet ymmärtänyt tuon rajan 🙂Mutta pointin missasit aika tyylikkäästi…
Tässä rautalangasta pähkinänkuoressa: Mielestäni pelaajat eivät kehtaa ottaa irti onnistuneesta suorituksestaan kaikkea ”hyvää”, vaan mumisevat muiden kehuessa suoritusta tyyliin ”olipas hyvä tsägä” tms.
Tämä ei koske pelkästään golfia, vaan oikeastaan kaikkea, missä muut kehuvat suoriutumista. Tämä on tavanomaista suomalaista jäyhyyttä.
Mielestäni onnistunutta, varsinkin erinomaisesti onnistunutta, suoritusta pitää voida vähän juhlia kentällä (golfissa mennään taas) vaikka pienellä tuuletuksella.
Tai vaikka ”perhana, kun oli hyvä lyönti” -kommentilla (valinta vapaa)…vaikka pelikaveri/kautta vastustaja olisi vetänyt pallon outtiin juuri ennen.Vielä mahdollisesta kusipäisyydestäni….
Kaveriporukassa meillä on tapana nauttia toistemme epäonnistumisista ääneen kommentoimalla ja tuulettamalla (”olipa hieno slaissi”, ”onneks jäi lyhyeksi”, etc.) ja voin vakuuttaa, että pelaaminen on pirun paljon hauskempaa.Pidä mielesi avoimena ja kokeile ensi kesänä, jos kaveripiiristäsi löytyy sopivia pelaajia.
Mikään ei tosiaan korvaa sitä hienoa tunnetta kun avaat reilusti mehtään ja taustalta
kuulet ryhmäsi räkäisen naurun säestettynä hienoilla kommenteilla tyyliin ’ bogi tikka nakuttaa ’Näin on.
Mutta turhaa tätä on pyöritellä enempää.
Mielestäni Tilanderin ei golfvaikuttajana pidä nostaa golfareita muita lajeja harrastavien yläpuolelle. Ilmankos moni lajista tietämätön luulee kyseessä olevan pelkkää eliitin puuhastelua ja eriasteisten neuvosten temmellysareena, kun tollasia sammakoita päästetään ilmoille.
Tuulettelut sikseen ja kärrynpyöriä harjoittelemaan…
It´s not how but how many.
AMEN.
Hyvää talviharjoittelukautta kaikille 🙂
Sorry, mutta olet mielestäni aika pihalla.
Lainaus Tilanderin blogista
””Tiistai 23. tammikuuta 2007
Hyvää ja huonoa käytöstäNe jotka seurasivat Urheilukanavalta äskeisen Havaijin kilpailun (Sony Open) loppuhetkiä huomasivat varmasti kisan voittajan Paul Goydosin tyynen olemuksen, vaikka mies oli sekunteja aiemmin voittanut elämänsä toisen PGA Tourin kilpailun ja vieläpä yli 10 vuoden kuivan kauden jälkeen. Ei minkäänlaisia tuuletuksia, kuperkeikkoja tai nyrkin heristelyä. Tyytyväinen ja rauhallinen olotila riitti hyvin juuri sillä hetkellä.
Ja mistä se sitten johtui? Tietysti siitä, etteivät kunnon golfarit juuri koskaan juhli väärässä paikassa, ja väärä paikka olisi tietenkin juhlia silloin kun peli ratkeaa kilpakumppanin ohi menneeseen puttiin tai muuhun epäonneen.Näin golfarit ovat aina toimineet ja siksi minä olen meistä ylpeä.
Muissa lajeissa ei välttämättä toimita samoin, mikä voi tietenkin olla myös kulttuurikysymys. Yksi tyypillinen esimerkki tulee mieleen viiden vuoden takaisista talvikisoista kun Norjan ampumahiihtäjä Ole Einar Björndalen oli ottamassa ensimmäistä kultamitaliaan. Björndalen seurasi jo perille tulleena maalialueella TV-ruudusta kuinka hänen ainoa uhkaajansa ja maamiehensä selviäisi viimeisellä ampumapaikalla. Hänen riemullaan ei näyttänyt olevan mitään rajoja kun maamies ampui pari pummia. Juhliminen oli niin spontaania ja näyttävää, ettei mies ollut housuissaan pysyä.
Minusta se näytti hyvin epäurheilijamaiselta.””Paul Goydosin luonnollisesti iloitsi palkinnonjaossa voittoaan mikä on todella eri asia kuin tuuletukset kärrynpyörineen hetkellä, kun vastustaja epäonnistuu ratkaisu putissa.
Jotan rajaa, eiks jeh.Samoilla linjoilla Golfin kanssa. Goydos teki järkevästi ja jätti tuulettelun myöhemmäksi.
Kyllä minä olen viranomaisen kanssa samoilla linjoilla. Viranomainen ja virkamies kun olen itsekin, heh. Milloinkas nämä golfkisat ovat yhteen lyöntiin ratkenneet? Isojen poikien kilpailuissa palloa mätkitään 260 – 280 kertaa ja meidän tuuppareiden suffelikisoissakin 70 kertaa. Itse käytän noin 100 lyöntiä kisaan. siis yhden kierroksen sellaiseen, jos joku muuta epäili. Elippä miksei sitä tuulattaisi saatuaan varmuuden siitä että voitto tuli. On aivan eri asia juhlia voittoa, kuin v****illa kaverille epäonnistumisesta, paitsi tutut saavat aina oman osansa, niin kuin minäkin omani. Ja tällä tasurilla palautetta tulee joka rundilla. En ymmärrä edelleenkään noin yleisestikään, miksi golfareiden pitäisi olla pystyyn kuolleita beta-salpaajilla ja valiumilla itsensä ravinneita oman napansa löytäneitä ja siihen käpertyneitä juutaksia.
Ensimmäistä voittotuuletusta kehittelee ja odottaa:
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)