Tavat

[jolatti]

Sattuipa tässä viikonloppuna normaalista poikkeavaa kentällä. Ensin isän poika löi n. 100 metrin päästä suoraan kohti meitä väärälle väylälle. Isä huutaa pallon jo ohitettua ryhmämme vajaan 2 metrin marginaalilla, vaimeasti, ’får’. Pari väylää myöhemmin viereiseltä väylältä lyötiin kaksi kertaa suoraan tiiauspaikallemme. Viereiset puiden oksat onneksi kertoivat ennen vaimeita ’får’ huutoja, mitä on tapahtumassa, huudot tulivat pallojen jo ohitettua meidät tälläkin kertaa. Paikka ei kuitenkaan ollut niin suojainen, etteivätkö he olisi nähneet meitä ja he itse olivat pelanneet samasta paikasta aiemmin. Toisen lyönnin jälkeen ihmettelin heidän toimintaa. Yksi heistä tulisi selittämään ’kun se lyönti kaartui vasta lopussa he eivät huutaneet ajoissa’. Mikä mielestäni on todella typerää, ei hän, eikä kukaan pallon lyöjistä pyytänyt anteeksi virhettä. Kuulostaisi paljon paremmalta ’Anteeksi, …’ Selvyyden vuoksi, tarkoitan virheellä asianmukaisten huutojen puuttumista. Ja ’får’ käy ihan hyvin. Asuttuani vuosia ulkomailla, kyllä sitä on vaikea tottua suomalaisiin käytöstapoihin. Näin ei käynyt koskaan USA:ssa. Aina tarvittaessa huudettiin ’fore’, jatkosta puhumattakaan. Mutta siellä kyllä ihmiset tervehtivätkin toisiaan klubeilla. Tuntuu, että metsäläisten osuus on Suomessa kasvussa ja loput ovat lammaspaimenia.

[Joona Kajaala]

Fore-huudon huutaminen näyttää todellakin olevan joillekkin pelimiehille, erityisesti hyville, tosi suuri kynnys. Aivan kuin olisi joku häpeä huutaa FORE. Jokainenhan lyö joskus huonon lyönnin, jopa ammattilaiskisoissa niitä näkee. Parempi yksi Fore huuto liikaa kuin liian vähän.

Jerryllähän oli muistaakseni tämä kuuluisa sepänsällin speciaali, joten sinun kohdallasihan lyöjän kannattaa huutaa Fore jo oman turvallisuutensa takia 🙂

[Julkaisija]

Artikkelit