-
Juhlan kunniaksi tiivistelmä
fukke diise saisse kirjoitti: (21.4.2007 21:54:49)
Niin … aika pinttynyt on ihmisillä käsitys siitä, että oikea käsi lyö aina päälle painaen. Oikea käsi voi myös lyödä ’alta nostaen’. Tarkoittaa sitä että vasen käsi tekee eri asiaa kuin oikea (mistä syystä käsiä ei voi tarkastella yhtenä yksikkönä ja edelleen siitä syystä kaksivartinen heiluri on perseestä ja siitähän me olemme jauhaneet koko talven.)
Niin, oikea käsi lyö päälle, jos vasen käsi/olkapää/hartiat mene alle eli vetää kainaloon. Mutta jos vasen käsi pyrkii kiertymään oikean käden eteen (lapaa avaten, slaissia hakien, reverse release jne.), niin oikealla kädellä saa lyödä vaikka kuinka kovaa eikä se käännä lapaa sulki vaan ’työntääkin vasenta’ eteenpäin. Tämän sä saat parhaiten aikaan, kun yrität lyödä slaissia. Ja kaikkein vaikeinta on lyödä slaissia nimenomaan wedgellä.
Kun sä teet tätä jonkin aikaan, niin oikealle kyynärvarrelle ’avautuukin lisää tilaa’ tulla sisältä ulos eli pitää rannekulmaa kiinni, mikä puolestaan viivyttää avautumista (late release), kasvattaa keskipakoisvoimaa ja …. yllätys yllätys, vaikka oletkin tosissas yrittänyt slaissia, niin se alkaakin pukkaamaan drawta.
fukke diise saisse kirjoitti: (21.4.2007 22:05:38)
Lantion käytön tehostus saa aikaan sen, että sekä mailan varsi tulee helpommin linjaan osumahetkelle että lapa sulkeutuu helpommin, siis palloa vasemmalle vieviä tekijöitä. Ennen sä jouduit kompensoimaan sitä krossaamalla. Jos sä alat korjaamaan alkusyytä, niin sun pitää samassa tahdissa poistaa myös alkusyyn korjaamiseen käyttämiäsi kompensaatioita.
tepli kirjoitti: (22.4.2007 20:37:41)
No niin,tänään hakkasin satakunta palloa rangella ajatuksena lyödä kovaa oikealla kädellä ja melkein kaikki wedgellä suoritettuna.
Ei tullut slaissia ei sitten millään, korkeaa drawta (vähän oikealle ja sieltä takasin linjaan) tai suoraa kumuraa lähes kaikki. Pallot putoilivat aika siististi satasen taulun kohdalle ja ottivat siitä pari pomppua etuvasempaan. Lyötäessä oli aivan uudenlainen tuntuma paineesta palloon ja siitä että swingiin sai laittaa ihan kaiken peliin mitä kyynärvarresta lähti. Tosiaan, latasin lujaa ja tilaa oli, välillä huomasin että seisoin ehkä aavistuksen kauempana pallosta, mutta silti ei ollut mitää kurkottamisen tai pakottamisen tunnetta. Painetta vaan!
Kuudenkymmenen kuulan jälkeen oli jo pakko ottaa draiveri ja lyödä sillä muutama, ja kas, samaa korkeaa (korkeampaa kuin ennen) drawta pukkasi, ei aukeamista eikä kainaloon vetämistä. Pituudesta en osaa sanoa olisko ollut eroa, mutta se tunne, että draiverilla olis nyt mahdollista sulkea oikean puolen outin kalvaminen pois mielestä niin se on uskomatonta!
Hieno homma, kiitos. Fukke on Guru!
fukke diise saisse kirjoitti: (23.4.2007 18:15:10)
Olet oikeassa siinä mielessä, että lähes kaikilla hyvillä pelaajilla tosiaankin alavartalo lähtee liikkeelle ensin. Muista kuitenkin, että kyseessä on vain alavartalon vasen puoli (vasen lantio) ja se lähtee downsvingiin aikaisemmin kuin vasen käsi mutta ei yhtään aikaisemmin kuin oikea käsi. Kun suunnanvaihdossa vasen käsi pitää vielä yllä maksimaalista laajuutta ja oikea käsi lähtee vetämään alapäin, mailan varsikin ’näyttää’ todellakin jatkavan vielä backsvingin suuntaan.
Tässä taas yksi esimerkki siitä, että kädet toimivat svingin aikana eri suuntiin ja erilaisia tarkoituksissa, minkä vuoksi kaksivartisen heilurin tarkastelu tai soveltaminen tai edes siihen yksinkertaistaminen vie kaiken päin helvettiä.
ts kirjoitti: (23.4.2007 23:47:57)
Nyt sitten oma heittoni tuohon oikean käden rooliin:
Se tilanne, mitä ihan oikein esitit noissa wedge + slaissi ohjeissa, perustuu siihen, että kädet eivät lainkaan heilauta mailaa ’kohteen suuntaan’ vaan jos kiertymistä ei tapahtuisi, käsien heilahdus olisi 90 astetta kohteesta oikealle. Se on suunta, mihin kädet voivat vapaasti tulittaa ja loitontaa mailaa vartalosta. (Tämä taas on helppo todeta sekä Hoganin, että monien muiden saattoa katsellessa, kun kyynärpäiden ja rintakehän välinen suhde sivusuunnassa säilyy varsin pitkään muuttumattomana.)
Tällöin kädet tekevät varsin selkeeä ylös-alas-ulos liikettä ja oikealla kyynärvarrella on mahdollisuus kääntymisen myötä tulittaa kohteen suuntaan, housun sivusauman vierestä. Tämänkin voi jokainen kokeilla, onko mahdollista muulla tavoin ojentaa kyynärkulmaa vasta osuman aikana. Veikkaanpa että sekin johtaisi kirurgin pöydälle 🙂Hyvin vähän ymmärrettyjä asioita Golflyönnistä ovat nämä, ja siksi kai Golfia yleisesti opetetaan niinkuin opetetaan. Ja suurin osa pelaajista pelaa edelleen huonoa Golfia lähes täydellisesti.
fukke diise saisse kirjoitti: (24.4.2007 16:50:19)
Vasemman ranteen suoristaminen ei onnistu ’sitä yrittämällä’. Vain oikea timing saa sen aikaan – siis itsestään.
Reverse release on ranteiden kiertämistä osuma-alueella lavan sulkeutumista vastaan, siis ikään kuin maila olisi ruuvimeisseli ja pallolla olevaa ruuvia kiristetään. Älä etsi netistä, se on mun keksimä termi.
ts kirjoitti: (25.4.2007 11:42:06)
Tässä on nyt semmoinen hassu juttu, että ihmisen kyky hahmottaa suuntaa pyörivässä liikkeessä on kovin rajallinen. Monet koittavat lyödä tuolla oikealla kädellä kovaa kohteen suuntaan, eivätkä hahmota, että lantio on jo kääntynyt ja siten todellinen voiman suunta onkin vasemmalle. Seurauksena sitten lisää kompensaatioiden kompensaatioita.
ts kirjoitti: (25.4.2007 19:20:30)
Musta vaan tuntuu siltä, että tuo alaspäin on monelle harhaanjohtava termi. Itse koitan sen saada liikkumaan sisäkehän suuntaan eli suppeammalle kehälle. Eli sisään ja kylkeen kiinni, ei alas.
fukke diise saisse kirjoitti: (27.4.2007 14:58:11)
Ota harjoittelussa seuraava yksinkertaiset periaatteet:
Jos pallo lähtee vasemmalle, poista jokin kompensaatio (yleensä se tarkoittaa, että tee päinvastoin kuin mikä tahansa yleinen slaissinpoisto-ohje).
Jos pallo kiertää vasemmalle, poista jokin kompensaatio (yleensä se tarkoittaa, että tee päinvastoin kuin mikä tahansa yleinen slaissinpoisto-ohje).
Jos pallo lähtee oikealle, tehosta vasemman lantion kiertoa (left hip letf) ja lyö kovempaa oikealla olkavarrella alusta lähtien.
Jos pallo kiertää oikealle, lyö kovempaa oikealla olkavarrella alusta lähtien.Jos lyöt yhtäkkisen duffin, se on merkki siitä, että vartalon vasemman puolen supistuksen aukeavat ja extension paranee, se on vain hyväksyttävä osana kehitystä johonkin. Niitä tulee niin kauan, kunnes sinulla on ihan oikeesti ’flat left wrist’.
ts kirjoitti: (28.4.2007 11:07:59)
Olipa hyvä kirjoiyus Fukkelta, kuvastaa varsin osuvasti ongelmia joiden kanssa tulee päivittäin askarreltua.’Koska ihminen toimii niin, että hän haluaa ohjata pallon kohteeseen, hän ei suostu opettelemaan mailan svingaamista vaan hän haluaa lyödä palloa suoraan. Hän haluaa myös tehdä sen heti, eli lapa on käännettävä kohteeseen hinnalla millä hyvänsä, eli kompensaatioilla. Yleensä se tarkoittaa ranteilla taittamista, käsillä kiskomista, hartioiden kääntämistä, vääntämistä jne.’
Tässä se koko jutun ydin ja tätä olen myös koittanut kertoa noissa mentaalikeskusteluissa.Tämä hemmetin suoran lyönnin syndrooma pitää tajuta ja haluta poistaa ennen kuin parempaa swingiä voi opetella…. siis poistaa tuolta konehuoneen puolelta.
Ja sitten vielä kun sitä toisenlaistakin ’informaatiota’ tulvii riittäävästi….
Pidä vasen käsi suorana, pidä pää paikallaan, pyri tulemaan suorasta palloon… voi helvatti ja näitä riittää
fukke diise saisse kirjoitti: (28.4.2007 17:29:33)
Heidän lyöntinsä ovat aivan erilaiset. Tiikerin timing perustuu siihen että lavan kulma ja rata kulkevat synkronissa. Tarkoittaa karrikoituna sitä, että lapa on radan suhteen square tai auki ennen osumaa ja kiinni osuman jälkeen. Kysymyksessä on siis late hitting mutta neutraali release joka on herkkä timing-virheille varsinkin, jos yrittää lyödä kovaa pitkällä mailalla. Julios Boros kutsuisi häntä ’another flippy-wristed kid’.Hoganin ’reverse release’ perustui siihen, että lapa oli osumaan tultaessa radan suhteen kiinni ja osuman jälkeen radan suhteen auki (huom karrikoitu esimerkki ilman mittaustuloksia). Käytännössä siis lapa pysyi pitkään kohteeseen nähden samassa asennossa vaikka mailanpään rata olikin kaareva. Se antoi hirvittävän paljon anteeksi timing-virheitä eli lyönnin olivat lähes aina samanlaisia. Hän itse kutsui tätä supinaatioksi, mutta kirjassaan (ja muuallakin) on vain kertonut, mitä tapahtui. Hän ei kertonut kenellekään mitä hän lihaskäskytystasolla teki. Hoganista on vähän kuvia mutta joissakin niistä on nähtävissä vasen kämmenselkä n. klo 8.00 kohdalla. Sen perusteella voisi päätellä, että tulee hirveä hukki&kainalo, mutta toisin käy. Siinä sitä ihmettelemistä kerrakseen.
Vasen pakki kirjoitti: (29.4.2007 19:35:19)
Mä olen lisääntyvällä mielenkiinnolla (olix toi ny svetisismi?) lukenut noita Fuken kirjoituksia. Pakko todeta, että alkuun pidin fukkea ”taas yhtenä hurmahenkenä, joka ainoana maailmassa on keksinyt sen ainoan oikean golfswingin salaisuuden”. Aika pian mä tietysti huomasin, että kaveri on pohtinut asiaa aika pirun paljon. Nuoleskelujen jälkeen itse asiaan;-).Sen lisäksi on tämä krossaus, jota meitä on aina opetettu tekemään ja jota kuvista päätellen suurin osa huipuistakin tekeen. Siinähän vartta kierretään kuin ruuvimeisseliä. Fukken analyysin mukaan Hogan teki tämän kierron myötäpäivään ja muut vastapäivään. Mulla herää seuraavat kysymykset:
– Tarvitaanko tuota kiertoa ylipäätänsä ollenkaan?
– Onko krossaus vain kompensaatio slaissia tuottavalle swingille?
– Vaatiiko mailan varren akselilta sivussa oleva painopiste aktiivista manipulointia ranteilla, jotta lapa tulisi osumaan suorassa?ts kirjoitti: (4.5.2007 21:47:43)
Mutta koittakaapa vaikka wedgellä swingailla niin, että pistätte kengän kärjet kohteen suuntaan. Sitten vaan siitä swingaatte kohteeseen ja mietitte miten ne kädet vartaloon nähden toimii. Tuohon liikkeeseen kun yhdistää vartalon rotaation, ollaan jo aika pitkällä.
ps… muistakaa muuten kääntyä normaaliin lyöntisuuntaa ennen tuota rotaatiovaihetta 🙂
Viran Omainen kirjoitti: (22.5.2007 10:14:24)
Päätin kuitenkin epäluuloistani huolimatta testata pitempään näitä FDS:n ohjeita, ja palaset ovatkin loksahtaneet paikalleen tavalla, jota en arvannutkaan; rautoihin tullut 5-10% lyöntipituutta lisää. R-7 normaalisti 140-145 metrin kaaria, eilen 150-160metrisiä. Ja tuntui, että voi käskeä huolettomasti, koska yksinkertaisesti ei voinut osua huonosti palloon.
Tarkkuuskaan ole lyhyillä raudoilla kärsinyt. Hajonta oli itseasiassa pienempi kuin aikaisemmin. Pitkillä raudoilla ja ajurilla timinki on vielä snadisti hakusessa, mutta ei kauan.
Vaivattomuuden tunne, jolla pallon saa lähtemään niin perkeleesti, on uskomaton!
Thanks Fukke, kyllä kannatti lukea tämä ketju….
)fukke diise saisse kirjoitti: (3.1.2008 16:01:09)
ts kirjoitti: (3.1.2008 11:40:21)
Parti PersiMonni kirjoitti: (3.1.2008 11:28:39)
Minäkin käytän tätä vanhempaa ketjua kysyksen esittämiseen. Tuskin oman ketjun arvoinen:Siis mikä on täällä pariin kertaan (negatiivisesti) mainittu ”ajoitukseen perustuva swingi”? Sen verran sitä on kuvattu että se toimii rangella, mutta ei pelitilanteessa.
Mulle se ainakin tarkoittaa sitä, että käsivarsien (ja lavan) rotaatiolla yritetään saada lapa osumassa (ja vain juuri sillä hetkellä) olemaan halutussa asennossa. Koska tuo pyöritettävä kehä on silloin pieni ja liike perustuu pienten lihasten nopeaan toimintaan, on se myös timingin kannalta erittäin herkkä.
Kropalla vetäessä ja lapaa auki kierrettäessä lapa on kohdelinjaan nähden halutussa asennossa ja radalla moninkertaisen ajan ja matkan, ja sallii siten enemmän häiriöitä muissa liikkeissä.
Rangella homma toimii, koska tuo herkkä käskytys tulee lähimuistista ja on siten helppo toteuttaa. Kentällä taas lyöntejä joutuu kaivamaan kovalevyltä asti ja siksi toteutus pirun paljon hankalampaa siellä
Taas kerkis ts kertomaan ensin – ja vielä oikein.
Pelaaja, joka pystyy synnyttämään riittävästi keskipaikoisvoimaan svingin kiihdytyksessä, ei tarvitse aktiivista kompensaatiotyötä osumaan tultaessa, vaan varsi suoristuu ja lapa sulkeutuu itsestään. Vähemmän lihaskäskytyksiä merkitsee vähemmän niiden ajoittamiseen liittyviä ongelmia.
Esim. Hoganin (on niitä muitakin) käyttämä ’reverse release’ on tästä vieläkin pidemmälle viety menetelmä. Jos releasessa ei tee mitään, lapa kääntyy osumaan tultaessa ’synkronoidusti’ square ja kiinni, kun heilahdus etenee. Tällainen svingi on erittäin toistovarma, mutta siitäkin huolimatta lapa on suoraan kohteeseen vain hetken aikaa.
Reverse releasessa lapaa pyritään kiertämään auki (keskipakoisvoiman pyskimystä vastaan) lähes koko svingin ajan, sitä enemmän, mitä kovempaa oikealla kädellä lyödään. Se mahdollistaa paitsi kovempaa (jos täysillä) lyömisen, mutta pitää myös lavan kohteen suuntaisena pidempään ja estää hookit (mahdollistaa fadella pelaamisen). Ja mikä ajoituksen kannalta on tärkeintä, downsvingin alusta lähtien tehdään koko ajan tasaisesti saman suuntaista lihastyötä, eli mitään tietoista toimintaa downswingin aikana ei tarvitse ajoittaa.
fukke diise saisse kirjoitti: (3.1.2008 19:08:03)
Silloin kun reverse releasea hakee ensimmäisiä kertoja karkeamotorisella tasolla, voi kokeilla esim. sitä, että lyö wedgellä 100 palloa yrittäen saada aikaan slaissia. Kun sen jälkeen otat draiverin käteen, niin on sellainen tunne, että tulee hirveä slaissi – eipäs tulekaan, koska revere releasen suuntainen lihastyö ’pudottaakin’ oikean kyynärpään slottiin, josta sitten voi antaa palaa vaikka kuinka kovaa.
Range kirjoitti: (3.1.2008 18:13:44)
Mutta eikös tuo reverse release ole myös käsillä kompensointia – täytyy pidätellä/kiertää lapaa auki – vai onko se käsillä oikeaa toimintaa?Tietyllä tavalla olet oikeassa. Se voitaisiin kuvitella lisäliikkeeksi, joka vaaditaan svingin pitämiseksi tasolla. Minä olen kuitenkin käsittänyt, että kompensaatioilla pyritään korvaamaan puutteita keskipakoisvoiman synnyttämisessä.
Minun mielestäni reverse release on perusliike, joka mahdollistaa tasolla pysymisen suurilla svinginopeuksilla. Downsvingin alussa lantion kierron ja käsien ’pudotuksen’ resultanttina syntyy tason suuntainen nyrkkien liike. Kun downsvingi aloitetaan lähes vapaalla pudotuksella, lapa pysyy nyrkkien kanssa tasolla ilman ongelmia. Jos em. liikeosia (lantion kierto, kädet alas) tehostetaan, nyrkit kyllä pysyvät tasolla mutta mailan pää pyrkii ulos (saa aikaan over the top -efektin). Reverse release downsvingin alussa saa käsivarsien kierron ansiosta myös lavan pysymään tasolla ja osuman alueella se estää lavan sulkeutumisen (krossauksen) liian aikaisin. Jos tätä ei tee, ei voi lyödä kovaa, vaan pitää aloittaa rauhallisesti, mikä on hyvin yleinen svingiohje. Jos sen tekee, voi lyödä vaikka kuinka kovaa alusta alkaen, saa aikaan spinniä, pystyy lyömään fadea ja svingin alakuolokohta siirtyy edemmäs, mikä mahdollistaa krispit osumat myös pitkillä raudoilla, samaten lobbilyönnit ja muut erikoislyönnit toimivat jne.
Siis minun mielestäni reverse release on anatomiaan perustuva perusliikeosa tasolla pysymiseksi. En ole muilta kysynyt, koska kukaan tuntemani henkilö ei ole koskaan vaivautunut tätä asiaa ajattelemaan – he kait jo osaavat golfin.
ts kirjoitti: (3.1.2008 21:15:21)
Kaiken muun allekirjoitan, mutta sanoisin, että käsivarsilla on downswingin aluksi tehtävä jopa kierron vastaista liikettä. Vapaa pudotus ei riitä, vaan mailaa on hetkellisesti vedettävä ’selän taakse’, jotta tila tulitukselle syntyy.
ts kirjoitti: (4.1.2008 0:38:25)
Mun mielestä se pitää nähdä kahtena erillisenä liikkeenä (eri asia sitten miten kukin sen hermottaa) jotta ne tulisivat ymmärretyksi. Toinen liike on juuri tuo, missä koko mailaa vedetään lähemmäs selkärankaa /niskaa / what ever mutta siis tuota kehää supistaen.Toinen liike on vasemman käsivarren (oikealta pelaavien ettei Hekkanen heti huomauta;-)) painuminen tiukemmin rintakehää vasten ja sen poikki. Toisin sanoen pyrkii viemään mailaa vastakkaiseen suuntaan, kuin vartalon kierto. Tämä liike taas mielestäni vaatii backswingissä käsien pysymisen vartalon edessä ’vapaassa tilassa’ jotta lihasjännitys ei pyrkisi tuota takana pysymistä purkamaan. Jos vasen käsivarsi viedään jo backswingissä vahvsti poikki rintakehän (Hardy) + flying elbow, ei sillä ole yläasennosta enää liiketilaa tuota haluttua vastustusta tehdä. Samalla jää herkästi reverse release saavuttamatta ja oikea käsikin tulee kohdelinjalle ennen kuin lantio sen sinne vetää…. ja sitten lähettiin… oikeelle tai vasemmalle.
Kohta kun vielä kerrotaan, että painonsiirtoa ei pitäisikään downswingissä tehdä, vaan vastustaa, niin kyllä riittää hämmästelijöitä 😉
ts kirjoitti: (4.1.2008 16:55:52)
Iso ongelma tämän osoittamisessa on se, että liike ei juurikaan erotu mailan lapaa tarkastellessa, vaan kyse on lihasvoiman ja rotaatiovoimien yhteisvaikutuksesta. Kerpele kun osaisin piirtää, niin laittaisin geometrisen kuvan tuosta mistä sen voi tunnistaa. Mutta hieman yksinkertaistettuna ’reverse release’ eli lavan kiertäminen auki käsivarsien lihaksilla swingin aikana on ainoa tapa saada lapa jatkamaan kohdelinjalla kiertoliikkeeseen perustuvassa swingissä.
Tuotahan voitte kokeilla esim chippaamalla lantiota kiertäen. Gripin liikkuessa kierron mukana 1/4 ympyrän lapa on edelleen suorassa ja kohdelinjalla. Sitten vaan miettimään mitä on pitänyt tapahtua, jotta tuo geometria toteutuu.
ts kirjoitti: (4.1.2008 19:36:13)
Tämän takiahan tuo koko juttu on ollut vuosia pimennossa. Ihmiset yrittävät apinoida sitä miltä golflyönti näyttää, koska kukaan ei ole puhunut siitä mitä siinä oikeasti tapahtuu. Sen ymmärtäminen vaatii geometrian havainnointia ja irrottaa eri osien liikkeet toisistaan. Ensimmäinen askel tuohon on unohtaa kaikki planen suuntainen ja pysty liike swingistä ja tarkastella sitä vaakatasossa pyörivänä ympyränä. Nuo muut liikkeet ovat epäolennaisia tässä mielessä.
Kun tuo geometria on ymmärretty, voidaan siirtyä siihen mitä kehossa pitää tapahtua noiden asioiden saavuttamiseksi. Kun siihen liitetään ymmärrys siitä miten maila ja lapa haluavat automaattisesti käyttäytyä tuossa pyörivässä liikkeessä kiihtyvyyksineen ja hidatuvuuksineen, päädytään lopputulemaan, että reverse release lihaskäskytyksenä on välttämätön, jotta jaloista ja lantion kierrosta voidaan ottaa kaikki mahdollinen teho irti. Koska lapaa ja mailaa kiertävät hidastuvuuden ym voimat ovat niin suuria, ei reverse release näy kuvissa, kun tuo kierron voima ei riitä ehkäisemään lavan kiertymistä kuitenkaan. Ainoa mistä sen voi kuvissa havaita, on se, että lapa kiertyy tuolla tavoin lyödessä hitaammin ja vähemmän, kuin se kiertyy vapautettuna.
Scoop kirjoitti: (5.1.2008 11:13:53)
No, anyhow. Minusta vähän tuntuu, että viime aikaiset keskustelut ovat johtaneet aika monenlaiseen tulkintaan ja sen myötä myös jonkinasteisiin väärinymmärryksiin (tai ainakin sellaisten riskin lisääntymiseen), kuten datan swingiflikkien tulkinnoistakin voi päätellä.
Ehkä, jos vähän yksinkertaistetaan, tuo reverse release olisi helpommin miellettävissä pidettelynä, josta seuraa (myös) se olennainen lag. Kyllä noista 2D-flikeistäkin näkyy, jopa ihan staattisista pysäytyskuvistakin, miten välttämätön tuo prosessi on. Annettuna (tour-pelaajan) normaaliswingin tuottamat erilaiset fysiikan voimat, osumahetkeen ei mitenkään voida päästä siten kuten he poikkeuksetta sen tekevät, ilman, että reverse release toteutuu; lapa olisi muuten auttamatta sulki. Erotella pitäisi ehkä myös kaksi muuta asiaa: Ymmärtääkseni se, mihin fukke ja ts viittaavat tuossa mystisyydessä on, miten koko prosessi tulisi käsitteellistää, ymmärtää ja opetuksessa välittää sille oppijalle. Toinen on se, minkälaisen kokonaissuorituksen kiinteänä osana tuo prosessi tulisi optimaalisesti ymmärtää, jos ja kun tavoitteena on toistettavuus ja, no, sanoisko, häiriöttömyys, ja kun se halutaan aikaansaada luonnollisena osana dynaamista suoritusta. Jotta kyseinen ’pidättely’ olisi siis vain luonnollinen seuraus, eikä erikseen tuotettava suorite, sitä tulee edeltää tietynalainen muiden suoritteiden saumaton sarja.
QUOTE]fukke diise saisse kirjoitti: (6.1.2008 0:04:14)
Kyllä mä olen aina painottanut, että samansuuntainen lihaskäskytys pidetään yllä läpi koko svingin. Tähän liittyen aikanaan esitin myös omiin tutkimuksiini perustuvan graafisen kuvion siitä, että golfsvingissä ei tapahdu mitään pidätystä ja yhtäkkistä vapautusta vaan pidätyksen suuntainen kiertoliike vastustaa koko ajan lavan avautumista ja yhdessä oikean käden vedon kanssa myös rannekulman avautumista. Rannekulmahan avautuu tasaisesti pienen alkuterävöitymisen jälkeen koko downsvingin ajan. Alkuterävöityminen puolestaan johtuu siitä, että rannekulman/lavan avautumista vastustavat voimat (RR-kierto ja oikean käden alasveto) ovat aluksi suuremmat kuin keskipakovoiman vaikutus, koska lantiokierto ja käsien kiihdytys ei ole vielä alkanut vaikuttaa.
Joku mainitsi taas ranteiden pidätyksen, joka kuulemma voi toimia vähemmän kunnianhimoisilla pelaajilla. Ranteiden pidätys toimii hyvinkin svinginopeudella 50 mph mutta 90-120 mph nopeuksilla pidätys ei enää riitä vaan sitä vastaan pitää tehdä työtä. Jos yrität pysyä paikallaan hitaasti vellovassa vedessä, kelluminen riittää. Virtaavassa joessa paikallaan pysyminen vaatii uintiliikettä vastavirtaan, mitä suurempi virta sen voimakkaampi uintiliike.
Mitä tulee siihen, onko joku keksinyt mitään mullistavaa, en tiedä eikä kiinnostakaan. Jos olen löytänyt minua golfsvingissä askarruttaneille asioille 25 vuoden yrittämisen/erehtymisen/tutkimisen jälkeen minua itseäni tyydyttävän selityksen, niin sen selityksen oikeellisuutta ei pitäisi arvioida sillä perusteella, että kukaan muu ei ole sitä aiemmin esittänyt. Toivon, että yrität kumota väitteeni jollakin muulla perusteella.
fukke diise saisse kirjoitti: (6.1.2008 2:20:35)
Jos joku asia golfissa on pysynyt samana vuosikymmenet, niin se on se, että svingin aikana suoritettavia lihaskäskyjä ei pysty näkemään luonnossa tai videolla eikä kysymään pelaajalta. Ensimmäinen perustuu siihen, että kaikki lihaskäskyt eivät tuota liikettä (koska myös vastavoimia). Toinen perustuu siihen, että ihmisen tunne on suhteellinen (ei absoluuttinen). 10000 palloa late hittingillä lyönyt pelaaja ei tunne viivytystä, sen sijaan hän tuntee heti, jos timing edellisen lyönnin suhteen on edellä tai jäljessä. Siksi hyviltä pelaajilta oppiminen on niin helvetin vaikeata.
ts kirjoitti: (6.1.2008 13:12:51)
Tällaisia vastaavia kuvia löytyy tuhansia. Ne osoittavat kaksi asiaa
1. Reverse release on täyttä totta
2. Data ei ole viitsinyt/osannut/pystynyt/halunnut nähdä näissä kuviss esiintyvää geometrista liikesarjaa, koska luulee täällä keksityn jotain uutta, joka tuhoaa hänen maailmankuvansa.
Täälä ei ole keksitty mitään uutta eikä varmasti tulla keksimäänkään. Fukke vaan on yksi niitä harvoja, jotka ovat avoimin silmin katsoneet mitä tapahtuu ja vaivautuneet pohtimaan miten tuohon päädytään. Suurimmalle osalle maailman huippuvalmentajista kun vaan on sattunut käymään samoin kuin minulle; osunut niin hyviä pelaajia kohdalle, että ovat pystyneet kehittymään valmentajan virheistä huolimatta 😉
Cleve kirjoitti: (6.1.2008 17:27:32)
Olen seurannut tätä viestiketjua keväästä asti suurella mielenkiinnolla ja täytyy tunnustaa, että välillä on mennyt reverse releaset pahasti yli hilseen meikäläiseltä. Eräänä kauniina kesäiltana mökin pihamaalla otin käyttämättömänä autotallissa lojuvan rautakolmosen käteen alkaen svingailla voikukkia ja tapailla tunnetta vartalonkierrolla tapahtuvasta svingistä. Parin duffatun voikukan jälkeen avasin lapaa reilusti ja svingailin taas. Alkoi tuntumaan melko hyvältä ja otin pari palloa ja päätin huitaista ne naapurin puolelle kuusikkoon. Lapa oli edelleen reilusti auki duffin välttämiseksi ja annoin palaa. Mutta mitä v…ua, pallo lähti suoraan sinne mihin vartalon linjat näyttivät eikä slaissista tietoakaan, ehkä jopa pieni drawn häntä lopussa ja osuma todella makea. Ällistelin tapahtunuttta kesäillan hämyssä olutta siemaillen ja yritin miettiä, miten moisen saisi toistettua kentällä ja mitä tapahtuu sitten kun lapa on square. Muistelin lukemaani viestiketjua ja totesin, että halleluja! Tarvitsen käsien kiertoa vastasuuntaan, jotta pystyn lyönnin tekemään ’normaalilla’ lavan alkuasennolla.
Siitä lähti taas kerran svingiremontti, jota jatketaan edelleen. Ymmärrys oikean käden roolista svingissä muuttui kertaheitolla. Täysi tunnustus fukkelle, boscolle ja ts:lle siitä, että olette jaksaneet asiaa selventää, aina en ole kärryillä, mutta eihän se ole hevosen vika. Veikkaan kuitenkin, että reverse releasen ymmärtäminen vaatii useamman pelivuoden lisäksi aikamoista mielenkiintoa ja halua svingin ymmärtämiseen.
Minulle näistä em. gurujen jutuista on ollut paljon apua, sen sijaan mitään sisältöä en ole löytänyt matemaattisorientoituneen agnostikon jutuista.fukke diise saisse kirjoitti: (7.1.2008 3:50:42)
Ihan mukava, että tämä aihe kiinnostaa ihmisiä. Ja aina kaikki kiinnostava synnyttää myös kritiikkiä, mikäs siinä. Datan reaktio on ihan ymmärrettävää. Hän on nähnyt paljon vaivaa matemaattisten mallien kopioinnissa ja varsinkin niihin perustuvien softien koodauksessa. Kun sitten tulee esille jotain sellaista, joka vaatisi uusien ulottuvuuksien yhdistämisen vanhoihin malleihin, se ei käykään käden käänteessä tai jopa romuttaa koodauksen tarkoituksenmukaisuuden.
Unohtuu helposti myös se, että svingitutkimuksen perimmäinen tarkoitus ei olekaan itse mittauskelpoisuus tai koodattavuus ja siihen liittyvät hienot grafiikat ja tulosteet. Pikemminkin se on itsestään selvänä näkyvien tapahtumien selvittämistä niin, että ne toimivat myös muilla kuin havaintokohteella itsellään.Itse olen kilpaillut 15 vuotta ja sitten valmentanut 15 vuotta ja lopuksi vetäytynyt tutkimuksen pariin siitä yksinkertaisesta syystä, että yleiset valmennusopit eivät ole toimineet minulla eivätkä edes valmennettavillani, joista kolme on pelannut Euroopan kiertueella. Olen myös havainnut, etteivät ne ole toimineet kenelläkään muullakaan (ei Suomessa, Ruotsissa eikä USA:ssa), vaan pelaajien menestymisen taustalla on ollut jotakin selittämätöntä, satunnaista ja itse asiassa ihan päinvastaista, kuin mitä oppeihin perustuva järki antaisi ymmärtää.
Kun ihmiset painivat tiettyjen asioiden parissa, he muodostavat erilaisten käsitteiden ympärille omia sanontojaan. Tarkoituksena on helpottaa ajatusten vaihtoa ja säästää aikaa, jotta samoja ilmiöitä ei tarvitse kuvailla joka kerta uudelleen. Olen oppinut kommunikoimaan tällä tavoin valmentajieni, valmennettavieni, oppilaideni tai kollegoideni kanssa ja minusta se on hyvä tapa. Reverse release on vain yksi tällainen termi, jonka käsitteeseen sisältyy svingin aikana tapahtuva lihaskäskytys. Se ei ole mitään mullistavaa, joskin se on sellaista, mitä golflehdessä ei ole kerrottu eikä greencard-kurssilla opetettu.
Reverse release juontaa juurenta David Leadbetterin hands release/body release -käsitteistä. Hän tarkoittaa hands releasellä osumahetkellä tapahtuvaa krossaamista, joka on tarpeellinen varsinkin klubipelaajille, koska he eivät saa aikaan riittävää keksipakoisvoimaa (latautunutta energiaa), joka suoristaisi rannekulman ja sulkisi lavan osumahetkelle.
Body releasellä hän tarkoittaa keskipakoisvoiman avulla tapahtuvaa ajoitusta, jossa pelaaja pitää kädet vartalon edessä ja rannekulma avautuu ja lapa suoristuu vartalon kierron mukana. Tämän hän lanseerasi pari vuosikymmentä takaperin mm. ruotsalaisille ja silloisena assistenttinaa hääri muuan Simon Holmes. Tästä kehittyi svingaustapa, jossa jalat aloittavat downsvingin sivuliikkeellä ja sitten ne lukitaan ja kiertoa jatketaan vartalon isoilla lihaksilla. Useimmille pelaajille vajavainen jalkaliike ja tiedostamaton oikean käden ’unohdus’ sai aikaan sen, että keskipakoisvoiman tuotto heikentyi, joten release piti alkaa auttamaan svingikaaren supistamisella osuman alueella. Tämä onnistui mm. kiinnittämällä pyyhe vasempaan kainaloon avittamalla läpilyöntiä vasemman hartiaseudun supistuksilla.
Ruotsissa tätä avitusta alettiin kutsua nimellä ’Swedish connection’, joka tähän päivään saakka on tuhonnut lukemattomia lupaavia svedupettereitä. Puhun ruotsalaisista siksi, että Parnevikin ja kumppaneiden ajoista lähtien he ovat tuottaneet aivan sikana lupaavia junnuja, jotka sitten ovat hävinneet heti järjestelmälliseen valmennukseen päästyään.
Jos lukee paljon golfkirjoja, niin huomaa, että vain ns. kirjanoppineet valmentajat puhuvat releasestä. Sen sijaan OMIN SANOIN ASIOITA ESITTÄVÄT HUIPPUPELAAJAT eivät juurikaan puhu releasestä, vielä vähemmän he tunnustavat mitään vapautusta tekevänsä.
Minä nyt vaan olen sitten tässä omassa pienessä maailmassani tullut sellaiseen johtopäätökseen, että suurin osa maailmalla vallitsevista ohjeista on puutteellisen keskipakoisvoiman kompensointia. Sen sijaan, jos pelaaja ymmärtää/pystyy tuottamaan lisää keskipakoisvoimaa, hänen ei tarvitse sitä kompensoida, mikä voisi tarkoittaa vaikkapa käsitettä ’No release’. Ja jos keskipakoisvoimaa pystyy tuottamaan vieläkin lisää, täytyy sen sivutuotteena syntyvät haitat eliminoida. Tätä toimintaa kutsun sitten ’reverse releaseksi’, jolla viivytetään ranteiden suoristumista ja esetään lavan kääntyminen kiinni. Kyllähän maailmassa on tästä ennenkin puhuttu, vrs. late hitting, delayed hitting, lag, jne.
Tämän haittapuolen eliminointi vaatii jonkin verran työtä mutta se kannattaa, koska svinginopeus kasvaa, svingi laajenee (follow throughssa), lapa pysyy pidempään kohteeseen osumassa, svingin alakuolokohta siirtyy eteenpäin (mm. Nicklaus löi kaikilla mailoilla etujalalta).
Kiitos par 4:lle ja ts:lle Finneyn lyönnin kuvista ja kuvailusta. Silmiä hivelevää katsottavaa. Mitä tulee hänen omaan kommenttiinsa, ettei tee käsillä mitään, niin samaahan Hogankin sanoi. Sanoi mm. ettei tunne mitä osuman alueella tapahtuu, mutta tietää kyllä. Kun svingi on gruuvattu kymmenillä tuhansilla lyönneillä, yksityiskohtia ei yksinkertaisesti tunne. Yksi golfopettelun tärkeimmistä asioista on ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että tunne on suhteellista eikä absoluuttista. Tunteeseen sokeasti luottaen ei voi (hyvää) golfsvingiä oppia.
ts kirjoitti: (7.1.2008 10:23:48)
Ensinnäkin hemmetin hyvästä tekstistä taustojasi selventäen.Ja vielä isompi kiitos asian esiin nostamisesta. (Toisaalta harmittaa, että nyt se on muidenkin tiedossa 😉 )
Vaikka olen tuon mekanismin täydessä lyönnissä tajunnut ja siinä tapahtuvat voimien suunnat jo kauan sitten, ei pieni mieleni suostunut ymmärtämään, että samat lainalaisuudet pätevät chippaamiseen, ehkäpä jopa vielä rankemmin seurauksin. Oma chippaaminenhan oli sitä pitkään, että U/D jouduttiin määrittelemään uudestaan, eli jos chipin jälkeen selvisi kahdella lyönnillä, sen sai jo merkitä tilastoihin ;). Eihän siinä mitään, että minulla taso oli tuo, mutta kun samalla tasolla alettiin olemaan tuolla Augustan päässä, niin huoli oli aika kova.
Juttujesi lukeminen yhdistettynä Scandinavian Mastersissa nähtyyn, avasi onneksi silmät ja sai minut repimään itseni irti siitä mitä on aina opetettu (ja itse toteuttanut) Heräsin tajuamaan, että chipeissä ja vedgelyönneissä ylävartalo ei riitä saamaan aikaiseksi riittävää laajuutta saatossa, jossa lapa voisi pysyä edullisessa asennossa riittävän pitkään. Eli vetäminen loppui ennen osumaa, seurauksena rannekulmin purkaantuminen ja duffit, topit ja vasemmalle karanneet lyönnit.
Ensimmäinen vaihe tuosta suosta nousemiseen oli ymmärtää lantion kierron merkitys mailaa vetävänä elementtinä. No kaikki varmaan arvaavat, mikä tuosta olisi seurauksena, jos muut palikat toimisivat kuten ennenkin…. vasemmalle ja rajusti. Kun ymmärsi ottaa mukaan tuon käsivarsien vastasuuntaisen kierron, muuttui homma laakista toimivaksi. Vielä kun lisäsi sen, että oikea käsi estää täysillä myös rannekulman purkaantumista, putosi kaaren korkeus merkittävästi. Nyt pystyy painamaan parin metrrin korkuista 30m:n sw:tä linjaan hyvällä paineella. Ja täysin järjettömän tuntuisin liikkein. Lähinnä vaan tuntee itsensä idiootiksi, kun ei ole tuota geometriaa aiemmin tajunnut, vaikka se on niin täysi itsestäänselvyys!
ts kirjoitti: (7.1.2008 20:48:02)
Siis juuri noin luontainen reaktio on RR, eikä mitään ihmeellistä. Sitähän tässä on ihmetelty, kun kaikki opukset kehottavat tekemään toisin.
Mutta tuon lantiokierron ja RR:n ja upper x-factor strechin yhteys toimii molemmin päin. Nuo jälkimmäiset tarvitaan myös siksi, että alitajunta sallii ja ymmärtää tulla kierrolla läpi. Jos mailaa pudotetaan kohti kohdelinjaa vetämällä vartta planea pitkin heti alussa, ymmärtää konehuone välittömästi, että kiertäminen johtaisi vasemmalle karkaavaan lyöntiin. Seurauksena crossauksen välttämättömyys käsillä sivaltaminen läpi osuman. Sitten syytetään jäykkää kroppaa kun ei päästä loppuasentoon. Ja tuon kulman säilyttäminen osuman läpikin on hyvin pitkälti mentaalinen juttu, eli tarve tehdä käsillä jotain osuman varmistamiseksi iskee jossain vaiheessa ja hyvin alkanut veto loppuu. Siitä vaan pitää päästä yli ja saada se hiljalleen puhtaammaksi se liike.
Materiaalia näistä kuvailluista asioista ei varmaan löydy juuri mistään ainakaan tällä termistöllä. Tänne on tosin postattu muutamia hyviä videoita (Hogan, Finney) joista voi helposti nähdä asioita, kun osaa irrottaa ne kokonaisuudesta.
Bosco kirjoitti: (8.1.2008 11:30:53)
Ennenkuin fyysikot astuvat kehiin, heitän ajatuksen käytännön näkökulmasta.
On nimittäin yhtä vaikeaa perustella asiaa fysiikan kannalta, kuin luoda matemattisfysikaalisia svingimalleja.
Nyt on kaksi vastakkaista tapaa kuvata ’hyvä release’ : oikean käden kiertyminen vasemman päälle (krossaus) tai vasemman alle (RR). Suunnilleen näin, ei takerruta tässä yksityiskohtiin.
(Release voidaan ymmärtää laajemminkin koko kehon toimintana lyönnin läpiviemiseksi dsw.ssä jostain kohdasta ennen impactia saattoon ja loppuasentoon.)
Jos svingi perustuu voimakkaaseen sivuliikkeeseen painonsiirtoajatuksella , rajoitettuun lantionkiertoon ja voimantuottoon horisontaalisesti kääntyvistä hartioista sekä planen määrittymiseen vasemman käsivarren ja mailanvarren kaksoisheilurina, tullaan yleensä svingiin, jossa ideaali on hiukan avoin lantiolinja ja square hartialinja impactissä. Tässä svingissä lavan kääntäminen squareksi impactiin vaatii voimakkaan krossauksen, joka on erittäin ajoitusherkkä ja ajoitus puolestaan on erittäin haastava, kuten nykyään on tapana sanoa.
Siinä toisessa tyypissä svingiä, joka nyt kiusallisesti kantakoon rotaation tai vaikka Hoganin nimeä, impactissä lantio on kiertynyt huomattavasti enemmän (riippuu muista muuttujista kuinka paljon) ja samoin hartialinja on oleelliseti auennut. maila tulee oikean kyynärvareen ja mailanvarren sanelemalla planella. RR:n itse ehkä koen syntyvän alussa muun toiminna sivutuotteena (’saluunanovi’, oikean jalan ja pään muodostama ankkurit, oikean olkapään kiertyminen alas) ja impactissä aktiivisemmin ranne-käsisysteemissä aiemmin mm fukken kuvaamalla tavalla tuottamaan osumaa, jossa pallo tuntuu viipyvän lavassa verrattuna huonon osuman kopahdukseen.
Tässä svingissä, jionka elementit ovat niin monen huipun lyönnissä nähtävissä mahd. tiedostamatta asiaa tällä tavoin, krossaus olisi äärimmäisen haitallinen aiemmin monesti mainituin seurauksin. Yksi syy on se, että oikean käden tulitusteema perustuu juuri siihen, että oikea käsivarsi ja maila tulevat koko svingin samalla planella ja vasen käsivarsi kierretään tai se kiertyy tason yläpuolella. Stedi homma vai mitä?ts kirjoitti: (8.1.2008 12:18:01)
Pulli-Paavo kirjoitti: (8.1.2008 12:02:26)
Mainio kahtiajako. Ilmeisesti suomalainen valmennus on aiemmin perustunut enimmäkseen tähän painonsiirto krossaus malliin ja muualla on harrastettu voimakkaampaa kiertoa?Ruotsalaiset ovat sitten Holmesin johdolla keksineet krossaus ílman painonsiirtoa
svingin jota suomalaiset nyttemmin ovat ihannoineet.Itse asiassa ruotsalaiset ovat tajunneet tämän aikoja sitten varsin laajalla rintamalla. Taisi olla 90- luvun lopulla, kun katselin ensin jonku Sörenstamin wedgelähestymistä ja ryhdyin kiinnittämään asiaan huomiota. Näytti jotenkin niin hassulta. Sitten huomasin samaa liikettä melkein kaikkien swedujen lyönneissä nimenomaan wedgeillä ja lyhyillä raudoila. Lapa tulikin ylös pään oikealta puolelta, eikä missään vaiheessa kiertynyt kiinni.
Malesiassa tuli pelattua yhden tanskalaisen, entisen varsin tasokkaan junnupelaajan kanssa, joka siinä sitten kysymään, että miten minä haluaisin nähdä wedgelyönnissä lavan käyttäytyvän. Kertoi jo silloin (reilu 10v sitten) monien coutsien opettaneen tuota oikean ranteen vapautumisen estoa ja lavan kiertämistä auki. Ei ollut kuulemma koskaan sitä ymmärtänyt, mutta parin minuutin keskustelun jälkeen tajusi koko jutun. Olivat aiemmin unohtaneet liittää siihen tuon laniton 🙂
Heidän kanssaan keskustellessa on myös tullut havaittua, että tekevät selkeän eron kahden asian välille: drive ja long drive
Ja nyt täällä pidetään hulluina paria tyyppiä, jotka tuovat samat ajatukset Suomeen 10v myöhemmin 😉
ts kirjoitti: (9.1.2008 0:06:29)
Nyt pitää palata ihan perusgeometriaan, joka pyöriikin pystyssä olevan akselin ympäri. Tuntuu, että moni edelleen näkee tuon swingiliikkeen planen suuntaisena heilahduksena, joka pitäisi unohtaa kokonaan. Käsien nousu ja lasku ovat osa swingiä, mutta sen suuntaista voimaa ei tuoteta lainkaan, vaan pelkkää kiertoa pystyakselin ympäri ja tuon kaaren vastaisesti tehdään RR, jotta lavan suorana pysymisen matka olisi pidempi, kun kädet ja grippi jatkavatkin tuon kierron mukana liki ympyrän kehällä. Mutta siis tuon kehän kierron ja RR:n pitää toki aina olla suhteessa keskenään, lavan kierto auki ilman sisään vetävää kiertoa antaa varmasti ei toivotun lopputuloksen. Samoin joutuu aivan hukan teille, jos ajattelee swingiä planen suuntaisena liikkeenä ja lisää siihen lavan avaamisen.
ts kirjoitti: (9.1.2008 1:10:31)
Kun unohdat kaiken pystyliikkeen ja piirrät lavalla kaaren maahan niin, että lapa on koko ajan samassa suhteessa tuohon kaareen, saat puhtaan rotaatiokehän tutkittavaksi. Siis puoliympyrä. Nyt kun sitten haluat lavan pysyvän suorassa kohdelinjaan nähden vaikka käsien liike jatkuu tuon kaaren mukaisena, löydät RR:n. Yllättäen huomaat lavan silloin olevan myös kohdelinjalla, vaikka ensin luulisi muuta.
Näin on taikatemppu tehty ja pyörivästä liikkeestä saatu aikaiseksi suora viiva.
Sitten kun huomaat pallojen lähtevän liian korkeaan kaareen, mietit Hoganin kuvia vasemmasta ranteesta ja käyt läpi tuota tuntemusta (olikos se nyt sitten palmaarinen fleksio) jossa vasen kämmenselkä osoittaa alaviistoon Tällä saat eliminoitua lavan avaamisesta aiheutuvan loftin kasvun.
Näiden yhdistelmällä saat sitten paljon skinejä 🙂
Dosto kirjoitti: (9.1.2008 9:34:03)
Pitkään sivusta seuranneena ja ketjusta nauttineena sanon minäkin muutaman sanan.
Fukkelle ja ts:lle ensinnäkin kiitos erittäin hyvistä neuvoista. Olen talven aikana työstänyt svingiäni kyseisten herrojen oppien suuntaan ja täytyy sanoa, että olen oppinut svingistä paljon ja hyvin paljon allekirjoitan ainakin tällä hetkellä noiden oppien hyödyllisyyden. Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että voin vaikka päivittäin kokeilla noita asioita omalla simulaattori/analysaattorilla. Vaikka tiedänkin aika paljon svingin dynamiikasta eri opuksia lukeneena en aiemmin ymmärtänyt riittävästi esim. voimantuotosta ja tuo RR-teoria on tuonut siihen paljon selvyyttä. Aiemmin lyönnin ollessa ’hukassa’ piti vain lyöminen jättää vähäksi aikaa että siihen sai jotain järkeä.
RR:n lisäksi kun aloin miettiä tuota ts:n tolkuttamaa pystyakselin ympärillä kiertymistä, sain myös RR:stä enemmän irti. Aiemmin yritin pidättää rannekulmia mielessäni vain planen suunnassa, ja vaikeeta oli. Sitten kun hiffasin tuon pystyakselin ja niiden rannekulmien pidättämisen siinä suunnassa (eli vähän niinkuin heittäisi varren selän taakse osoittamaan suoraan taaksepäin, noin karrikoidusti, että kaikki ymmärtäisivät) niin oho, voimantuotto lisääntyi kuin itsestään.
ts kirjoitti: (10.1.2008 22:24:42)
Pappa Tykki kirjoitti: (10.1.2008 17:48:54)
Siis ajatteletko jotain tällaista?
1) Laitetaan maahan pystyyn tanko (pelaajan vartalo) ja laitetaan moottori kieputtamaan tankoa akselinsa ympäri (lantion työ = moottorin työ).
2) Laitetaan tangon nuppiin toinen tanko (käsivarret), joka pääsee kiertymään nupin ympäri pitkin tasoa, joka on valitussa kulmassa pystysuoraan suuntaan nähden. Asetetaan toinen moottori pyörittämään (tai jarruttamaan) tämän tangon liikettä nupin ympäri (moottori 2 = hartiat). [
3) Nivelöidään kakkostangon toiseen päähän kolmas tanko (mailan varsi) samaan tai vain hieman poikkeavaan liiketasoon kakkostangon kanssa. Tähän niveleen ei laiteta moottoria (’mailan tuo alas puhtaasti gravitaatio’)Luin vielä uudelleen ja keksin vielä yhden lisätulkintavaihtoehdon. Tarkoitatko mahdollisesti sitä, että kakkostanko ei olekaan kiinteästi nupissa vaan elastisesti. Mekaanisesti tämä tarkoittaa, että nupissa olisi kiinteä aputanko kuten yllä kakkostanko ja sitten varsnainen kakkostanko olisi nivelöity vapaasti liikkuvaksi ko tasoon ja kiinnitetty jousella aputankoon: kädet eivät seuraa hartioiden liikettä jäykästi vaan ’kuin jousen vetämänä’. Tämäkin on kaksoisheiluri, jossa on rajoitetumpaa millaisia vääntömomentteja heilurin ylänivelessä voidana kohdistaa.
Viimeinen kappale on hyvä lisäys.
Mutta siis se mitä huippujen swingissä tapahtuu suunnanvaihdossa perustuu tuon 1. vivun toimintaan. Lantio aloittaa kierron ~pystyakselin ympäri ja aiheuttaa x-factor strechn, eli hartiat eivät lähde lantion mukana kiertymään, vaan näiden välille muodostuu lihasjännitys. Kun hartioiden kierto alkaa, kasvaa upper x-factor strech, eli kädet jäävät jälkeen ja vasemman käsivarren ja hartioiden välille muodostuu lihasjännitys. Oikea käsi ei tuota lihasjännitystä tunne, koska se pystyy koukistumaan tuon liikkeen alussa.
Gravitaatio todellakin pudottaisi mailan alas sijoillee, jos tuota kiertoa ei olisi. Mitään planen suuntaista tai pystyä voimaa ei kuitenkaan kannata tutkia, koska siihen ei voida merkittävästi vaikuttaa lihastyöllä. Vapaa pudotus saavuttaa useimmiten jopa kovemman nopeuden tuohon suuntaan.
Sisäkehän hidastuminen laukaisee kulmat välittömästi ja sitä voidaan käyttää tehostamaan mailan lavan kiihtyvyyttä. Tällöin maila kuitenkin myös pyörähtää akselinsa ympäri eli sulkeutuu nopeammin. Pelin kannalta tuo saavutettava lisävoima ei ole lainkaan niin merkityksellinen, kuin sen aiheuttama hajonnan kasvu vaikeamman ajoituksen kautta. (mulla on oikeesti ollu muutama piiiiiitkälyöntinen pelaaja noiden teesien kautta, mutta ei ne kenttään osunu juurikaan)
Eli tässä päästään pitkän jaarittelun jälkeen olennaiseen. Rannekulmien terävän purkamisen kautta voidaan päästä pidempään lyöntiin (huom voidaan, jos ei keho pysty lantiosta voimaa tarpeeksi tuottamaan) mutta sellaisessa lyönnissä lapa on vähemmän aikaa suorassa ja linjalla kohteeseen nähden.
RR:llä taas saavutetaan liki samat nopeudet, mutta koska lapaa kierretään auki koko osuma-alueen läpi perusrotaatiota vastaava määrä, se pysyy kohdelinjalla ja suorassa huomattavasti pidempään. Lisäksi RR saa aikaiseksi suuremman forward leaningin, joka tuo lavan vahvempana palloon ja aiheuttaa lyönnin pitenemistä matalamman lentokaaren kautta.
Näitä liikkeitä kun laskee yhteen ja piirtelee harpilla ympyröitä paperille (noh noh… älkää kallistako sitä paperia vaan annatte olla lappeellaan pöydällä) löytää koko jutun idean ja perusgeometrian. Kaikki voimat tuotetaan vaakatason ypyrällä, ei pystyllä tai planen suuntaisella.
😉ts kirjoitti: (16.1.2008 22:49:29)
Fukkehan puhuu paljon tuosta oikean kyynärpään vetämisestä kylkeen kiinni, jonka senkin voi äkkiä käsittää kahdella tavalla. Moni aluksi yrittää vetää sen kylkeen kiinni pudottaen samalla alas. Minä koitan saada pelaajat vastutamaan tuota alas-liikettä ja saada kädet pysymään myös ylhäällä kierron alussa, jolloin veto onkin lineaarisesti kohti swingikeskusta ilman pudotusta, jolloin koko vasenta käsivartta pitää myös painaa vartalon kierron vastaiseen suuntaan.
Tässä on mielestäni myös vastaus suoraan vasempaan käsivarteen ja siihen mitä moni koutsi on kuvaillut ’swingi on vasemman käden veto’, jossa taas johdetaan hemmetin syvälle harhaan herkästi. Tajusin vasta tosin itsekin hiljattain, että he ovat siinä välittäneet tuntemustaan oppilaalle, huomaamatta, että sen vedon minkä he tuntevat vasemmassa käsivarressa, onkin aiheuttanut alhaalta ylös purkautuva vartaloa kiertävä ketjureaktio. Eli vasenta kättä vedetään vartalolla ympäri ja tuota liikettä vastustetaan painamalla kättä entistä vahvemmin poikki rintakehän. Tämä liike sallii mailan pysymisen slotissa ja vasta vartalon kiertyessä auki, oikean käden ojentumisen ja heilahduksen kohteen suuntaan.
fukke diise saisse kirjoitti: (17.1.2008 0:13:24)
Oikea käsi pyritään pitää vetävänä mahdollisimman pitkään. Tätä edesauttaa lantion väistäminen (saluunaovi) ja rr-työ heti alussa, jolloin kyynärpää pysyy slotissa eikä pääse vasemman käden päälle. Myös suora (laaja) vasen käsi auttaa siinä.
Tämä vetoliike näkyy selvimmin siinä, kun oikea kyynärpää tulee kylkeen, mutta ei se siihen pysähdy vaan jatkaa napaa kohti. Tosin kiihdytyksen jälkeen oikea käsi on työnsä tehnyt, sillä svingi kulkee osumaan tultaessa jo niin nopeasti, että oikea on vain mukana (ja pyrii jopa irtoamaan vrt. Vijay). Noin klo klo 21 – 18 (osuma) oikea käsi painaa vasenta kättä, joka tekee aktiivista rr-työtä, ettei oikea pääse päälle.
rr-työ tehdään siis ds:n alussa oikealla kädellä ja osuman alueella vasemmalla kädellä.
Jos näin tehdään, ’oikealla kädellä saa lyödä niin kovaa kuin haluaa’, mutta ei siitä enää mitään hyötyä osuman alueella ole.
On muuten helvetin vaikea siteerata Hogania tässä asiassa, koska hän teki ’ihan aikuisten oikeesti’ tämän asian toisinpäin kuin kirjoitti. Hän siis kirjoitti niinkuin svingikuvista voisi päätellä, mutta teki toisinpäin. Hyvä paikka jättää legenda elämään.
ts kirjoitti: (24.1.2008 11:41:03)
Kun ajatukset siirretään lavasta grippiin (ja sen nopeuteen ja liikesuuntaan) on näkynyt hämmästyttäviä muutoksia klubipelaajien swingeissä. Kaikki koukkiminen ja kauhominen poistunut, kun ei enää koiteta ranteilla vippaamalla saada lisävauhtia lapaan. Mitassa ei ole hävitty yhtään. Pikemminkin päin vastoin.