-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kytäjän SE 7&15 ovat toki kohtalaisen haastavia jos avaukset jää 200 m pintaan, mutta pääsevätkö kuitenkaan TOP3:een? Pirunpellon 17 on myös ihan haastava, kuten moni muukin jos ei pysy avaukset kapeilla väylillä ja lähestymiset tulee huonosta suunnasta. Freamilla on myös jokunen hyvä kandidaatti kuten 4, 10 ja 17.
Vuosaaren 18. Väylä. Vedän ite sitä alle par:in keskiarvolla mutta singelitasotukselliset pelikaverini vetää aina jonkun bogin tai triplabogin sinne kun ei ikinä tiedetä mistäpäin tulee. Kerronkin salaisuuteni että itse käytän lähestymislyönnissä putteria 120m alaspäin.
Hirvihaaran vitonen, sitä ei oo kyllä suunniteltu ihan selvin päin 🙂
vuosien saatossa tosin helpotettu paljon raivaamalla alkuperäsestäSieltä löytyy vastapainoksi Suomen ehkä helpoin #7, joskus ollu holari niin lähellä.
NimetönFreamin 9 on gamebook tilastojen mukaan minulle vaikein par4 jota olen pelannut yli 10 kierrosta. Haastetta tuo.. Kaikki slicet outissa, pitkät hookit helposti outissa , vähänkään huono osuma bunussa josta ei mitää asiaa lipulle, ja hyvä avaus palkitaan 140 metrisellä sokkolyönnillä ylämäkeen kapealle greenille puun viereen. Ei mitään risk&reward mahdollisuutta.
Hetkinen, kenelle menee kreditit Hirvihaaran ”suunnitelmasta”? Joskus oli ketju Suomen huonoimmista välistä, tuolta löytyy hyviä kandeja useampia.
Golfboxissa on hyvä ominaisuus, kun sieltä voi klikata tilastoista kentän väylät vaikeusjärjestykseen. Esimerkiksi Finnish Tour Finaali pelattiin Nordcenterin Freamillä ja 9-väylä osoittautui vaikeimmaksi keskiarvolla 4,9.
Tourit eivät ole ihan vertailukelpoisia, mutta jos kaivetaan esille MidTour, joka pelataan myös valkoisilta. Fream 9 tuloskeskiarvo oli 5,15. Vertailuna Tapiola 15 jossa tuloskeskiarvo 4,71 tai Vierumäki Cooke 10, jossa ka 4,88 tai Lakisto 15 ka 4,93.
Naisten puolella tulostaso on jossaim määrin heikompi. Naisten Mid- ja N50 -toureilla vaikeimpia olivat Aura 16 (5,54), Sarfvik New 8 (5,51) ja Nordcenterin Benz 8 (5,35) ja Benz 18 (5,35).
Näiden tilastojen valossa tosiaan Fream 9 on tulostasoltaan varsin vaikea, mutta en ihan allekirjoita Shankin kommenttia. Jos valitset suosituksen mukaisen tiipaikan (eli yli 12 tasoitukselliset kultainen), miehillä avauslyönnille on ihan kohtuullinen kokoinen landing alue yli bunkkerin (valkoisilta 214m, keltaisilta yli 184m ja kultaisilta 146m) ottaen vielä huomioon, että vallitseva tuuli on yleensä myötäinen. Avauksen jälkeen griinin keskelle on noin 150m ylämäkeen. Griini on 38m pitkä, joten lipun paikka on syytä mitata. Sokko on mielestäni liioiteltu, kun lippu on aina näkyvissä eikä matkalla ole yhtään puuta eikä yhtään griinibunkkeria. Kaikkiaan haastava reikä, mutta risk&reward hyvinkin sekä avauksessa, että lähestymisessä.
Fream on väylä, jossa voi tosiaan tulla hajontaa, mutta sen voi suhteellisen usein pelata pariin, kun lähipeli toimii. Kakkosella harvemmin keltaisilta pääsee griinille lipun lähelle birdie-etäisyydelle, sen verran ikävä tuo 160..170 m lähestyminen ylämäkeen ainakin itselle on. Ja tulos tosiaan voi olla jotain ihan muuta jos avaus ei osu siihen bunkkerin taakse hyvälle hollille.
Putti-Possu kirjoitti: Esimerkiksi Finnish Tour Finaali pelattiin Nordcenterin Freamillä ja 9-väylä osoittautui vaikeimmaksi keskiarvolla 4,9.
Arnold Palmer kirjoitti:Fream on väylä, jossa voi tosiaan tulla hajontaa, mutta sen voi suhteellisen usein pelata pariin, kun lähipeli toimii.
Siis jos FT:n finalisteista keskimäärin joka kymmenes teki parin tuolla Freamin ysireiällä, niin on hieman vaikea yhtyä Arnoldin analyysiin. Toki FT:n finaalissa sääolosuhteet olivat käsittääkseni aika lailla haastavat ja tulostaso sen johdosta normaalia hieman heikompi, mutta on tuo ysin griini siinä määrin viheliäisen muotoinen, että kyllä siinä ihan pelimiehetkin ovat vaikeuksissa. Tuloksen tekemistä ei myöskään helpota pitkähkö lähestyminen ylämäkeen viheriötä näkemättä. Kaiken kaikkiaan haastava reikä.
-
JulkaisijaArtikkelit