Suomen haastavin kenttä

[gloffare]

Kilpailuissa tehtyjen tulosten vertailu tarjoaa hyvän ja tasavertaisen lähtökohdan kenttien keskinäisen ”haastavuuden” tai vaikeuden tms. vertailuun.
1. Pelajat ovat suurin piistein samantasoisia (= hyviä pelaajia) ja pelaavat HCP-0 tasoituksella. Samalla saadaan myös riittävän suuri otos tuloksia (kisassa on mukana yleensä kymmeniä pelaajia)
2. Kilpailupäivänä kentän olosuhteent ovat kaikille yhtäläisiä, kentän virityksestä, raffeista tai lipunpaikoista riippumatta.
3. Kun suurin piirtein samojen (ja yhtä hyvien) pelaajien keskimääräistä tulostasoa vertaillaan eri kentillä pelattujen kierrosten keskimääräiseen kierrostulokseen, saadaan luotettavampia ja vertailukelpoisia tuloksia. Tämä kertoo MUTUa paremmin eri kenttien pelattavuudesta, haastavuudesta jne. Sekä ennen kaikkea kenttien eroista vaikeuden, haastavuuden jne. suhteen.
– kaiken lisäksi kullakin kentällä pelataan yleensä useampia ( 2-4 kpl) kisakierroksia.
– toki olisi hyvä huomioida myös kierrosten aikaiset keliolosuhteet (= kuiva kesäkeli, hyväkuntoinen kenttät)

Slouppaus kertoo asiasta omalla tavallaan..Mutta esim. Linna Golf on normaalisti (pl. oikeat kilpailut) ollut varsin helppo pelattava..ehkä osin siksi että siellä on kenttää leikattu lyhyeksi reilusti väylien ulkopuolelta. Pallot löytyy ja pääsee jatkamaan peliä vaikkei aina väyliin osuisikaan. Eikä tästä mitää haittaa ole..sehän vain jouduttaa pelaamista.

Paremmat kilpailut pelataan yleensä takatiiltä..sen osalta kentän mittaa lisäävä merkitys näkyy yleensä eniten avausten pituuksissa. Sen jälkeen kaikki harrastajat pelaavat kentän suurin piirtein samanlaisena (ehkä par-5:ia lukuunottamatta) kun otetaan huomioon pelaajan HCP:n mukainen tiiauspaikka. Käytännössä kentän ns. ”lay-out” näkyy kaikille pelaajille suurin piirtein samanlaisena avauslyöntiä lukuunottamatta. Tosin joillain kentillä/väylillä tässä voi olla merkittäviä eroja. Esim. Kytäjän NW-kenttä, väylät 1, 3, 9, 12, 16, 17 muuttuu huomattavasti erilaisiksi pelattaviksi bäkäriltä. Samanlaisia tapauksia löytyy myös SE kentältä ja Linna Golf’ista. Ja muualtakin.

Pelikierrosten keskimääräinen tulostaso ei silti kerro kaikkea/kattavasti eri kenttien pelattavuudesta tai ns. hyvyydestä. Suuri merkitys on kuitenkin pelaajien omalla henkilökohtaisella arvioinnilla. Kuka mitäkin kentän ominaisuuksia arvostaa? Yleensä kaikilla pelaajilla on omat suosikkikenttänsä..ja hyvä niin.

[Pappa Tykki]

Kovin on subjektiivinen asia tämä haastavuus. Keskeistä on se, mitkä ovat pelaajan vahvuudet ja heikkoudet, ja tietenkin pelaamisen taso. Kaksi ensiksi mainittua tekijää saa varmaan maailman huiputkin asettamaan kenttiä toisistaan poikkeaviin haastavuusjärjestyksiin (pitkät vs tarkat draivaajat, kentän raffien paksuus ja väylien kapeus; jne).

Pickala Park antaa hcp 10 pelaajalle slopetasoituksen 16 (backtii) / 12 (klubitii). Toisaalta Seaside antaa 13/10. Kuitenkin minulle (vahvuus: pitkät lyönnit, heikkoudet tarkkuus ja lähipeli) Seaside on merkittävästi vaikempi. Forest (14/12) on sekin minulle Parkin ja Seasiden välissä, Park siis vähiten haastava (klubitiiltä). Toki Parkkikin saadaan haastavaksi päästämällä raffit 10 cm:iin ja kiilottamalla griinit stimpiin 3,5+.

Yksi näkökulma on: puhutaanko haastavuudesta kenttää kerran pelattaessa vai silloin kun kenttää pelataan kymmeniä kertoja. Linna aukeni minulle noin 50 kierroksen jälkeen, jolloin siitä tuli hyvä nettotuloksen tekokenttä.

Pirunpellon olen pelannut vain kerran eikä siitä tullut oikein mitään, kun pelisuunnitelma petti reiästä toiseen – hyvätkin lyönnit haaskautuivat vääriin mailavalintoihin. Lakistoa olen pelannut kymmenkunta kertaa, enkä vieläkään ymmärrä, miten yksi väylistä, reikä 8 pitäisi pelata.

Eli vaikea sanoa. Jos pitäisi äänestää, sanoisin Pirunpelto.

[PG]

AP:  ”Klubitii ja hcp 10 on hyvä lähtökohta kun katsotaan meitä keskiverto golffareita. Ammattilaisilla on omat murheensa.”

Varmaan näin. Keskivertogolfareiden kyseessä ollen kannattanee katsoa myös klubitiiltä pelaavien hcp-kakskymppisten pelitasoitukset.

Klubitii ja hcp 10:

Hillside Valley 14 ??

Kerigolf ja Espoon Golfseura 13

Aurinko Golf, Kaakon Golf, Kajaanin Golf, Kankaisten Kartano+Kankas, Loimijoki, Meri-Teijo, Nurmijärvi A+C ja B+C, Peuramaa Porkkala, Pickala Forest ja Park, Ruuhikoski, Sarfvik New, St.Laurence Kalkki-Petteri, Tahko Forest, Viipurin Golf Etelä- Saimaa, Vuosaari 12

Muilla kentillä <12

Bjärkas Golf & CC 3
Löfkulla Golf 1 (pienin)

Klubitii ja hcp 20:

Messilä 26

Kerigolf, Hillside Valley ?, Espoon Golfseura, Peuramaa Porkkala,  Nurmijärvi B+C, Sarfvik New ja Tahko Forest 25

Talma Laakso, Järviseudun Golf, Kaakon Golf, Kankaisten Kartano+Kankas, Loimijoki, Meri-Teijo, Nurmijärvi A+C, Pickala Forest, Ruuhikoski, SHG Lakisto, Viipurin Golf Etelä-Saimaa ja Tawast 24

Muilla kentillä <24

Bjärkas 10
Löfkulla 8 (pienin)

Klubitiinä on keltainen tai sitä vastaava numero, joka vaihtelee Gumbölen 52:sta Pickala Parkin 60:een. (Mainituista kentistä Messilä 57, Pickala Forest 59, Pickala Park 60, Ruuhikoski 58, Vuosaari 58, Tawast 58, muilla kentillä keltainen).

Huom! Kaikki pelitasoitukset on saatu Golfpisteen pistebogeylaskuria käyttäen.

P.S. Hillsiden slopetaulukon mukaan Valleyn (2x9r) pelitasoitukset ovat hcp10:llä 12 ja hcp20:llä 23, jotka tulevat slopearvojensa (70,7/126, par 70) perusteella. Myös osoitteesta https://ncrdb.usga.org/ löytyy nämä slopearvot. Siksi lisäsin Hillside Valleyn perään kysymysmerkit. Jätin kuitenkin listat ennalleen, koska en tiedä kumpi on oikein.
Huomasin ”sattumalta” muutaman muunkin kentän, joissa Golfpisteen laskurin antamat arvot eivät täsmää kenttien kotisivuilta/em.osoitteesta löytyviin arvoihin.

[jaska jokunen]

Slouppauksesta en tiedä millä kriteereillä nuo numerot saadaan, mutta luulen, että esim yleistä vallitsevaa säätä ei noihin oteta huomioon.

Näin yleensä pohjoisen kenttiä kiertävänä nostaisin kaksi kentää esille.
Tornio golf ja Virpiniemi golf.

Tornio on yleisesti vaikea, varsinkin jos löynti on edes hivenen hakusessa.
Mutta Virpiniemi on haastava tuulen takia, mitä kyllä 9/10 kierroksista on jos siellä pelaa.
Toinen asia näissä pohjoisen kentissä on lämpötila.
Varmasti kaikki tietävät, että kyllä se pallo lentää pidemmälle +25 kuin +15 lämpötiloissa.

[gloffare]

Jokainen kenttä itsessään lienee riittävän haastava ns. tavallisille tuuppareille.
Yleisesti ottaen kaikille jotka pelaavat keltaisilta tai punaiselta tiiltä..joilla tasoitus on enemmän ja vähemmän luokkaa lyönti/reikä.
– haastavuus ei johdu niinkään kentästä vaan pikemminkin pelaajan taidoista ja osaamisesta.

Voisin jopa veikata ettei useimmat harrastajat selvittäisi pelikierrostaan 72 lyönnillä vaikka kaikki par-3:et olisi 100 metrin pituisia, par nelkut 200 metrisiä ja vitoset vain 300 metriä pituudeltaan.
– tätähän voisi joskus vaikka kokeilla?

Tottakai tuollaisellakin kentällä saataisin pelaajien erot osaamisessa selvitettyä..mutta oikeasti scratch’istä pelaaville (HCP-0 tai plussalla) noin lyhyenä pelattava ”kenttä” olisi jo liian helppo.

Itse asiassa golf’ia voisi varsin hyvin harrastaa myös ilman henkilökohtaisia tasoituksia? Ehkä kentille pitäisi perustaa/rakentaa uusia tii-paikkoja aikaisempaa (ja nykyistä) lyhyemmillekin matkoille. Joiltain kentiltä löytyykin aloittelijoiden tiiauspaikkoja. Mutta voisihan niitä olla enemmänkin ja sijoitettuna väylän sivulle siten ettei niistä aiheudu haittaa taaempaa pelaaville.
– hyvä puoli olisi siinä että kaikki voisivat ihan oikeasti tavoitella pelikierroksellaan kentän par-tulosta.
– nykyisellään vain hyvin harvat kykenevät pelaamaan lyöntimäärältään 6x-7x kierroksia (siis keskimäärin par-tuloksia)
– todellisuudessa kaikkien harrastajien tuloskeskiarvo lienee lähempänä 100 lyöntiä/kierros.

Mahdollisesti tällainen järjestelmä voisi myös nopeuttaa keskimäärin kierrokseen käytettävää aikaa. Jopa osa harrastajista kokee että nykyisellaan pelikierros vie liikaa aikaa..ja kompensoi ajankäyttöään pelaamalla 9:n reiän kierroksia.

[00000]

Nykyään näin vanhana ainakin minulle entistäkin lyhytlyöntisempänä ovat jo kaikki kentät haastavia koska seiskalla alkavat kierrokset alkaa olla jo harvinaisempia johtuen treenaamisen puutteesta ja vuosista mutta punaisilta pelaillessa muutaman yli tai paariin ja jopa yks alle hirveellä tsägällä.
Itselläni kenttien haastavuus johtuu vain omasta tekemisestäni.
Eivät Kytäjän vanha SE ja NW olleet niin hirveen haastavia klubitiiltä 15 vuotta sitten mutta nykyään edestäkin paljon haastavampia.

[Julkaisija]

Artikkelit