Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tuli mieleen, että onko missään seurassa kokeiltu jäsenmaksun yhteydessä kerätä vapaaehtoista tukea juniorityölle? Esim 10€.
Itse voisin aika helposti tuohon sortua vaikkei omia junnuja olekaan. Tai ehkä juuri siksi.Jo nykyisellään suomalaisia pelaa maailman toureilla, harrastajien kokonaismäärään nähden, suhteettoman paljon. Varmasti olisi mahdollista, kovilla panostuksilla, saada enemmänkin pelaajia maailman huipputasolle, mutta onko siinä mitään järkeä? Kuka sellaista loppuviimeksi haluaa?
Jos joku nuori lahjakkuus haluaa menestyä kilpagolfissa, niin hänellä on taatusti avoinna mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle. Jopa suhteellisen pienellä taloudellisella tuella. Oma motivaatio on kaikkein tärkeintä. En usko että löytyy yhtäkään esimerkkiä palaajasta, jonka ’menestysura’ olisi tyssännyt taloudellisten syiden takia. Esimerkiksi suomalaisia nuoria on pelannut ja harjoitellut jenkkien yliopistoissa, samoissa joista parhaat lahjakkuudet ovat siirtyneet ammattilaisiksi.
Kun aina verrataan Ruotsiin, pitää myös huomioida että siellä on kaikkiaan 6-8 kertaa enemmän harrastajia (sekä kenttiä), käytännössä myös pidempi kausi jo kotimaassa, 10-20 vuotta vanhemmat perinteet lajin parissa. Siis, jos meillä on yksi pelaaja ET:llä, niin ruotsalaisilla pitää olla siellä vähintäänkin 10-kertainen määrä.
Suhteellisesti ajatellen suomalaisia pitäisi olla maailman huippupelaajien joukossa ehkä saman verran kuin norjalaisia. Tai kenties hieman vähemmän, ottaen huomioon norskien äärimmäisen suuren innostuksen kaikenlaiseen kilpaurheiluun.
P.S.
Enkä meillä kannattaisi keskittyä esim. lumigolfiin. Siinä voisimme järjestää maailmanmestaruuskilpailut, vaikkapa Levillä tai Rukalla jo ensi talvena. Suomalaisten menestys olisi taattu.Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Jos joku nuori lahjakkuus haluaa menestyä kilpagolfissa, niin hänellä on taatusti avoinna mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle. Jopa suhteellisen pienellä taloudellisella tuella. Oma motivaatio on kaikkein tärkeintä. En usko että löytyy yhtäkään esimerkkiä palaajasta, jonka ’menestysura’ olisi tyssännyt taloudellisten syiden takia.
Mulla istuu tossa vieressä yks.
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Esimerkiksi suomalaisia nuoria on pelannut ja harjoitellut jenkkien yliopistoissa, samoissa joista parhaat lahjakkuudet ovat siirtyneet ammattilaisiksi.Ne suomalaiset on myös siirtyneet ammattilaisiks. Ja tuohon jenkkilässä oloon on kulunu semmonen 15.000 euroa vuodessa.
Tämä ei ole vastaus mihinkään aiempiin viesteihin vaan kokemuksia siitä mitä olemme junnun kanssa huomanneet seuran/seurojen junioritoiminnasta hyvää/huonoa/ideoita/kustannuksia/toimintatapoja yms.
Alkukesällä oli kolmen päivän junnuleiri ja se oli ainakin omalle pojalle hieno kokemus, pääsi seuran edustuspelaajan kanssa kiertämään kentää 9 reiän verran ja palaute oli todella positiivista. Näki samalla kuinka peliä pelataan ja kuinka harjoittelun kautta pääsee hyviin tuloksiin. Tätä toivoisi lisää, jos vaikka kolmella junnulla kerralla olisi mahdollisuus päästä kilparyhmän pelaajan kanssa pari kertaa kesässä kiertämään koko kentän. Siinä saisi oppia myös vähän pelistrategiasta mitä tulisi ottaa huomioon. Toivottavaa tietysti olisi, että seuran prolla olisi myös joskus aikaa kiertää seuran kenttä tai edes muutama väylä ’haastajaryhmän’ junnujen kanssa, vaikka pientä maksua vastaan ennen tai jälkeen maksullisten kurssien. Siinä voisi seuran prokin nähdä paremmin kenellä on aineksia isompana hyvään menestykseen golfuralla ja kuinka saatu, edes pienikin oppi on mennyt perille. Ymmärtääkseni pron sana painaa aika paljon, kun kavereita nostellaan kilparyhmiin sitten joskus.
Se mitä olen kiertänyt muutamien junnujen kanssa omilla pelikierroksella, on ollut todella antoisaa ja opettavaa puolin ja toisin. Suurin virhe minkä olen näiden kanssa huomannut on kilpailu siitä kuka lyö pisimmälle mahdollisimman pienellä mailalla, tuntuu olevan perisuomalainen kilpailuvietti ja kuka on kovin jätkä ja sitten aletaan repimään oikein urakalla. Lopputulos ei varmasti ole niin hyvä kuin jos olisi valittu vähän isompi rauta ja rauhallisempi swingi näin saadaan enemmän positiivisia kannustavia kokemuksia. Toivottavasti olen ollut oikeassa.
On myös todella hienoa, että oman seuran edustuspelaajilla on ollut aikaa vetää junnujen treenejä kerran viikossa. Siinä ei tosin päästä kovinkaan syvälle, jos aikaa on 1-1,5 tuntia ja kavereita on ryhmässä noin 10. Järjestelyissä olisi ollut hieman toivomisen varaa kun kentällä odotti 12 kaveria eikä vetäjää tullut paikalle, lienee tietokatkos jossain, ymmärrettävää. No pitihän pojille ohjelmaa keksiä ja vedin ’treenit’ itse, ainakin oli kommenteista päätellen kivaa se lienee tarkoitus.
Pienillä asioilla parannuksia:
En pitäisi todellakaan huonona asiana sitä, että esim. seuran pro, joku kokenut edustuspelaaja tai muuten hyvä pelaaja tekisi pienen opuksen missä kerrottaisiin lyheyesti ja yksinkertaisesti kuinka omaa peliään voi parantaa. Tämä ei ole opas jolla tehdään huippupelaajia, mutta jonka avulla saadaan rutiineja kehitettyä ja sitä myöten herättää itsessä ajatuksia pelinsä parantamisessa.Opas voisi sisältää ne perusasiat jotka tulee ottaa huomioon kentällä. Jaottelu voisi olla vaikka seuraavan kaltainen muistilista, ne kun tuppaa unohtumaan siellä kentällä ja keskitytään vain saamaan pallo sinne greenille unohtaen kaiken opitun, liekö syy suorituspaineissa?
1. Hyvän swingin perusasiat.
2. Lyöntiin valmistautuminen, pallon sijoittaminen,
3. Mailojen käyttö eri tilanteissa, mihin mikäkin on tarkoitettu.
4. Chipit eri paikoista, bunkkerilyönnit.
5. Puttauksen perusteet, greenin luku.
6. Pelistrategiaa.Lisää saa keksiä.
Lopuksi vielä kustannuspuoleen, ainakin olisin itse valmis maksamaan junnun saamasta harjoittelusta ainakin pariin sataan €:oon kaudessa, ei kaiken tarvitse olla muilta seuran jäseniltä pois tai ilmaista. Tämän, kun jakaa viidelle kuukaudelle niin ei se paljoa ole. Onhan näiden junnujen pelikausimaksut yleensä aika edullisia, jos saavat hyvää opetusta niin tuskin kukaan vanhempi ei ole valmis siihen vähän satsaamaan. Jätetään vaikka se huippudraiveri ostamatta ja ostetaan vain hyvä ja sopiva, sillä tuokin on kustannettu ja lopputulos on varmasti parempi, vaikkei sitä nämä junnut aina varmaan ymmärrä.
Tuossa nyt päälimmäisenä mieleen tulevia asioita, ampua saa jos haluaa.
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Kun aina verrataan Ruotsiin, pitää myös huomioida että siellä on kaikkiaan 6-8 kertaa enemmän harrastajia (sekä kenttiä), käytännössä myös pidempi kausi jo kotimaassa, 10-20 vuotta vanhemmat perinteet lajin parissa. Siis, jos meillä on yksi pelaaja ET:llä, niin ruotsalaisilla pitää olla siellä vähintäänkin 10-kertainen määrä.
Vahan faktaa:
harrastajia Ruotsissa n. 2 kertaa enemman asukaslukuun suhteutettuna. Maailman rankingissa viidensadan parhaan joukossa on 25 ruotsalaista, 1 suomalainen (miehet). Joten jaljessa ollaan ja pahasti.ts kirjoitti: (10.10.2007 11:38:12)
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Jos joku nuori lahjakkuus haluaa menestyä kilpagolfissa, niin hänellä on taatusti avoinna mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle. Jopa suhteellisen pienellä taloudellisella tuella. Oma motivaatio on kaikkein tärkeintä. En usko että löytyy yhtäkään esimerkkiä palaajasta, jonka ’menestysura’ olisi tyssännyt taloudellisten syiden takia.
Mulla istuu tossa vieressä yks.
Jos hän viitsisi lähteä treenaamaan muutamaksi tunniksi, vaikkapa duunin jälkeen. Suomessa pystyy harjoittelemaan vielä kuukauden, eikä olosuhteet ole juurikaan sen huonommat kuin esim. Skotlannissa.
Talveksi sitten duuniin ja sen ohella pelaamaan etelään. Tai sitten vaikka opiskelemaan sellaista alaa jonka puitteissa löytyy duunia etelän golfkentiltä ja edelleen sen ohella harjoittelemaan.
Niin lahjakasta nuorta ei olekaan, josta kehittyisi PGA-tason ammattipelaaja ilman harjoittelua. Harjoitusmäärän voi suhteuttaa siihen että erilaisille pro-toureille kelpuutetaan vain ehkä n. 1.000 pelaajaa koko maailmassa. Todella raivokkaasti sinne pyrkiviä yrittäjiä löytynee ainakin 5 miljoonaa. Eli ammattilaiseksi pääsee lopulta vain noin 1/5000 lupaavasta nuoresta. Siis, pitää tehdä töitä paremmin kuin ne muut 4.999 kokelasta.
Minäkin tunnen muutamia suomalaisia juniorihuippuja, FGT-voittajia ja maajoukkueen edustuspelaajia, jotka eivät ole pystyneet nousemaan kuin satunnaisiin Challenge-tour kisoihin. Pelitaso ei ole kuitenkaan vielä riittänyt viemään eteen päin. Sellainen käsitys niistä on tullut ettei menestys olisi sen parempi vaikka takana olisi irtonaista rahaa miljoonittain.
Mutta kovalla työllä, periksi antamattomalla asenteella pärjää – JOS lisäksi löytyy äärimmäisen paljon luontaista lahjakkuutta.
ts kirjoitti:
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Esimerkiksi suomalaisia nuoria on pelannut ja harjoitellut jenkkien yliopistoissa, samoissa joista parhaat lahjakkuudet ovat siirtyneet ammattilaisiksi.Ne suomalaiset on myös siirtyneet ammattilaisiks. Ja tuohon jenkkilässä oloon on kulunu semmonen 15.000 euroa vuodessa.
Toivotaan että pärjäävät ammattilaisina. Heidän kohdallaan mahdollinen menestys ei ainakaan ole jäänyt rahasta eikä opetuksen laadusta kiinni. Tuo sijoitus ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Saattaa olla että kannattaisi käydä opiskelemassa ja maksaa tuo 15.000 euroa/vuosi, jopa ilman golfia.
expat kirjoitti: (10.10.2007 12:55:18)
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Kun aina verrataan Ruotsiin, pitää myös huomioida että siellä on kaikkiaan 6-8 kertaa enemmän harrastajia (sekä kenttiä), käytännössä myös pidempi kausi jo kotimaassa, 10-20 vuotta vanhemmat perinteet lajin parissa. Siis, jos meillä on yksi pelaaja ET:llä, niin ruotsalaisilla pitää olla siellä vähintäänkin 10-kertainen määrä.
Vahan faktaa:
harrastajia Ruotsissa n. 2 kertaa enemman asukaslukuun suhteutettuna. Maailman rankingissa viidensadan parhaan joukossa on 25 ruotsalaista, 1 suomalainen (miehet). Joten jaljessa ollaan ja pahasti.
Suomessa on 125.000 pelaajaa, Ruotsissa viime vuonna 595 054, minkä lisäksi naapurissa lienee suhteessa enemmän nuoria/junnupelaajia kuin meillä.
Pidän luonnollisena että ollaan jäljessä (huippuammattilaisten määrässä) tilastoluvuissa, koska koko harrastus kulkee meillä 10-20 vuotta jäljessä Ruotsin kehityksestä.Pitäisi mieluummin hakea vertauskohtaa johonkin sellaiseen maahan, joka sijaitsee samoilla leveysasteilla, jossa on suurin piirtein yhtä paljon pelaajia, harrastus aika uutta. Sellainen on esim. Norja.
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 13:21:12)
joka sijaitsee samoilla leveysasteilla, jossa on suurin piirtein yhtä paljon pelaajia, harrastus aika uutta. Sellainen on esim. Norja.
Kun en tiedä niin pitää kysyä. Vaikuttaako tuolla vuonojen maassa lämpimän vesimassan virtaus kauden pituuteen vai onko kentät auki keväällä samaan aikaan ja sulkeutuvat syksyn pimeyden saapuessa yhtä myöhään?
NimetönRauski kirjoitti: (10.10.2007 11:40:07)
Se mitä olen kiertänyt muutamien junnujen kanssa omilla pelikierroksella, on ollut todella antoisaa ja opettavaa puolin ja toisin. Suurin virhe minkä olen näiden kanssa huomannut on kilpailu siitä kuka lyö pisimmälle mahdollisimman pienellä mailalla, tuntuu olevan perisuomalainen kilpailuvietti ja kuka on kovin jätkä ja sitten aletaan repimään oikein urakalla. Lopputulos ei varmasti ole niin hyvä kuin jos olisi valittu vähän isompi rauta ja rauhallisempi swingi näin saadaan enemmän positiivisia kannustavia kokemuksia. Toivottavasti olen ollut oikeassa.
Tähän kiinnitin huomiota. Junnuillahan se kilpaileminen on kovin tärkeätä joka asiassa.
Tässä piilee kuitenkin se riski, että ehkä luonteeltaan rehvastelevat tai kooltaan suuremmat saattavat masentaa vähän hiljaisemman ehkä lahjakkaankin tulokkaan jo alkumetreillä. Tässä on vetäjällä suuri vastuu. Historia on osoittanut, että golfin huippupelaajat ovat toki kilpailuhenkisiä, mutta hyväkäytöksisiä ja toisia pelaajia kunnioittavia.Jylan kirjoitti: (10.10.2007 13:06:34)
ts kirjoitti: (10.10.2007 11:38:12)
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 11:24:18)
Jos joku nuori lahjakkuus haluaa menestyä kilpagolfissa, niin hänellä on taatusti avoinna mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle. Jopa suhteellisen pienellä taloudellisella tuella. Oma motivaatio on kaikkein tärkeintä. En usko että löytyy yhtäkään esimerkkiä palaajasta, jonka ’menestysura’ olisi tyssännyt taloudellisten syiden takia.
Mulla istuu tossa vieressä yks.
Jos hän viitsisi lähteä treenaamaan muutamaksi tunniksi, vaikkapa duunin jälkeen.
Toivotaan että pärjäävät ammattilaisina. Heidän kohdallaan mahdollinen menestys ei ainakaan ole jäänyt rahasta eikä opetuksen laadusta kiinni. Tuo sijoitus ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Saattaa olla että kannattaisi käydä opiskelemassa ja maksaa tuo 15.000 euroa/vuosi, jopa ilman golfia.
Miks pitäs meenä treenaamaan? Mihin tarkotukseen?
Joku mättää nyt perusajatuksessa. ’Kannattaa’ ja ’on mahdollista’ täytyis ensin erottaa toisistaan. Noilla jotka on sen 15.000 maksaneet vuodesta, on siihen ollut mahdollisuus ja perheillä myös tahto se tehdä.
Valtakunnan kärki panostaa kovalla sykkeellä (mikä on hienoa!). Samalla yhä suurempi joukko huomaa junan takavalojen etääntyvän ja voimien resiinan pumppaamiseen ehtyvän.
Jos täältä halutaan huipulle, se vaatii pirusti enemmän uhrauksia ja asennetta, kuin etelän maista tulevilla. Ruotsissa vaan on tajuttu satsata tuohon touhuun monella tasolla jo kauan sitten
Kobo kirjoitti: (10.10.2007 13:46:35)
Jylan kirjoitti: (10.10.2007 13:21:12)
joka sijaitsee samoilla leveysasteilla, jossa on suurin piirtein yhtä paljon pelaajia, harrastus aika uutta. Sellainen on esim. Norja.
Kun en tiedä niin pitää kysyä. Vaikuttaako tuolla vuonojen maassa lämpimän vesimassan virtaus kauden pituuteen vai onko kentät auki keväällä samaan aikaan ja sulkeutuvat syksyn pimeyden saapuessa yhtä myöhään?
Saattaa olla että joillain kentillä kausi jatkuu hieman pidempään kuin meillä, mutta kyllä sielläkin kentät ovat talvella suljettuina. Lämmin vesimassa tuo talviaikaan paitsi lämpöä, niin valtavasti sadetta. Siitä melkoinen osa tulee alas lumiräntänä ja vuorilla lumena.
Norjassa on likimain saman verran kenttiä kuin meillä. Täysiä 18-reiän kenttiä näistä on kaiketi noin puolet, jos aivan sitäkään. Yleisesti ottaen kenttien taso (niin laatu kuin hoito) on hieman heikompaa kuin meillä on totuttu. Mutta siitä on omat hyvät puolensa. Nimittäin golf’in harrastaminen on Norjassa suorastaan halpaa, suurin osa kentistä on yhdistyspohjaisia, joissa liittymis- ja jäsenmaksut ovat erittäin edullisia, kuten myös greenfeet.
Jos jostain pitäisi suomalaisten ottaa mallia, niin Norja olisi monin verroin parempi esimerkki kuin Ruotsi. Tunnen jonkin verran sikäläistä maailman menoa, koska olen aikoinaan asunut Norjassa ja edelleenkin pelaan siellä vuosittain jonkin verran. Tottahan öljymaasta löytyy muutamia laadukkaita ja erinomaisesti hoidettuja kenttiä. Eräs parhaista on Trondheim’in Bynäseth’in osakekenttä, jossa osake maksaa n. 5.000 € ja vuosimaksu noin 600 €. Siellä toimintaa johtaa muuan Björn Wirkola. Hän saattaa olla jonkun täälläkin ahkerasti kirjoittelevan nimimerkin vanha tuttava. Paikalliset pelaajat pitävät kenttäänsä Norjan parhaana.
No, jatketaan viela hetken tata hupaisaa vertailua. Olen itse sita mielta etta esimerkit pitaa ottaa onnistumisista ja ehka oppia sielta jotain, ei niinkaan asenteella ’kun ei toi naapurikaan mitaan saavuta niin eihan munkaan tarvi’. Kommentteja tietysti heitellaan osin huumorimielella ja provoina, mutta joskus asioita nakee kaukaa paremmin kuin lahelta, ihan aidostikin.
Kun katsoo sinne 12-15 vuoden paahan ruotsalaista golf maailmaa, parhaiten tienaava ruotsalainen golf ammattilainen oli luultavasti Fanny Suneson, Major voittaja Nick Faldon caddie. Sitten tuli Annika Sorenstam ja vuosi 1995, voitti naisten US Openin, USAn ja Euroopan rahalistat ja valittiin vuoden ruotsalaiseksi urheilijaksi. Paljon julkisuutta ja palstatilaa, esikuva nuorille tosissaan huipulle pyrkiville golf junnuille. Ei varmaankaan ainoa oikea asia mita tapahtui, mutta osin hanen ansiotaan on ne 25 ruotsalaista (miesta) maailman 500 parhaan joukossa (norjalaisia Suomen tavoin siella on yksi).
Norjan golfilla on nyt samantapainen tilanne, USAn rahalistan kakkonen Suzann Pettersen voitti viimeksi Lorena Ochoan ja saa varmasti paljon julkisuutta Norjan urheiluympyroissa. Toivotaan etta osaavat hyodyntaa yhta hyvin kuin naapurinsa ja hanen vanavedessaan kasvaa muitakin maailmanluokan pelaajia vuonojen maasta.
Ja ennenkaikkea toivon etta Suomen golf pystyy hyodyntamaan Mikon ja miksei Mineankin menestysta ja julkisuutta, tahdon asia.
P.S. Golf vertailua Venaja/Suomi en suostu tekemaan, sen verran on painolastia Karjalan pojalla…Aika osuvaa keskustelua asiasta, josta on puhuttu samalla lailla jos viimeiset 30 vuotta.
Uskon, että datan todennäköisyysajattelu on totta. Toisaalta Jylanin ajatukset lienevät tässä lähinnä omiani, kun puhutaan yleisellä tasolla.Väestömäärällä, golffffaajien määrällä ja junnujen määrällä on selkeä yhteys huippujen määrään. Koska Suomi ei voi yhtäkkiä ottaa 10 miljoonaa pakolaista, rakentaa 200 kenttää tai repiä kaukaloista 10000 junnua, meidän täytyy perustaa ajattelumme siihen, että tuotamme pelaajia paremmalla hyötysuhteella kuin muut. Tätä asiaa voi lähestyä useilla tasoilla.
Ensinnäkin voimme lisätä väestömäärää vain rajallisesti, joten lienee olennaista markkinoida lajin kiinnostavuttaa, laskea aloituskynnystä, lobata, jne., jotta mahdollisimman moni suomalainen alkaisi pelata golfia. Tämän tehtävän voisi sälyttää liitolle, golfiin hurahtanille julkkiksille, poliitikoille ja yritysjohtajille.
Golfffaajien määrästä on tietty osa junnuja – kuinka paljon, se riippuu lajin asenteellisuudesta/avoimuudesta ja siitä, minkälaista nuorisotyötä tehdään. Oma merkityksensä on esikuvilla, joita löytyy paitsi lajin sisältä myös muiden lajien piireistä (vrt. jääkiekkoilijat, jne.). Tätä voi liitto ohjailla, mutta avainasemassa ovat seurat ja seura-aktiivit. Kohdennettua rahaa tässä kohdin tarvitaan, mutta ei suuria määriä, koska kysymys on ennen kaikkea nuorisotyöstä.
Golfin arvostus, avoimmuus ja aloituskynnys ratkaisee sen, minkälaista materiaalia lajin pariin tulee. Jos jokamiehen kenttiä saadaan asuinalueiden läheisyyteen, käsittääkseni materiaali voisi olla parempaa.
Materiaalin laadusta, määrästä ja nuorisotyöstä riippuen voidaan olettaa, että lahjakkuuksia tulee ja jalostuu tietyllä hyötysuhteella. Käsittääkseni Suomessa kasvaa potentiaalisia menestyjiä keskinkertaisella hyötysuhteella muihin maihin verrattuna.
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi. Vasta silloin nuori alkaa todellakin miettimään analyyttisesti, miten kehittyä paremmaksi. Aletaan leikkimään tulella ja pelaamaan aikaa vastaan, pitäisi päästä nopeasti sellaiselle tasolle, että leipä irtoaa.
Olen havainnut, että tämä kriittinen vaihe on ongelma kaikissa maissa. Jotta siitä selviää, olisi pystyttävä yhtäkkiä tulemaan sinuiksi analyyttisen valmennuksen kanssa ja pääsemään mukavalle tulotasolle, jotta voisi jatkaa eteenpäin.
Jenkeissä siirrytään opiskelemaan, mikä tasoittaa tietä. Ruotsissa ja Tanskassa on aika hyvät minitourit, joissa muhii paljon nuoria potentiaalisia menestyjiä. Englannissa nuori pro pääsee klubille töihin, joka siinä kulttuurissa on luonnollisempaa kuin meillä. Kaikki nämä vaiheet antavat aikaa kasvaa ja kehittää valmiuksia ylimmille toureille.
Meillä ei ole mitään noista, mutta voisimme tehdä jotain. Ensinnäkin valmennuksellisesti me voisimme nousta todella korkealle tasolle suht pienin panostuksin, koska maailmalla ei tiedetä yhtään enempää kuin meillä. Toisaalta voisimme kannustaa/tukea enemmän pelaajia jenkkiyliopistoihin (naurettavan vähän siellä on suomalaisia). Kolmanneksi olisi kehitettävä oma kilpailusarja, jonka luulin syntyvän FAT:n ja PGA-kisojen yhdistyttyä, mutta näin käynyt, vaikka yrityksissä olisi runsaasti sponssirahaa tarjolla.
Sen sijaan tiikereitten, mcilroytten ja michellejen esimerkkiin on turha tukeutua. Sellaisen valmennuksen hyötysuhde on pieni ja epäonnistumisen seuraukset luettavissa myös itsemurhatilastoista. Mikään vastuuta kantava instanssi ei voi rakentaa valmennustoimintaa lapsihuippujen varaan.
Nimetönfukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
Ensinnäkin voimme lisätä väestömäärää vain rajallisesti, joten lienee olennaista markkinoida lajin kiinnostavuttaa, laskea aloituskynnystä, lobata, jne., jotta mahdollisimman moni suomalainen alkaisi pelata golfia. Tämän tehtävän voisi sälyttää liitolle, golfiin hurahtanille julkkiksille, poliitikoille ja yritysjohtajille.
Golfin arvostus, avoimmuus ja aloituskynnys ratkaisee sen, minkälaista materiaalia lajin pariin tulee. Jos jokamiehen kenttiä saadaan asuinalueiden läheisyyteen, käsittääkseni materiaali voisi olla parempaa.
Täyttä asiaa, mutta niin kuin monta kertaa täälläkin on saanut lukea:’miksi kaikkien pitäisi pystyä pelaamaan golfia?’
Moni harrastaja haluaa pitää golfin Suomessa edelleen elitistisenä seurapiirihuvitteluna, ja massojen tulo kentille hidastaisi peliä. Eli aika mahdoton tilanne, jos laji halutaan pitää pienen porukan huvina, mutta samalla pitäisi kasvattaa potentiaalisten huippujen ryhmää.
Kyllä ne lähiönuoret taitaa edelleen valita lätkän tai minkä tahansa muun lajin.
Mainitkaas muuten KOLME käytännön asiaa, millä liitto on yrittänyt tuoda lajia koko kansan huviksi?
Wilsonmies kirjoitti: (11.10.2007 2:23:44)
fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
Ensinnäkin voimme lisätä väestömäärää vain rajallisesti, joten lienee olennaista markkinoida lajin kiinnostavuttaa, laskea aloituskynnystä, lobata, jne., jotta mahdollisimman moni suomalainen alkaisi pelata golfia. Tämän tehtävän voisi sälyttää liitolle, golfiin hurahtanille julkkiksille, poliitikoille ja yritysjohtajille.
Golfin arvostus, avoimmuus ja aloituskynnys ratkaisee sen, minkälaista materiaalia lajin pariin tulee. Jos jokamiehen kenttiä saadaan asuinalueiden läheisyyteen, käsittääkseni materiaali voisi olla parempaa.
Moni harrastaja haluaa pitää golfin Suomessa edelleen elitistisenä seurapiirihuvitteluna, ja massojen tulo kentille hidastaisi peliä. Eli aika mahdoton tilanne, jos laji halutaan pitää pienen porukan huvina, mutta samalla pitäisi kasvattaa potentiaalisten huippujen ryhmää.
Kukaan ei aseta esteitä golfin pelaamiselle. On vain luonnolliset rajoitteet.
A)Kustannukset
-Kenttien rakentaminen ja ylläpito edellyttää pelaajan osallistumista maksuihin.
B)Rajallinen vapaa-aika.
-Golfin harrastus ottaa oman aikansa. Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuutta järjestää pelaamista omaan ajankäyttöönsä.
– Yhteiskunta edellyttää työntekoa. Jos kaikki pelaisivat, niin kuka sitten päivystäisi konttorilla?Hyvää tekstiä fds:ltä, taas. Pahus, kun vaihteeksi joutuu tekemään töitä eikä ehdi osallistua tähän tärkeään keskusteluun kunnolla. Onneksi oikeasti tietävät ovat kirjoitelleet. Pari lyhyttä kuitenkin.
fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
…
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi. Vasta silloin nuori alkaa todellakin miettimään analyyttisesti, miten kehittyä paremmaksi. Aletaan leikkimään tulella ja pelaamaan aikaa vastaan, pitäisi päästä nopeasti sellaiselle tasolle, että leipä irtoaa.
…
Onko tässä linjaero ts:n aiempiin teksteihin, mistä olen ymmärtänyt, että kriittinen ikä on 10-13 v, milloin viimeistään pitää olla täysillä mukana ja menestyä?
fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
…
Sen sijaan tiikereitten, mcilroytten ja michellejen esimerkkiin on turha tukeutua. Sellaisen valmennuksen hyötysuhde on pieni ja epäonnistumisen seuraukset luettavissa myös itsemurhatilastoista. Mikään vastuuta kantava instanssi ei voi rakentaa valmennustoimintaa lapsihuippujen varaan.
Juuri niin. Tätä minun on pitänytkin kommentoida. Jokaista Rorya ja Tigeriä kohti on aivan liian monta kirjoittamatonta tarinaa niistä, jotka ovat murtuneet noiden vanhempien asettamien paineiden alle. ’Iskä ei ole viiteen vuoteen pitänyt lomaa, joten tämä on tosi tärkeää hänelle. Pakko onnistua, ettei hän ole luottanut minuun turhaan. Mutta kun tämä ei tunnukaan niin hyvältä kun luulin. Pakko …’
Idea lumigolfista ’talviharjoitteluna’ on mielestäni hyvä, nyt kun ilmastonmuutos on vielä hidasta 🙂 Tarkoitan sitä että jos sieltä rajoitetusta potentiaalimassasta eli urheilulahjakkuuksista joku innostuisi golfiin, voisiko se käydä lumigolfin kautta ?
Voisiko golfin aloittaa minigolfin kautta / sieltä simulaattoriin / kentälle? Entäs jos Tiger tietokonepeli innottaisi lajin pariin? Tai kaupunkigolftapahtumat ? (tai iltasadut?:-)lainaus
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi.
lainausMiten muut yksilölajit selviää tästä ongelmasta: siirtyykö taitoluistelija => muodostelmajoukkueluistelijaksi ? Yksilölajeissa on varmaan sama ongelma kaikissa.
Moottoriurheilussa on kummisetiä auttamassa etennpäin nuoria lahajakkuuksia. Vanhoja entisiä kilpailijoita jotka voivat neuvoa tai muuten auttaa tulevia huippuja.Onko Suomengolfissa niin että kun meillä ei ole ollut vielä huippuja ja/tai kansainvälisiltä kilpakentiltä vetäytyneet ovat vielä nuoria aikuisia, joten ei ole näitä ’kummisetiä’…
Onko joku käynyt hiihtoputkessa vai onko se hiihtotunneli, mikä perkele se on? Voiko sellaisessa pelata golfia jos tulee lumeton talvi? Onko ne kesällä auki? Luulisi, että ainakin chip’n’run ja puttaaminen onnistuu siellä. Kuka tietää?
Pitkästä aikaan loistava keskustelu. Kiitoksia kaikille. Tästä saa itse aika hyviä ajatuksia toiminnan kehittämiseen, osa uusia, osa sellaisia joita itsekin on miettinyt / kokeillut.
Saattoi jossain viestissä tästäkin jo olla, mutta tuohon pelaajien kehittämiseen -> huipulle tähtäämisen pari juttua.
Laadukas harjoittelu on aloitettava varsin nuorena, motorinen herkkyys on parhaimmillaan 10 ikävuoden kahden puolen, eli silloin on perusliikesarjat saatava opetettua.
Golfin harjoittelu ja kehitys on vuosikausien työ. Harjouttelu tässä lajissa eroaa moneen muuhun urheiluun siinä, että golfari on pitkälti itse vastuussa harjoitusohjelmien noudattamisessa, jokaista treeniä ei valmentaja valvo pilli suussa kitarisat punaisena vrt. jääkiekko.
Panostus. Suomessa ainakin jääkiekko, jalkapallo, koripallo ja taitoluistelu ovat onnistuneet luomaan kulttuurin, jossa junnujen vanhemmat sidotaan toimintaan mukaan päälakea myöten. Vanhempien ajallinen ja rahallinen panostus näissä lajeissa on ihan mieletön.
Minulle on moni junnugolfaajan huoltaja todennut, että tämä on hyvä harrastus, nakkaa junnun kerta kaksi viikossa kentälle treeneihin, itse ei tarvitse olla paikalla, maksaa pienen kausi maksun ja homma hoituu.
Golfia ei vielä laajassa mittakaavassa mielletä vanhempien keskuudessa huippu-urheiluksi, vaan koko perheen hauskaksi harrastukseksi, jonka opettaminen on kuitenkin kohtuullisen vaativaa. Varsinkin golfissa isä-poika, äiti-tytär opetussessiot päättyy usein katastrofiin.
Helpompi nakata junnu seuran treeneihin samaan perusopetusta, jotta voidaan sitten kesälomalla käydä koko perheen voimin Katinkullassa pelaamassa viikko ruuhkagolfia.
Tämän kulttuurin muuttaminen on suuri haaste, siinä peiliinkatsomisen paikka meillä valmentajilla, seuraaktiiveilla, golfliitolla vanhemmilla…
Tarkoitan tällä kulttuurin muutoksella nimen omaan huippu-urheilun näkökulmaa.
Toki golf on massaurheilua, jossa suurin osa opetusta hakeva haluaa vain perusoppia, jotta kentällä olisi mukavempaa, ja ei tätä osaa ole syytä vaikeuttaa tai pilata totalitäärisella harjoittelulla, haaste on siinä, että tästä massasta pitäisi tehokkaammin scoutata lahjakkuudet esiin, kilpailulliset kyvyt ja luoda heille huippu-urheilun vaatimat harjoitusolosuhteet, samalla joudutaan kilpailemaan näiden suomalaisten isojen lajien kanssa ajankäytöstä, joista nyt viimeisimpänä uhkana on tuo pirun salibandy. Se vie paljon hyviä, urheilullisia junioreita pois muilta lajeilta, se kun on lajina niin helkkarin hauska peli harrastaa.Old John Joseph kirjoitti: (11.10.2007 9:51:53)
Hyvää tekstiä fds:ltä, taas. Pahus, kun vaihteeksi joutuu tekemään töitä eikä ehdi osallistua tähän tärkeään keskusteluun kunnolla. Onneksi oikeasti tietävät ovat kirjoitelleet. Pari lyhyttä kuitenkin.fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
…
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi. Vasta silloin nuori alkaa todellakin miettimään analyyttisesti, miten kehittyä paremmaksi. Aletaan leikkimään tulella ja pelaamaan aikaa vastaan, pitäisi päästä nopeasti sellaiselle tasolle, että leipä irtoaa.
…
Onko tässä linjaero ts:n aiempiin teksteihin, mistä olen ymmärtänyt, että kriittinen ikä on 10-13 v, milloin viimeistään pitää olla täysillä mukana ja menestyä?
Ei tässä varsinaisesti ole ristiriitaa lainkaan. Enkä ole ’vaatinut’ 13v pelaajaa missään kohti menestymään. Tekemään ja panostamaan kylläkin.
Tässä kun on kohta 15 vuotta seurannut hyvin läheltä suomalaista junnugolfia, niin on huomannut, että kovin montaa tapausta ei ole edes kansalliseen kärkeen noussut, joka ei olisi jo 14-15v iässä ollut esim liiton ringeissä tai vähintään hakuprosessissa mukana. Ei sillä, että tuolla oleminen sinänsä olisi välttämätöntä kehityksen kannalta, mutta valituksi tuleminen on merkki jonkin asteisesta palloon osumisesta ja kyllä siitä etujakin löytyy
Mikä tuossa sitten on niin tärkeää noin nuorena?
– Harjoitusolosuhteet järjestyvät paremmin. Jo yksistään vieraskenttien vapaan pelioikeuden kautta.
– Pääsy mukaan kansainvälisiin koviin kisoihin, joissa myös yliopistojen scoutit pyörivät
– Treenaaminen yhdessä ikäluokan parhaiden pelaajien kanssa leireillä
– Taloudellinen tuki, paitsi liitolta, myös seurojen kautta esim ulkomaan leirityksiin.
– Paineeseen tottuminen jo edustustehtävien valintojen kauttaJa nyt kun on parin vuoden ajan tuota yliopistogolfin vaikutusta pelaajan kehitykseen seurannut, täytyy kyllä kallistua siihen, että aika hankala sitä on muulla korvata. Ympärivuotinen harjoittelu hyvissä olosuhteissa, hemmetin kova taistelu jo pelipaikasta tiimissä lähes viikoittain ja kaikki muu tuohon kovaan kilpasarjaan liittyvä elämä valmistavat oikeisiin kisoihin aivan eri malliin kuin FGT.
17 vuotias ei vaan voi yhtäkkiä päättää ruveta treenaamaan tosissaan päästäkseen tuohon tilanteeseen, mistä Fukkekin puhui. Siihen pitää kasvaa vuosien varrella. Kymmenen vuotta on hyvä kasvuaika.
ts kirjoitti: (11.10.2007 11:06:23)
Old John Joseph kirjoitti: (11.10.2007 9:51:53)
Hyvää tekstiä fds:ltä, taas. Pahus, kun vaihteeksi joutuu tekemään töitä eikä ehdi osallistua tähän tärkeään keskusteluun kunnolla. Onneksi oikeasti tietävät ovat kirjoitelleet. Pari lyhyttä kuitenkin.fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
…
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi. Vasta silloin nuori alkaa todellakin miettimään analyyttisesti, miten kehittyä paremmaksi. Aletaan leikkimään tulella ja pelaamaan aikaa vastaan, pitäisi päästä nopeasti sellaiselle tasolle, että leipä irtoaa.
…
Onko tässä linjaero ts:n aiempiin teksteihin, mistä olen ymmärtänyt, että kriittinen ikä on 10-13 v, milloin viimeistään pitää olla täysillä mukana ja menestyä?
.
Tässä kun on kohta 15 vuotta seurannut hyvin läheltä suomalaista junnugolfia, niin on huomannut, että kovin montaa tapausta ei ole edes kansalliseen kärkeen noussut, joka ei olisi jo 14-15v iässä ollut esim liiton ringeissä tai vähintään hakuprosessissa mukana.
17 vuotias ei vaan voi yhtäkkiä päättää ruveta treenaamaan tosissaan päästäkseen tuohon tilanteeseen, mistä Fukkekin puhui. Siihen pitää kasvaa vuosien varrella. Kymmenen vuotta on hyvä kasvuaika.
Mitä haittaa olisi lapsen tulevaisuudelle jos vanhemmat jo 2 vuotiaan opettavat swingaamaan puhtaan driven ( kuten siis tiikerin tapauksessa ) ?!
Mun baby tyttö on vasta 5,5 kk ja sillä on ollut jo usein vihreä spooni kädessä…usein se menee kyllä suuhun valitettavasti. Driveri sen hyppysissä oli jo 3 kk vanhana…piti ilmeisesti Fujikuraa hyvänä vartena, kun meinannut antaa pois otteestaan. : )
Nimetönkormik kirjoitti: (11.10.2007 10:52:48)
Panostus. Suomessa ainakin jääkiekko, jalkapallo, koripallo ja taitoluistelu ovat onnistuneet luomaan kulttuurin, jossa junnujen vanhemmat sidotaan toimintaan mukaan päälakea myöten. Vanhempien ajallinen ja rahallinen panostus näissä lajeissa on ihan mieletön.
Esim. jääkiekossa ollaan jo niin pitkällä, että suora putki rahakentille eli SM-liigaan ja jopa NHL:n on Suomessakin olemassa. Eli tietämys siitä, mitä siihen tarvitaan ja kuka siihen mahdollisesti pystyy. Golfin osalta edetään sokkona. Ei löydy tietämystä tai ainakaan uskottavaa sellaista riittävän varmojen ennusteiden tekoon. Tämä vähentää vanhempien kiinnostusta panostaa, koska onnistumisen todennäköisyys on heikko
tai sitä ei pystytä riittävän tarkasti tai vakuuttavasti määrittelemään.Voivatko Suomessa erilajien valmentajat vaihtaa kokemuksia rakentavassa hengessä?
Voiko jääkiekon(joukkuepeli) kokemuksia soveltaa yksilölajiin?
Suomessa tuntuu olevan tieto/taitoa, miksi se ei ’valu’ golfkilpaurheiluun?ps edelleen suuri kiitos rakentavasta keskustelusta, erittäin avartavaa…
Muutama kommentti ketjuun.
Golf huippukilpaurheiluna ei eroa muista lajeista. Huipulle pääsy vaatii erittäin suurta taloudellista ja ajallista panostusta vuosien mittaan. Suurin ongelma on, kuten monet ovat todenneet, sama kuin muissakin lajeissa, lahjakkuuksien löytäminen. Vaikka resurssit olisivat kunnossa tai sitten vähän huonotkin, on huipulle pyrkivän tärkein ominaisuus HALU päästä lajissaan huipulle ’maksoi mitä maksoi’.Tällä hetkellä kuitenkin on joitakin esteitä näille halukkaillekin synnytetty jo liitonkin toimesta. Miksi järjestelmässä pyritään ’tappamaan’ halu, niiden muutamien todella lahjakkaiden lasten osalta, jotka haluavat kilpailla tosissaan. Viittaan ikärajoihin aluetourille ja FJT:lle? Perustelu ikärajalle on ollut lapsen psyyken suojeleminen liialta kilpailulta? Asia koskee käytännössä ainoastaan hyvin harvaa junnua, jotka todennäköisesti ovat luonteeltaan sellaisia, että kestävät kilpailemisen, koska siitä pitävät. Tasapäistämisellä on aina aiheutettu pelkkää vahinkoa. Huippu-urheilija useimmiten erottuu jo hyvin nuorena nimenomaan ei välttämättä fyysisten ominaisuuksien vuoksi, vaan henkisten.
Miksi seurat eivät tee yhteistyötä vähäisten resurssien tehokkaan käytön eteen? Miksi niiden seurojen, jotka ovat osoittaneet kasvattavansa hyviä kilpapelaaja, menetelmiä ei kopioida muihin seuroihin?
Miksi kilpailuohjelmat laaditaan siten, että edes ns. huippujunnut eivät käytännössä voi vapaasti osallistua FGT:n tai haastajakiertueen kisoihin? Miksi esim. FGT:n karsinnat ovat useana vuonna olleet päällekkäin ylioppilaskirjoituspäivän kanssa? Kun junnukausi päättyy 18 vuoden iässä, niin hyvän junnun jatko olisi FGT:llä, mutta pääsyä vaikeutetaan typerällä aikataulutuksella. Pelioikeuden saaminen karsintojen tai muuten mitatun menestyksen kautta on tietysti aivan oikein.
Kaikissa urheilulajeissa on urheilijan itsensä ja hänen taustajoukkojensa tehtävä peruspanostukset. Kun urheilija kehittyy, pitää olla järjestelmä, jolla kehitystä tuetaan. Esim. lajin pariin ’massa’junioritapahtumasta, jos lajista kiinnostuu, seuraa liittyminen seuraan, jossa maksamalla vuosittaiseen valmennusrahan pääsee ohjattuun valmennukseen. Kun taso nousee junnu siirtyy valmennuksen tasoryhmässä seuraavalle tasolle jne. Kun tulee kilpailumenestystä kokonaispanostus kasvaa, mutta seuran tuki tulee mukaan. kokonaispanostuksesta tulee kuitenkin aina esim. puolet pelaajalta ja hänen taustajoukoiltaan. Seuran panostus keskittyy mahdollisuuksien antamiseen eli seura hankkii valmennukset, siis pron, joka hoitaa svingivalmennuksen että pelitaktiikan luennot ja itse pelaamisen liittyvän kokonaisuuden (rutiinien opettelu jne).Lisäksi tarvitaan sääntökouluttaja, ravintokouluttajan ja psyykisen valmennuksen osaaja, jotka pitävät esim. kerran kaudessa luentosarjan aiheestaan. Valmennuksen sisältö kehittyy tasoryhmien myötä. Panostuksen edellytyksenä on, että pelaaja edustaa seuraa ja ottaa myös osaa uusien junnujen koulutukseen, rangen hoitoon yms. Yhtenä edellytyksenä on pelaajan itse pitämä harjoituspäiväkirja ja yhdessä valmentajan kanssa laadittu koko vuoden sekä kesä- että talviharjoitukset käsittävä harjoitussuunnitelma ja kilpailusuunnitelma seuraavalle kaudelle. Järjestelmän yksityiskohtia on monia, mutta pitkäjänteisenä työnä syntyy hyviä kilpapelaajia. Järjestelmä ei vaadi kovin suurta panostusta, kun sen kerran luo ja alkaa pyörittämään rutiinina vuosi vuoden perään.
Yksi ongelma tietysti on seuran oma suhtautuminen kilpailutoimintaan ja erityisesti junnujen kilpailutoimintaan kokonaisuutena.
Pitäisikö perustaa oma etäseura, joka keskittyy junnukilpagolfiin ja valmennukseen? Voisi pyörittää isompaa määrää junnuja kun liiton maajoukkueryhmät ja toimia kasvattajan vaikka liiton ryhmille.
HPT kirjoitti: (11.10.2007 12:40:43)
Tällä hetkellä kuitenkin on joitakin esteitä näille halukkaillekin synnytetty jo liitonkin toimesta. Miksi järjestelmässä pyritään ’tappamaan’ halu, niiden muutamien todella lahjakkaiden lasten osalta, jotka haluavat kilpailla tosissaan. Viittaan ikärajoihin aluetourille ja FJT:lle? Perustelu ikärajalle on ollut lapsen psyyken suojeleminen liialta kilpailulta?
Mä en oikeen voi kommentoida noita liiton tekemisiä. Pitäs kumminkin jonkin tason välit säilyttää….
Mutta likellä on ollu jo monesti 😉
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus