Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Keskustelua ja ajatusten leikittelyä
Niinpä, onko nykyinen golfin seura/liitto ym. rakenne kehityksen este.
’Villi ehdotus’: Olisiko Suomen Golflliitto se joka ajaa golfin pelaamisen etua: kuntoliikuntaa, kenttähankkeita (OY tai RY tai mikä vaan…) eli perustuuppareille pelaamista. Suomen golfseurojen liitto (?) olisi se elin, johon golfia kilpailullisesti pelaavat liittyvät omien seurojen kautta. Tulisi valmennus/kilpailu ym. kilpailulisenssit.Ne ketkä pelaavat golfia ’itsekseen’ eivät tarvitse tasoitusta eikä seuraa eikä ym.
Vakuutuksen voi ostaa mistä tahansa ja pelioikeuden miten tahansa.Kilpailuihin tai muihin kuuluvat liittyvät johonkin seuraan ja saavat lisenssin maksua vastaan. Kaikki tiedot keskusrekisteriin ja koko valmennus ym ammattimaiseksi.
Jotkut nykyiset kentät sitten keskittyvät kilpailutoimintaan ja osa keskittyy enemmän perusgolffareiden liikuntatarpeen tyydytykseen.Mikäli tulevaisuudessa yksikään nykyinen golfkenttä ei aikoisi keskittyä tuleviin kilpagolfpelaajiin. Niin se kertoo sen että liiton /seurojen toiminta on ollut tähän mennessä vähän huonosti hoidettua. Ei voi eikä kannata syyttää yksittäistä golfkenttä osakkeen omistajaa siitä, että toiminta ei ole ollut pitkällä tähtäimellä ammattimaista.
Ja niinkuin oli mainittu aiemmin: Miksi joku maksaisi toisten henkilöiden harrastamisen?pelican kirjoitti: (9.10.2007 16:17:02)
Heh.. älkää nyt silti luulko, että mä tilasin ton jutun 🙂
Itse asiassa luin sen vasta edellisen tekstini jälkeen.
’Kun Rory oli yhdeksän, hänen isänsä teki samaan aikaan kolmea työtä rahoittaakseen Roryn harjoittelu- ja kilpailumatkat Yhdysvaltoihin. Rahat eivät menneet hukkaan, kun Rory voitti Floridan Doralissa kansainvälisen, alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetun kisan. Isä vei Roryn Amerikkaan kaikkiaan neljänä kesänä peräkkäin, eikä pitänyt itse lomaa töistä yhdeksään vuoteen. ’
Ai mitä tarkoittaa panostaminen ja paljonko….
Tulikohan tähän kohtaan ajatuskatko muuten erinomaisiin kirjoituksiin.
En ymmärrä?
Siis tuohan oli oikeastaan jatkovastaus viestiin 11. Varmasti yksi ääriesimerkki, mutta realisoitunut menestystarina.
Eli uudelleen: menestyksen avain on panostaminen. Taloudellinen, ajankäytöllinen ja asenteellinen. Tällä hetkellä meillä on liian vähän pelaajia, joilla tuohon on mahdollisuus riittävän nuorena.
ms wedge kysyi miksi joku maksaisi toisen harrastamisesta. Hyvä kysymys, johon on yksi vastaus. Periaatteessa samasta syystä, kuin maksavat lipusta suosikkijengin lätkämatsiin ym. Ei siinäkään taida ihminen oikeasti maksaa nähdäkseen jääkiekkoa, vaan siitä, että oma joukkue menestyisi ja olisi mukana sen kokemassa. Ainakin yleisön lopputuloksesta riippuvaiset reaktiot viittaavat tähän suuntaan;) Eli ’ME’ pärjätään kun meidän pelaaja pärjää.
Mitä se sitten tarkoittaa taloudellisesti. Tuhannen jäsenen seuran jokainen jäsen maksaa 20 euroa vuodessa lisää jäsenmaksua. Pieni raha yksittäiselle pelaajalle (nykyisillä kahvin hinnoilla :)) mutta 20.000 euron budjetti junnutyöhön ja vakavammin treenaavien tukemiseen kohdennettuna hemmetin iso apu. Toinen kysymys onkin sitten, onko tähän tahtoa?
ts kirjoitti: (9.10.2007 20:53:44)
pelican kirjoitti: (9.10.2007 16:17:02)
Heh.. älkää nyt silti luulko, että mä tilasin ton jutun 🙂
Itse asiassa luin sen vasta edellisen tekstini jälkeen.
’Kun Rory oli yhdeksän, hänen isänsä teki samaan aikaan kolmea työtä rahoittaakseen Roryn harjoittelu- ja kilpailumatkat Yhdysvaltoihin. Rahat eivät menneet hukkaan, kun Rory voitti Floridan Doralissa kansainvälisen, alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetun kisan. Isä vei Roryn Amerikkaan kaikkiaan neljänä kesänä peräkkäin, eikä pitänyt itse lomaa töistä yhdeksään vuoteen. ’
Ai mitä tarkoittaa panostaminen ja paljonko….
Tulikohan tähän kohtaan ajatuskatko muuten erinomaisiin kirjoituksiin.
En ymmärrä?
Siis tuohan oli oikeastaan jatkovastaus viestiin 11. Varmasti yksi ääriesimerkki, mutta realisoitunut menestystarina.
Eli uudelleen: menestyksen avain on panostaminen. Taloudellinen, ajankäytöllinen ja asenteellinen. Tällä hetkellä meillä on liian vähän pelaajia, joilla tuohon on mahdollisuus riittävän nuorena.
ms wedge kysyi miksi joku maksaisi toisen harrastamisesta. Hyvä kysymys, johon on yksi vastaus. Periaatteessa samasta syystä, kuin maksavat lipusta suosikkijengin lätkämatsiin ym. Ei siinäkään taida ihminen oikeasti maksaa nähdäkseen jääkiekkoa, vaan siitä, että oma joukkue menestyisi ja olisi mukana sen kokemassa. Ainakin yleisön lopputuloksesta riippuvaiset reaktiot viittaavat tähän suuntaan;) Eli ’ME’ pärjätään kun meidän pelaaja pärjää.
Mitä se sitten tarkoittaa taloudellisesti. Tuhannen jäsenen seuran jokainen jäsen maksaa 20 euroa vuodessa lisää jäsenmaksua. Pieni raha yksittäiselle pelaajalle (nykyisillä kahvin hinnoilla :)) mutta 20.000 euron budjetti junnutyöhön ja vakavammin treenaavien tukemiseen kohdennettuna hemmetin iso apu. Toinen kysymys onkin sitten, onko tähän tahtoa?
Tulee mieleen väkistenkin, että haluaako jäsenet antaa toiselle mitään jos ei itse saa. ’miksi mun pitää maksaa 20 ekee lisää jollekin junnulle jos minä en saa mitään kivaa’ ja siis tämmöselle kaverille ei riitä se ME-henki vaan hän on se joka tuijottaa omaa napaansa.
ja jos se junnuvalmennus on todella tuollaista kuin aikaisemmin kirjoitettiin, niin huh. Parempi olisi ettei niitä olisi laisinkaan. Mikään ei ole typerämpää kuin lasten kusettaminen ja väheksyminen, saatikka nuoren joka olisi asiasta oikeesti innostunut.Eli kysymykseeni ts, ei taida olla tahtoa, vai onko?
Jamasa Lupe kirjoitti: (9.10.2007 21:08:03)
ts kirjoitti: (9.10.2007 20:53:44)
pelican kirjoitti: (9.10.2007 16:17:02)
Heh.. älkää nyt silti luulko, että mä tilasin ton jutun 🙂
Itse asiassa luin sen vasta edellisen tekstini jälkeen.
’Kun Rory oli yhdeksän, hänen isänsä teki samaan aikaan kolmea työtä rahoittaakseen Roryn harjoittelu- ja kilpailumatkat Yhdysvaltoihin. Rahat eivät menneet hukkaan, kun Rory voitti Floridan Doralissa kansainvälisen, alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetun kisan. Isä vei Roryn Amerikkaan kaikkiaan neljänä kesänä peräkkäin, eikä pitänyt itse lomaa töistä yhdeksään vuoteen. ’
Ai mitä tarkoittaa panostaminen ja paljonko….
Tulikohan tähän kohtaan ajatuskatko muuten erinomaisiin kirjoituksiin.
En ymmärrä?
Siis tuohan oli oikeastaan jatkovastaus viestiin 11. Varmasti yksi ääriesimerkki, mutta realisoitunut menestystarina.
Eli uudelleen: menestyksen avain on panostaminen. Taloudellinen, ajankäytöllinen ja asenteellinen. Tällä hetkellä meillä on liian vähän pelaajia, joilla tuohon on mahdollisuus riittävän nuorena.
ms wedge kysyi miksi joku maksaisi toisen harrastamisesta. Hyvä kysymys, johon on yksi vastaus. Periaatteessa samasta syystä, kuin maksavat lipusta suosikkijengin lätkämatsiin ym. Ei siinäkään taida ihminen oikeasti maksaa nähdäkseen jääkiekkoa, vaan siitä, että oma joukkue menestyisi ja olisi mukana sen kokemassa. Ainakin yleisön lopputuloksesta riippuvaiset reaktiot viittaavat tähän suuntaan;) Eli ’ME’ pärjätään kun meidän pelaaja pärjää.
Mitä se sitten tarkoittaa taloudellisesti. Tuhannen jäsenen seuran jokainen jäsen maksaa 20 euroa vuodessa lisää jäsenmaksua. Pieni raha yksittäiselle pelaajalle (nykyisillä kahvin hinnoilla :)) mutta 20.000 euron budjetti junnutyöhön ja vakavammin treenaavien tukemiseen kohdennettuna hemmetin iso apu. Toinen kysymys onkin sitten, onko tähän tahtoa?
Laitetaas uusiksi niin näkyy se minkä kirjoitin.
Tulee mieleen väkistenkin, että haluaako jäsenet antaa toiselle mitään jos ei itse saa. ’miksi mun pitää maksaa 20 ekee lisää jollekin junnulle jos minä en saa mitään kivaa’ ja siis tämmöselle kaverille ei riitä se ME-henki vaan hän on se joka tuijottaa omaa napaansa.
ja jos se junnuvalmennus on todella tuollaista kuin aikaisemmin kirjoitettiin, niin huh. Parempi olisi ettei niitä olisi laisinkaan. Mikään ei ole typerämpää kuin lasten kusettaminen ja väheksyminen, saatikka nuoren joka olisi asiasta oikeesti innostunut.Eli kysymykseeni ts, ei taida olla tahtoa, vai onko?
En edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien jäsenten pitäisi maksaa junnujen kulut. Kun omat junnuni harrastivat aikoinaan Suomessa hyvin suosittuja lajeja, piti vanhempien kaikenlaisten talkoiden ja tempausten avulla raapia kasaan jokainen penni ja sentti isohkojen lisenssimaksujen lisäksi. Esim. toisen pojan jalkapallojoukkueen vuosibudjetti oli jo pikkujunnuissa vuosikausia sitten yli 100.000 markkaa ja viime vaiheessa(sekin vuosia sitten) jo pelkkä lisenssimaksu oli 80€/kk ympäri vuoden.
Golfin parissa en ole nähnyt vastaavaa talkoo- yms toimintaa, vaan näiden mussukoiden pitäisi saada kaikki ilman omaa panostusta. Kaikkeen vapaa-ehtoiseen oman seuran talkootoimintaankin heidän osallistumisensa on varovaista.
Chip Greenside kirjoitti: (9.10.2007 21:33:03)
En edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien jäsenten pitäisi maksaa junnujen kulut. Kun omat junnuni harrastivat aikoinaan Suomessa hyvin suosittuja lajeja, piti vanhempien kaikenlaisten talkoiden ja tempausten avulla raapia kasaan jokainen penni ja sentti isohkojen lisenssimaksujen lisäksi. Esim. toisen pojan jalkapallojoukkueen vuosibudjetti oli jo pikkujunnuissa vuosikausia sitten yli 100.000 markkaa ja viime vaiheessa(sekin vuosia sitten) jo pelkkä lisenssimaksu oli 80€/kk ympäri vuoden.Golfin parissa en ole nähnyt vastaavaa talkoo- yms toimintaa, vaan näiden mussukoiden pitäisi saada kaikki ilman omaa panostusta. Kaikkeen vapaa-ehtoiseen oman seuran talkootoimintaankin heidän osallistumisensa on varovaista.
Siitä syystä, että harvalla perheellä on varaa laittaa 5000 euroa pottiin vuosittain. Tuolla jäsenistöltä kerättävällä potilla voisi saada summan putoamaan puoleen tai ainakin kolmeen tonniin. Ja tuo 5000 palaa helposti…
Golfissa tukirahan kerääminen OY-kentillä on sikäli ongelmallista, että silloin OY ja seuran junnutoiminta joutuvat herkästi kilpailutilanteeseen keskenään taistellessaan samojen tukijoiden rahoista.
Talkootoimintaan ikävä kyllä laittaa rajaa myös lajin luonne. Monissa muissa lajeissa vanhemmilla on aikaa tuota taustatyötä tehdä, koska oma harrastaminen ei siitä häiriinny. Golfissa oma harrastaminen vie niin suuren ajan, että siitä ei tahdo nää paljon yhteisiin rientoihin riittää. Ikävä kyllä.
ts kirjoitti: (9.10.2007 21:44:55)
Chip Greenside kirjoitti: (9.10.2007 21:33:03)
En edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien jäsenten pitäisi maksaa junnujen kulut. Kun omat junnuni harrastivat aikoinaan Suomessa hyvin suosittuja lajeja, piti vanhempien kaikenlaisten talkoiden ja tempausten avulla raapia kasaan jokainen penni ja sentti isohkojen lisenssimaksujen lisäksi. Esim. toisen pojan jalkapallojoukkueen vuosibudjetti oli jo pikkujunnuissa vuosikausia sitten yli 100.000 markkaa ja viime vaiheessa(sekin vuosia sitten) jo pelkkä lisenssimaksu oli 80€/kk ympäri vuoden.Golfin parissa en ole nähnyt vastaavaa talkoo- yms toimintaa, vaan näiden mussukoiden pitäisi saada kaikki ilman omaa panostusta. Kaikkeen vapaa-ehtoiseen oman seuran talkootoimintaankin heidän osallistumisensa on varovaista.
Siitä syystä, että harvalla perheellä on varaa laittaa 5000 euroa pottiin vuosittain. Tuolla jäsenistöltä kerättävällä potilla voisi saada summan putoamaan puoleen tai ainakin kolmeen tonniin. Ja tuo 5000 palaa helposti…
Ei ole mitään järkeä että tuollaisia summia ryhdyttäisiin keräilemään kaikilta niiltäkin joilla ei ole omaa intressiä (siis jälkikasvua) mukana toiminnassa. Lisäksi tuollainen 5.000 kaudessa kyllä kuulostaa melko suurelta panostukselta, varsinkin jos perheessä on pari-kolme nuorta harrastajaa ( 3 x 5.000 kaudessa/perhe?). Onkohan tottakaan? Vastaavia summia kuluu lähinnä jossain kartingissa, crossissa, ilmailussa jne. joissa itse välineet maksavat melkoisesti. Eivätkä hekään ole ruikuttamassa rahaa muilta harrastajilta.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka senioreiden aktiivisuus. He tekevät reissuja ja järjestelevät kaikenlaisia tapahtumia omalla porukallaan ja kustannuksellaan. Jotain samankaltaista (toki nuorille kohdistettua) toimintaa pitäisi löytyä junnuille. Uskoisin että he voisivat rahoittaa jonkin osuuden omatoimisesti, talkoilla, tapahtumilla, juuri kuten tuossa yllä kerrottiin. Tottahan sopivassa paikassa junioreille voisi löytyä joku ropo jäseniltäkin. Esimerkiksi itse järjestin aikoinaan juhlakisan, jonka osallistujamaksujen tuotto meni oman seuran junnutoiminnan tukemiseen.
Uskon että jos joku junnuista todella kokee lajin omakseen ja asettaa itselleen korkeat tavoitteet hänellä on erinomaiset mahdollisuudet menestyä, vaikkei koko ajan ollakaan tyrkyttämässä ja maasuttamassa. Jotain pitää nuoren tehdä itsekin menestyksensä eteen. Väkisin ei synny muuta kuin….
Jylan kirjoitti: (9.10.2007 22:31:56)
ts kirjoitti: (9.10.2007 21:44:55)
Chip Greenside kirjoitti: (9.10.2007 21:33:03)
En edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien jäsenten pitäisi maksaa junnujen kulut. Kun omat junnuni harrastivat aikoinaan Suomessa hyvin suosittuja lajeja, piti vanhempien kaikenlaisten talkoiden ja tempausten avulla raapia kasaan jokainen penni ja sentti isohkojen lisenssimaksujen lisäksi. Esim. toisen pojan jalkapallojoukkueen vuosibudjetti oli jo pikkujunnuissa vuosikausia sitten yli 100.000 markkaa ja viime vaiheessa(sekin vuosia sitten) jo pelkkä lisenssimaksu oli 80€/kk ympäri vuoden.Golfin parissa en ole nähnyt vastaavaa talkoo- yms toimintaa, vaan näiden mussukoiden pitäisi saada kaikki ilman omaa panostusta. Kaikkeen vapaa-ehtoiseen oman seuran talkootoimintaankin heidän osallistumisensa on varovaista.
Siitä syystä, että harvalla perheellä on varaa laittaa 5000 euroa pottiin vuosittain. Tuolla jäsenistöltä kerättävällä potilla voisi saada summan putoamaan puoleen tai ainakin kolmeen tonniin. Ja tuo 5000 palaa helposti…
Ei ole mitään järkeä että tuollaisia summia ryhdyttäisiin keräilemään kaikilta niiltäkin joilla ei ole omaa intressiä (siis jälkikasvua) mukana toiminnassa. Lisäksi tuollainen 5.000 kaudessa kyllä kuulostaa melko suurelta panostukselta, varsinkin jos perheessä on pari-kolme nuorta harrastajaa ( 3 x 5.000 kaudessa/perhe?). Onkohan tottakaan? Vastaavia summia kuluu lähinnä jossain kartingissa, crossissa, ilmailussa jne. joissa itse välineet maksavat melkoisesti. Eivätkä hekään ole ruikuttamassa rahaa muilta harrastajilta.
Mielestäni tällä palstalla on monessa yhteydessä peräänkuulutettu suomalaisen Golfin menestystekijöitä. Nyt kun lyödään raakaa lukua pöytään, ne tuntuvat isoilta. Samoin tuntuu olevan 20 euroa vuodessa.
Tuolla 5000:lla saadaan tehtyä jotain. Mutta ei se missään tapauksessa ole riittävä vuosibudjetti jos huipulle tähdätään. Ei sinne päinkään. Juuri siksi sitä rahaa pitää tulla muualtakin kuin perheen sisältä jos halutaan laajemmasta massasta päästä timatteja hiomaan.
Jos luet tuon McIlroyn jutun, voit saada käsityksen siitä, paljonko touhu on siellä maksanut. Kovaa peliä, jonka ymmärtäessään ymmärtää myös miksi kärkiamatöörit siirtyvät proffiksi heti kun se on mahdollista. Saavat jostain edes muutaman tonnin käytettäväksi harjoitteluun.
Vaikea uskoa että junnutyön tulevaisuus olisi rahasta kiinni.
Mielestäni hyvä junioriseura 18 reikäisellä kentällä on jotenkin tämänsuuntainen:
– 300 – 400 junioria seuran jäseninä
– Heistä 150:llä pelioikeus. Lopuilla rajoitettu pelioikeus tai pelilippuja
– 300:sta korkeintaan 50 tavoitteellisissa ryhmissä joihin pääsisi vain ansioituneet. Yksi ryhmä 16-21 vuotiaille (8 henkilöä joilla kaikilla henkilökohtainen valmentaja), yksi ryhmä 14-16 vuotiaille (6 henkeä joilla kaikilla henk koht valmentaja), yksi 12-14 vuotiaille (6 henkeä) ja yksi alle 12-vuotiaille (10 henkeä). Lisäksi pari tyttöryhmää. Lopuilla 250:llä mahdollisuus ohjattuihin tapahtumiin esim ikäryhmittäin kerran viikossa. Ehkä reilu 50 kävisi niissä eli 2 tai 3 ryhmää riittäisi. Kisoja, harjoitteita ja harjoitteluun motivoivaa yhdessäoloa. Vetäjinä pääsääntöisesti 16-21v kilpapelaajat.
– Seura ja Oy tarjoaa pelioikeudet junnuille puoli-ilmaiseksi. Esim alle 12v 120,- alle 14v 220,- alle 16v 320,- alle 18v 420,- ja alle 21v 490,-.
– Seura ja Oy tarjoaa rangen ja muut harjoittelualueet ilmaiseksi
– Seura ja Oy kustantaa junnuvetäjien koulutuksen
– Seura ja Oy kustantaa junnujen kilpailukulut pientä omavastuuta vastaan (esim 20 % kuluista) Junnuille voisi vaikka syksyllä lähettää tuon 20% laskun kerralla niin vanhemmat tajuaisivat kuinka paljon saavat. (Itse ainakin olen saanut aikanaan yli 10k EUR kisakuluja seuralta)
– Henkilökohtaiset valmentajat jokainen maksaa itse sillä osa käyttää Rauhalaa, osa naapurin perttiä ja osa jotakuta seuran proista.
– Tavoitteellisiin ryhmiin kuuluvat maksavat jonkinmoista maksua jolla katetaan ostopalvelut, leiritystä ym. ryhmille kohdistettavaa juttua. Tätä maksua juniorit voisivat subventoida keräämällä junnutyölle sponsoreita, järjestämällä varainhankintaa ym.Tällainen on kutakuinkin meidän seuran tilanne lukuunottamatta sitä sivuseikkaa että seurassamme ei ole junioreita kuin kourallinen.
Jos junnuja ei ole satoja, ei jokaisella kylän luokalla ole montaa golfaria, eikä sisäistä kilpailua synny tarpeeksi. Jos junnuja ei ole satoja, ei tavoitteellisiin ryhmiin riitä panostukseen valmiita nuoria. Jos junnuja ei ole satoja, ei kilpailu- ja edustuspaikoista synny kilpailua. Jos junnuja ei ole satoja, voi sytemaattinenkin juniorityö olla turhaa.
koira kirjoitti: (9.10.2007 22:54:05)
Vaikea uskoa että junnutyön tulevaisuus olisi rahasta kiinni.– Seura ja Oy kustantaa junnujen kilpailukulut pientä omavastuuta vastaan (esim 20 % kuluista) Junnuille voisi vaikka syksyllä lähettää tuon 20% laskun kerralla niin vanhemmat tajuaisivat kuinka paljon saavat. (Itse ainakin olen saanut aikanaan yli 10k EUR kisakuluja seuralta)
.15v kansainväliseen menestykseen tähtäävän pelaajan kilpailukustannukset ovat noin 4000 euroa vuodessa. Jos lisäksi leireillään samalla tasolla talvella, kuin mitä kärki tekee, kulut ovat saman verran. Siitä 80% seuran maksettavaksi tekee 6400.
5 pelaajaa tuolla tasolla olisikin sitten jo aika iso summa.
On ihan eri asia jos puhutaan kansallisen tason menestyksestä. Silloin mennään aika paljon pienemmillä luvuilla ja hyviä kilpapelaajia tulla noinkin. Mutta siitähän tässä tarinassa ei ollut kyse.
Turha on siis odottaa laajempaamenestystä jatkossakaan, jos se lepää niitten harvojen vanhempien varassa jotka viitsivät ja joilla on siihen varaa.
Valitettavasti aina ei kuitenkaan aina resurssit ja lahjakkuus kohtaa. Tämä ketju on jälleen osoittanut ettemme siis halua kilpailla satsaamalla juniorityöhön ns. suurten lajien kanssa.Jatkokeskustelua ja ajatusten leikittelyä
Aluksi, KIITOS tähän mennessä olevasta rakentavasta viestiketjusta eli erimielipidesuuntia edustavasta asialllisesta keskustelusta.
Kilpailu ja kilpailu… usein pari kolme tasavahvaa suunnilleen samanikäistä saman lajin edustajaa kilvoittaa toinen toisensa hyviin suorituksiin pitkällä aikavälillä. Tästä on hyviä esimerkkejä moottoriurheilussa, uinnissa ja monta muuta lajia löytyy. Golfissa ongelma on ehkä se, että alunperin taso on vaatimatonta (tai tyydytään vaatimattomaan). Kilvoittelu tasavahvojen yksilöiden välillä puuttuu ja seuroissa ei ole kuin ehkä yksi huippupotentiaali.
Onko junnutoiminta huippupotentiaaleja varten vai pelkkää päivähoitoa golffareiden lapsille. Tuetaanko motoriikkaa kehittävää, kilpailullista, iloista golfin peluuta tukevaa toimintaa vai onko kysessä ne ns. pakko keskiviikko harkkarit kotikentällä.
Yksittäinen junnutoiminnasta puolipakolla vastaava golflapsen vanhempi yleensä pyrkii tekemään parhaansa, mutta aika hankalaa on noilla resusseilla yrittää loppuun asti.Taas palataan takaisin siihen, että SE KIPINÄ joka on lapsella itsellä, se on osa juttua!
Jos nuori haluaa ja jaksaa puoli pimeässä illalla harjoitella itsekseen ja tutkii video/DVD jutuista omia idolejaan pelaamassa. Ja omaa sisäisen uskon kykyynsä…
Lähipiiri tukee tavallaan aika utopistista unelmaa ja onnistuu vakuuttamaan muut siitä että tämä yksilö pyrkii ihan oikeasti huipulle.Tarinaa kuuluu tietysti heti se, että korkeita tavoitteita ei kannata sanoa ääneen, koska Suomessa penkkiurheilijoilla on loputon oikein ’mollata’ maanrakoon kaikki suorittajat. Lisäksi kannustaminen jossain lajissa loppuu yleensä heti kun tulee pieni notkahdus uralla. Tosi huippu urheilijoilla on kaikilla urallaan ns. ’tasannevaihe’ ja siitä ylipäästyään heitä ei mikään pidättele lajissa kuin lajissa. Toisilla se on nuorena toisilla vanhempana. Tässä kohtaa kysyn miten Suomen golfpenkkiurheilijat haluavat kannustaa omiaan? Vaikka kilpailijat ovat nuoria tai vanhempia tai ’erikois’golfareita?
ms wedge kirjoitti: (9.10.2007 23:32:42)
Jatkokeskustelua ja ajatusten leikittelyäOnko junnutoiminta huippupotentiaaleja varten vai pelkkää päivähoitoa golffareiden lapsille. Tuetaanko motoriikkaa kehittävää, kilpailullista, iloista golfin peluuta tukevaa toimintaa vai onko kysessä ne ns. pakko keskiviikko harkkarit kotikentällä.
Yksittäinen junnutoiminnasta puolipakolla vastaava golflapsen vanhempi yleensä pyrkii tekemään parhaansa, mutta aika hankalaa on noilla resusseilla yrittää loppuun asti.Ehdottomasti noita molempia. Ja kaikkea siltä väliltä.Myös toimintaa joka tähtää kansallisen tason menestykseen.
Mutta kansainväliseen menestykseen tähtäävään toimintaan liittyvät realiteetit vaan pitää tunnustaa ja koittaa jotenkin hoitaa kuntoon. Valheessa eläminen tuon asian suhteen ei johda mihinkään, niin pahalta kuin totuus kuulostaakin.
Olis mulla yks ajatus ton järjestämiseen, mutta pohditaan sitä myöhemmin 😉
ts kirjoitti:
15v kansainväliseen menestykseen tähtäävän pelaajan kilpailukustannukset ovat noin 4000 euroa vuodessa. Jos lisäksi leireillään samalla tasolla talvella, kuin mitä kärki tekee, kulut ovat saman verran. Siitä 80% seuran maksettavaksi tekee 6400.
Aikaisemmassa viestissäni en käsitellyt tilannetta josta ts mainitsi. 80% kulujen kattamisella tarkoitin vain kotimaan kisakuluja jotka eivät 4000 euroon nouse ainakaan jos seurassa on useampi kotimaan kisoja kiertävä. Eli ei 6400 vaan pikemminkin 2500.
Yksilötasolla tilanne voi toki kääntyä siihen että kulut nousevat panostuksen kasvaessa useisiin tuhansiin euroihin. Sillä, osallistuuko seura tällaisen huippu-urheilijan rahoitukseen, ei ole mielestäni mitään tekemistä muun juniorityön ja seuratoiminnan kanssa. Tällaiset urheilijat pitäisi mielestäni käsitellä tapauskohtaisesti. Hehän ovat vain onnistuneen juniorityön satunnaisia sivutuotteita. Ehkä heidän varalleen pitäisi olla jokin lahjoitusrahasto tms josta sitten voitaisiin stipendejä tms myöntää jos esim ikäluokassaan alkaa voittamaan kisoja. Ilman näyttöjä saa minun puolestani mennä hakemaan riskiluottonsa muualta.
Onnistuneen juniorityön tärkeimmät tuotteet ovat kuitenkin iloiset ja terveen harrastuksen löytäneet nuoret joilla on hauskaa ja jotka jo pienestä pitäen oppivat rakastamaan tätä hienoa lajia. Heistä ei tule huippugolfareita vaan korkeintaan 0 tai +2 tasoituksella pelailevia seura-aktiiveja ja kunniallisia veronmaksajia.
Pullipave kirjoitti:
Valitettavasti aina ei kuitenkaan aina resurssit ja lahjakkuus kohtaa. Tämä ketju on jälleen osoittanut ettemme siis halua kilpailla satsaamalla juniorityöhön ns. suurten lajien kanssa.
En usko ettemme haluaisi kilpailla satsaamalla juniorityöhö ns. suurten lajien kanssa. Varainhankinta pitäisi vain tapahtua kuten ns. suurissa lajeissa. Ei todellakaan puulaakifutiksen pelaaja, sunnuntailaskettelija, korttelikiekon läiskijä tai mikään muukaan satunnainen suuren lajin harrastaja maksa penniäkään minkään seuran juniorityöstä. Eivätkä sitä halua nykyistä enempää tehdä satunnaiset golffaritkaan vaan ennemminkin seurojen jäsenmaksuja ja kenttien hoitovastikkeita pitäisi pyrkiä laskemaan.
koira kirjoitti: (9.10.2007 23:58:58)
ts kirjoitti:
15v kansainväliseen menestykseen tähtäävän pelaajan kilpailukustannukset ovat noin 4000 euroa vuodessa. Jos lisäksi leireillään samalla tasolla talvella, kuin mitä kärki tekee, kulut ovat saman verran. Siitä 80% seuran maksettavaksi tekee 6400.
Aikaisemmassa viestissäni en käsitellyt tilannetta josta ts mainitsi. 80% kulujen kattamisella tarkoitin vain kotimaan kisakuluja jotka eivät 4000 euroon nouse ainakaan jos seurassa on useampi kotimaan kisoja kiertävä. Eli ei 6400 vaan pikemminkin 2500.
Niinhän teit, ja noista teeseistä varmaan ollaan aika pitkälle samaa mieltä.
Mutta kun ketjun avaaja haki teesejä kansainväliseen menestykseen, niin niitä luettelin.
Nykykuvioin vaan monessa seurassa on tyytyminen ryhmävalmennuksen tukemiseen budjetillisesti. Pelaajaa kohti käytettävissä oleva aika silloin vaan jää kovin pieneksi ja asioiden läpikäynti kovin yleiselle tasolle >> vastuu tekemisestä ja kerrottujen asioiden oppimisesta enemmän pelaajan harteilla.
Henkilökohtaista valmennusta pystyy yksi valmentaja tarjoamaan noin 5-8:lle pelaajalle. Ja tuokin on jo varsin suuri määrä. Tunneilla toki voi käydä useampikin.
Muuten tuosta massasta… 6 pelaajaa taisi olla seuran valmennusringissä aikanaan. Heistä 2 hallitsi kotimaan junnusarjoja ja ylsi kansainvälisiin edustustehtäviin. Toinen noista kahdesta pelaa jo aika kovan tason Golfia… Mutta kova on ollut sekä oma että perheen panostus läpi näiden vuosien. Ja kohta sitä vasta vaaditaankin.
Ja aika pienestä populasta niitä on tässä meidänkin yhteisessä seurassa löytynyt jonkinlaiseen kansalliseen menestykseen. Lopulta siihen menestykseen ei tarvita kuin yksi pelaaja. Hyvään junnutoimintaan sen sijaan tarvitaan massaa.
Hyvia pointteja paneelin jasenilta. Sorry laji menee OT, mutta vahan sama tilanne kuin 70 luvulla kun olin vuosikausia seuravalmentajana alppilajien parissa. Ruotsilla oli Ingemar Stenmarkista lahtien maailmantahtia, meilla ei ketaan ranking listojen 50 sakissa. No ehka naisissa Ollikaisen Riitta. Materiaalista ei ollut puutetta, nappulakouluihin oli joskus enemman kuin tulijoita kuin voitiin ottaa. Lahjakkaita nuoria loytyi, parjattiin hyvin aina Euroopan mestaruuksista lahtien tonne 14/16 vuoden ikaluokkiin. Mutta sitten kun piti varsinaisesti satsata ja menna maailman karjen mukana, lahinna kait usko loppui. Rahaa olisi jo silloin ollut, mutta ei vaan loytynyt uusia vaihteita niilta lahjakkailta junnuilta ja heidan lahipiiriltaan. Karrikoiden asenteella ’vaikka voitettiin toi Euroopan mestaruus, niin jos nyt kaydaan koulut kunnolla loppuun ja harjoitellaan siina sivussa niinkuin tahankin asti. Ei sinne lumileirille voi lahtea kun ei saa koulustakaan vapaata..jne.’ Vasta myohemmin keksittiin urheilulukiot ja tukisysteemit, mutta kakskyt vuotta siihen meni. En mitenkaan yrita hyokata koulun kaymista vastaan, fakta vain on etta tuskin kovinkaan moni maailman huippugolfari on myos hankkinut jonkun muun hyvan ammatin ikaankuin siina sivussa.
Suomalainen menestys golfissa ei ole rahasta kiinni vaan tahdosta. Nykyisin pelaan omat golfini paasaantoisesti Thaimaassa ja siella se nimenomaan on rahasta kiinni. Vain rikkaiden kakaroilla on a) halua ja b) mahdollisuutta edes miettia golfin peluuta. Kuitenkin heita on ammattilaistoureilla huomattavasti enemman kuin meita suomalaisia. Ja kylla, pelata voi kesat talvet, mutta ei se menestys silla selity. Ruotsissa on suunnilleen samat olosuhteet kuin meilla, heidan menestyksestaan ei tarvinne enempaa sanoa.
Tuli ladeltua ns itsestaan selvyyksia, mutta jotenkin ton McIlroyn tarina sytytti. Annettiin lahjakkaalle pojalle mahdollisuus ja kun pojan itsensa tahto ja psyyke siihen tarttui, veikkaan ettei ihan viimesta juttua hanesta viela ole kirjoitettu.
Mitenkahan muuten kay Michelle Wien. Isa on varmaan rahansa saanut ja nyt on aika tyton nayttaa mihin psyyke riittaa. Lahjakkuuttahan ei puutu, swingi ja fysiikka antavat mahdollisuudet vaikka mihin.
Vuoden paasta taas Ryder Cup ja suomipojankin on kiva hehkuttaa Euroopan puolesta. Viela kivempaa olisi jos mukana olisi maanmiehia, Mikollahan siihen on mahdollisuus ja toivottavasti tulevaisuudessa myos monella muulla.Kyllä kysymys on myös arvo ja linjavalinnoista. Kaksi esimerkkiä juniorityöhön ja valmennukseen panostavista seuroista.
Nordcenterissä green feet hoitovastikkeet ovat korkeita, juniorivalmennukseen otetaan myös seuran ulkopuolelta. Tarkoituksena lienee seuloa lahjakkuuksia ja saada lisää aktiivipelaajia lajin/seuran piiriin.
Vihti golfissa pro on kuukausipalkalla, juniorivalmennus on tietääkseni maksutonta. vastikkeet ja greefeet toisesta ääripäästä. Siellä on tosin kokemusta toisestakin lajista ja juniorityöstä yleensä.
Monissa muissa seuroissa maristaan, että budjetista liian suuri osuus kuluu pron palveluihin, ja suhteessa pieneen osaan seuran jäsenistä, junioreihin.
Millälailla muuten liitto on mukana tukemassa junnujen taivalta huipulle?
Jamasa Lupe kirjoitti: (10.10.2007 8:36:39)
Millälailla muuten liitto on mukana tukemassa junnujen taivalta huipulle?Hmm… tarkoititko kysyä ’miten liiton pitäisi tukea?’
Eikun sitähän mun vaan piti sanoa, että kun tuosta massasta on aina puhuttu niin kovasti, niin rupesin vallan miettimään, että tässähän on itsekin alkanut uskoa siihen. Mutta onneks tuli havahduttua kyseenalaistamaan sekin.
Hetken kun mietin, niin lopputulemana oli, että massalla ei ole positiivista vaikutusta menestykseen. Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Ja tämä kun nyt kumminkin ammutaan alas, niin sitten perustelujen kera mieluusti. Ja perusteluiksi eivät käy perinteiset uskomukset, vaan miettikää niin, että täältä tulee aina vastapalloon 😉
ts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Eli käytännössä lähes mitätön ja vieläpä epälineaarinen? 😉
Scoop kirjoitti: (10.10.2007 10:02:41)
ts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Eli käytännössä lähes mitätön ja vieläpä epälineaarinen? 😉
Tai varsin negatiivinen…
Scoop kirjoitti: (10.10.2007 10:02:41)
ts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Eli käytännössä lähes mitätön ja vieläpä epälineaarinen? 😉
Jaaha. Mistäköhän sinä tuon muka voit tietää.
Varmaan joistain omista ”tutkimuksista” ja ”simuloinneista”.(sori. en voinut vastustaa kiusausta 😉
Mika Hekkanen kirjoitti: (10.10.2007 10:08:53)
Scoop kirjoitti: (10.10.2007 10:02:41)
ts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Eli käytännössä lähes mitätön ja vieläpä epälineaarinen? 😉
Jaaha. Mistäköhän sinä tuon muka voit tietää.
Varmaan joistain omista ”tutkimuksista” ja ”simuloinneista”.(sori. en voinut vastustaa kiusausta 😉
lol!
ts kirjoitti: (10.10.2007 10:06:48)
Scoop kirjoitti: (10.10.2007 10:02:41)
ts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Eli käytännössä lähes mitätön ja vieläpä epälineaarinen? 😉
Tai varsin negatiivinen…
Niin, epälineaarisuus tarkoittaa tässä juuri sitä, että vaikutus voi tiettyyn pisteeseen asti olla jopa positiivinen. Junnutoiminnasta en tiedä, mutta luokkakoon suhteen tilanne on tämä. (Saattaisi itse asiassa päteä myös junnutoimintaan…)
Nimetönts kirjoitti: (10.10.2007 9:33:26)
Jamasa Lupe kirjoitti: (10.10.2007 8:36:39)
Millälailla muuten liitto on mukana tukemassa junnujen taivalta huipulle?Hmm… tarkoititko kysyä ’miten liiton pitäisi tukea?’
Eikun sitähän mun vaan piti sanoa, että kun tuosta massasta on aina puhuttu niin kovasti, niin rupesin vallan miettimään, että tässähän on itsekin alkanut uskoa siihen. Mutta onneks tuli havahduttua kyseenalaistamaan sekin.
Hetken kun mietin, niin lopputulemana oli, että massalla ei ole positiivista vaikutusta menestykseen. Vaikutus on pikemminkin sama, kuin luokkakoon kasvattamisella oppimiseen.
Ja tämä kun nyt kumminkin ammutaan alas, niin sitten perustelujen kera mieluusti. Ja perusteluiksi eivät käy perinteiset uskomukset, vaan miettikää niin, että täältä tulee aina vastapalloon 😉
No nyt uskaltaa vastata, koska vastapalloon lyönti onnistuu huonosti, jos lyöjä
on taakse lennossa:)Jos jonkin valtion menestystä jossain lajissa ennustetaan, niin tietysti valtion kansalaismassan koolla on suuri merkitys todennäköisyyteen löytää lahjakkaita pelaajia. Mutta kokonaan toinen kysymys on harrastajamassan koon vaikutus. On selvää, että sama todennäköisyysajattelu pätee siinäkin, mutta ei välttämättä niin vahvasti. Jos lahjakkuudet pystytään tehokkaasti muulla tavoin löytämään ja ohjaamaan lajin pariin, ei harrastajamassan koko vaikuta ratkaisevasti menestykseen. Resurssien riittävyydellä on tietysti suuri vaikutus siihen, mikä sitten on lahjakkuusmassan koon merkitys. Eli resurssit vaikuttavat sitten esim. opetusryhmien kokoon ja sitä kautta oppimisen tehokkuuteen.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus