Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tämän viikonlopun miesten (en tippakaan aliarvio naisia) tourin (USA&EUR) kisoissa 9 svedua jatkoon. Ties kuinka moni mukana? Suomesta yksi. Ei ole harvinainen viikonloppu. Tällä palstalla ’viisaat’ pohtii valmennusta/opetusta jne jne jne. BS= bullshit. Tässä maassa ei ole tuon taivaallista käsitystä miten lahjakkaista nuorista tehdään menestyjiä. Vai voiko olla niin, että lahjakkuus kasaantuu länsinaapuriin? Tuskin. Epäilen, että meillä raha kelpaa, mutta sille ei saa vastinetta. Arvaan, että tätä palstaa lukee opettavia ’proita’ . Perustelkaa kaikkella kansalle osaamisenne! Antakaa samalla esimerkkejä nuorista, jotka olette valmentaneet maailman huipulle. Jos ei esimerkkejä ole, miksi ei? Ettekö osaa, vai eikö vai eikö ole ’matskua’? Jos ei ole matksua, miksi ei? Minä vastaan: Tämä on golfturvenuijien maa. Päätelmä on helppo. Matskua ei ole, koska sitä ei voi ammentaa. Syy on toisaalla tällä palstalla= golf Ruotsissa. Epäilen suuresti myös meidän vanhempien psta. Osataanko meitä opettaa? Hmmm….
Vastaanpa tähän provoon vaikka en olekaan pro tai opettaja tai edes millään tasolla hyvä golfissa. Kelloajasta päätellen tuo provo on kirjoitettu aika moisessa sivumyötäisessä.
Ruotsalaiset on aina osanneet panostaa johonkin lajiin ja suomalaiset ovat tulleet parikymmentä vuotta perässä. Muistellaan vaikka alppilajeja ja tennistä. Parikymmentä vuotta sitten swedut oli maailmanvaltiaita niissä ja suomalaiset todellisia lilliputteja ja vastaavia mielipiteitä kuuli silloinkin. Nykyään molemmissa lajeissa suomalaiset ovat rinnalla elleivät edellä ja ruotsalalisten maailmanvalta on kadonnut. Perässä on tultu ja kiinni on saatu.
Golf alkoi Ruotsissa vuosisadan vaihteessa, noin 30 vuotta ennen kuin Suomessa. Ehkäpä se selittää jotain. Ruotsissa on kulttuuri lajissa vanhempi. Ehkä tulemme perästä sen 20-30 vuotta?
Onhan noita lajeja, joissa ruotsalaiset tulee meitin perässäkin, esimerkkinä vaikka monet moottoriurheilulajit ja vaikka keihäänheitto. Suomalaisilla on kulttuuria näissä ja tulos näkyy. Se kuitenkin vaatii kymmenien vuosien panostuksen ennenkuin oikeita tuloksia näkyy. Ja tasokasta kilpailua omassa maassa nappulaikäisestä alkaen. Edes tähän ei Suomessa olla golfin osalta vielä päästy.
Ja nyt katsomaan formulaa, siinä suomalaiset pärjää paremmin kuin ruotsalaiset.
Provohn tuo, mutta vastaamisen arvoinen.
Panostaminen puuttuu, ei siinä muuta eroa.
Se puuttuu: pelaajilta, vanhemmilta, seuroilta, valmentajilta ja liitolta. Siis pääsääntöisesti.Ja hernettä pois nenästä niiltä, jotka katsoo riittävästi panostaneensa.
Ai että tästä riittäs tarinaa muutama sivullinen…. onneks joutuu meneen töihin
NimetönOlen hyvin jäävi kommentoimaan suomalaista kilpagolfia koska en sitä tarpeeksi hyvin tunne.
MUTTA:
Kunhan eivät toimi, kuten esimerkiksi alppihiihtäjät. Esimerkiksi Kalle Palander joka lähti ensimmäisellä koneella veroja pakoon ja vaatii koko ajan lisää alppiharjoittelurahaa suomalaisilta veronmaksajilta. Ei ihme että ja moni muukin on moittinut kyseistä toimintaa.
Moottoriurheilun puolella tilanne on täysin toinen. Ei ole esimerkiksi Räikkönen ja Grönholm saanut penniäkään valmennustukea valtiolta – homma on kantanut sponsoreiden ja oman rahoituksen avulla huomattavasti pidemmälle. Ovatko moottoriurheilijat valittaneet harjoitusolosuhteita?
Eli panostusta vaan golfiin lisää, kunhan ei tapahdu veronmaksajien varoilla. Luulisi että golfiin löytyy tarpeeksi isoja sponsoreita pyörittämään toimintaa eteenpäin.
Pari vuotta sitten jonkin valtakunnallisen liikuntaviranomaiselimen taholta asetettiin tavoite, että jokaiseen yli 10.000 asukkaan kuntaan pitää rakentaa jäähalli. Golfin osalta tällaisia tavoitteita ei ole asetettu. Siinä yksi syy.
Helppo kysymys. Ja helppo vastaus.
Vielä muutama kymmenen vuotta sitten junnuharrastajia oli semmonen kourallinen. Siis sellaisia, jotka tosissaan yritti huipulle. Se olis lottopotti, jos tuosta joukosta löytyisi edes yksi huipulle. Golfia harrastaakseen piti olla maaherran tai Pippingskjöldin poika.Katotaan tilannetta parinkymmenen vuoden päästä.
Muutama seikka joka hidastaa suomalaisen golfin nousua huipulle.
Ammattivalmentajien puute. Käsittääkseni Suomessa on tällä hetkellä yksi kk-palkkaa saava pro-valmentaja, joka voi keskittyä pelkästään valmentamiseen.
Muut opettavat ammattilaiset ovat yksityisyrittäjiä, joiden leipä on kiinni ensisijaisesti aikuisopettamisessa ja firmatapahtumissa.
Päätoimisia juniorivalmentajia ei juuri ole vrt. jääkiekko, jalkapallo, tennis, alppihiihto jne. missä Suomi on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana saanut Ruotsin kiinni ja mennyt välillä ohitsekin.
Kokemus elävästä elämästä. Toimin itse juniorivalmentajana golfin parissa.
Ensin on tehtävä 37,5 tuntia viikossa duunia porvarillisessa ammatissa + ylityöt taatakseni perustoimeentuloni.
Tämän jälkeen suunittelen harjoitusohjelmat, toteutan ne, laadin kilpailuohjelmat, huolehdin, että junnut ilmoittautuvat kisoihin, annan ravinto-oppia, vedän fysiikkatreenejä, järjestelen kyytejä kisoihin, opiskelen jatkuvasti valmennukseen liittyviä asioita lisää, seminaarit, koulutukset jne.
Aikaisemmin kiekkovalmennuksessa mukana olleena, minun tarvitsi keskittyä vain valmentamiseen ja taustaorganisaatio hoiti muut tausta-asiat kuntoon. Sain jopa palkkaa valmentamisesta.
Lopetin jo kaksi vuotta sitten laskemisen siitä, kuinka paljon vuosittain laitan omaa rahaa kiinni siitä ilosta, että valmennan kilpajunioreita kohti kansallista / kansainvälistä kärkeä.
En ole lajissani ainoa golfin parissa näin työskentelevä, ja yleensä Suomessa juniorivalmentajan elinkaari on noin 3-4 vuotta, jonka jälkeen paukut/fyrkat on loppu ja lopputuloksena on vetäytyminen valmennustoiminnasta, ja juniorit jäävät taas tyhjän päälle.
Voisiko tässä olla yksi syy siihen, että Suomessa ei saada kansainvälisiä huippuja Ruotsin tahtiin läpi?
Asiallista tekstiä Kormikilta vaikka hieman eri mieltä olenkin.
Meitä on varmaan muutama tässä maassa, jotka varsinaisesti valmentamisesta saavat jossain määrin varteeenotettavia tuloja. Uskallan väittää, että pelaajaa kohti ei tuo tilanne Ruotsissa ole juurikaan parempi ajankäytöllisesti. En myös ainakaan itse koe, että juurikaan enempää pystyisi yhdelle pelaajalle antamaan apuja, vaikka budjetti olisi mitä.
Eikä sen valmentajan osuus oppimisesta saa liian suuri olllakaan, että pelaajat oppivat myös omatoimisuuteen ja luomaan oman pelinsä. Sille pitää jättää tilaa.
Mutta sitten kun meillä on 200 pelaajaa, jotka panostavat samalla tasolla kuin nyt noin 20 (onkohan niitä noin monta) ja riittävä panostaminen aloitetaan jo 10v iässä viimeistään. Silloin alkaa tapahtua laajemmalla rintamalla.
Ensimmäseksi pitää päästä eroon ajatuksesta, että tässä lajissa ei ole niin kiire, koska huipulla ollaan myöhemmin kuin muissa lajeissa. Tuossa vaan yleensä on unohtunut se, että suurin osa (ja enenevässä määrin) huipuista on ollut ikäluokkansa huippu jo kovin nuorena. Vai onko jollain esittää useampia pelaajia jotak viimeisen 10v:n aikana ovat nousseet huipulle aloittaen panostamisen lajiin 15 vuoden iässä?
ts kirjoitti: (8.10.2007 16:02:44)
Ensimmäseksi pitää päästä eroon ajatuksesta, että tässä lajissa ei ole niin kiire, koska huipulla ollaan myöhemmin kuin muissa lajeissa. Tuossa vaan yleensä on unohtunut se, että suurin osa (ja enenevässä määrin) huipuista on ollut ikäluokkansa huippu jo kovin nuorena. Vai onko jollain esittää useampia pelaajia jotak viimeisen 10v:n aikana ovat nousseet huipulle aloittaen panostamisen lajiin 15 vuoden iässä?
Pystyin tuon osan lukemaan sekä & että, eli kiire vai ei? En tunne piirejä, mutta voisi olettaa hokeman olevan että ’ei ole kiire’. Notta kiirettä pitää?!
Itse olen vähän mukana pähkäilemässä juniori- ja koulutustoimintaa seurassa, joten tämä aihe ja kaikki siihen liittyvä tieto kiinnostaa.
ts kirjoitti: (8.10.2007 16:02:44)
…
… ja riittävä panostaminen aloitetaan jo 10v iässä viimeistään. …
…
Mitä tarkoittaa ’riittävä panostaminen’ ?
ts kirjoitti: (8.10.2007 16:02:44)
…
… Tuossa vaan yleensä on unohtunut se, että suurin osa (ja enenevässä määrin) huipuista on ollut ikäluokkansa huippu jo kovin nuorena. Vai onko jollain esittää useampia pelaajia jotak viimeisen 10v:n aikana ovat nousseet huipulle aloittaen panostamisen lajiin 15 vuoden iässä?Mitä tarkoitat huipulla tässä kohtaa ? Molemmat oikeasti huipulla tällä hetkellä olevat (Woods ja Ochoa) aloittivat kai aika nuorena, m.o.t. Mutta tarkoitatko sitä vai jotain laajempaa huippua?
Old John Joseph kirjoitti: (8.10.2007 17:01:35)
Itse olen vähän mukana pähkäilemässä juniori- ja koulutustoimintaa seurassa, joten tämä aihe ja kaikki siihen liittyvä tieto kiinnostaa.ts kirjoitti: (8.10.2007 16:02:44)
…
… ja riittävä panostaminen aloitetaan jo 10v iässä viimeistään. …
…
Mitä tarkoittaa ’riittävä panostaminen’ ?
Niin … aika paljoahan se tarkoittaa. Aika pitkälti elämistä Golfin ehdoilla ja vähintäänkin Golf osana päivittäistä ajatusta. Paljon kentällä vietettyä aikaa jne. Junnuthan yleensä haluavat tuota tehdä, mutta järjestetäänkö siihen mahdollisuus?
Old John Joseph kirjoitti: (8.10.2007 17:01:35)
Mitä tarkoitat huipulla tässä kohtaa ? Molemmat oikeasti huipulla tällä hetkellä olevat (Woods ja Ochoa) aloittivat kai aika nuorena, m.o.t. Mutta tarkoitatko sitä vai jotain laajempaa huippua?
Laajempaa. Lähes kaikkea sitä nuorta polvea joka Toureilla pelaa. Kun katsot ikärakennetta voittajien osalta, huomaat sen muuttuneen aika paljon nuorempaan suuntaan.
Kirjoittaen en hirveän pitkälti tätä jaksa puida, mutta jos asia aidosti kiinnostaa, niin soittaa saa.
Juu, nuoria ovat monet tourivoittajat jo miehissäkin. Varmaankin pitää olla kunnolla mukana jo nuorena, jos aikoo huipulle päästä. Mutta 10-vuotias tuntuu aika nuorelta päättämään ihan itsenäisesti, miksi haluaa isona. Ja jos ei päätä itsenäisesti, niin kukas sitten päättää. Tämä on kai se meidän vanhempien ja teidän valmentajien ikuinen dilemma. Kiusaus olisi kauhea antaa hyviä neuvoja ja vaikka vähän painettakin pieneen päähän, kun seurauksia ei tarvitse sitten itse kantaa, jos homma meneekin pieleen.
Mutta kokonaisuuden kannalta meillä on mielestäni se ongelma, että golfseuroissa oikea urheiluseuratoiminta ja sen keskeisenä osana junioritoiminta tuntuu olevan vielä aika lailla vaatimatonta. Siitä johtuen juniorien määrät ovat aika pienet ja mahdollisuudet huippujen seuloontumiseen sitä myötä vähäisemmät. Olin tänä kesänä ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) kerran seuraamassa junioreiden joukkue- SM-kisoja. Koko maasta ei löydy kuin 18 seuraa, jotka ilmoittivat joukkueen SM-kisoihin (8-10 pelaajaa, 12-18 v.). Vaikutti siltä, ettei moneen joukkueeseen kovin kovaa tunkua ollut ollut. (Futiksessa järjestetään useimpina kesäviikonloppuina useita tuon kokoisia turnauksia per ikäluokka molemmille sukupuolille. Siitä huolimatta meillä ei ole ollut kuin (pieni) kourallinen pelaajia huipulla.) Itse SM-kisa oli kyllä todella hieno tapahtuma.
Juttelin siellä joidenkin joukkueiden vetäjien kanssa. Sain juuri tuollaisen vaikutelman, mitä kormik kuvaa. Joissain seuroissa on innokkaita yksittäisiä henkilöitä, jotka pitävät omalla panoksellaan hommat pystyssä aina muutaman vuoden kerrallaan. Siihen asti kun oma lapsi kasvaa junnuista ulos tai kun turhautuminen kasvaa liian suureksi siihen, että seurojen johtokunnat juuri ja juuri sietävät tuollaista touhuamista, mutta ei sen enempää.
Muutamissa harvoissa seuroissa tilanne näyttää olevan paljon parempi. Toivottavasti tämä yleistyy, koska vain sitä kautta golfiin saadaan riittävä määrä potentiaalisia huippupelaajia, joista aina jotkut saattavat jopa onnistua.
Ehka esimerkiksi kelpaa Rory McIlroy, hyva juttu hanesta tuolla liiton palstalla. Kun luontaiset lahjat yhdistetaan kotijoukkojen oikeanlaatuiseen tukeen, lopputulos on joskus tallainen. Talla kaavallahan Tigerkin kasvoi. Usein syytetaan vanhempia lastensa harrastusten liiallisesta ohjaamisesta ja niihin sekaantumisesta. Kylla ne valmentajat ja seurat tietavat, alkaa nyt te enaan tulko tanne neuvomaan…
Voi pitaa paikkansa joukkuelajeissa, joissa hyva valmentaja pistaa joukkueen kasaan ja pelaamaan yhteen, mutta golf on mita suuremmassa maarin yksilolaji. Siina varsinkin henkisella puolella laheisten tuki nuorelle pelurille on tarkeaa. Mitenkaan vaheksymatta valmentajien, seurojen, liiton ja muiden instanssien merkitysta.Old John Joseph kirjoitti: (9.10.2007 0:21:26)
Juu, nuoria ovat monet tourivoittajat jo miehissäkin. Varmaankin pitää olla kunnolla mukana jo nuorena, jos aikoo huipulle päästä. Mutta 10-vuotias tuntuu aika nuorelta päättämään ihan itsenäisesti, miksi haluaa isona. Ja jos ei päätä itsenäisesti, niin kukas sitten päättää. .Ei tuota päätöstä kukaan muu voi tehdä. Estää sen toteutumisen voi liiankin moni.
8-12 vuotiailla on vielä haave olla isona ’tiger’. Samoin kuin on liki jokaisella kaukalossa pyörivällä vahva usko mennä NHL:ään.Tuosta haaveesta (ja lapsen uskosta) se kaikki lähtee. Ilman sitä ei ole tavotteita ja ilman tavotteita ei ole tekemistä. 13v alkaa olla jo sen verran realisti, että ryhtyy miettimään voisiko tuo toteutua. Paitsi jos on jo siinä vaihessaa ikäluokassaan niin hyvä, että usko säilyy. 17-vuotias sitten yleensä lopettaa treenaamisen kun huomaa, että muu porukka oli junassa joka meni jo eilen. Paitsi jos on niin hyvä, että tuo usko säilyy…
Eli yksinkertaiset lääkkeet: Junnut on saatava viettämään aikaa kentällä 8-12v iässä jo paljon ja pitämään siellä hauskaa. Meidän vanhempien, valmentajien, seurojen jne on pidettävä huolta, että tuo on mahdollista. Tälle ryhmälle pitää myös saada ammatti-ihminen heidän kanssaan alusta asti hommia tekemään, että tehdään oikeita asioita (en tarkoita teknisesti!) Ja haaveet on saatava pysymään elossa!!
Ikävä kyllä tämä kaatuu yleisimmin lauseeseen ’ei meiän Joonapetteri vielä kun se on vasta 9’
expat kirjoitti: (9.10.2007 9:41:04)
Ehka esimerkiksi kelpaa Rory McIlroy, hyva juttu hanesta tuolla liiton palstalla. Kun luontaiset lahjat yhdistetaan kotijoukkojen oikeanlaatuiseen tukeen, lopputulos on joskus tallainen. Talla kaavallahan Tigerkin kasvoi. Usein syytetaan vanhempia lastensa harrastusten liiallisesta ohjaamisesta ja niihin sekaantumisesta. Kylla ne valmentajat ja seurat tietavat, alkaa nyt te enaan tulko tanne neuvomaan…
Voi pitaa paikkansa joukkuelajeissa, joissa hyva valmentaja pistaa joukkueen kasaan ja pelaamaan yhteen, mutta golf on mita suuremmassa maarin yksilolaji. Siina varsinkin henkisella puolella laheisten tuki nuorelle pelurille on tarkeaa. Mitenkaan vaheksymatta valmentajien, seurojen, liiton ja muiden instanssien merkitysta.Heh.. älkää nyt silti luulko, että mä tilasin ton jutun 🙂
Itse asiassa luin sen vasta edellisen tekstini jälkeen.
’Kun Rory oli yhdeksän, hänen isänsä teki samaan aikaan kolmea työtä rahoittaakseen Roryn harjoittelu- ja kilpailumatkat Yhdysvaltoihin. Rahat eivät menneet hukkaan, kun Rory voitti Floridan Doralissa kansainvälisen, alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetun kisan. Isä vei Roryn Amerikkaan kaikkiaan neljänä kesänä peräkkäin, eikä pitänyt itse lomaa töistä yhdeksään vuoteen. ’
Ai mitä tarkoittaa panostaminen ja paljonko….
Satsaako millalailla golfkentät siihen, että nuo juniorit olisivat siellä kentällä päivän? Tarkoitan, että onko jossainpäin oikeen ohjelmaa/opetusta päivisin vai omatoimisestikko ne siellä on? Aamulla 8 vie ja illalla ottaas mukaan kun isikin on rundin kiertänyt…. olispa junnu ja vois viettää kesät kentällä.
Jamasa Lupe kirjoitti: (9.10.2007 10:45:17)
Satsaako millalailla golfkentät siihen, että nuo juniorit olisivat siellä kentällä päivän? Tarkoitan, että onko jossainpäin oikeen ohjelmaa/opetusta päivisin vai omatoimisestikko ne siellä on? Aamulla 8 vie ja illalla ottaas mukaan kun isikin on rundin kiertänyt…. olispa junnu ja vois viettää kesät kentällä.Juu, ei ne satsaa, itse toimin omassa seurassa junnutmk:n vetäjänä. ensi vuoden budjettiin saatin sen verran lisää, että voidaan perustaa ns. kilpailutoimintaan suuntautuneille oma ryhmä joka voi harjoitella normaali junnutreenien(5E/kerta) lisäksi
pari tuntia viikossa pron opastuksella(maksutta).Meillä nykyinen, kohta ilm. entinen ope pitää tärkeimpänä junnujen kannalta , että ne saatisiin keskenään pyörimään kentällä ja klubilla ja löytämään ikäistään peliseuraa.
Tämä kirjattiinkin toimikunnan päätavoitteeksi, mikä on aika kunnianhimoista kun puolet junioreista asuun n. 40 km päässä kentästä. Positiivista kehitystä kuitenkin tapahtui ja iloisia 10v. ryhmiä näkyi entistä enemmän kentällä ja lähipelialuella kisaamassa keskenään.Oma 10v. ilmoitti elokuussa, että lopettaa lätkän koska treenit on 3krt./vko ja golfkausi on kesken. Kysyin miksi ja vastaus oli, jatkan salibandyä ja pesistä, golfista tulee ammatti. Hakeuduttiin golfissa ammattivalmentajan pakeille, katsotaan mihin homma vie..
Vanhempien tehtävä on mielestäni luoda edellytyksiä, lapset harrastavat. Seurojen tehtävä olisi luoda puitteet ja sisältö. Kun lahjakkuus, motivaatio ja ammattitaitoinen
valmennus kohtaavat voisi jotain syntyäkin…Nordcenterillä näyttäisi olevan jonkinlaista potkua junnuvalmennuksen tiimoilta. Ymmärrän hyvin, että ammattitaitoinen valmennuspotentiaali pitäisi saada pidettyä
käynnissä. Tuon tyyppinen ratkaisu jossa tarjotaan mahdollisuutta muillekin kun¨
oman seuran junnuille, pystytään kustannuksia jakamaan laajemmalle.Golfin piirissä junioritoiminta on vierestä seuranneena hieman rajoittunutta.
Syynä on tietysti se, että golfia harrastavat vanhemmat tyyräävät omia lapsiaan lajiin. He kehittyvät tiettyyn pisteeseen, mutta siitä puutuu se lapsen oma intohimo, lahjakkuus yhdistettynä lähiympäristön henkiseen tukee.Urheilulajeissa täytyy olla esikuvia, ja golfissa on nyt hienoa että on Mikko ja Minea.
Huipulle pääsystä urheilussa on useita hyviä elämäkertoja ja lisäksi aiheesta on olemassa loistavia ’kooste’ kirjoja siitä, miksi joku on kivunnut ja pysynyt huipulla.Onhan Suomen golfhistoriassa tarinaa siitä, kuinka Talin mailapojat tappoivat aikaa ja pelasivat omatekoisilla puukepeillä keskenään. Näistä nousi aikoinaan joitakin Suomen mestareita. No eihän he päässeet maailman huipulle, mutta kun olivat kehittyneet hyviksi ; tuettiinko heitä? Vai olivatko he aina vaan Talin mailapoikia…
Avainasemassa on lapsen oma mahdollisuus kokeilla golfia ja jos se naksahtaa, niin sitten tulee ne muut osa-alueet tärkeimpänä lähiympäristön tuki.
PK-seudulla on ihana katsella Laajasalon golfkentällä ja Paloheinässä ihan nuoria itsekseen loputtoman innostuneesti mailan kanssa leikkiviä lapsia. PAR3 tyyppiset jokamieskentät tutustuttavat peliin/golfiin helposti ja halvalla.Tästä joukosta löytyy varmasti huipputähtiä, mutta heidän kehityksensä paremmaksi edellyttää sitoutuneita sidoshenkilöitä. Ei kaiken tarvitse olla niin hienoa vaan yksinkertaisesti, helposti organisoitua toimintaa ja jos vielä ns. taustahommat saadaan pois näiltä varsinaiseen valmennukseen osallistuvilta henkilöiltä.
Monissa muissa lajeissa saman alueen seurat yhdistävät voimavaransa eikä joka seura puuhaa omaa junnutoimintaa jos ei ole resursseja. Vaan jotkut keskityy siihen ja muut tukee omalla tavallaan ko. seuran ponnisteluja. Kaikki voittaa pidenmän päälle.
Uskon että tästä kirjoituksesta varmasti tulee ’rakentavaa’ palautetta, mutta keskustelu miten yrittää tehdä asioita toisin vie aina eteenpäin. Golfin / Golfliiton kannattaisi tulla vähitellen nykypäivään ja ottaa oppia muilta urheilulajeilta onnistumisista.
Tuosta 10v harjoittelumääristä, niin voi tietysti käydä katsomassa voimisteliaa, uimaria, jne.
On tunti määrät aikamoisia. Kyllä ts on siinä asiassa oikeassa(ja vain siinä:),
että pienillä pitää olla parhaat valmentajat.
Muutenhan tuollainen asenne että ’Ruotsi on aina meitä parempi ja ei tästä tule mitään’, vie rajusti asioita parempaan suuntaan. Olisi kiva joskus nähdä mahdollisuuksia kuin esteitä.Mielestäni yhtälö kilpagolf ja 10v lapsi ei oikein toimi. Golf on kuitenkin aika vaikea laji vaikka nuoret oppivatkin nopeasti motorikan pallon lyömiseen. Lajiin oleellisesti liittyvät epäonnistumiset ja turhautumiset hyydyttävät alkuinnostuksen. Aikaakin löytyy helpommin lajeihin, joissa harjoitusten kestot ovat tunnin, parin luokkaa matkoineen (jääkiekko, sähly, sulkapallo, tennis, koripallo,…).
En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni nuorella iällä opittu motoriikka ja oikea tekniikka auttaa näin teknisessä lajissa jo aika paljon pidemmälle uralla. Pelitaktiikkaa, lyöntien muutelua, henkistä kestävyyttä ja kokemusta on joka tapauksessa hankittava koko ajan lisää.
Onko ajatuksia kuinka lapsille voitaisiin suunnitella sellaista valmennusta, joka olisi harjotuskerraltaan riittävän lyhytkestoista (että aikaa jää läksyjenkin tekemiseen), toisi perusvalmiuksia motoriikan ja lyöntitekniikan osalta ja olisi joukkuemaista hauskaa puuhaamista kavereiden kanssa?
Seuroja on niin monenlaisia.
Näin meillä 12 vuotta sitten: Poika meni seuran golfjunnuihin 8 vuotiaana. Ja oli innokas. Seura tarjosi treenit kesällä kerran viikossa/1 h (joista joka toinen peruuntui) ja niitä piti vetää seuran pron (kävi kerran kesässä paikalla) ja treenit veti joku kuka milloinkin tai ne peruttiin. Talvella ei mitään. Seuran pj totesi: ’mitä hyötyä meille on junnutoiminnasta, ei jäsenet halua käyttää rahoja sellaiseen?’ Junnutouhu loppui välillä kokonaan. Jotkut vanhemmat ostivat prolta tunteja junnulleen, mutta ei yksin touhuaminen jaksa kiinnostaa noita pieniä aloittelijoita. Homma oli seuralle kuin olisi narulla työntänyt. Ei vanhemmat voi korvata ammatti-ihmistä.
Pari vuotta sitten tuli uusi pj ja uusi pro seuraan, ja jo alkoi tapahtua. Junnuille on toimintaa ympäri vuoden, vaikka vain sählyä tms. Nuorille on tärkeää jatkuvuus ja se, että harrastetaan ’oikeasti’. Tuloksiakin on saatu. Useampi kiertää aluetourilla ja FJT:llekin on päästy.
Mutta 10 vuotta hukattiin ja monta ikäluokkaa meni ohi – ehkä niistä joku olisi voinut olla se Suomen toivo.
Ei keskivertogolfaria kiinnosta pätkääkään joku juniorityö, päinvastoin, hän vastusta sitä, jos se mitenkään vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa pelata tai maksaa hänelle jotain.
Muistakaa omissa seuroissanne tuoda julki, että vaikka tämä on aikuisille sosiaalista toimintaa, olutta, skinejä, kävelyä tasaisella sykkeellä, terveysliikuntaa brittiläisille keskivartaloillemme:
TÄMÄ ON URHEILUSEURA, JOKA KASVATTAA HALUKKAISTA NUORISTA URHEILIJOITA JA RESURSSIT JA PUITTEET SILLEKIN ASIALLE ON LÖYDYTTÄVÄ.
Ballmarker kirjoitti: (8.10.2007 10:21:44)
Pari vuotta sitten jonkin valtakunnallisen liikuntaviranomaiselimen taholta asetettiin tavoite, että jokaiseen yli 10.000 asukkaan kuntaan pitää rakentaa jäähalli. Golfin osalta tällaisia tavoitteita ei ole asetettu. Siinä yksi syy.Todennakoisesti suuri syy. Jos materiaali rajoittuu kenttien osakkeenomistajien ja/tai peliokeuksien haltijoiden jalkikasvuun onnistujien maara jaa vahaksi. Junnukoulutuksella syntyy scratch golfareita, mutta vain muutama harva heista kehittyy menestyvaksi kilpagolffariksi. Siihen kun ei riita tekniset taidot yksin.
ts kirjoitti: (9.10.2007 9:49:52)
expat kirjoitti: (9.10.2007 9:41:04)
Ehka esimerkiksi kelpaa Rory McIlroy, hyva juttu hanesta tuolla liiton palstalla. Kun luontaiset lahjat yhdistetaan kotijoukkojen oikeanlaatuiseen tukeen, lopputulos on joskus tallainen. Talla kaavallahan Tigerkin kasvoi. Usein syytetaan vanhempia lastensa harrastusten liiallisesta ohjaamisesta ja niihin sekaantumisesta. Kylla ne valmentajat ja seurat tietavat, alkaa nyt te enaan tulko tanne neuvomaan…
Voi pitaa paikkansa joukkuelajeissa, joissa hyva valmentaja pistaa joukkueen kasaan ja pelaamaan yhteen, mutta golf on mita suuremmassa maarin yksilolaji. Siina varsinkin henkisella puolella laheisten tuki nuorelle pelurille on tarkeaa. Mitenkaan vaheksymatta valmentajien, seurojen, liiton ja muiden instanssien merkitysta.Heh.. älkää nyt silti luulko, että mä tilasin ton jutun 🙂
Itse asiassa luin sen vasta edellisen tekstini jälkeen.
’Kun Rory oli yhdeksän, hänen isänsä teki samaan aikaan kolmea työtä rahoittaakseen Roryn harjoittelu- ja kilpailumatkat Yhdysvaltoihin. Rahat eivät menneet hukkaan, kun Rory voitti Floridan Doralissa kansainvälisen, alle 10-vuotiaille lapsille tarkoitetun kisan. Isä vei Roryn Amerikkaan kaikkiaan neljänä kesänä peräkkäin, eikä pitänyt itse lomaa töistä yhdeksään vuoteen. ’
Ai mitä tarkoittaa panostaminen ja paljonko….
Tulikohan tähän kohtaan ajatuskatko muuten erinomaisiin kirjoituksiin.
Pulli-Paavo kirjoitti: (9.10.2007 15:20:41)
Muistakaa omissa seuroissanne tuoda julki, että vaikka tämä on aikuisille sosiaalista toimintaa, olutta, skinejä, kävelyä tasaisella sykkeellä, terveysliikuntaa brittiläisille keskivartaloillemme:TÄMÄ ON URHEILUSEURA, JOKA KASVATTAA HALUKKAISTA NUORISTA URHEILIJOITA JA RESURSSIT JA PUITTEET SILLEKIN ASIALLE ON LÖYDYTTÄVÄ.
Ehdotan tässä resurssipuolessa samaa tahoa kuin kaikissa muissakin urheilulajeissa eli vanhempien lompakkoa. Ei siis sitä, että kaikki vanhemmat maksavat toisten vanhempien lasten harrastuksen kustannukset golfyhteisöille maksamissaan maksuissa.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Suomalainen ylivertaisuus