Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Soutamista ja huopaamista
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kentällä en juuri enää svingiä mieti taikka hiero, ajatuksena vain ’lyödä palloa’. Kuitenkaan sellainen hyvä lyöntivire ei säily kierrostakaan, vaan rangelta pitää hakea aika ajoin vauhtia. Välillä parhaat lyönnit tulevat harkitun rauhallisella ’kompaktilla’ (tunne, että lyö vähäisellä vartalonliikkeellä) svingillä, mutta jossain vaiheessa mielikuva lakkaa toimimasta. Rangella huomaa jälleen kerran, että parhaat lyönnit tulevat kun kiertää vartaloa voimakkaammin ja antaa vain rennosti palaa ’täysillä’ mitään miettimättä. Mutta hetken päästä pallot taas sinkoilevat minne sattuu ja taas palataan siihen kompaktimpaan, mietittyyn ja tasapainoiseen svingiin, mikä toimii taas vain hetken, ja sitten taas annetaan palaa täysiä hetken, ja taas.. ja taas.. Onko kukaan päässyt sellaisesta oravanpyörästä pois? Miten löytää se oikea tapa svingata kun aika ajoin vastakkaiset ajatukset tuottavat sekä hyviä että huonoja lyöntejä, mutta vain hetken aikaa? Mistä lähteä liikkeelle, mitä pitäisi ns. ’lukita’ ja mitä säätää? Ongelmat lähinnä driverin kanssa + pitkissä raudoissa, jotka toimivat todella hyvin silloin kun toimivat ihan kolmoseen asti. Ja händäri on jumittunut pariksi kesäksi 5 paikkeille, välillä käy 4 pinnassa kun sattuu hyvä kierros kohdalle, mutta sitten taas nousua 10 rinkiä.
Itse itselleni vastaten…
Yksi keino olisi varmaan videoida molempien ’ääripäiden’ (mielikuvien) svingit ja katsoa mitä niissä oikeasti tapahtuu, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Loppujen lopuksi minusta tuntuu, että erot niiden välillä ovat pienempiä kuin miltä tuntuvat. Ehkä se siitä on lähdettävä liikkeelle.
Muita hyviä ideoita?
Luulisin että yksinumeroisella tasoituksella tätä ongelmaa olisi hyvä myös lähestyä ihan toisesta suunnasta, eli korvien välistä. Lihasmuisti varmasti pelaa jo, mutta vielä pitää se mieli saada nollattua turhasta ajatuslastista..
Rangelle, viisi palloa riviin, katsot ensimmäiselle suunnan ja lätkit kaikki menemään. Kroppa ja kädet kertovat kyllä mihin pallot menee, ei niiden perään tarvitse välttämättä edes katsoa.
Sellainen lisäys vielä tuohon range-hommaan, eli älä pysähdy miettimään sitä lyönnin suoritusta tuossa välissä.
Normaalisti tämä on aika vaikeaa, koska aina tekee mieli analysoida omaa lyöntiään ja pohdiskella miten sen saisi paremmaksi. Itse olen kuitenkin huomannut että parhaat lyönnit onnistuvat silloin kun yksinkertaisesti ajattelee vähemmän.
Astumatta mitenkään (ainakaan kovin tahallaan) kenenkään varpaille, onko kuukauden pelanneen henkilön ihan pakko yrittää kertoa hcp 4-kaverille miten saa osumia palloon.
5 palloa riviin, kaikki pallot menemään täysillä perään katsomatta?
Lavantauti kirjoitti: (30.6.2007 23:42:16)
… 5 palloa riviin, kaikki pallot menemään täysillä perään katsomatta?Helvetin näppärä temppu johon minä en tule pystymään ikuna. Mutta oletko Lavantautati aivan varma että tälläinen drilli ratkoo Daphnen pelilliset ongelmat?
No ei todellakaan kuukauden jälkeen tartte paljon miettiä mutta ajattelepa esim, keilapallon matkaan saattamista saattaa auttaa yllättävän hyvin,
Perskutarallaa. Kyllä joskus ränniheiton oon onnistunut paikoksi pelastaan. Tähän(kin) ketjuun sotkeentumisessa ei kyllä näytä sen suhteen toivoa olevan. Koitan lukea vastedes tarkemmin. Tai ainakin vähemmillä promilleilla.
Lavantauti kirjoitti: (30.6.2007 23:42:16)
Astumatta mitenkään (ainakaan kovin tahallaan) kenenkään varpaille, onko kuukauden pelanneen henkilön ihan pakko yrittää kertoa hcp 4-kaverille miten saa osumia palloon.5 palloa riviin, kaikki pallot menemään täysillä perään katsomatta?
Ei minun ole tänne pakko kirjoittaa mitään, kirjoitan koska itse haluan. Anteeksi vain jos se loukkaa sinua. Kyseinen harjoitus on kuitenkin auttanut vakiinnuttamaan omaa lyöntiäni, ajattelin että ehkä se voisi auttaa myös ketjun aloittajaa. Eri mieltä saa tietysti olla, ja voinhan minäkin olla tyystin väärässä.
Peliä se kuitenkin vain on, turha sitä on noin vakavasti ottaa 🙂
Antsu kirjoitti: (1.7.2007 12:30:11)
Kyseinen harjoitus on kuitenkin auttanut vakiinnuttamaan omaa lyöntiäni, ajattelin että ehkä se voisi auttaa myös ketjun aloittajaa.Laviksen pointti on varmaan siinä, että lähes scratchissä pelaavalle pelaajalle ’pallojen singahtelu sinne tänne’ on ihan totaalisen eri asia kuin kuukauden lajia harrastaneen. Puhutaan ehkä siitä, että hajonta on muutama metri, tai siitä, että fiilis ei ole kohdallaan, vaikka hajonta olisi mitätön. ’Lyönnin vakiinnuttaminen’ on silloin myös aika lailla eri asia. Perspektiiviä siis peräänkuulutetaan, ei kielletä tai kyseenalaisteta osallistumista sinänsä.
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä, joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.
Aina syttyy meikäläisellä varoitusvalo, kun joku kertoo löytäneensä lyönnin joko rauhoittamalla tai backswingiä lyhentämällä. On vähän niinkuin pakkasella housuunsa laskis…hetken lämmittää…..
ts kirjoitti: (1.7.2007 13:20:14)
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä, joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.Aina syttyy meikäläisellä varoitusvalo, kun joku kertoo löytäneensä lyönnin joko rauhoittamalla tai backswingiä lyhentämällä. On vähän niinkuin pakkasella housuunsa laskis…hetken lämmittää…..
Hieman yllättynyt tuosta jälkimmäisestä kommentista.
Yksi kaikkein yleisimmistä tavoista rikkoa yksinkertainen perussvingi nimenomaan pitkillä raudoilla on minusta liian pitkä backsvingi. Aika hyvilläkin pelaajilla (hcp 5-10) tiukassa tilanteessa pitkällä raudalla tulee ilmeisesti mieleen ajatus tällätä varoiksi vähän lujempaa – seurauksena on ajoituksen meneminen pieleen.
Olen itse huomannut hyväksi käytännöksi lyödä täysi harjoitusheilahdus, kun matkaa griinille on vaikkapa 180..190 m ja kädessä rauta4. Yleensä en harjoitusheilahduksia lyö täyden svingin lyöntien yhteydessä, mutta tässä tilanteessa tarkoitus on hakea oikean mittaista backsvingiä ja sitä kautta oikeaa ajoitusta.
Tietysti on makuasia, että sanooko korjaavansa svinginsä backsvingiä lyhentämällä vai ’palauttamalla sen perussvingin oikeaan mittaan’.
Tämä liittyy siihen aiempaan kommentiini toppi-ketjussa, että ei olehedelmällistä miettiä, mitä svingissä pitäisi korjata, vaan pyrkiä vain lyömään sitä omaa (yksinkertaista) perussvingiään, jonka daphnekin näyttää kyllä hyvin osaavan. Yksinkertaista, yksinkertaista, yksnkertaista,..
Scoop kirjoitti: (1.7.2007 13:06:47)
Laviksen pointti on varmaan siinä, että lähes scratchissä pelaavalle pelaajalle ’pallojen singahtelu sinne tänne’ on ihan totaalisen eri asia kuin kuukauden lajia harrastaneen. Puhutaan ehkä siitä, että hajonta on muutama metri, tai siitä, että fiilis ei ole kohdallaan, vaikka hajonta olisi mitätön. ’Lyönnin vakiinnuttaminen’ on silloin myös aika lailla eri asia. Perspektiiviä siis peräänkuulutetaan, ei kielletä tai kyseenalaisteta osallistumista sinänsä.Jees, oma mokani. Se siitä siis 🙂
Pappa Tykki kirjoitti: (1.7.2007 17:15:05)
Aina syttyy meikäläisellä varoitusvalo, kun joku kertoo löytäneensä lyönnin joko rauhoittamalla tai backswingiä lyhentämällä. On vähän niinkuin pakkasella housuunsa laskis…hetken lämmittää…..
Hieman yllättynyt tuosta jälkimmäisestä kommentista.
No minähän olen tottunut yllättämään 😉
1. Jos swingi vaatii rauhoittamista, on perusteissa jotain pielessä. Hyvä swingi kestää tulittaa täysillä, ja toimii parhaiten juuri silloin.
2. Kun klubipelaaja lähtee lyhentämään backswingiä, se tapahtuu harmittavan usein vartalon kiertoa vähentäen. Todellinen syy siihen, mikä näyttää ylipitkältä backswingiltä, on käsien ja vartalon suhteen muuttuminen ja kulmien ’vuotaminen’. Vielä en ole yhtään ylipitkää backswingiä nähnyt.
ts kirjoitti: (1.7.2007 13:20:14)
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä, joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.Aina syttyy meikäläisellä varoitusvalo, kun joku kertoo löytäneensä lyönnin joko rauhoittamalla tai backswingiä lyhentämällä. On vähän niinkuin pakkasella housuunsa laskis…hetken lämmittää…..
Tästä en lähde kanssasi väittelemään, vaikka potkut oletkin saanut ..;)
Mutta….. 8 vuotta sitten Vierumäen kurssilla (kiirokset Rekalle!!) oma lyöntini parani huomattavasti bäkäriä lyhentämällä siitä yksinkertaisesta syystä, että oma bäkärini oli niin pitkä (lue: liian pitkä, tyyliin John Daly), että painonsiirto tapahtui kaksi kertaa ja se johti systemaattiseen vahvaan feidiin (paino ensin taakse ja sitten takaisin eteen, ja sieltä se downswingi sitten lähti ja tietenkin vähän ulkoa sisään). Bäkärin lyhentämisellä paino saatiin jäämään oikeaan paikkaan ja lyönnin hallinta oli sen jälkeen helpompaa.
Toisin sanoen, liian pitkä bäkäri hankaloittaa oikeaa painonsiirtoa, joten jossakin tapauksessa bäkärin lyhentäminen ihan oikeasti voi auttaa lyönnin hallintaa.
Nimim. Näin Uskoo Hän
Pappa Tykki kirjoitti: (1.7.2007 17:15:05)
Olen itse huomannut hyväksi käytännöksi lyödä täysi harjoitusheilahdus, kun matkaa griinille on vaikkapa 180..190 m ja kädessä rauta4. Yleensä en harjoitusheilahduksia lyö täyden svingin lyöntien yhteydessä, mutta tässä tilanteessa tarkoitus on hakea oikean mittaista backsvingiä ja sitä kautta oikeaa ajoitusta.Jos noin paljon on matkaa, niin minä teen vähintään kaksi täyttä harjoitusheilautusta siksi, etten kuitenkaan ylety rautanelosella griinille tuolta matkalta… Hybridillä teen vain yhden h-heilautuksen, jotteivät voimat lopu kesken.
KL kirjoitti: (1.7.2007 22:04:05)
ts kirjoitti: (1.7.2007 13:20:14)
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä, joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.Aina syttyy meikäläisellä varoitusvalo, kun joku kertoo löytäneensä lyönnin joko rauhoittamalla tai backswingiä lyhentämällä. On vähän niinkuin pakkasella housuunsa laskis…hetken lämmittää…..
Tästä en lähde kanssasi väittelemään, vaikka potkut oletkin saanut ..;)
Mutta….. 8 vuotta sitten Vierumäen kurssilla (kiirokset Rekalle!!) oma lyöntini parani huomattavasti bäkäriä lyhentämällä siitä yksinkertaisesta syystä, että oma bäkärini oli niin pitkä (lue: liian pitkä, tyyliin John Daly), että painonsiirto tapahtui kaksi kertaa ja se johti systemaattiseen vahvaan feidiin (paino ensin taakse ja sitten takaisin eteen, ja sieltä se downswingi sitten lähti ja tietenkin vähän ulkoa sisään). Bäkärin lyhentämisellä paino saatiin jäämään oikeaan paikkaan ja lyönnin hallinta oli sen jälkeen helpompaa.
Toisin sanoen, liian pitkä bäkäri hankaloittaa oikeaa painonsiirtoa, joten jossakin tapauksessa bäkärin lyhentäminen ihan oikeasti voi auttaa lyönnin hallintaa.
Nimim. Näin Uskoo Hän
Nii… kysymys on vaan siitä, lyhennettiinkö bsw vai pistettiinkö vartalon kulmat kuntoon. Jos ylävartalo on hieman kallistunut oikealle ja paine vasemman käsivarren ja rintalihaksen välissä säilyy kohden muuttumattomana, ei ylipitkään bsw:iin kyllä monikaan kykene.
useammin tuo reverse pivotin alkulähde bsw:n huipulla on se, että vartaloa taivutetaan, eikä kierretä. Tuo taas on useimmiten seurausta swingimielikuvasta, joka on mailan kulkeman planen asnnossa, eikä puöri vaakatasossa ympyrää.
Äääähh… nyt menee taas liian vaikeeks selittää….
Nimetönts kirjoitti: (1.7.2007 22:13:28)
useammin tuo reverse pivotin alkulähde bsw:n huipulla on se, että vartaloa taivutetaan, eikä kierretä. Tuo taas on useimmiten seurausta swingimielikuvasta, joka on mailan kulkeman planen asnnossa, eikä puöri vaakatasossa ympyrää.
daphnen kannattaisikin selvittää vastaus seuraavaan kysymykseen:
Miten saisi keinuvan lantion kiertymään? Niin että voima suuntautuisi pallon läpi kohteen suuntaan eikä karkaisi harakoille.
ts kirjoitti: (1.7.2007 21:48:59)
No minähän olen tottunut yllättämään 😉
1. Jos swingi vaatii rauhoittamista, on perusteissa jotain pielessä. Hyvä swingi kestää tulittaa täysillä, ja toimii parhaiten juuri silloin.
2. Kun klubipelaaja lähtee lyhentämään backswingiä, se tapahtuu harmittavan usein vartalon kiertoa vähentäen. Todellinen syy siihen, mikä näyttää ylipitkältä backswingiltä, on käsien ja vartalon suhteen muuttuminen ja kulmien ’vuotaminen’. Vielä en ole yhtään ylipitkää backswingiä nähnyt.
Joo, luulen, että ollaan asiallisesti oikeastaan samoilla linjoilla, mutta semanttisin eroin.
Kun ajattelin ylipitkää backsvingiä, tarkoitin, että pelaaja hakee (tuupparin puuttelliselle) vartalonkierrolle jatkoa kurottamalla ranteilla tai käsivarsilla ja siten rikkoo rytminsä. Lienee tuo mitä tarkoitat kulmien vuotamisella. Noh, maallikkona saan käyttää termejä virheellisesti… Minulle backsvingi on vartalon, käsien, ranteiden ja mailan yhdessä tekemä mailanpään kaarimainen liike, joka loitontaa (ko kaarta pitkin mitaten) mailanpäätä pallosta; sinä tarkoitat ensisijaisesti vartalon – vai vartalon ja käsien liikettä? Itse asiassa olisi mukava kuulla pro-määritelmä backsvingille.
Samoin, kun puhuin svingin palauttamisesta normaaliksi, en taatusti tarkoittanut vartalonkierron vähentämistä.
Samanlainen semanttinen ongelma minulla on tuon ’tulittaa täysillä’ -käsitteen kanssa. Jos ’tulittaa täysillä’ tarkoittaa ’aikaansaada fyysisesti maksimaalisen energinen suoritus’, en oikein usko tuohon ekaan väittämääsi. Jos taas tarkoitat ’aikaansaada fyysisesti maksimaalinen ja hallittu suoritus’, väite on tautologia: ’Hyvä svingi kestää lyödä hallitusti’.
Vuosien varrella – muustakin kuin golfista puhuttaessa – olen havainnut, että 90+ % näkemyseroista seuraa siitä, että käsitteet on määritelty kovin puutteellisesti ja keskustelijat ymmärtävät ne eri tavoin. Seurauksena on sitten hedelmätöntä juupas-eipäs -juttelua, jota joskus – tosin aivan käsitämättömän harvoin – esiintyy näilläkin palstoilla…
Pappa Tykki kirjoitti: (2.7.2007 8:55:24)
Vuosien varrella – muustakin kuin golfista puhuttaessa – olen havainnut, että 90+ % näkemyseroista seuraa siitä, että käsitteet on määritelty kovin puutteellisesti ja keskustelijat ymmärtävät ne eri tavoin. Seurauksena on sitten hedelmätöntä juupas-eipäs -juttelua, jota joskus – tosin aivan käsitämättömän harvoin – esiintyy näilläkin palstoilla…
Näissä jutuissa myös usein, niin kuin nyt sinä, puhuvat siitä, mitä joku asia heille tarkottaa.
Minulla taas kokemusta on enemmän siitä, mihin kyseiset ohjeet ja lauseet ovat kymmenillä/ sadoilla eikun perkule…. pannaan vielä paremmaksi….sadoilla tuhansilla pelaajilla johtaneet.Nimetönts kirjoitti: (1.7.2007 13:20:14)
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä ,joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.
Miten saisi keinuvan lantion kiertymään?
Bosco kirjoitti: (2.7.2007 23:48:25)
ts kirjoitti: (1.7.2007 13:20:14)
Niin tuota niin.. kuulostaisi siltä, että siinä swingissä on hieman timingin kannalta herkkiä elementtejä ,joiden johdosta joudut sitä ajoittain hieman rajoittamaan ja rauhoittamaan.
Miten saisi keinuvan lantion kiertymään?
Nii… kai se ensin pitäis ymmärtää, että swingissä on kyse kiertoliikkeestä ja kaiken osalta pyörivästä radasta (jota tosin käsien ylös-alasliike hieman suoristaa) Kun ensin ymmärtää tuon, että mitään suoraa linjaa ei ole tarkoituskaan piirtää mailan lavalla, voi hakea harjoitteita tuohon potkuun ympäri.
Ilman mielikuvamuutosta ei tapahdu myöskään liikemuutosta, vaikka kuinka treenaisi
NimetönBosco kirjoitti: (2.7.2007 23:48:25)
Miten saisi keinuvan lantion kiertymään?
Täytyy vaan uskaltaa pistää ajattelunsa aivan uudelle tasolle. Ja hei, tuupparilla ei ole mitään menetettävää. Paitsi huono svingi. Näin se vaan on.
Kiitoksia viesteistä. Pappa Tykki on ihan oikeilla jäljillä, en sano, että muut olisivat hakoteillä, mutta minun tapaukseeni peilaten. Tuo lantion keinunta ei ole henk.koht. ongelmani vaan kaverin, itsellä kiertyy mielestäni ’ihan kivasti’ 🙂 eikä keinu, mutta kaverille on vain niin hemmetin vaikea asiaa selittää tai näyttää. Harjoitteet korjaavat asiat huomaamatta ja ilman, että tarvitsisi kauheasti asiaa ajatella. Siksi suosin niitä ennemmin kuin mielikuvia.
Peli palasi uomiinsa kun laittoin ’chicken wingin’ kuriin. Uskon, että backsvingikin lyheni sen johdosta ’normaaliksi’ vaikken videolta ole katsonutkaan. Niin se vain on välillä pienestä kiinni. Tässä tapauksessa ei tosin tarttenut mitään sukkia kainaloihin sulloa vaan ihan ajatuskin riitti.
Bäkärin lyhentämisen vaarallisuudesta olen samaa mieltä. Monilla klubipelaajilla kun katsoo ’lyhennettyä bäkäriä’ niin se lyhenee juuri hartiakierrosta eikä esim. ranteista (tai reverse pivotista) mistä sen pitäisi ennemminkin lyhentyä.
Hyviäpä juttuja on tässä(kin) ketjussa tullut esille….ja, ah niin tuttuja itsellekkin :). Varsinkin tuo bäkärin lyhentämiseen liittyvä jutska. Itse oon sillä saanut omaa peliä ajoittain palauteltua kuosiin, mutta tuo TS:n mainitsema vaara väärin tehdystä bäkärin lyhennyksestä, varsinkin tuuppareiden keskuudessa, on sitten kolikon toinen puoli. Herkkää touhua on tämä….
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Soutamista ja huopaamista