-
JulkaisijaArtikkelit
-
ts kirjoitti: (12.6.2010 8:25:00)
Todellakin kiitokset hyvistä kommenteista kaikille.Mitenkäs tuo griinin pohjan maaperä ja ruoholaadun sopivuus siihen. Olen joskus kauan sitten antanut itselleni kertoa, että Poa viihtyy multaisemmassa / humuspitoisemmassa maassa ja röllit toimivat paremmin runsashiekkaisella alustalla. Onko mitään tehtävissä siinä vaiheessa, kun poa sitten kuitenkin on tuollasien hiekkaviheriön vallannut ja vuosi vuoden jälkeen sen tekee… kesäkuun lopussa. SItä ennen ei tahdo noissa kohdissa kasvaa juurikaan mitään. Onko tuossa tialnteessa muuta mahdollisuutta kuin repiä griinit auki ja rakentaa kokonaan uusiksi?
Onko alan ihmisille tuttuja asioita ja onko noihin vaikutettavissa hoidollisin toimin?
Olisiko niin, että humuspitoinen kasvualusta pidättää ravinteita karkeaa hiekkapohjaa paremmin jolloin ravinteet pysyvät myös pintakerroksessa ja kyliksenkin saatuvilla.. eikä rölli/natakasvusto pääse täysin hyödyntämään juuristomassan ylivoimaansa?
Mielenkiintoisia pointteja puolin ja toisin – tästähän on sukeutunut erinomaisen mielenkiintoinen topicci.. Ilman muuta seuraan tätä innolla jatkossakin.
Älkääkä hyvät ihmiset piilotelko kynttiläänne vakan alla vaan antakaa reilusti palautetta!
Ei ole olemassa tyhmiä ideoita paitsi ne, joita ei kehdata esittää.
ts kirjoitti: (12.6.2010 19:39:39)
Tilpehööri kirjoitti: (12.6.2010 15:56:08)
ts kirjoitti: (6.6?.2010 21:29:38)
Myös Meri-Teijo on onnistunut hienosti taistelussa Poaa vastaan. Tuli joskus kysyttyä, millä tuo on onnistunut, niin vastaus oli yksinkertainen: leikkaamalla, leikkaamalla ja leikkaamalla. Muistaakseni sitten hieman säestäen sillä, että vettä annettu niukasti. Samaa reseptiä olen kuullut läntisestä naapurimaastamme.Voisiko olla yhteyttä sillä, että Teijossa ajetaan griinit heti keväällä alas ja pidetään ne erittäin lyhyinä muutenkin? Voiko varovainen leikkuukorkeuden pudottaminen keväällä antaa poalle juuri hyvän kasvumahdollisuuden?
Jos olen oikein ymmärtänyt niin jokaisella suomalaisella golfkentällä greenit leikataan päivittäin.. joten jos (alas) leikkuu olisi taikasana Poanvastaiseen taisteluun niin ongelmia ei kai täälläkään olisi?
Nyt uteliaalle herää kysymys, että millä he leikkaavat? Kuinka usein? Ja mihin korkeuteen?
Alas leikkuulla tarkoitin juurikin riittävän matalalle menemistä, eli tuonne alle 3mm:n tasolle. Päälle vielä usein tehtävä pystyleikkuu, niin olisiko siinä lääkettä?
Lyhytaikaisen empiirisen tutkimuksen tuloksena sanoisin, että Poakasvusto ei todellakaan tykkää hyvää groomereilla varustetuista yksiköistä varsinkin jos niitä tuetaan aktiivisella pystyleikkuulla (mielellään ristiin).
Kukinta on ollut tänä keväänä sitä luokkaa, että lienevät tuumivansa tuhon olevan porteilla ja koittavat lisääntyä sitä mukaa. Eikä tarvii mennä edes alle kolmosen..
Hyvässä terässä olevat groomeryksiköt nappaavat aamukasteisenkin Poansiemenen nätisti kopan pohjalle muun leikkuujätteen joukkoon kunhan groomerterät pidetään nollasuhteessa leikkuukorkeuteen tahi alempana. Yleinen uskomus alalla tuntuu olevan arastelu uutta kohtaan eikä uskalleta kokeilla alhaalla käymistä kun kaksikymmentä vuotta on näin leikattu ja aina on hyvä tullut.
Miksi tyytyä hyvään jos voi mennä kohti parempaa..?
Tilpehööri kirjoitti: (14.6.2010 16:15:04)
Olisiko niin, että humuspitoinen kasvualusta pidättää ravinteita karkeaa hiekkapohjaa paremmin jolloin ravinteet pysyvät myös pintakerroksessa ja kyliksenkin saatuvilla.. eikä rölli/natakasvusto pääse täysin hyödyntämään juuristomassan ylivoimaansa?
No itse asiassa tuo juuri oli ajatuksen taustalla mahdollisuutena.
Kun on vuosia seurannut hiekkaisten alueiden umpeenakasvamista vasta kesäkuun puolivälissä (tänä vuonna ei vieläkään) niin kaikenlaista tulee pohdittua. Kun samaan aikaan griinihaarukkaa käyttäessään tuntee pyörittävänsä irtohiekkaa, mietityttää lisää.
ts kirjoitti: (14.6.2010 20:23:05)
Tilpehööri kirjoitti: (14.6.2010 16:15:04)
Olisiko niin, että humuspitoinen kasvualusta pidättää ravinteita karkeaa hiekkapohjaa paremmin jolloin ravinteet pysyvät myös pintakerroksessa ja kyliksenkin saatuvilla.. eikä rölli/natakasvusto pääse täysin hyödyntämään juuristomassan ylivoimaansa?
No itse asiassa tuo juuri oli ajatuksen taustalla mahdollisuutena.
Kun on vuosia seurannut hiekkaisten alueiden umpeenakasvamista vasta kesäkuun puolivälissä (tänä vuonna ei vieläkään) niin kaikenlaista tulee pohdittua. Kun samaan aikaan griinihaarukkaa käyttäessään tuntee pyörittävänsä irtohiekkaa, mietityttää lisää.
Nyt ei tarvitse pitää suuta supussa ja miettiä asioita vain itsekseen.
Jos kerran tarjolla on vuosien kokemusta samojen alueiden erilaiseen kehittymiseen käytettävissä niin miksi ihmeessä ei kentänhoito voisi tuosta ottaa opikseen?
Tyhmä ei ole se, joka kolauttaa otsansa seinään – vaan se, joka tekee sen vuodesta toiseen..
Keeper kirjoitti:
Golfkentän kasvualusta on varsin ristiriitainen juttu. Kasvun kannalta se on parhaassakin tapauksessa varsin huonoa tavaraa.Olennaisia asioita on monia, mutta käytännössä kasvualustahiekan suurin ongelma on sekarakeisuus. Mikäli hiekassa on siis sekä suuria että pieniä partikkeleita, on se helposti tiivistyvää. Mitä pystympi seulontakäyrä on, sitä enemmän hiekassa on samankokoisia jyväsiä ja tarpeellista huokostilavuutta löytyy tiivistyneenäkin.
Seulontakäyrä kasvukerroksen lähtöpaikassa ei kerro koko totuutta. Nykyisillä kuljetusmatkoilla tekopaikalla ideaalinen jakauma ehtii satojen kilometrien kuljetuksen aikana lajittumaan uudestaan – lopputulemana on sitten lavanpohjat silttiä ja viimeiset kasat karkeampaa tavaraa.
Tästä johtuen nykytietämys suosittaa tekemään kasvualustan vasta valmiin pohjan ympärillä – ettei lopputulemana ole puolet savigriinejä ja toinen puolikas kaikkiläpäisevää karkeaa raetta.
Keeper kirjoitti:
Toinen merkittävä seikka on rakeen muoto. Mitä terävävämmät kantit hiekkajyväsissä on, sitä tiiviimmäksi kasvualusta pyrkii asettumaan. Kun nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät – mikä on hyvinkin tyypillistä meikäläisille hiekoille – niin ongelmia alkaa olla käsillä.Nyt pitää olla erimielinen. Meikäläiset hiekat kun ovat nimenomaan jääkauden muovaamia hyvinkin pyöreitä partikkeleja – kun taas amerikanhiekka on rosoista ja monisärmäistä.
Tästä johtuen amerikanhiekan partikkelien pinta-ala on monisataakertainen täkäläiseen verrattuna. Orjallisesti PGA-normeja noudattamalla ollaan aikaansaatu ongelma-alueita, joilla ei mikään kasva kunnolla?
Tilpehööri kirjoitti: (15.6.2010 14:41:10)
ts kirjoitti: (14.6.2010 20:23:05)
Tilpehööri kirjoitti: (14.6.2010 16:15:04)
Olisiko niin, että humuspitoinen kasvualusta pidättää ravinteita karkeaa hiekkapohjaa paremmin jolloin ravinteet pysyvät myös pintakerroksessa ja kyliksenkin saatuvilla.. eikä rölli/natakasvusto pääse täysin hyödyntämään juuristomassan ylivoimaansa?
No itse asiassa tuo juuri oli ajatuksen taustalla mahdollisuutena.
Kun on vuosia seurannut hiekkaisten alueiden umpeenakasvamista vasta kesäkuun puolivälissä (tänä vuonna ei vieläkään) niin kaikenlaista tulee pohdittua. Kun samaan aikaan griinihaarukkaa käyttäessään tuntee pyörittävänsä irtohiekkaa, mietityttää lisää.
Nyt ei tarvitse pitää suuta supussa ja miettiä asioita vain itsekseen.
Jos kerran tarjolla on vuosien kokemusta samojen alueiden erilaiseen kehittymiseen käytettävissä niin miksi ihmeessä ei kentänhoito voisi tuosta ottaa opikseen?
Tyhmä ei ole se, joka kolauttaa otsansa seinään – vaan se, joka tekee sen vuodesta toiseen..
Ei ole suuta pidetty supussa vaan varsin hyvässä hengessä myös kenttämestarin kanssa asioista keskusteltu.
Samaan syssyyn pitää todeta, että tarkoitus ei ole arvioida tai arvostella kenenkään tekemisiä, vaan pohtia ja kaivella asioita esille, joita mahdollisesti ei ole huomattu ajatella. Kuten alan ammattilaiset tietävät, tuohon griinin hoitoon liittyy kymmeniä juttuja ja jotain voi jäädä ajatusten ulkopuolelle, johon voisi täältä ideaa löytyä. Itse en ymmärrä tuosta prosessita juurikaan, vaan enemmän tällaisen maalaispojan yksinkertaisia pohdiskeluja.
Tosin täytyy kertoa, kun joskus 90-luvun alussa lajia aloittelin sellaisella kentällä, jonka oli maanvilejlijä omille mailleen rakentanut, niin jotain tarttui korvaan, joka oli suunnilleen tyyliä: ’tavallisia pölhöjä, kun kuvittelevat hiekassa ruohoa kasvattavansa’ Siitä varmaan jäi joku pieni epäilys tuota suurta hiekkapitoisuutta kohtaan, joka juurikin ymmärtääkseni herkästi laskee ravinteet lävitseen. Jos tähän yhtälöön liitetään vuosittain kuoleva poa, joka ei koskaan juuriaan kovin syvälle kerkiä rakentamaan, voitaisiin olla jonkin ajatuksen seudulla. Tai sitten ihan metsässä.
Totta on, että seulontakäyrä ei kerro koko totuutta. Yhtä totta ei ole, että hiekka kuljetuksen aikana lajittuisi tai siihen ilmestyisi saviainesta. Oikeastaan ei yhtään totta.
Totta on sekin, että amerikanhiekalla on moninkertainen ominaispinta-ala suomalaisiin hiekkoihin verrattuna. Kentänhoito on muutaman vuosikymmenen tehnyt yhteistyötä Tampereen Teknillisen Korkeakoulun, sittemmin yliopiston, kanssa. Eri hiekkojen ominaispinta-aloja on mitattu elohopeaporosimetrillä. Samanrakeisilla hiekoilla voi olla huomattavan erilaiset pinta-alat, johtuen juuri rakeiden muodosta, erot ovat huomattavia. Jopa käsin kosketeltavia. Paradoksaalista kyllä, ominaispinta-alaltaan parhaat hiekat ovat käytännössä huonoimpia johtuen tiivistymisherkkyydestä.
PGA-ohjeita ei meillä noudateta, mutta USGA:n normeja sovelletaan niin pitkälle, kun se meikäläiset olosuhteet huomioiden on järkevää ja mahdollista. Suurin ero tulee juuri pidätyskyvyn-läpäisykyvyn erilaisesta suhteesta. Näitä voidaan tarkastella useilla eri mittareilla, käyttökelpoisimpia ovat eri kokoisten huokoisten määrät ja niiden tilavuuksien suhde. Kentänhoidon eri toimijat ovat jo pitkään tutkineet ja verranneet näitä arvoja meidän parhaiden ja huonoimpien viheriöidemme vastaaviin tuloksiin, samoin eri humustyyppejä ja -määriä.
Kaikenlaisia kokeiluja on vuosikymmenten varrella tehty, voisi jopa sanoa että juuri mikään ei ole jäänyt kokeilematta. Näistä on kertynyt jo jonkinlainen tietopankki. Suomessa on tehty myös jonkinlaista tutkimusta aiheesta, viimeisimpänä Suomen Golfliiton tutkimus kentänhoidon ympäristövaikutuksista. Alan oppilaitoksilla asioihin perehdytään ja materiaalitoimittajilla on melkoisesti tutkimusta ja kontakteja ulkomaisiin partnereihin ja tutkimuslaitoksiin. Suuri joukko kenttämestareita on asiasta oikeasti kiinnostuneita ja selvittää asioita omin nokin ja vaihtaa kokemuksia muiden kanssa. Liiton kenttäkonsultit tekevät jatkuvaa yhteenvetoa asioista ja jakavat tietoa sitä vähänkään pyytäville. Arvostamme toki mainitun maanviljelijän mielipidettä, mutta pelkästään sen varaan ei rakenneta.
Parhaasta toimivasta kasvualustasta – tämän hetken tietojen perusteella – on melko suuri yksimielisyys, sekä meillä että muualla. Kuinka lähelle sitä kulloinkin päästään vai päästäänkö, on taas sitten enemmänkin resurssikysymys, ei tiedon puutteesta johtuvaa. Yksityiskohdista toki aina keskustellaan ja uusia ratkaisuja haetaan.
Tässä viestiketjussa on tullut esille niitä samoja ristiriitaisuuksia, joita on myös käytännön elämässä esiintyy. Muutamissa viesteissä pidetään kylänurmikan torjuntaa etusijalla, jolloin kasvualustan tulisi olla hyvin vettä läpäisevää ja sisältää vain vähän hienoaineksia ja humusta. Jatkopäätelmänä esitetään, että hiekkaisella kasvualustalla ei oikein mikään kasva ja etsitään ratkaisua niiden lisäämisestä.
Näissä keskusteluissa ei vielä ole tullut esille sellaista, jota ei jo usealla kentällä olisi kokeiltu. Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla, koska uusia tuulia aina jostakin putkahtaa.
Keeper kirjoitti: (16.6.2010 8:10:46)
Tässä viestiketjussa on tullut esille niitä samoja ristiriitaisuuksia, joita on myös käytännön elämässä esiintyy. Muutamissa viesteissä pidetään kylänurmikan torjuntaa etusijalla, jolloin kasvualustan tulisi olla hyvin vettä läpäisevää ja sisältää vain vähän hienoaineksia ja humusta. Jatkopäätelmänä esitetään, että hiekkaisella kasvualustalla ei oikein mikään kasva ja etsitään ratkaisua niiden lisäämisestä.
Näissä keskusteluissa ei vielä ole tullut esille sellaista, jota ei jo usealla kentällä olisi kokeiltu. Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla, koska uusia tuulia aina jostakin putkahtaa.
Tuo ristiriitaiosuus tai siltä tuntuva asia taiataa johtua siitä, että koitan ymmärtää tilanteen synny noilla viheriöillä, joista poa on vallannut noin puolet ja toinen puoli on sitten laadukkaampaa seosta (rölli-punanata)
Eli en oikeastaaan etsi yhtä ratkaisua tai vastausta poan torjuntaan, vaan ratkaisua ja ymmärrystä siihen, että viheriöiden pinnasta vuosittain on 50% melko hyvää toukokuun alussa ja loppuosaan ruoho nousee juhannuksena. Jakuitenkin varsin etelässä tässä maassa ollaan.
Nyt pitäsisi siis saada edes omaan päähän jonkilnalisen ymmärrys siitä, mihin suuntaan tuollaisessa tilanteessa kulkea pitäisi ja siihen liittyy tuo pohdinta ruoholaadun ja alustan yhteydestä. Jos tuo yhtälö poan ja runsaan hiekkapitoisuuden välisestä yhteensopimattomuudesta on vähänkään suunnassa, se selittäisi paljon. Silloin voisi pohtia tilannetta kahden tien välillä, eli humuspitoisuuden nostamisella tukea poan kasvua tai sitten koittaa noihin kohtiin tehohoidolla saada jotain muuta kasvamaan, jolloin hiekan määrää entisestään lisäämällä voisi koittaa poa tappaa janoon.
Mitä maanviljelijään tulee, niin varsin ansiokkaasti kasvatti hän nimenomaan poaa kentällään. En ole kuullut siellä koskaan olleen ongelmia ruohon kasvun kanssa, vaikka kaikki on tehty kovin toisin kuin monessa muussa paikassa.
ts kirjoitti: (16.6.2010 9:23:41)
Tuo ristiriitaiosuus tai siltä tuntuva asia taiataa johtua siitä, että koitan ymmärtää tilanteen synny noilla viheriöillä, joista poa on vallannut noin puolet ja toinen puoli on sitten laadukkaampaa seosta (rölli-punanata)Eli en oikeastaaan etsi yhtä ratkaisua tai vastausta poan torjuntaan, vaan ratkaisua ja ymmärrystä siihen, että viheriöiden pinnasta vuosittain on 50% melko hyvää toukokuun alussa ja loppuosaan ruoho nousee juhannuksena. Jakuitenkin varsin etelässä tässä maassa ollaan.
Nyt pitäsisi siis saada edes omaan päähän jonkilnalisen ymmärrys siitä, mihin suuntaan tuollaisessa tilanteessa kulkea pitäisi ja siihen liittyy tuo pohdinta ruoholaadun ja alustan yhteydestä. Jos tuo yhtälö poan ja runsaan hiekkapitoisuuden välisestä yhteensopimattomuudesta on vähänkään suunnassa, se selittäisi paljon. Silloin voisi pohtia tilannetta kahden tien välillä, eli humuspitoisuuden nostamisella tukea poan kasvua tai sitten koittaa noihin kohtiin tehohoidolla saada jotain muuta kasvamaan, jolloin hiekan määrää entisestään lisäämällä voisi koittaa poa tappaa janoon.
Mitä maanviljelijään tulee, niin varsin ansiokkaasti kasvatti hän nimenomaan poaa kentällään. En ole kuullut siellä koskaan olleen ongelmia ruohon kasvun kanssa, vaikka kaikki on tehty kovin toisin kuin monessa muussa paikassa.
Humuksella ja hiekalla ei voi lähteä kikkailemaan. Kasvualusta tehdään niin toimivaksi kuin mahdollista. Silloin se on fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien kompromissi. Kuten sanottu, tuo kompromissikin on oikeastaan aika huono. Jos jotakin osatekijää muutetaan, se kostautuu kyllä. Tuo multagriiniesimerkki ei kelpaa, jos sellaiset tuodaan pitkää kautta yrittävälle ja runsaasti pelatulle kentälle, niiden toimivuus voi olla koetuksella.
Kylänurmikka tarttuu vaikka asvaltin rakoon, joten kasvualustaa manipuloimalla sen leviämistä ei voi estää, jos estetään niin ei siinä mikään muukaan kasva. Toisin sanoin kasvualustan valmistuksella tai jälkikäteen tehtävillä lisäyksillä voidaan hiukan suosia jotakin heinälajia, mutta vaikutus on varsin rajallinen (tekisi mieli sanoa että huomaamaton mutta ei nyt ihan sentään). Puhdas hiekka kasvualustana ei ole puhdasta hiekka kauan, vaan humusta alkaa kertyä pintaan heti ensimmäisestä leikkuukerrasta alkaen. Dressaushiekan ja kuidun sekoitusta kertyy sentistä kahteen vuosittain. Tästä seuraa, että jo muutaman vuoden kuluttua kylänurmikalle on otollinen kasvualusta.
Jos pinta halutaan pitää ’puhtaana’ hiekkana on siinäkin onglmansa, kenttämestari kuulee kyllä nimensä mainittavan dressauspuuhiensa yhteydessä.
Yht’äkkistä ratkaisua siihen 50-50 tilanteeseen ei oikeastaan ole. Tasainen on ainoastaan monokulttuuri ja siihen ei vielä ole patenttilääkkeitä keksitty. Sitkeää
röllin kylvämistä voi jatkaa ja monet ovat niin tehneetkin, mutta pinta-alaa se ei valtaa takaisin kuin hetkellisesti.Glyfosaattia sietäviä geenimanipuloituja röllilajikkeita on kehitteillä (en ole aivan varma onko jo käytössä). Eräänä ratkaisuna on tarjottu jo käsitellyn ’Penan’ käyttöä mutta siinäkin on ongelmansa, aivan kuten luhtaröllinkin kanssa.
Yleisin käytännön ratkaisu 50/30-tilanteessa (se 20 % on yleensä ei mitään) on siirtyä viljelemään kokonaan kylänurmikkaa, se prosessi vie muutamia vuosia ja se on sitten taas ihan oma lukunsa.
Sellaisena oikaisuna nyt keskustelun suntaan, että tarkoitus ei välttämättä ole saada kylistä pysymään pois, vaan nimenomaan saada se kasvamaan.
Eli taistelu sitä vastaan kentällä tuntuu olevan menetetty ja nyt griinit ovat sekaruoholla, joka kuitenkin jakaantuu selkeisiin alueisiin kyliksen ja röllin välillä. Griinit on aikanaan tehty röllille ja ovat tänä päivänä pintakerroksestaan muutaman sentin osalta varsin murenevat ja siis hyvin suuresti hiekkaa ilman humusta. Lähinnä haen vastausta siihen, lähtisikö tuo kylis aikaisemmin keväällä kasvuun ja talvehtisi mahdollisesti paremmin, jos pintakerros olisi humuspitoisempi, eli enemmän multaa sisältävä.
Eieln kaivoin palan irti toisen kentän griiniltä, jotka siis ovat puhtaat poa-viheriöt ja tuosta kohti varsin hyvässä kasvussa olleet jo aikaisesta keväästä. Erittäin suuri ero on tuossa parin sentin korkeudessa vertaillessa näitä kahta tilannetta ja siitä pohdinta tuohon pinnan pitoisuuksiin.
Olisi kiva päästä vertaamaan esim Talin, Auran ja Espoon griinejä vastaavalta osin, koska ei juurikaan ole tullut korviini vuosien varrella niillä ilmenneistä vakavista ongelmista, vaan kentät ovat lähes aina loistavassa kunnossa ja griinit nopeita.
Tarinagolfin sivuilta löytyi aika paljon tarinaa kentänhoidon osalta, lukekaahan ja ottakaa kantaa, vähän on kirjaimet jostain syystä sekaisin otsikkotasolla. Tuossa
Hyvät oli Tarinan tarinat. Ne kuitenkin kertoivat kentänhoidosta yleisellä tasolla.
Tuo ts:n kuvailema ’turkin vaihto’ on vähän tuskallinen prosessi, kestää joitakin vuosia. Tuossa artikkelissa on kerrottu siitä lisää. Humuksen lisääminen pintaan on aina tietty riski. Sitä tehdään tietyissä tilanteissa, mutta sen kanssa pitää olla terävänä kuin peräruiskeen antajan.
Kuka muuten tietää mikä turkin vaihto on merimiesten keskuudessa?
Mitä maanviljelijään tulee, niin varsin ansiokkaasti kasvatti hän nimenomaan poaa kentällään. En ole kuullut siellä koskaan olleen ongelmia ruohon kasvun kanssa, vaikka kaikki on tehty kovin toisin kuin monessa muussa paikassa.
Arvaan kyllä mistä kentästä puhut, mutta on hiukan eri asia kun kierrosmäärät ovat n.5000 tahi 30000. Humuspitoisen maan ongelmana on juurikin tiivistyminen (happi loppuu, vesi seisoo jne.) ja lisäksi sen lämpiäminen keväällä on todella hidasta.
Itse tunnustan painivani aivan saman ongelman kanssa kuin TS:n kotikenttä ja se ei tosiaan ole kovinkaan mukava tilanne. Olemme kylväneet kyllä rölliä joka kevät, mutta kyl nyt taas kun greenejä katsoo niin kyllä kylis kukkii taas komeasti. En tiedä kuinka teillä kevätrutiinit menee, mut kyl mä olen todennut et jos talvehtiminen on ollut heikkoa niin otteet ovat kyllä sitten raakoja: Pystyleikkuu ristiin ja niin syvälle kuin menee (about 5mm pinnan alle) ja siihen sitten kylvö+hiekat päälle. Ideana on saada mahd. paljon vanhaa kuollutta kasvustoa mekaanisesti pois, eikä jäädä odottelee et tuleeko sieltä jotain. kokemus on ollut kyllä hyvä, joka kevät kuolleista kohdista nimenomaan niistä pystyleikkuu-urista heinä pyllistää, joko kylvetty rölli tai kylänurmikka.
Mut sitten on tää ongelma et hoidatko greenejä rölli- vai kylisgreeneinä kun suhde on 50-50? Vaikeeta, mut pakko vaan sinnitellä..:Dts kirjoitti: (15.6.2010 22:52:43)
Tilpehööri kirjoitti: (15.6.2010 14:41:10)
Nyt ei tarvitse pitää suuta supussa ja miettiä asioita vain itsekseen.Jos kerran tarjolla on vuosien kokemusta samojen alueiden erilaiseen kehittymiseen käytettävissä niin miksi ihmeessä ei kentänhoito voisi tuosta ottaa opikseen?
Tyhmä ei ole se, joka kolauttaa otsansa seinään – vaan se, joka tekee sen vuodesta toiseen..
Ei ole suuta pidetty supussa vaan varsin hyvässä hengessä myös kenttämestarin kanssa asioista keskusteltu.
Samaan syssyyn pitää todeta, että tarkoitus ei ole arvioida tai arvostella kenenkään tekemisiä, vaan pohtia ja kaivella asioita esille, joita mahdollisesti ei ole huomattu ajatella. Kuten alan ammattilaiset tietävät, tuohon griinin hoitoon liittyy kymmeniä juttuja ja jotain voi jäädä ajatusten ulkopuolelle, johon voisi täältä ideaa löytyä. Itse en ymmärrä tuosta prosessita juurikaan, vaan enemmän tällaisen maalaispojan yksinkertaisia pohdiskeluja.
Asiallinen keskustelu on aina paikallaan – niinkuin tämäkin ketju osoittaa.
Ja tuoreet ajatukset nimenomaan kentähoidon ulkopuolelta otan ainakin henkilökohtaisesti mielenkiinnolla vastaan. Joskus saattaa käydä niin, että vuosi toisensa perään toistetut rutiinit valtaavat kentänhoidolliset toimenpiteet ja niin ollen jumiudutaan tietylle tasolle josta ajatuksia ja toimintatapoja uudistamalla voitaisiin päästä pieninkin liikkein aivan uudelle tasolle.
Keeper kirjoitti: (16.6.2010 8:10:46)
Totta on, että seulontakäyrä ei kerro koko totuutta. Yhtä totta ei ole, että hiekka kuljetuksen aikana lajittuisi tai siihen ilmestyisi saviainesta. Oikeastaan ei yhtään totta.
Totta on, että kuljetuksen aikana hiekkaan ei saviainesta ilmesty, jos kuljettaja on puhdistanut edellisen kuorman savijäämät tarpeeksi huolellisesti.
Tuohon lajittumiseen on sen sijaan pakko laittaa eriävä mielipide.. jokusen hiekkakuorman joskus kuljettaneena voin kertoa, että rekan lava toimii kuin seula ilman verkkoa. Hienoimmat jyväset löytyvät lavan pohjalta ja karkein aines kuorman päältä.
Insinöörinkien olisi joskus hyvä käydä labran ulkopuolella ja tutustua käytännön olosuhteisiin – kaikki ei nimittäin aina ole sitä miltä paperilla näyttää..
Tilpehööri kirjoitti: (16.6.2010 16:19:30)
…jumiudutaan tietylle tasolle josta ajatuksia ja toimintatapoja uudistamalla voitaisiin päästä pieninkin liikkein aivan uudelle tasolle.Meillä on nähtävästi hiukan erilaiset skaalatikut käytössä. Olen yrittänyt valottaa, että Suomen kentänhoito tekee pieniäkin liikkeitä – toisinaan vähän suurempiakin – asioita kehittääkseen. Aivan uudelle tasolle ei kuitenkaan tuosta vaan siirrytä.
Odottaisin tällaisten kommenttien perään hiukan konkreettisia vinkkejä siitä, kuinka eteenpäin päästäisiin. Tuo hiekkakuorman lajittumisvertaus ei kelpaa, olen itse piipahtanut myös käytännön töissä, toisinaan 😉
Tuota lavan puhtausasiaa en taida edes kommentoida, ehkä sen sijaan voisit itse miettiä kuuluuko tuollainen ammattikeskusteluun.
Ei välttämättä liity tähän asiaan lainkaan mutta kanavasurfailu tänään sattui yhdistämään kaksi intohimoani FST5-kanavan kautta. Tanskalaisessa kokkausohjelmassa kasvatettiin raaka-aineet omalla takapihalla. Paitsi tietysti se hummeri joka oli luonnollisesti kasvanut meressä.
Mutta ne kasvit kasvatettiin puhtaassa hiekassa. Ravinteet annettiin hienonnettujen kasvijätteiden ja veden yhdistelmänä. Typpilannoitteet+vesi-yhdistelmä oli optiona.
Pointtina oli ymmärtääkseni se että taudit, rikkakasvit ja tuholaiset pysyivät poissa kun niitä ei alkuperisessä maa-aineksessa ollut eikä niille suotuisia olosuhteita luotu.
Joku ruotsalaishemmo oli kasvattanut tomaatteja tällaisella alustalla 19 vuotta erinomaisin tuloksin.
Niinkuin sanoin, tämä ei välttämättä liity mitenkään griinien hoitoon. Näissä hiekkatzydeemeissä ei kenenkään tarvinnut putata palloa tai ajaa leikkurilla. Enempi vain herätti ihmetystä kun täysin mullattomasta pohjasta tunki esiin meheviä tomaatteja.
Kivivilla on hyvin yleinen kasvualusta vihannesviljelyssä ja koristekasvien viljelyssä, samoin puhdas turve.
Käytämme viheriöillä osittain samoja lannoitteita kuin tuon tyyppisessä viljelyssä.
Keeper kirjoitti: (16.6.2010 16:47:56)
Tilpehööri kirjoitti: (16.6.2010 16:19:30)
…jumiudutaan tietylle tasolle josta ajatuksia ja toimintatapoja uudistamalla voitaisiin päästä pieninkin liikkein aivan uudelle tasolle.Meillä on nähtävästi hiukan erilaiset skaalatikut käytössä. Olen yrittänyt valottaa, että Suomen kentänhoito tekee pieniäkin liikkeitä – toisinaan vähän suurempiakin – asioita kehittääkseen. Aivan uudelle tasolle ei kuitenkaan tuosta vaan siirrytä.
Odottaisin tällaisten kommenttien perään hiukan konkreettisia vinkkejä siitä, kuinka eteenpäin päästäisiin. Tuo hiekkakuorman lajittumisvertaus ei kelpaa, olen itse piipahtanut myös käytännön töissä, toisinaan 😉
Tuota lavan puhtausasiaa en taida edes kommentoida, ehkä sen sijaan voisit itse miettiä kuuluuko tuollainen ammattikeskusteluun.
PGA ja USGA-termit menivät sekaisin viimeisessä viestissäni. Editin edelleenkin puuttuessa en omaa laiskuuttani jaksanut virhettäni korjata.
Tarkoituksenani ei myöskään ole mollata täkäläistä kentänhoitokulttuuria – päinvastoin nostan hattuani Teille, jotka ovat ahterinsa myyneet kentän kunnossa pitämiseen pidemmällä kuin kauden ajanjaksolla.
Odotan vain tervehenkistä vuoropuhelua kentän aktiivikäyttäjien ja kentän hoidosta vastaavien kesken – saattaa olla niin että puhumme tisHmalleen samoista ongelmista mutta niin eri nimikkeillä ettemme yhteisymmärrykseen koskaan pääse?
Lavan puhtausasiassa pidän edelleen pääni pystyssä ja sieraimet kohti taivasta – ketju kun on juuri niin vahva kuin heikoin lenkkinsä..
Jos savikuorman jatkeeksi tuodaan kasvualustaa ja sillä putsataan lavanpohjat niin kuusessa ollaan latvaa myöten muutaman vuoden päästä?
Oikein Hyvää ja rentouttavaa juhannusta kaikille!!!
Toivottelee:
Toivonmukaan kaikilla työmailla savi ja hiekkaturveseos kulkee eri lavoilla. Ihan hyvä pointti, mutta asia pitäisi kyllä itsestäänselvyys…
Tilpehööri kirjoitti: (24.6.2010 18:10:24)
PGA ja USGA-termit menivät sekaisin viimeisessä viestissäni. Editin edelleenkin puuttuessa en omaa laiskuuttani jaksanut virhettäni korjata.Tarkoituksenani ei myöskään ole mollata täkäläistä kentänhoitokulttuuria – päinvastoin nostan hattuani Teille, jotka ovat ahterinsa myyneet kentän kunnossa pitämiseen pidemmällä kuin kauden ajanjaksolla.
Odotan vain tervehenkistä vuoropuhelua kentän aktiivikäyttäjien ja kentän hoidosta vastaavien kesken – saattaa olla niin että puhumme tisHmalleen samoista ongelmista mutta niin eri nimikkeillä ettemme yhteisymmärrykseen koskaan pääse?
Lavan puhtausasiassa pidän edelleen pääni pystyssä ja sieraimet kohti taivasta – ketju kun on juuri niin vahva kuin heikoin lenkkinsä..
Jos savikuorman jatkeeksi tuodaan kasvualustaa ja sillä putsataan lavanpohjat niin kuusessa ollaan latvaa myöten muutaman vuoden päästä?
Oikein Hyvää ja rentouttavaa juhannusta kaikille!!!
Toivottelee:
Rakentavaan keskusteluun pyritään kyllä. Vuoropuhelussa täytyisi vaan olla ainekset siihen. Jos lähden swingipalstalle kyselemään, että piditkö varmasti mailan kumipäästä kiinni, niin sitä ei välttämättä mielletä vuoropuheluksi. Tuon hiekkajutun laitan tuollaiseen kategoriaan.
Odotan edelleen konkreettisia vinkkejä niistä pienistä liikkeistä, joiden avulla voisi päästä aivan uudelle tasolle. Uskoakseni pidämme jo mailan oikeasta päästä kiinni, niin että se konsti on jo kokeiltu. Muita?
Juhannukseen on vielä aikaa, heinä kasvaa huomennakin ja taas lauantaina.
Keeper kirjoitti: (24.6.2010 23:47:54)
Rakentavaan keskusteluun pyritään kyllä. Vuoropuhelussa täytyisi vaan olla ainekset siihen. Jos lähden swingipalstalle kyselemään, että piditkö varmasti mailan kumipäästä kiinni, niin sitä ei välttämättä mielletä vuoropuheluksi. Tuon hiekkajutun laitan tuollaiseen kategoriaan.
Odotan edelleen konkreettisia vinkkejä niistä pienistä liikkeistä, joiden avulla voisi päästä aivan uudelle tasolle. Uskoakseni pidämme jo mailan oikeasta päästä kiinni, niin että se konsti on jo kokeiltu. Muita?
Juhannukseen on vielä aikaa, heinä kasvaa huomennakin ja taas lauantaina.
Varmasti sinulla se menee tuollaiseen kategoriaan, mutta tällaisella palstalla, jota lukevat muutkin kuin ammatti-ihmiset, tuo on mainio esimerkki siitä, mitä kaikkea pitää huomioida ja ajatella.
Toisaalta minulle ion vahvistunut käsitys siitä, että tänne kirjoittavat kenttäihmiset todellakin tietävät kummasta päästä mailaa pidetään kiinni. Taitavatpa jopa varsin oikean gripinkin osata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkialla tuollaista osaamista olisi.
Sama tilanne oli joskus taannoin, kun kirjoitin ruohonkasvattamisesta vaikka griinien pohjat /maapinta ei ole kunnossa. Monelle täällä se tuntui olevan itsestäänelsyys, mutta valitettavasti näin ei kaikkialla ole. Joillakin kentillä vaan edelleen uskotaan siihen, että kun ruoho saadaan hyvään kavuun, se tasoittaa pienet epätasaisuudet. Silmällä katsoen noin juuri tapahtuukin, mutta pallon kulun kannalta tilanne sunnilleen huononee.
Heittäkää vaan tänne avoimesti edelleen ihan perusasioitakin, niin kentänhoidon moninaisuuden ymmärrys pelaajistossakin lisääntyy.
Perusasioista keskustelu on aina paikallaan, ja niin yritän tässä itsekin tehdä. Pyrin välttämään ammattikeskustelua koska niiden keskustelujen paikka on muualla.
Virheellisyydet on silti syytä oikaista. Tuon hiekkakeskustelun yksi haara jäi elämään ja käytetään sitä nyt tässä esimerkkinä. Se, että lavan mukana tulisi siinä määrin savea, että sillä käytännön merkitystä olis, ei käytännössä tunnu todennäköiseltä. Ei siellä ihan eilisen teeren pojat asialla ole. Asian tuollainen ilmaisu tunntuu varsin lapselliselta tavalta yrittää osoittaa, että ’kun ei ne pojat ajattele mitään, kunhan touhuavat. Pitää niitä vähän ojentaa’.
Jos satunnainen tarkkailija tulisi seuraamaan, mitä kaikkea vaikkapa viheriön peruskorjauksen valmistelussa mietitään ja tehdään, niin tämä havainnoitsija huomaisi kyllä kuinka alentavalta tuo kommentti vaikuttaa.
Niihin hiekkakeskustelun varsinaisiin virheisiin. Tilpehööri väiitti, että kasvualustahiekka lajittuu kun sitä kasettiautolla kuljetetaan. Tuo on täyttä puppua ja joka muuta väittää, saa esittää luulonsa tueksi hiukan konkertiaa. Tiedän kyllä, että märät koheesiomaalijt vaikuttavat lajittuvan mutta siinäkin on kyseessä ennemminkin veden siirtymisestä kuorman pintaa. Varsinainen lajittuminen edellyttäisi, että lavalla olisi suorastaan suspensio, ja sellaisia kuormia tuskin kukaan viheriöremonttiinsa on tuomassa.
Sitten on nämä uskomukset ja kuulopuheet, mitä aina joku totena tänne kirjoittaa. Ei oikein istu tapoihini kertoa aivan suoraan, kuinka todellisuudelle vieraita ajatuksia pelaajien keskuudessa liikkuu.
Näitä yritän täällä oikoa samalla antaa ymmärtää, että tuotakin on joskus jo mietitty ja kokeiltu. Todellisuudessa pohdinta liikkuu aivan eri tasolla.
Olen naamatusten tottunut sanomaan asiat suoraan, perustelemaan mielipiteeni ja seisomaan sanomisieni takana silloin kun mielestäni asiat sitä vaativat. Kun joku sitten faktoilla osoittaa omani vääräksi niin kerron sen suoraan ja olen tyytyväinen siitä, että olen oppinut jotakin. Tämä ei ole harvinainen tapahtuma.
Yritänkö täällä sitten anonyymina olla ylikohtelias ja välttää leimautumista besserwisseriksi, enpä osaa sanoa mutta mahtollista on.
Nyt alkaa greenkeepereilläkin olla päivän työt takana ja juhannuksen vietto voipi alkaa. Osa meistä menee aamusella taas töihin, joten heillä juhannuksen vietäntä tapahtuu lyhyemmän kaavan mukaan.
Omasta ja itseni puolesta toivotan palstan lukijoille ja kirjoittelijoille luonnikasta keskikesän juhlaa.
Keeper kirjoitti: (25.6.2010 13:54:13)
Sitten on nämä uskomukset ja kuulopuheet, mitä aina joku totena tänne kirjoittaa. Ei oikein istu tapoihini kertoa aivan suoraan, kuinka todellisuudelle vieraita ajatuksia pelaajien keskuudessa liikkuu.
.
Eikö tuo juuri olisi tarpeen?
Voin kyllä hyvin kuvitella tunteen, jos se vähänkään samalla tasolla on kuin itsellä rangella seistessä. Suurella taidolla ihmiset jakavat klisheitä toisilleen ja saavat erinoimaisella menestyksellä omia virheitään siirrettyä kaverisa / vaimonsa ym peliin. Ei sitäkään kukaan varmasti ilkeyttään tee, vaan kokee avuliaasti jakavansa lehdistä ja kirjoista lukemiaan tai jostain kuulemiaan hyviä vinkkejä. Kentänhoidon kommentoinnissa on täsmälleen samat elementit; ohut tietopohja ja loogisen oloisia asioita kuultuna. Molemmista toiminnoista nuo pitäisi saada kitkettyä pois, mutta taitaa olla vielä Poan torjuntaakin hankalampi case.
Hyvät Juhannukset vaan Keeperille ja muille palstalla. Siirryn laiturille X-asentoon, satoi tai paistoi.
Keeper kirjoitti: (24.6.2010 23:47:54)
Rakentavaan keskusteluun pyritään kyllä. Vuoropuhelussa täytyisi vaan olla ainekset siihen. Jos lähden swingipalstalle kyselemään, että piditkö varmasti mailan kumipäästä kiinni, niin sitä ei välttämättä mielletä vuoropuheluksi. Tuon hiekkajutun laitan tuollaiseen kategoriaan.Odotan edelleen konkreettisia vinkkejä niistä pienistä liikkeistä, joiden avulla voisi päästä aivan uudelle tasolle. Uskoakseni pidämme jo mailan oikeasta päästä kiinni, niin että se konsti on jo kokeiltu. Muita?
Juhannukseen on vielä aikaa, heinä kasvaa huomennakin ja taas lauantaina.
Tämä hiekka/savikommentti osoittautui täysin hedelmättömäksi aiheeksi.. Minun soketti ja kolminkertaisesti sellainen – ensimmäinen, ainoa ja viimeinen…
-
JulkaisijaArtikkelit