-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kaikkeist parast olis, jos lyönnin mittatolpassa lukisi esim. 300 m mutta se olisi 200 metrin päässä. Toisella puolella tolppaa olisi sitten etäisyys lipulle.
Näin se palvelisi kaikkia. Voisi lyönnin jälkeen kehua pitkää avaustaan ja seuraavaa lyöntiä varten olisi tietoa mailanvalintaa varten.
Tää saattaa olla yllättävää mun taholta, mutta mielestäni avauspituuspaalut ei kuulu golfiin.
Paitsi silloin olen niitä kaivannut kun olen uudella kentällä, ja arvuuttelen että voinko vielä lyödä vai meneekö edellä olevien niskaan.
Muuten on pituuteen ja sen mittailuihin parempi pitää mielestäni ihan omat kilpailut ja radat, eikä vanhasta kunnon golfista tarvii tehdä mitään sirkusta, kyllä sitä kaveriin ja omiin vanhoihin mittoihin voi ilman paalujakin verrata.
Todellisuudessa ainakaan kaveriin ei kandee verrata, koska voi mennä pelit sekasin.
Normikentällä jo pelkät ala- ja ylämäet vääristävät tuloksia niin paljon, ettei siinä olisi mitään järkeäkään.
Tosin yksi tasainen ja selkeä väylä voisi olla jossa mä voisin harjoitella, ei se mua haittais jos siellä olisi mitat valmiina, mutta kaikilla väylillä olis sektorit ehkä vähän liikaa.
Tuosta kaveriin luottamisesta kerronpa pikku tarinan.
Pelasin ensimmäistä kertaa Lakiston kenttää muistaakseni 1997. Peliseuranani oli kaksi keski-ikäistä naishenkilöä, jotka kentän vakiasiakkaina auliisti neuvoivat minua ensikertalaista. Kaikki meni hyvin viimeiselle reiälle asti, sehän on (tai oli) tuo parvitonen, jossa avaus lyödään lyhyellä raudalla.
No, pituusmittojen puuttuessa ja ekaa kertaa tiillä patsastellessani minäpä kysymään rouvilta, että milläpä mailalla tässä uskaltaapi avata. Yhdestä suusta sanoivat, että siitä vain raivelilla vetelemään. Niinpä niin, minä sitten kiskaisin oikein kunnolla —- ja jatkoin kakkoslyöntini sieltä ykkösväylältä….. Kentän tuntevat tietävät, mistä puhun.
Tarinan pointti on siinä, että useimmiten pelaajat mittailevat tuttua kenttää oman lyöntipituutensa perusteella eivtäkä metreinä. Rouville tuo draiveriavaus oli tietenkin ihan ok, koskapa lyönnin mitta heillä oli vain reilut 150 m. Meikäläinen kun roiskaisi sen 230 m, niin pieleenhän se meni. Sama tapahtuu usein, kun kysyy paljonko on matkaa tiiltä väyläbunkkeriin. Vastaus on usein, että ’ei se jaksa sinne asti’. Lyönnin jälkeen huomataankin pallon olevan joko bunkkerissa tai sen yli. Enkä edes kutsu itseäni pitkälyöntiseksi.
Hyvin tehty väyläkartta tiitaulussa on mielestäni ihan riittävä osviitta, mutta kieltämättä joskus kaipaisi tuota 250 m mittapaalua (tiiltä mitattuna), josta voisi peilata onko edellä menevä ryhmä riittävän kaukana.
Lakiston vikalla väylällä PITÄÄ käyttää draiveria. Sen sanoo kirjoittamaton paikallissääntö.
Joko pallo on väylällä 150 paalulla, hevosaitauksessa tai paskapuhdistamon lammessa. Kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja verrattuna naurettavaan rauta-neppaus-avaukseen.
Ahaa, Sinäkö olet siis niitä pelaajia, joiden vuoksi väylä lyhennettiin pariksi vuodeksi parkolkiksi vaarallisten avausten vuoksi?
Viime syksynä puhuttiin jonkun aidan pystyttämisestä siihen tiiboksin viereen oikaisemisen estämiseksi, en tiedä miten hanke on edennyt.
Btw, jos pallo on avauksen jälkeen 150 m paalulla, ei ole käytetty draiveria. Ampiaiselle yltää rautanelosellakin, mutta metsä pahus on tiellä. Pelimiesten draivit löytyvät alle satasen päästä griinistä.
No, en satunnaisena vierailijana kuin vähäinen osasyyllinen. Mutta jos jäsen olisin, niin takuulla sitten syyllinen.
Omat draivini sillä väylällä kyllä ovat parhaimmillaan sillä 150 paalulla, eivät satasella. Koodisana ’pelimies’ selvittikin jo viestissäsi syyn tähän. 🙂
Hevosraukka…
Vaikka aihe menee sivuun alkuperäisestä otsikosta…
Menneen kesän mittaan useaan kertaan Lakiston kentän kiertäneenä pohdin miksi jotkut eivät voi uskoa mitä ohjeeksi on annettu juuri ko. kentän 18 väylälle. Minusta lyöminen ao. alueen yli tai suuntaan on täysin harkittu teko ja rinnastettavissa murhan yrittämiseen osui pallo sitten tai ei.
Näillä sankaritekoja hamuavilta hlöiltä todennäköisesti puuttuu silmien vieressä olevien hetuloiden välistä jotain olennaista. Tai sitten heillä vain tyhmyys on itselähtöistä ja kumpuaa niiiiiiin syvällä.
Golfin tarkoituksena lienee saada pallo mahdollisimman vähillä lyönneillä. Taitaa suurin vika olla kentässä. Tämä ei tietenkään tarkoita että muita pelaajia saisi vaarantaa.
Niin, tässä Lakiston tapauksessa mennään vaikealle alueelle. Jonkun mielestä pallon saa pelata reikään mitä reittiä hyvänsä eikä kentälle saa asettaa mitään keinotekoisia rajoitteita. Toiset taasen hyväksyvät sen, että kentän rakentamisessa on jouduttu tekemään kompromissejä ja pelisuuntia sen vuoksi joudutaan rajoittamaan. Tosin jos tuon ko. tiipaikan vieressä kasvaisi riittävän tiheä metsä, ei tätäkään keskustelua tarvitsisi käydä, este olisi silloin luonnollinen.
Omat draivini ovat sen verran epävarmoja, ettei koskaan ole edes tullut mieleen lähteä yrittämään lyöntiä sen paljon puhutun kulman yli. Joskus sitä reittiä katselin ja totesin, että pallolle on noin neliömetri tilaa siellä puiden lehvästön ja oksien keskellä, syksyllä ja keväällä tietenkin vähän enemmän. Joka tapauksessa tarvitaan aika jämäkkä tyyppi kiskaisemaan pallo siitä aukosta ja vielä väylälle. Joitakin kavereita SHG:stä löytyy, jotka tuon turvallisesti kykenevät tekemään, mutta tuon kiellon taustalla olevat ’virheosumat’ ovat kyllä aivan muiden kuin näiden pelimiesten käsialaa.
Minusta tuo väylä on aika kiva juuri sen vuoksi, että se pitää pelata taidon lisäksi järjellä. Tarkan rauta-avauksen jälkeen on mahdollista hyvällä spoonilla päästä toisella griinille tai ainakin aivan sen eteen, matkaa on n. 220 m.
-
JulkaisijaArtikkelit