Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Partin ja VP:n mentaalinurkka
-
JulkaisijaArtikkelit
-
fukke diise saisse kirjoitti: (17.2.2007 2:22:26)
Vasen pakki kirjoitti: (17.2.2007 1:44:57)
Jos sä kaipaat esimerkkejä mentaalipuolen harjoittelusta, niin tässä on sulle yksi: Tee kierroksen jälkeen ruumiinavaus jokaiselle huonolle lyönnillesi. Muistele mitä mielessäsi kävi mailavalinnan ja halutun lentoradan valinnan aikana. Mieti mikä meni pieleen ja miten sen voisi seuraavalla kerralla välttää. Mieti tuleeko samanlaisia lapsuksia tilastollisesti usein samassa vaiheessa kierrosta. Jos tulee niin miksi.
No jos toi on mentaalipuolen harjoittelua, niin jokainen mun tuntemani pelaaja on mentaalihemmo – itseni mukaanlukien. Käsitykseni henkisestä valmennuksesta suppeni taas 50% ja lähenee asymptoottisesti nollaa.
Tämä särähti minunkin korvaan. Mitä hyötyä on huonojen lyöntien tutkimisesta? Jos sieltä vaikka selkiäis ettei huonojen suoritusten takana ole ’pöö’ vaan jotain aivan muuta. No okei tällöin olis tutkimus huonoista lyönneistä valmis mutta mitä siitä hyötyis? Osaisi huonot lyönnit läpikotaisin mutta mihini sitä tietoa soveltaisi? Huonosti pelaamiseen?
Eikö olisi fiksumpaa tutkia niitä hyviä lyöntejä ja vaikka miettiä miten niistä voisi tehdä vielä parempia? Veikkaan että tällä tavalla se pelikin paranisi.
Pickala on ykkönen! kirjoitti: (17.2.2007 13:06:38)
draivi
1. Fukke tietää/osaa/ymmärtää ihan hemmetisti swingistä.
2. Lahjattomille kuten Paksupekka(tunnen) ja Kebax(en tunne) mutta innokkaille Fuken opit olis rautaa. (liika mentaalifuntsiminen ei sovi 🙂 )
3. Mulle ja esim. VP:lle tämmönen ’vaikka peppu edellä puuhun!’ meininki ei toimis(en vertaa itseäni VP:n)Nimim. Laiska&lahjaton
PS. Mä lopetin harjoittelun 15v sitten.
Miten niin innokas? Mähän en ole harjoittellut oikeasti koskaan. Pelannut toki runsaasti, joka oikeasti on parasta harjoittelua, jos omaa edes kohtuullisen swingin. Itse olen aika monessa asiassa kyllä Fuken linjoilla ja myös komppaan ts:ää erittäin paljon, vaikka täällä hetkittäin voisi saada käsityksen, että kaverit ovat ajatuksissaan melko kaukana toisistaan. Fuken kanssa aikoinaan yhteiset hetket jäivät melko vähiin, mutta ts:n kanssa on tullut juteltua aika paljon.
Kun on pelannut tarpeeksi kauan on oppinut ymmärtämään golfia vähän enempi. Pelaamisesta en ole niin varma. Itseäni ei varsinaisesti mentaalifuntsimiset kiinnosta, en edes omista ainoatakaan aiheeseen liittyvää opusta. Itse kuitenkin uskon pään sisällä tapahtuvien asioiden valtavan vaikutuksen suorituksiin. Se miten päätä voi sitten huijata onkin toinen juttu. Mulle riittää, että itse uskoo osaavansa…vaikkei osaakaan 😮 Ehkäpä itselläni aikaisempi kilpailutausta on synnyttänyt mulle kolopalloon sopivan nupin. Ei mua epäonnistumiset juuri heilauttele. Viime kesän mestiksissäkin onnistuin Parkin kympiltä aloittamani ekan rundin sikapaskan tupla, poki, tupla, tupla aloituksen jälkeenkin pelata rundin edes siedettävästi loppuun ja toisella kierroksella Seasidellä pelata kesän parhaan kierrokseni. Ysit pelijärjestyksessä: 46, 42, 41 ja 39. CUTistakin mentiin läpi että heilahti, vaikka händäri taisi tuolloin olla ysin huonommalla puolella ja kisassa yli 60 ’parempaa’ pelaajaa.Nimim. Vieläkin laiskempi
PS. Ton lahjaton heiton otan kovin henkilökohtaisesti 🙁
Enkö mä saakaan sanoa, että lahjattomat harjoittelee…Nonii tää on just tätä!
Fukke puhuu Pakille pelaajista kilpagolfin kynnyksellä…Clap kommentoi kohtuullisena klubipelaajana jolle lyöntimäärä sunnuntaina kotikentällä on merkitsevä… Ditto(klubituuppari) kertoo paremmalleen sadastaprossasta ja sit vielä yks kylähullu kommentoi ajankulukseen.
Nimim. Golfguru
Ottamatta kantaa siihen kuka sanoi mitä ja kuka mahdollisesti on väärässä kuka oikeassa, niin jos pohdiskeltaisiin sitä onko mentaalipuolen tekijöillä merkitystä urheilussa. Eiköhän tähän ole vain yksi yksiselitteinen vastaus: kyllä. On olemassa monia esimerkkejä eri lajeista joissa vahva ennakkosuosikki epäonnistuu ja joku urheilija on ns. ’ikuinen kakkonen’.
Ihminen voi oman pään sisällä saada eri asiat vaikuttamaan erilaisilta. Esimerkiksi v*****lu on turhaa, jos v*****lun kohde ei v******nu. Toisaalta taas, jos jonkun kehu onkin toisesta v****lua niin minkäs teet. Pään sisällä erilaisille asioilla on mahdollista antaa erilainen arvo.
Jokainen meistä (tai ainakin minä) on varmaankin ollut sellaisessa tilanteessa, että jonkun reiän epäonnistumisen jälkeen seuraavalla reiällä otetaan kohtuuttomia riskejä (siis peliäly menee ämpäriin). Itselläni ensimmäinen kilpailu jännitti kuin olisi ensimmäistä kertaa treffeillä. Kokemuksen kautta asiat tavanomaistuvat ja niitä on helpompi käsitellä. Huipulle pyrkivällä golfarilla on monia tilanteita mitkä kokemuksen kautta tavanomaistuvat. Eka kisa, eka FGT kisa, eka voitto, eka ammattilaiskisa, eka kertaa underissa, eka TOP kymppisija, ekaa kertaa kärkiparissa viimeiselle kierrokselle jne.
Jos kaikki menisi niin, että pelkästään kokemus eri tilanteista poistaisi suoritukseen negatiivisesti vaikuttavan asian niin menttaalihemmoilla olisi vähemmän hommia. Asia ei valitettavasti ole näin yksinkertainen. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut vaan tarvitsevat apua pelkojen yms suoritusta heikentävien asioiden hallintaan. Jos tahto olisi niin vahva, että se veisi vaikeuksien yli, niin mihin erilaisia psykologeja tarvittaisiin?
Onko mentaalivalmennuksesta hyötyä? Mitä on mentaalivalmennus? Kysymykset ovat jo vaikeampia. Jos mentaalivalmennuksella voidaan poistaa esimerkiksi golfarin suorituskyvyn rajoitteita tai auttaa häntä saamaan itsestään enemmän irti kilpailutilanteissa niin hyvä näin. Joku minua viisaampi sanoi, että kun käy katselemassa ammattilaisten harjoittelua ennen kisaa niin erot lyönneissä näyttävät niin pieniltä, että kuka tahansa (nooh ei nyt ihan kaikki, mutta…) voisi voittaa. Tuleeko ero siis mentaalipuolelta?.
Ihmisen pään ja ajatusten ronkkiminen on hankalaa. Jos mentaalivalmennuksella/harjoittelulla aiheutetaan se, että urheilija saadaan miettimään mitä ihmeellisimpiä asioita, saatetaan mennä ojasta allikkoon. Vanha kansa sanoo: Liialla miettimisellä voi saada pään sekaisin 😉
Mitä voisi sanoa siitä, että monet hypnotisoijat saavat ihmiset tekemään mitä kummalisimpia asioita? Palelemaan kun ei ole kylmä ja hikoilemaan kun on kylmä. Voisiko tästä päätellä, että ihmisen suoritustasoon voi vaikuttaa sillä mitä ajattelee? En tietenkään tarkoita sitä, että hypnotisoimalla ihminen päästäisiin parempaan suoritukseen vaan sitä, että yleisesti ajatukset vaikuttavat suoritustasoon. Tällainen juttu (varmaankin kaupunkitarina) kiertää. Suomen jääkiekkomaajoukkue halusi päästä eroon alisuorittamisesta MM-kisoissa. Joukkueen johto kutsui avukseen hypnotisoijan (tai terapeutin mikä lie). Joukkue makaili pukuhuoneen lattialla ja kuunteli hypnotisoijan uskoa valavaa mantraa. Koska seuraavana vastassa oli Neuvostoliitto, hypnotisoija sanoi pelaajille (siis jotain ainakin tähän tyyliin) : ”Olette hyviä pelaajia. Joukkueenne on vahva. Voitte voittaa minä päivänä tahansa Neuvostoliiton”. Tällöin joku pelaajista sanoi ”Ei v****u me niitä koskaa voiteta” ja hypnoosisessio oli ohi.
Itse olen sitä mieltä, että urheilussa lopputulokseen vaikuttaa se minkälainen mentaalipäivä urheilijalla on. Miten sitten kehittää tätä mentaalisuorituskykyä? Tai mitä ovat mentaaliharjoitukset? Parhaillaan Åressa meneillään olevissa alppihiihdon MM-kisoissa näkee laskijoita, jotka käyvät mielessään läpi rataa. Jos harjoituslaskuja on vaikkapa yksi ja sen lisäksi radan käy mentaalisesti läpi vaikka kymmenen kertaa, uskoisin lopputuloksen olevan parempi kuin ilman näitä mentaalilaskuja.
Tulihan tästä melkoinen sepustus, mutta yritetäänpä antaa sohvaperunalle yksi ’mentaalineuvo’. Kun klubipelaaja missaa yhden tai useamman hänen mielestään varman parimetrisen putin, niin hermohan siinä saattaa mennä. Jos ammattilaisten upotusprosentti tuolta matkalta on 50% niin voisikohan sitä amatööri olla itselleen armollinen ja hyväksyä, että alle puolet puteista uppoaa tuolta matkalta? Kun tämän hyväksyy niin ei turhaan mene tilttiin ja anna epäonnistuneen putin vaikuttaa tuleviin suorituksiin.
Pickala on ykkönen! kirjoitti: (17.2.2007 13:52:27)
Nonii tää on just tätä!Fukke puhuu Pakille pelaajista kilpagolfin kynnyksellä…Clap kommentoi kohtuullisena klubipelaajana jolle lyöntimäärä sunnuntaina kotikentällä on merkitsevä… Ditto(klubituuppari) kertoo paremmalleen sadastaprossasta ja sit vielä yks kylähullu kommentoi ajankulukseen.
Nimim. Golfguru
Jotenkin mulle jäi epäselväksi varsinainen sanomasi tässä viestissä… 😐
Pitäisikö nämä ketjut mielestäsi segmentoida sen mukaan, mikä on kunkin kirjoittajan pelitaso?
Ja taas toisaalta juuri tämän takia minusta tuntuu, että minulla on ihan helvetin vähän sanottavaa näissä tykityksissä. Hyvää päivän jatkoa.
Paksupekka
Sä olet ihan mainio tyyppi! Innokas harrastaja, hyvä klubipelaaja, ’kalustoa’, hyvää peliseuraa jne. Mitä mä tarkoitin…
Otetaan vaikka Antti Ahokas ja Paksupekka. Kun Fukke, TS, VP ja muutama muu ’turinoi’ ne kait jauhaa sen ’Antti Ahokkaan’ pelistä eikä kait niinkään meidän ’lahjattomien’ pelistä.Itseä näissä ketjuissa hieman häirittee nää kommentit tasoa ’minulla aina toimii vahvempi grippi’, ’viski colalla vai ilman’, ’sivukierteiset lyönnit mättäiltä suoraan kuppiin’ yms. terrori.
Nimim. Paksista lahjattomampi
PS. Koeta ymmärtää 🙂
Statisti kirjoitti: (17.2.2007 13:56:05)
”Olette hyviä pelaajia. Joukkueenne on vahva. Voitte voittaa minä päivänä tahansa Neuvostoliiton”. Tällöin joku pelaajista sanoi ”Ei v****u me niitä koskaa voiteta” ja hypnoosisessio oli ohi.
Kommentoija oli viulunsoittaja vanhempi Nummelin ja meni jotenkin näin:’Älä puhu p***aa. Meistä ei yksikään ukko mahtuisi edes niiden neloskenttään.’
Pickala on ykkönen! kirjoitti: (17.2.2007 13:52:27)
… ja sit vielä yks kylähullu kommentoi ajankulukseen.Naulankantaan.
Anna tulla… hauku nyt sitten vielä.
Nimim. Wanna be asiantuntija(ainaskin netissä)
Pickala on ykkönen! kirjoitti: (17.2.2007 12:03:17)
Pakki!
Fukke ei vaan suostu myöntää et me ollaan ihmisiä joilla on tunteet. Tunteet vaikuttaa hemmetisti pelaamiseen/työhön ja työtä se golfkin on… joillekin… Se luuli et kun lyön 15vuotta rauta vitosella pitkää päätyyn ni sit… Mut se ei nähny ’koneen’ ryppystä ja totista naamaa ikinä?
Fukke
Sun olis pitäny käydä joku ihmissuhdekurssi jo 20v sitten. Ni ei oltas tässä vaan…Nimim. Kerran tunnilla ollut…
Ikävä kuulla, onneksi tajusin lopettaa opettamisen.
Mutta voitko kertoa tarkemmin mikä meni pieleen, ja miten olet sen jälkeen kehittynyt?
NimetönTiikerin keskittymisestä sen verran, että lyöntiä edeltävä hetki on varmasti intensiivinen, mutta tuo Partin kuvaama transsi pitää tuskin paikkaansa. Uskoisin, että T muistaa jokaikisen lyönnin pelaamissaan kisoissa.
Tiikerillä ja Stevellä on myös omat hauskat konstinsa vireen ylläpitämiseksi. Heillä on ns. Bullshit Moment joka väylällä, jossa Steven tehtäväksi jää heitellä niin levottomia juttuja Tiikerille kuin mahdollista. Tämä siksi, että (Esimerkiksi Sam Sneadia tai Jack Nicklausta lainaten): kukaan ei voi ylläpitää 100% keskittymistasoa kovinkaan pitkään ja paskanjauhaminen rentouttaa kummasti.
Olen myös kuullut, että Tiger ja Steve pitävät väylillä pasteeraillessaan piereskelykilpailuja, jopa Majoreissa. Steve on kuulemma aivan lyömätön siinä lajissa.
En tiedä, miten hyvin piereskely sujuu transsissa, mutta siitä olen varma, että palkintopuhe lyhenisi kummasti, jos kalsareissa lilluisi pari lusikallista ylimääräistä tavaraa.
Tottakai mentaalipuolella on merkitystä, mutta kysymys onkin siitä, voiko sen irrottaa kokonaisvalmentamisesta. Toisaalta svingivalmentaminen ei ole aina muuttamista ja varsinkin nuorten kohdalla se on päinvastoin. Kerron siitä esimerkin:
Vakiorangellani opettaa eräs svingilegenda nimeltään Bob Toski. Pari vuottaa sitten hänen luokseen tuli käymään korealainen nuori tyttö Birdie Kim, joka pelasi ensimmäistä vuottaa LPGA Tourilla. Birdien on vastoin kuin monet maannaisensa pitkä ja solakka työttö, jonka svingi oli jo silloin aivan käsittämättömän laaja ja upea.
Hänen pelinsä ei ollut kulkenut odotetusti ja ongelmana oli se, että hänen isänsä ja sponsorinsa olivat kustantaneet Birdielle valmentajaksi David Leadbetterin, joka kuulemma yritti koko ajan muuttaa Birdien lyöntiä ja aina oli aina vialla, kun he tapasivat harjoitussession merkeissä.
Birdie tuli siis Toskin luo salaa ja yleensä oli alkuviikosta päivän tai pari. Kyseisellä rangella on liikuteltava aurinkokatos ja harjoittelijat olivat kaikki suht. tiiviissä paketissa. Minäkin ystävystyin Birdien kanssa ja aina silloin tällöin Toski pyysi apuun johonkin ’experimentaaliseen’ juttuun. Useimmiten myös kuulin mikä sessio oli menossa ja Toskilla on yleensä sellainen hännystelijäjoukko ympärillään, että ulkopuolisen on vaikea tietää, kuka siellä on oppilas. Yleensä Toski vain katseli kun Birdie löi, mutta ei koskaan puhunut mistään viasta tai korjaamisesta
Kerran jutellessani kahden kesken kysyin Toskilta, mikä Birdiellä klikkaa, kun tulosta ei synny, vaikka svingi on ’täydellinen’. Toski vastasi, että Leadbetter on repinyt tytön palasiksi ja lisäongelmana viela dominoiva isä. Hommana on vaan saada tyttö uskomaan svingiinsä ja itseensä. Toski sanoi, että tyttö voittaa LPGA Tourilla vielä samana vuonna.
No minä lähdin kesäksi Suomeen ja pianhan sieltä tuli täyskäsi (niin kuin eräs tätini kutsu poikani futiksessa tekemää hattutemppua). Birdie voittim US Openin, siihen asti suurin palkintosumma naisille USD 600 000.
Kesän jälkeen palasin taas ’tutkimuspaikalle’ ja siellähän Birdie istui keinutuolissa antamassa haastattelua jollekin lehtimiehelle. Toski ei sen sijaan ollut kovinkaan iloinen. Hänellä oli ollut diili, että aina kun Birdie tulee käymään, se on USD 500, ja joskus se kesti 2 tuntia, joskus 3 päivää. Toski tuli jopa minulle itkemään, kuinka Birdie oli antanut caddielle USD 60 000 ja hän ei saanut mitään. Ei oltu kuulemma sovittu, mutta yleinen käytäntö on 8 %.
Kaiken takana oli isäukko, hän ei suostunut diileihin eikä pitänyt Toskista. Birdie osti talon Olli Jokisen naapurustosta ja perhe muutti Koreasta vahtimaan. Siihen loppui tämä yhteistyö ja Birdie pelaa taas 75-golfia.
Mun pointti oli siinä, että henkisen puolen ongelmat ratkaisi svingitohtori opettamalla Birdien itse ymmärtämään, miksi hän osasi lyödä palloa. Toinen pointti on siinä, että useimmiten taustajoukot ja aivan tavalliset arkielämän asiat saavat taas kaiken sekaisin, jos toimitaan vastoin pelaajaa itseään.
Henkisen puolen guruilla ei ole sitä auktoriteettiä ja tietämystä, jolla svingin suoritusongelmat ratkaistaan, vaikka svingissä ei olisikaan mitään vikaa. Kyse on kokonaisvalmennuksesta.
Mietipä itse kun koskee kolmatta viikkoa alavatsaan. Vaikka kuinka kysymys olisi psyykkisitä tekijöistä, niin vasta sisätautilääkärin lausunto saa aikaan mielenrauhan.
Paksupekka kirjoitti: (17.2.2007 13:43:58)
Kun on pelannut tarpeeksi kauan on oppinut ymmärtämään golfia vähän enempi.Mikä on tarpeeksi kauan? Kun on tälleen vaan tullut pelailluksi niin asiasta ymmärtää aina vaan vähempi. Saattais olla kyllä hyvä idea pelailla enemmän ja koittaa ymmärtää vähemmän. Koska se muutenkin tuntuu olevan trendi.
Parti kirjoitti: (17.2.2007 11:17:57)
Motiivinani ei ollut mikään mentaali-puoleen liittyvä asia vaan puhtaasti Fuken persoonaan liittyvä juttu, ja omaan ammatilliseen kokemukseen.
Sä oot koko lailla viiminen kommentoimaan mun persoonaa, josta et tiedä hevon vitun humppaa. Ja jos säät udellut musta vaikkapa Ringside proffilta tai muilta ’yhteisiltä tutuilta’ niin, nekään ei tiedä minusta yhtään sen enempää.
Parti kirjoitti: (17.2.2007 11:17:57)
Fukella on pitkä ura golfin parissa ja sitäkautta laaja näkemys asioihin. Omien havaintojeni mukaan kokemus ja osaamisen lisääntyminen johtavat yleensä kykyyn nähdä joku asia monelta kantilta ja kykyyn havaita useita harmaan sävyjä. Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä tietämys oman tiedon rajallisuudesta ja sen hyväksymisestä
Omassa havinnoinnissasi paistaa joku stereotyyppinen ratkaisumalli, että asioiden avartuminen, useammalta kantilta näkeminen ja ymmärryksen lisääntyminen aina päätyisi siihen, että kyseinen asia tulee lopulta hyväksytyksi. Minulle on käynyt päinvastoin, koko aihepiiri on sulanut käsiin kuin Marja-Liisa Kirvesiemen sauvat.
Viimeisin yritys oli osallistuminen tennisseminaariin, jota vetää Gustavo Granitto -niminen argentiinalainen kaveri (sen poika pelaa samassa futisjengissä mun pojan kanssa). Gustavo oli Kansainvälisen tennisliiton Karibian alueen valmennuspäällikkö ja perusti tänne sellaisen koulun, johon tulee ympäri maailmaa (tosin puolet argentiinalaisia) nuoria lupauksia kouluun ja harjoittelemaan. Kerran oli puhe mentaalihapatuksesta ja Gustavo sanoi, että tule kuuntelemaan. No minä menin päiväksi ja täytyy sanoa, että ne pojat eivät todellakaan odota, että ’Seven tatsi laskeutuu taivaasta heidän päällensä’.
Olen avoimesti pyrkinyt hakemaan ratkaisuja mentaalipuolelta yhtä paljon kuin svingipuolelta. Valitettavasti on käynyt niin, että mitä enemmän ymmärrän aivokurkiaisia, synapseja, rentoutumista, mielikuvaharjoittelua, ajatusten hallintaa, sen vakuuttuneempi olen siitä, että mentaalivalmennuksen irrottaminen kokonaisvalmennuksesta on länsimaista hapatusta, jonka ainoa tarkoitus on saada Powerpoint-lohkokaaviot näyttämään hienommilta.
Noi mentaalihommat on semmoisia, että esimerkein voi todistaa minkä tahansa menetelmän yhtä oikeaksi tai vääräksi. Valmennuksen vaikeus on yleensä siinä, että eri alojen asiantuntijat näkevät asiat usein vain omalta kantiltaan. Kompetenssi ei riitä – eikä voikaan riittää – kaikkeen. Siitä tulee hyvin tyypillisiä ongelmia, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, eikä nuoren urheilijan pää voi millään sulattaa kaikkea. Usein tarvittaisiin avuksi joku laajemmin asioita ymmärtävä, ja vanhemmat hevon kuuseen.
Oikein toteutettuna psyykkinen valmennus voi olla uskomattoman tehokasta. On tutkittu, että joillakin koehenkilöillä jopa absoluuttinen voimataso nousee, kun sohvalla maaten tekee mielikuvarjoitusta punttisalitreenistä. On vaikea ymmärtää, miksei sitä kokeilisi jos muutenkin satsaus on kovaa.
Väärin toteutettuna tai tietyntyyppisille henkilöille siitä ei taas ole mitään apua, pahimillaan jopa haittaa. Joskus 70-luvulla Suomen jääkiekkomaajoukkeessa kokeiltiin mielikuva-suggestioharjoitusta ennen kisoja tai tärkeää peliä. Jätkät makasivat lattialla silmät kiinni ja kallonkutistaja hoki: olette hyviä, olette taitavia, kukaan ei ole teitä vahvempi … niin Seppo Repo avasi silmät, nousi ja sanoi: ’vittu, kukaan ei ole Mihailovia vahvempi’, ja lähti. Ei auttanut se mentaalitreeni.
J.J. kirjoitti: (17.2.2007 19:01:15)
Oikein toteutettuna psyykkinen valmennus voi olla uskomattoman tehokasta. On tutkittu, että joillakin koehenkilöillä jopa absoluuttinen voimataso nousee, kun sohvalla maaten tekee mielikuvarjoitusta punttisalitreenistä. On vaikea ymmärtää, miksei sitä kokeilisi jos muutenkin satsaus on kovaa.Kyllä, ajatuksen voimalla pystyt hermottamaan lihaksia, kun olet ensin esim. rentoutuksella saanut ne vastaanottavaan tilaan. Näitä signaaleja on mittailtu ihmisiltä ja lamppu syttyy, vaikka käsi ei liiku.
Ongelmana onkin siinä, että ajatuksen pitää hermottaa svingin kannalta juuri oikeita lihaksia. Jos sun svingikäsityksesi perustuu siihen, että jaloilla sivuliukuun ja krossi perään, niin vituiks meni, teetkö sitä sitten mielikuvana tai rangella.
Juu, näin on. Siksi noi voivatkin olla vaarallisia hommia. Mielikuvatreeniin pätee sama kuin ns oikeaankin treeniin. Kannattaa treenata oikein, tai olla sitten mieluummin kokonaan harjoittelematta.
Liikeratojen treenaamisen ohella mentaaliharjoittelu voi toimia suorituksen ulkopuolisissa asioissa. Esim kuvitella olevansa sunnuntain takaysillä taistelemassa voitosta, harjoitella vaikeiden reikien avauksia etukäteen, ja pitää vaikka voittopuhe mielessään ja torstaina. Todellinen tilanne ei tulekaan sitten silmille niin pahasti kun sitä on jo salaa harjoitellut.
Itse käytän sitä joskus tietoisesti duunihommissa ennen tärkeää palaveria. Kun on ennakoidut vaikeat tilanteet ja harjoitellut liikkeet ja vastavedot jo etukäteen, ei tarvitse vastustajien edessä enää hermoilla. Kannattaa mielessään tehdä myös mokia. Kun on muutaman avauksen vetänyt mielessään outtiin, ei se tositilanteessa enää tunnu niin pahalta ja tilanteesta toipuu paremmin.
Hyvän mielikuvituksen omistavat tekevät mielikuvatreeniä usein tietämättään. Muiden kannattaisi oppia siihen tietoisesti, ainakin siten ettei turhaan kasaa paineita ja pelkoja.
J.J. kirjoitti: (17.2.2007 19:37:49)
Kannattaa mielessään tehdä myös mokia. Kun on muutaman avauksen vetänyt mielessään outtiin, ei se tositilanteessa enää tunnu niin pahalta ja tilanteesta toipuu paremmin.Mitäs tää nyt tarkoittaa, kannattaa mielikuvissa harjoitella outtiin lyömistä vai?
Mutta palatakseni tuohon edelliseen toistojen tekemiseen, niin mielikuvasuorituksilla haetaan toistoja silloin, kun autenttinen suoritus ei ole mahdollista (esim. loukkaantuminen) tai siihen valmistautuminen kestää pitkään (mäkihyppy).
Toisaalta golfissa pystytään rangella ja mielikuvissa lyömään samaan tahtiin, joten tätäkään etua ei saavuteta, ellei siten halua säästää rangepalloissa.
fukke diise saisse kirjoitti: (17.2.2007 20:13:37)
Mitäs tää nyt tarkoittaa, kannattaa mielikuvissa harjoitella outtiin lyömistä vai?
Kyllä, mutta oikein. Ajatus on siinä, että jokaisessa urheilulajissa tulee tilanteita jolloin on huono päivä tai muuten vaan jossain tilanteessa kusessa, varsinkin arvokisoissa. Pelimiehet nousevat (Ruotsin lätkäpelaajat), heikommat sortuvat lopullisesti (esim jotkut suomalaiset hyppääjät tai hiihtäjät…)
Kuseen joutumista ei kannata mielikuvissa harjoitella. Siellä oloa ja sieltä pois pääsyä kyllä. Muuten voi tositilanne olla liian kova kylmiltään käsiteltäväksi.
Suomessakin pari kertaa vieraillut golfvalmentaja Chuck hogan kiteytti asian hyvin: ’emotionalize only the good shots’, eli huonoihin lyönteihin pitää suhtautua täysin tunteettomasti ja hyvistä lyönneistä pitäisi iloita, ainakin pään sisällä. Tunne auttaa aivoja arkistoimaan hyvän ja myös huonon kokemuksen. Eli outtiin lyömistä ei tosiaan kannata harjoitella, päinvastoin out -lyönnin jälkeen pitäisi mielessä lyödä onnistunut drive keskelle väylää..
Minä en ikinä tietoisesti ajattele golffista mitään negatiivisia asioita. Esimerkiksi illalla piti katsoa Euroviisuja. Näin kappalelistat ja suljin saman tien vastaanottimen. Listoilla keikkui kappale ’Plane Away’.
Niin, periaatteessa noin. Ei tietenkään kannata ’harjoitella’ outtiin lyomisen huonoa svingiä.
Mutta kannattaisi joskus fiilistellä mielessään sitä vitutusta kun on mokattu. Jos homman on mielessään harjoitellut, siitä toipuu nopeammin. Samoin kannttaa sisällään tunnustella etukäteen sitä jännitystä kun on pakko lyödä tiukassa paikassa hyviä lyöntejä voittaakseen.
Fakta on, että mokia tulee ja harmittaa. Fakta on myös, että mitä nopeammin sen jälkeen saa taas pelihuumoriin kondikseen, sitä parempi on kierroksen tulos. Ei se logiikka sen kummempaa ole. Tuossa voi *oikein tehty* mielikuvaharjoittelu auttaa.
Jos siihen ei itse pysty, ammattiauttaja voi pystyä.
J.J. kirjoitti: (17.2.2007 21:12:34)
Jos siihen ei itse pysty, ammattiauttaja voi pystyä.Ei siihen tarvita ammattiauttajaa. Pelaa mielikuvissas nelinpeliä jonkun tuupparin kanssa ja kuvittele, että se oli partneri kun veti skutsiin. Näe sitten itsesi pelastamassa sieltä lipulle.
Eläköön mentaalivalmennus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
fukke diise saisse kirjoitti: (17.2.2007 18:42:49)
Ja jos säät udellut musta vaikkapa Ringside proffilta tai muilta ’yhteisiltä tutuilta’ niin, nekään ei tiedä minusta yhtään sen enempää.
No tämä kiinostus oli aivan nimimerkkitasoa ja kirjoituksiisi perustuva. Siviilinimen kaivamiseen tai oikean persoonan tutkiskeluun en ole kokenut mitään tarvetta. Nimimerkit pysykööt minun mielestäni nimimerkkeinä ellei törmätä kasvotusten esim The Invitationalissa.
Kylläpäs te pojat teette mentaalivalmennuksesta vaikeaa ja elämää suuremman kysymyksen!
Ei tämä ole niin vaikeaa, kyse on itseluottamuksen rakentamisesta.
Tarvittavat mantrat:
1. Minä osaan tämän.
2. Minä pystyn tähän.
3. Minä olen tehnyt tämän saman asian niin monta kertaa, että pystyn samaan myös tässä tilanteessa.Miten se itseluottamus sitten rakennetaan? Aivan selvää on, että harjoituskentällä ja -kierroksilla riittävän usein tehty oikea suoritus pönkittää itseluottamusta.
Mikä murentaa itseluottamusta? Epäusko omiiin kykyihin ja epäonnistumisen pelko (joka taasen juontaa juurensa epäuskosta omiin kykyihin). Tätä ongelmaa ei mitenkään pysty ratkaisemaan pelkällä svingitekniikan parantamisella tai lyömällä tuhat palloa rangella, vaan saamalla ihmiselle usko omiin kykyihin.
Mutta miten se usko rakennetaan? Siinäpä teille pohtimista. Joillekin sitä ei saa millään ja joillakin se on syntyjään. Toiset ovat syntyneet voittajiksi ja toiset luusereiksi. Jokainen voi silti nauttia golfista.
Eläköön epäoikeudenmukaisuus!
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Partin ja VP:n mentaalinurkka