Parissa vai erossa

[Kitty]

Tätä aihetta jonkin verran käsiteltiinkin jo vauvan tulemista koskevassa keskustelussa. Siellä muun muassa Kiaran mielipiteet herättivät minut kysymään miten koette pariskunnat, jotka harrastatte samaa lajia, onko se teidän yhdistävä tekijä, pelaatteko yhdessä vai repiikö se teitä erilleen – toinen on kentillä vain kavereiden kanssa? Kannustatteko kumppanianne lajin parissa?

[F3B]

Parina, vaan ei vieä paarissa 🙂
Yhdeksän vuotta sitten käytiin yhdessä vaimon kanssa kurssi ja aloitettiin harrastus.
Nyt kierroksia tulee noin 50 vuodessa, joista noin 30 – 40 yhdessä.
Kimpassa tutkaillaan svingioppeja ja koitetaan korjata toistemme virheitä. Ihan aina ei palaute ole tervetullutta, joten silloin seurataan enemmän luonnon tapahtumia.
PRO:n opissa ollaan useimmiten yhtä aikaa ja näin rangella tiedetään, mitä toisen pitää / pitäisi treenata. Tasoitukset nyt 23 ja 26.
Golfkentän lisäksi yhteispeli sujuu muuallakin 🙂

[Poksu]

Meillä kahdeksas yhteinen pelikesä menossa, porukalla käytiin kurssi aikanaan. Molemmat ollaan aika innokkaita pelaajia, mutta miulla polte viheriöille on kyllä kovempi ja käyn enemmän pelaamassa. Yhdessä mennään pelaamaan aina kun vaan rouvalle käy. Mie tykkään pelata vaimoni kanssa. Yhteistä mukavaa aikaa ja harrastamista.

Parin-kolmen ensimmäisen vuoden pelien aikana tulin neuvoneeksi jatkuvasti vaimoa käytännössä vähän joka käänteessä, mutta heti kun ymmärsin päästää siitä tavasta irti niin pelikierrokset ovat olleet puolin ja toisin paljon nautittavimpia. Vähemmän motkottamista kun ei neuvota epäpätevänä väärin (tai vaikka vahingossa oikeinkin). Nykyään molemmat saatetaan sanoa toiselle lyönnin jälkeen jotain yleispätevää osarohkaisevaa kommenttia että jalat osoitti sinne ja tänne yms, mutta siihen saa neuvominen jäädä. Muuten kannustan kyllä vaimoa onnistumisissa ja elän mukana huonompinakin hetkinä (yleensä olemalla hiljaa:) tai yritän saada aikaan mukavaa ilmapiiriä keveämmillä jutuilla. Yleensä toimii..

Toinen mikä paljon vaikutti meidän kierrosmukavuuteen oli se kun mie itse opin nauttimaan onnistumisista ja ottamaan vastoinkäymiset ja epäonnistumiset vastaan vähän tyynemmin, eli sisäistämällä että kaikki lyönnit ei voi mennä niinkuin haluaa. Tästä tuloksena oli myös ihan omien tulosten parantuminen, kun oli parempi itseluottamus peliin, mutta myös yleinen ilmapiiri vaimon kanssa parani..

Pelaan kyllä mielelläni kavereittenkin kanssa, mutta useimmiten mielelläni ottaisin siihenkin vaimon mukaan. Tosin en kiellä testosteronitäytteisen uho- ja sankari(?)kierroksen ajoittaista terapeuttista vaikutusta peliin ja kaverisuhteisiin! 🙂

[Kitty]

Katsoin profiilista makeita pelipaikkoja, haluaisin kuulla noista lisää. Saanko pyytää ottamaan yhteyttä sähköpostilla, ihan vilpittömästi ja vaimosi kera! Matkalle lähdössä miehen kanssa. mipaj ät jippii.fi

[Nimetön]

Meillä pelataan pareittain aina kun mahdollista, mutta miehellä on muitakin kesäisiä harrastuksia, joten yksin tulee paljon kentällä vietettyä aikaa. Lisäksi tietty talouskaan ei anna periksi miehen (ei pelioikeutta mihinkään) pelata yhtä paljon kuin meikäläinen.

Ihan offtopic: Miksei Ladies tee enää vedä muita naisia ilmoittelemaan peliseurasta? Itse ainakin tykkään mieluummin pelata sellaisessa porukassa, jossa on myös muita naisia mukana.

[Julkaisija]

Artikkelit