-
JulkaisijaArtikkelit
-
Golfia voi pelata kilpailumielessä monella eri tavalla. Lyöntipeliä, reikäpeliä, tasoituksilla, scratchinä, yksin, tiiminä… Mistä pelimuodosta olette saaneet parhaat kicksit, parhaan golf-kokemuksen?
Lyöntipeli.
Kyllä se on reikäpeli, tasoituksilla tai ilman. Reikäpelissä on toimintaa toisin kuin lyöntipelissä missä vaan haetaan parasta tulosta joka reijältä.
Parti kirjoitti: (13.1.2007 16:41:18)
Mistä pelimuodosta olette saaneet parhaat kicksit, parhaan golf-kokemuksen?
Yks iso kiksi tulee äkkiseltään mieleen, ja se oli pari vuotta sitten reikäpelissä.
Tilanteesta 4 down 5n reiän jälkeen huikea nousu 5/4 voittoon. Vastustajan hcp oli jotain 5, ja oma apaut 8. Ja kaverin selkäranka on muuten vieläkin jossain siellä 11-13 väylillä, jossa tuli börö-eagle-börö putkeen…EFC kirjoitti: (13.1.2007 16:47:15)
Lyöntipeli.Suora vastaus suoraan kysymykseen.
Pari selittävää tai kommentoivaa sanaa eivät ole kiellettyjä 🙂
Parti kirjoitti: (13.1.2007 17:00:08)
EFC kirjoitti: (13.1.2007 16:47:15)
Lyöntipeli.Suora vastaus suoraan kysymykseen.
Pari selittävää tai kommentoivaa sanaa eivät ole kiellettyjä 🙂
Kun kerran vaadit: jotekin vaan lyöntipeli tuntuu meikäläisen mielestä mielekkäimmältä. Siinä ainakin näkee oman osaamisensa kokoajan, kun on tulos mihin verrata.
Tosta Lavantaudin viestistä tuli tosin yksi reikäpeliin liittyvä onnistuminen aivan golfuran alkuvuosilta. Olin seuran reikäpelimestiksissä ekalla kierroksella 2 down ja 2 reikää jäljellä, niinhän siinä kävi, jotta sain väännettyä pelin tasoihin ja lopulta 4.s uusintareikä toi voiton meikäläiselle, pakko myöntää että tuntui hyvälle… ja vastassa oleva kaveri oli vielä ennakkosuosikki.
Silti pidemmässä juoksussa vastaus on lyöntipeli !!
NimetönItelläni ei vielä huikeita kokemuksia ole ollut, mutta minusta lyöntipeli on ollut mun juttuni.
Ehdottomasti skini ProV:n panoksella. Joukkuereikäpelit ovat myös minun makuuni.
Henkilökohtainen reikäpeli ilman tasoituksia – golfia puhtaimmillaan!
OT: Suomessa reikäpeli on jostain syystä jäänyt jonkinlaiseen lapsipuolen asemaan arvostuksessa yms. Miksiköän? Maailmalla lähes kaikki isommat amatöörikisat ratkaistaan reikäpelillä ja kun katsoo sääntökirjaa, niin sielläkin on reikäpeli ennen lyntipeliä. Olisi kiva kotimaassakin pelailla vähän useammin reikäpeliä – siis ihan näin klubituupparitasolla.Viihteen ja vaihteen vuoksi Gross Cantry srample tasoitusluokittain arvottuna 3 henk. joukkuein. Lisä viihteenä jotain vääränkätisiä avauksia ja muuta hauskaa. Ei sovi tosikoille, vaikka harvoin heitä tällaisissa hupailuissa näkee.
Ehdottomasti reikäpeli ilman tasoituksia.
Lyöntipelissä ei tule sellaista kaksintaistelua vaan se on jotenkin sellaista yksinäistä puurtamista, jotta sais pidettyä pelin ja sitä kautta tuloksen kasassa loppuun asti.
Reikäpelissä joutuu pelaamaan tosissaan joka väylän, mutta yksi katastrofi ei vielä tuhoa tulosta. Lisämausteena taktikointia ja pientä psyykkausta.Lyöntipeliähän sitä tulee tahkottua rundista toiseen. Ensimmäinen tasoitukseton kisa ol Aulankon B-mestaruuksissa viime kesänä. No viimetteekshän ne mun jätti kun sudin yli 200 lyöntiä kahteen rundiin.
Reikäpelikokemukset on rajottunut yhteen 9 reikän kisaan jossa sain turpiini 4/3. IHan mukavaa touhua tuo varmaan olis jos sitä harrastamaan enämpi pääsis. Tuossa kesällä pelailtiin joukkueena sellainen viritetty joukkue peli eli reikäpeli/bestball. Siis joukkueitten parhaat tulokset veivät reikän. Täsä taisin olla voittajien puolella.
Skinejä harvemmin tulloo harrastettua niitäkään, tosin tuossa syksyllä kokeilin sitäkin linnassa – turpiin tuli siinäkin vaikkapas sain yhen eteen joka reikälle.
Joukkuepeleistä eniten on tullu harrastettua rämpylää; harvemmin siinäkään edes tuloslistan puolenvälin on tullu yllettyä. Bestballia vissiin tasan kaksi kertaa – ekalla kertaa lanbIHallitus oli kuulemma neljäs.
Parhaat kicksit irtoaa kuitenkin jostain muusta. Meinaan pallin lyömisestä. Aika harvoin siinäkään; on se meinaan sellaista sutimista.
Mä yritän yleensä pelata lyöntipeliä, jotta kehittyisin pelaajana, mutta silloin jos on joku kaveri mukana niin pelataan kyllä yleensä reikäpeliä ja se onkin paljon kivempaa, varsinkin jos on suuria eroja tasoituksessa, koska silti voi voittaa vaikka pelaa ne muutamat väylät päin persettä.
Minulle se on lyöntipeli ilman tasoituksia. Olen pelannut kohtalaisen määrän myös reikäpelejä. Lyöntipelissä ratkaisee vain oma peli, siinä ei tarvitse välittää siitä, miten kilpakumppani pelaa. Voitto ei ole aina pääasia, vaan hyvä peli, jolla joskus voittaa ja aina sijoittuu hyvin.
Reikäpelissä voi käydä kuten minulle joitakin vuosia sitten, että hyvällä pelillä hävisin. Häviö ei koskaan tunnu hyvältä. Ko. pelissä vastustajalla oli kaikkien aikojen päivä, hän laittoi sisään kolmesti greenin ulkopuolelta ja puttasi lisäksi viisi pitkää puttia sisään. Tappio itseni kanssa samantasoista pelaajaa vastaan tuli 4/2. Vaikka tiesin pelanneeni hyvin, ei tylyin lukemin tullutta tappiota kannattanut ryhtyä suuremmin selittelemään. Olin siis pettynyt, samantasoisella pelillä olisin lähes missä tahansa lyötipelikisassa sijoittunut kärkipäähän ja ollut tyytyväinen.
Pistebogey, ehdottomasti tämä Stableford-järjestelmä on ylivoimaisesti se pelimuoto jota en pelaa kuin väkisin. Eli se on silloin sen kilpailun pelimuoto johon olen ilmoittautunut ja sille minä en voi mitään. Jos minulta joku kysyy kierroksen jälkeen, laskitko pisteitä, vastaukseni on tyly: -En!
Yleisin harrastamani pelimuoto on reikäpeli tasoituksin: minä vs kenttä. Yleensä tulee niin sanotusti dunkkuun. Kavereitten kaa pelaan myös reikäpeliä ja mielellään tasoituksin.
Tässä hommassa olen pärjännyt paremmin. Varsinkin jos vastustaja on samaa tasoa tai huonompi. Etenkin silloin kun avaukseni pysyvät väylällä on saman tason tuuppari kanssani enemmän kuin kusessa. Puttaajana olen nähkääs tarkka kuin neurokirurgi ja pelottava vastus kenelle vaan! Lisäksi käsittelen taiturimaisesti wedgeä greenin ympäristössä.
Jos vastus taasen on lähtökohtaisesti parempi: singelimies tms. kova luu, pelini perustuu siihen nótta tämä tekee virheitä, lyö soketilla mettään jne. Olen huomannut nótta näitä kavereita on turha yrittää hämätä puhumalla levottomia tai vaikka piereskelemällä; nämä vastaavat samalla mitalla.
Jonkun kerran kesässä osallistun scrambleen. Se tapahtuu vakituisten pelikavereitten kanssa ja lujittaa klubihenkeä. Jotkut ottavat nämäkin kisat ihan tosissaan. Sitä en käsitä.
Kaikkein hienoin kisa pelataan tietenkin silloin kun ratkotaan mestaruuksia. Pelataan lyöntipeliä ilman tasoituksia ja valkoisilta. Se on miesten hommaa. Ja muutenkin pannaan vähän parempaa päälle: silitetty paita ja housun sivusauman telineeseen laitetaan iskemätön valkoinen tee!
Ehdottomasti silmäpeli – ilman tasoituksia tietysti! Tämän jälkeen sitten jälkipeli kierroksen jälkeen olusen ääressä klubilla. Kisamuotona varsin hauska ja tuloksia käydään monesti läpi jälkeenpäinkin ’mummojen’ saunailloissa. Mikä parasta: sääntöjä ei tarvitse muistaa! …sillä niitä ei ole 😉
Reikäpeli. Parasta silloin, kun voitolla on merkitystä, kuten esim. seuran mestikset. Toki pelikaverin nöyryyttäminen on myös riittävä syy kiihottua taistoon. Psyykkaus kuuluu olennaisena osana tähän pelimuotoon; usein se aloitetaan esim. varaamalla kaverin peliaika jollakin hassulla nimellä.
Reikäpeli on mukavaa, mutta se tahtoo olla hidas prosessi. Toinen negatiivinen reikäpelin piirre on se, että etenkin suurissa kilpailuissa hävinneet osanottajat jäävät pyörittelemöön peukaloitaan tuloksia odotellessaan.
Lyöntipeli lienee parhaiten nykyaikaan sopiva pelimuoto. Jos olisin scratch golfari, olisin ilman tasoituksia pelaamisen kannalla. Kun en ole, pelaan mieluiten täysin tasoituksin.
Pistebogey ei tunnu olevan oppimisen arvoinepelimuoto.NimetönReikäpelii en oo viä ehtiny kokeilemaan, mutta tänä kautena sitten.
Tasoituksellinen reikäpeli itseä vastaan. Katsotaan, mitä kullakin holella miehen pitäisi händärin mukaan tehdä ja verrataan siihen mitä tuli.
Sehän on kai muuten sama kuin katsoa reiän jälkeen mitä pelimuotojen pers’reiän pistebogin mukaan laskettuna tuli. Kolmosella tai suuremmalla voitto ja ykkösellä/munalla reikä meni.
Kannustaa jopa taktiseen ajatteluun, kun par riittää joskus reikävoittoon. Ja birkkua vaadittaessa tarvitaan sitten kunnon hyökkäystä eikä mitään mamoilua.
Meikäläisen mieluisin peli on mikä tahansa pelimuoto pelattuna hikkorimailoilla. Harjoituskierrokset ilman tuloksen laskemista ovat kivoja, samoin silloin kun laskee lyönnit. Pikkukisat tasoituksin tai ilman ovat kivoja. Ja parhaita ovat isot kisat, mestaruuskisat ja sellaiset. Näin vaikka en juurikaan ole niissä pärjännyt.
Suosittelen kokeilemaan, ihan oikeasti. Saatat yllättyä.
Tänä kesänä pelasin muutaman paripelikisan, yhden virallisen ja sitten kaveriporukassa pikkupanoksilla. Tuli pelattua reikäpeliä bestballina ja klubin kisoissa oikein kaksi kierrosta samoilla pelimuodoilla kun Ryder-cupissa.
Nämä jäivät mielenkiintoisimpina mieleen. Jännitystäkin riitti näissä epävirallisissa kisoissa, kaksi pelattua kierrosta ratkesivat kumpikin vasta 18 griinillä. Ja kun tiimit oli valittu sopivasti, pystyttiin pelaamaan ilman händäreitä. Se tuo aina mukaan hieman lisää kilvanpelaamisen tuntua.Samoin mielenkiintoinen oli seuran paripelimestiksissä varsinkin se pelimuoto, jossa pelataan samaa palloa vuoronperään. Tuli keskityttyä huolellisesti ja valittua hieman riskittömämpiä lyöntejä kun ei halunnut missään nimessä järjestää kaveriaan ikävään mestaan.
Yllättävää oli myös miten nopea tämä pelimuoto on. Jos vähänkin jäi ihmettelemään oman lyöntinsä jälkeen niin seuraavaksi joutuikin kävelemään reippaasti hyvän pätkän että pysyi muun ryhmän mukana.Yhdyn tuohon reikäpeli Best ball kisaan. Meillä on muutama vakio 4 porukka ,joiden kanssa aina pelataan kierros tätä kisaa. Siinä voi kuitenkin laskea myös oman lyöntipeli tuloksen, kun reiät pelataan loppuun.
Tätä soisi pelattavan enemmänin suomalaisilla klubeilla. Ymmärtääkseni tämä pelimuoto on ihan vakio viikonlopun pelimuoto Irlannissa ja Skotlannissa.
Wanhaan hjuvään aikaan, kun kentillä oli tilaa huitoo rauhassa, pelattiin viskikisaa, jossa reiän voittaja sai/joutu ottaan suullisen. Loppupeleissä oiva tasotusjärjestelmä.
Ens kesänä vois tunkee ittensä johonkin bloodsome-kisaan, jos elämä rupee liikaa muuten hymyileen.Lyöntipeli SCR. Ainoa oikea mielestäni.
Reikäpeli on persiistä 😀
-
JulkaisijaArtikkelit