-
JulkaisijaArtikkelit
-
Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki par3:set ovat turhia kentällä. Jos joku on vähiten turha, niin Peurunka Golfin 16 saarigriini.
Pakko yhtyä edellisiin :o), Nokian ’Molokki’ on kyllä aika huima – korkeuseron lisäksi haastetta tuovat puusto molemmin puolin avauksessa sekä yllättäen vasemmalta avautuva järven selkä ja sieltä puhaltava tuuli. Mutta kyllä silmä lepää, uskomattomat maisemat :o).
Lue lisää: Nokia 14
Pebble beach:in oiskohan se nyt 7, joka lyödään kohti merta
Täältä tulee lisää pinnoja Nokian ’molokille’!!
Mä ootan aina sinne pääsyä kuin kuuta nousevaa! Viime kesänäkin sain siitä sellaset kicksit, että loppuväylät meni IHan huumassa:) Harmi ettei sieltä pääse aloittamaan peliä…
Mun suosikkeja, mieleentulojärjestyksessä.
Oulu – Sanki 15. Lipun paikalla saadaan paljon aikaan.
Kokkola 12.
Kalajoki 16.
Peurunka 16.
Paltamo 14.
Tornio 6. (onkohan se 6? Valtakunnan rajan yli lyötävä?)
Kaikki siis lyhyitä tai lyhyehköjä reikiä, joilla vaikeus tehdään pääosin vedellä. Useimmilla vieläpä on selkeä korkeusero tiiboxista griinille.
On tietenkin entisen kotikenttäni siis Ringsiden väylä 2, kun on antanut pari holaria…
Onko jossain Suomessa Augustan Golden Bellin (olikse 12) kopioa? Olis kiva pelata. Muutenkin toivoisin kuuluisien reikien kopioita kentille.
Moni on tykännyt kurkin 14sta. Itse en sitä pidä kovin hyvänä vaikkakin kaunis se on. Se ettei griiniä näe ja siinä on hirvee ramppi keskellä tekee siitä epäreilun. Itse kun olen Kurkissa pelannut aika paljon tuo ei tietenkään haittaa mutta tykkään kentistä joissa ei tarvi arvailla edes ekalla kerralla minne pitää lyödä vaan väyläkartta + silmät pitäisi riittää. Lisäksi talvigriinin paikkaa ei käytännössä ole (olipahan keväällä aika surkuhupaisaa pelata vesirajaan tökätylle lipulle jonka ympärillä oli viiden sentin ruoho sitä varten ettei pallo aina valuisi veteen).
Samaa mieltä Taaperon kanssa. Itse asiassa Kurkin #11 on mielestäni paljon kiinnostavampi ja myös aika huikean näköinen. Siinä myös heti näkee minne pitäisi lyödä, mutta haastetta riittää silti.
Viime vuonna Dinersin finaalissa kaikki ryhmät kisasivat vuorollaan pro’ta vastaan (en muista nimeä, Toni joku). Ko. pro siis pelasi tuon reiän #11 n. 25 kertaa päivän aikana, mutta aina oli vaikeaa osua griinille. Par ei ollut edes hänelle mikään itsestäänselvyys, birkusta puhumattakaan. Sen verran haasteellinen on tuo griini.
Onko etäisyys kotoa vaikuttanut valintoihisi?
Täytyy myös vetää törkeästi kotiinpäin ja todeta, että HillSiden 17 on hieno vedenylitys, visuaalisesti pelottava.
Eihän tässä ’Suomen Paras par3’ -kysymyksessä ole mitään epäselvää. Vastaus on ilman muuta Kytäjän South East -kentän väylä nro 9. Aivan huikaisevan kaunis ja lisäksi sopivan kimurantti iso griini.
Muita hyviä ovat mm. Kytäjä/SE #10, Pickala/Forest #9 ja #11, Nordcenter/Fream #14, Kytäjä/NW #4, Master/Master #16 sekä Vierumäki #13.
Huippukentistä ehkä yllättäen Vanajanlinnan par3-väylät ovat aika tasapaksuja, eivätkä tässä kisassa kyllä pärjää ollenkaan.
Melkoista ’kotiseutu’ suosimista tosiaan Mikalta. Etäisyydet Haukiputaalta Kokkolaan (221km) ja Peurunkaan (348km) kyllä osoittavat, että kotikenttiään Mika tuossa alempana mainostaa. Hyi hyi!
Ps. Kokkolan #12 on hieno väylä ja matkaa kotiovelta sinne noin 520 km…
Ehkei kaunein, mutta hyvä ja tiukka väylä on myös Hyvinkään #12. Varsinkin takaa pelattaessa.
Toinen suosikkini on Ringsiden #3 🙂
Totta kai kotipaikallani on merkityksensä tuolle listalle…
… ainakin välillisesti …
… kun juuri isosti mahdollisuuksia käydä pelaamassa pitemmän matkan päässä ei ole, pitää listalle valita reikiä niiltä kentiltä missä on oikeasti käynyt eikä niistä vaan haaveillut 🙂
Tuossa naapurissa olevat Karasjoen ja Lakselvin kentät eivät tälle listalle yltäneet. Rovaniemellä pitäisi päästä käymään (myös lähellä, vain pari sataa kilometriä ajamista). Tuo Ounasvaaran rinnettä alas tuleva 9-reikä on vallan kiinnostava ja vierestä katsottuna kunnioitusta herättävä.
Sarfvikin new coursen reikä 18 ja Ruukin n:o 3 ovat samanoloisia (korkealta ylhäältä alas) ja kivoja reikiä. Samantapainen on myös Tahkolla ylhäältä kalliolta niemellä olevalle griinille. Reiän numeroa en muista.
Tyhmyys iski(maantieteellinen) etelän miehelle:) Kokkolaan joutuu siis täältä ajamaan öbaut saman mutkan.
No hätä.
Joskus olen huomannut etäisyyksien täällä olevan vähäsen eri mittakaavassa kuin jossain etelämpänä.
Pari esimerkkiä.
Päiväseltään käynti Paltamossa (170 km/siivu) ei tunnu juuri missään. 2004 tuli pieni virhearviointi mennessäni seuran mestaruuksiin, lupasin viedä loput perheestä Kalajoelle perjantai-iltana ja jatkaa sieltä lauantaiaamuna itse Paltamoon. Startti oli klo 8:40. Haukipudas-Kalajoki 150 km, Kalajoki-Paltamo 240 km. Liikeelle aamuviideltä…
Siskoni asustaa Ivalossa. Hänellä on tapana käydä shoppailemassa Rovaniemellä koko viisihenkisen perheensä kanssa. Matkaa per siivu tulee noin 280 kilometriä.
Vaimoni veli asuu Espoossa. Harvemmin käyvät niin pohjoisessa kuin meillä saakka. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Haukiputaalta Espooseen on PALJON lyhyempi matka kuin Espoosta Haukiputaalle. Sen verran useammin meidän porukkamme käväisee siellä etelän suunnalla 🙂
Niin, tuo Kokkola. Se on lähellä. Tunnin ajomatka anoppilastani Kalajoelta. Ensi kesänä tulee taas käväistyä sielläkin.
pielis golf #9
mukavan haasteellinen veden yli ja griinikään ei ole helppoudella turhaan pilattu !)
Kukaan ei oo vielä maininnu Peltola golfin 7 reikää. Se on kyllä aika erikoinen! Mittaa on 180 m mutta aivan TAJUTTOMAAN alamäkeen. Kaiken lisäksi joku lato sijaitsee lyöntilinjasta pari metriä vasemmalla ja griinin edessä. Siihen peltikattoon on kyllä moni pommittanut! =)
En tiedä onko paras mutta ainakin erikoisin mitä oon pelannu…
Niin ja oikeella puolella on autti ja jonkun kämppä. Sinne pihaan satelee varmaan aika hyvin palloja – tosin ei ehkä pro v1:ä kun on peltolasta kyse… 😉
’Huippukentistä ehkä yllättäen Vanajanlinnan par3-väylät ovat aika tasapaksuja, eivätkä tässä kisassa kyllä pärjää ollenkaan.’
On se mielenkiintoista miten mielipiteet voivat mennä ristiin yksikertaisissakin asioissa. Ajattelen nimittäin aivan samoin. Kenttä on vaan eri, eli vanhempi Kytäjä. 🙂
Yhdessäkään kolmosessa ei ole vettä mukana, kuutonen ylipitkä 85% pelaajista, kaksi peräkkäin samaan suuntaan samalla mailalla. Ei ole sillai sytyttänyt.
Positiivisena pidän sitä, että kympin griini on todella kettumainen lukea, jostain syystä siinä tulee helposti lukuvirheitä jos ei ole hereillä.
Eipä tuota vettä ole siellä Vanajanlinnankaan par3:silla.
Tämän ketjun aihe kaiketi oli kuitenkin YKSITTÄISET hyvät par3-väylät. Silloin mielestäni arvosteluun ei pitäisi vaikuttaa, vaikka jollain kentällä olisi useampi yhtä pitkä samalla mailalla lyötävä par3 ja jopa saman tyyppinen (vrt. Pickalan Forest, jossa neljästä par3-väylästä peräti kolme lyödään ylhäältä alas). Tai jos jollain kentällä joku par3 on ylipitkä klubipelaajille. Tai jotain muuta vastaavaa.
Näin ollen minusta on TÄMÄN KETJUN aiheen kannalta ihan sama, vaikka Kytäjän SE:llä väylä #6 on tosi pitkä ja lisäksi siellä on kaksi peräkkäistä par3-väylää (#9 ja #10) ja kutakuinkin vielä samaan suuntaan ja lähellä toistensa mittoja.
Yksittäisinä väylinä nuo Kytäjä SE:n #9 ja #10 sattuvat nyt kuitenkin molemmat olemaan erittäin hienoja par3:a, ja #9 suorastaan erinomainen eli Suomen paras.
Kuten näet, viestini sai herätteen omasta kommentistasi, jota siteerasinkin. Viestien sisältö on sama, kentän nimi vain on eri.
Tarkoitus ei ollut puolustella Vanajaa, kerran olen kentän pelannut eikä mikään par3 jäänyt sieltä erityisesti mieleen.
Voisiko sanoa että molemmissa (loistokentissä) layoutillisesti heikoin lenkki on par3:set?
Mielipidejuttuja, ei herneitä pliis.
Joo, nämä tykkäämiskysymykset on varmaan niin kuin makuasiat eli niistä ei voi kiistellä… ehkä… ehdottomasti ehkä.
Partin linjoille kyllä käännyn tuossa Kytäjän ysissä esimerkiksi. En ymmärrä sen loistokkuutta. Eikö tollasia reikiä löydy vähän joka toiselta kentältä.
Ylllättävän vähän ääniä on saanut Kytäjän NW #11. Siinä on todella mielenkiintoinen ja näyttävä par 3. Varsinkin back teeltä pelattaessa.
Nimenomaan, Kytäjän NW 11 on hieno! Ite en henk.koht. käsitä miksi porukka koohottaa SE:n 9. väylää joka puolella. Ei mitään kummempaa siinä vaikka kenttä muuten onkin Suomen paras.
Kytäjä NW 8 Loistava kokonaisuus, sopiva matka 171m mitta-pisteestä keskelle greeniä, tuuli muuttaa mailan valintaa ratkaisevasti ja jokaiselta varmasti löytyy mailaa bägistä, ei ole yli pitkä.
Kytäjä NW 15 186m Vastaavan lainen kuin 8. mutta tuuli saataa tehdä jekkujenjekkuja, pistää usein ihmettelemään, miten ihmeessä jäin lyhyeksi tai sitten mennään humisemalla yli. Tarkkaavaisuutta vaativa väylä, siitä kun selviää loput on lasten leikkiä=).
Sitten yksi ylläri Tahko 7 220 alas syväjärveä kohti, pienellä greenillä, tuulet ja kaikki huhuh…
Oikee tarkkuus masiina tekee helpon birdien.
-
JulkaisijaArtikkelit