-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Elikkä kysymys kuuluu: Mikä on ollut teidän paras/unohtumattomin lyönti jonka olette lyöneet? Mun unohtumattomin lyönti oli varmaan: Kaatosateessa riverin 14 väylällä, joka on korkea 200m par3, puttasin noin 14 metriä pitkän, kaartuvan putin keskelle kuppia.. Ja kyseessä oli pörö. =)
Paras ja unohtumattomin…
Parhaita on parikin kappaletta. Ensimmäinen oli Whistler Golfissa, kun pääsin 280 metrisen väylän yhdellä päälle. Toinen Tahkolla 9 väylällä, kun draivi napsahti sopivasti ja menikin edellä menevien jaloille, ikinä en niin pitkälle ollut lyönyt ja lyönti päätyi vielä väylälle.Unohtumattomia on useita. Kenties hienoin suoritus oli lyödessäni Tahkon 13. väylällä vasemmalla olevien mökkien katolle.
Kotojärvellä viime kesänä, siinä autotien vieressä (tais olla toka vika reikä eli 12reikä) löin sateessa 60 metristä pompun kautta kuppiin ku just siitä vierestä ajo 2 autoo.
En tiedä onko paras, mutta hyvä mieli ainakin jäi tästä:
Viime kesä, Riverin väylä 8. Hyvän avauksen jälkeen griinille 195 m virallisen mitan mukaan. Rauta 4 käteen, lentäen yli veden, alas griinin etureunaan, hyvä puraisu ja 5 m lipun yläpuolelle pysähtyminen. Suora etäisyys lienee ollut 180-185 m, ja vettähän on myös griinin takana, joten baitti on välttämätön. Vaikka eagle-putti ei uponnut ( 5 cm vasemmalta ohi pysähtyen 20 cm kupista) tuli ihan miehekäs olo näin vanhalle ukolle.
NimetönHienoa! Kyl siinä riverin 8 väylällä on jo vähän tekemistä päästä toisella griinille. Ite en oo montaa kertaa nähny jonkun saavan siin 2 päälle ja viälä pysähtymään niin pitkältä matkalta.. =)
NimetönSit oon ollu todistamassa, kun eräs rouva löi riverin 13 väylällä väyläbunkkerista kauhean topin, joka kimposi kalliosta melkein reikään! No, varma birdie.
Unohtumattomia on monia, joten on vaikea valita paras niistä. 😉
Pitkiä putteja on kaarrellut reikään useinkin, mutta pari väylää on jäänyt elävästi mieleen.
Kerigolfin 9. väylä valkoisilta 375m. Draivi meni hieman pitkäksi kevyeen raffiin. Sieltä rauta 7:lla feidi pikku baitilla griinin etulaitaan metrin päähän lipusta. Ja tietenkään en saanut birdietä kuppiin.
Saman kentän neljäs väylä. 405m valkoisilta. Tiillä oikein vihjasin, että tälle ei kyllä varmasti tehdä edes paaria. Ja kuinkas ollakaan avaus painui oikealle metsään. Tässä vaiheessa muistutin sanoistani. Ainut viisas vaihtoehto oli laittaa punchi väylälle, ja tämän jatkeeksi 100m lähestyminen. Ja sehän jäi lyhyeksi alatasanteelle. (Huom. kolmitasogriini ja reikä ylimmällä tasanteella.) Mittasin puttia hiukan ja totesin sen kallistuvan jonkin verran vasemmalta oikealle. Ja kuinka ollakaan, pitkä putti oli hieman kova, mutta napsahti keskelle kuppia ja siinähän se PAR lepäsi. Varauksetonta ihailua otetaan vastaan.
Lyöntinä voisin mainita kuinka upotin 100m lyönnin kilpailussa.
Schwartzel kirjoitti: (13.1.2007 18:27:16)
…eräs rouva löi riverin 13 väylällä väyläbunkkerista …Ai siinä o sellasiakin? Mä viime kesänä sutasin tuossa avauksessa palloni oikiaan, päätyen sinne #15 veulalle. Matkaa oli jälellä ~45m josta wekkellä kevyesti nostin pallin kolauttauttaen sen tankoon. Tuskin ny paras lyönti mutta mieleen se jäipi.
—
Nyt joulukuussa vihdin #12lla sutasin avauksen melko nysänä väylälle. Tätä lähtin sitten puufemmalla paikkailemaan. Suoritus oli kuitennii oudon paineeton ja vaivattomasti palli kaartoi vasemmalta oikialle pudoten ennen kerniä alas. Siitä rullaili havainnon mukaan parikyt senttiä oikialta ohi valuen metrin yli tikun. Se oli todnäk. paras puufemmani ever.NimetönNo ne bunkkerit voi jo kyl griinibunkkereiks luokitella.
Itselläni on golfura vielä niin lyhyt, että mitään aivan mieletöntä ei ole sattunut, mutta tässä nyt muutama:
-Riversiden 14:llä jossa lyödään sieltä 40 metriä korkean kallion päältä löin avaukseni sinne kauas oikealle puoli metriä korkeaan heinään, kun oli eka kerta kun pelasin kentällä eikä hajuakaan siitä millä mailalla pitäisi lyödä. No, siitä sitten pari minuuttia etsittiin palloa ja löytyihän se sieltä puolen metrin heinän keskeltä ja lie oli aika järkyttävän hirveä, en edes uskonut varmasti että saisin pallon heinän keskeltä ulos. No, otin sitten 64 loftisen wedgeni ja greenille oli matkaa alamäkeen, ehkä noin 40-50 metriä ja satuin sitten osumaan palloon aika hyvinkin ja pallo pyöri greenille, siinä kohtaa oli jo hyvä fiilis, mutta pallo jatkoikin vierimistään kohti kuppia ja pysähtyi n. 20 cm ennen kuppia, oli siinä pelikavereilla ihmettelemistä. No tuloksena vain par, mutta tapa millä se tuli oli aika mielenkiintoinen. Seuraavalla väylällä par femmalla löin toisen lyöntini sokkona bunkkeriin, kun palloni oli jyrkässä ylämäessä, enkä kenttää tuntemattomana tiennyt tarkkaan mihin suuntaan lyödä. Bunkkerista matkaa greenille n.150 metriä ja löin sitten sieltä täydellisen osuman palloon ja greenille, kuppiin matkaa kolmisen metriä. Birdieputin pystyin sitten kusemaan. Nämä sattui tapahtumaan vielä ensimmäisessä kilpailussani ensimmäisellä kerralla kun pelasin Riversidessä. Kaiken lisäksi pelasin takaysin 3 yli parin, mikä on tasoiselleni aivan käsittämätön suoritus. Etuysi menikin sitten niin sanotusti vituiksi ja kierrostuloksena muistaakseni 96.
Kotikentällä Tammerissa on muutama lyönti jäänyt erityisen hyvin mieleen. Kakkosväylällä par4, joku 331m olin kolmen lyönnin jälkeen greenin oikealla puolella olevalla kummulla raffissa, greeni viettää jyrkähkösti juuri vastaiseen suuntaan ja toisella puolella vesieste, eli pallo vierii helposti veteen, pitää olla tarkkana että saa edes millään tavalla pysäytettyä greenille. No minä poika otin taas 64:n wedgeni käteen ja varovasti chippasin ihan pienen chipin, joka laskeutui juuri sopivasti greenin yläreunaan, josta lähti valumaan ja valui suoraan kuppiin. Vauhtia oli sen verran, että jos ei olisi kuppi ollut edessä niin oltais ehkä oltu vedessä.
Sitten ehkä taidollisesti paras lyönti, jonka olen koskaan tehnyt, jossa ei säkä ollut niin suurena osana oli Tammerin 10 väylällä, jossa olin lyönyt avaukseni oikealle pitkään raffiin ja väylällä pitäisi hinnalla millä hyvänsä pitää avaus keskellä, koska jos ei ole keskellä, on toiseen lyöntiin sekä oikealla että vasemmalla noin 20 metriä korkeat tuuheahkot puut edessä greeniä lähestyttäessä. No, katselin sitten että matkaa puihin oli vielä sen verran, että yli on mahdollista lyödä, mutta niin että greenille asti pääsisi pitää tehdä töitä. Otin sitten rautakasin käteen, matkaa kai jäljellä noin 130 metriä, paiskasin rautakasilla minkä irti sain ja pallo lensi juuri ja juuri ehkä puoli metriä latvojen yli ja noin kahden ja puolen metrin päähän kupista. Siitä oli sitten pakko tehdä kotikenttäni ensimmäinen birdie.
Seuraavalla 11 väylällä, pitkällä par 3 löin avaukseni puu kolmosella avaukseni n.50 cm päähän lipusta nätillä drawlla ja siitä niin ikään tuloksena birdie. Nämä ei sitten tapahtuneet samalla kierroksella, sehän olisi ollut jo liikaa =) Siinäpä ne ehkä minun osaltani mieleenpainuneimmat lyönnit.
Hieman ohi, kun lyönti ei ole minun lyömä, mutta tää pysyy kyllä aina muistissa. Kaveri avaa Hyvinkään väylää 11 ja pallo sujahtaa suoraan sinne etuvasemmalla olevaan roskikseen.
Muutaman maukaan lay-upin lyönny jostain metsästä väylälle ja muutamia todella namuja mitkä on menneet juuri niinkuin olen ajattellutkin.
Putteja en ole mielessäni laittanut yhtään ohitse.
Sitten rangella olen lyönyt todella hyviä lyöntejä ja paljon.
Kerran tein Meri-Teijolla yhellä par-kolmosella holarin. Sitten viime keväänä puttasin samalla reiällä viisi (5) kertaa. Varsinkin tämän jälkimmäisen tapahuman tahtoisin unohtaa, mutta ilmeisesti en pysty.
Taidan jättää suosiolla pitkät draivit pois, koska niistä helposti syntyy elämää suurempi kärhämä. Tällä raakkauksella paras lyöntini sattui Ruotsissa Gävlen kulmilla, kun kehno avaus oli jäänyt syvään griinibunkkeriin. Toivoni menettäneenä löin niin lujaa kuin pystyin. Pallo lähti melkein suoraan pystyyn ja satumaisen tuurin seurauksena sukkana kuppiin. Sieltä se pomppasi parikymmentä senttiä reiän taakse mutta spinni nykäisi sen takaisin sisään. Normipörö ja svedupetterit sano ,notta va kyylt.
Jyrkkä Draw kirjoitti: (14.1.2007 17:08:56)
notta va kyylt.No helvata! Onneksi et lyönyt tuolloin sivukierteistä taitolyöntiä.
Hyvinkäällä 3. väylä.. holari ilmas kuppii.
ERG 11-väylä, lähestyminen rautakasilla. Hyvä osuma ja pallo lähti heti alusta aivan piikkinä lipun suuntaan. Pallo tuli alas metrin verta lipun takana, pikkupomppu eteen ja backspinillä reikää kohti. Kilaus tankoon, mutta ei uponnut vaan jäi siihen reunalle.
Helppo birkku.Muistiinpainuvin lyöntini?
Aika moni mahtuu tuolle listalle.Putti:
Viime syksynä seuran mestiksissä Paltamossa väylällä 15 upotettu 2 sentin mittainen pöröputti. Kierroksen toinen pörö ja tuolla toki pelattiin valkoisilta.Rauta:
Joskus mennävuosina Siikajoella vanhan puolen kolmosväylällä rautakutonen alle 30 senttiin. Tismalleen lyöntiplänin mukaisesti.Väyläpuu:
Sangin kolmosväylä talvigriinille pari vuotta sitten. Suoraan kohti auringon loistetta lyöty kakkoslyönti puuvitosella – ei mitään hajua minne pallo meni, tuntui vaan siltä että se lähti hyvin. Löytyi alle 10 metriä lipun takaa tasan oikeasta linjasta.Draivi:
Katinkullan viitosella lyöty 250-metrinen draivi keskelle väylää. Varapallolla.Siinä varmaan minun hyvät lyöntini olivatkin 😉
Jamasa kirjoitti: (14.1.2007 16:15:45)
Muutaman maukaan lay-upin lyönny jostain metsästä väylälle ja muutamia todella namuja mitkä on menneet juuri niinkuin olen ajattellutkin.
Muistiinpainuvin lyöntisi?
Kalajoella kasiväylällä oikealta syvältä metsästä kakkonen puoleen metriin lipusta.Se oli viime kesän meidän seuran viikkokisan viimeisen kierroksen viimeisen väylän lähestymislyönti (par 4 2. lyönti). Peli oli mennyt siten, että tarvitsin eaglen päästäkseni tasaamaan koko vuoden yhteiskisan voiton toisen kisaajan kanssa. Matkaa oli 125 m ja löin rautakasilla 20 cm:n päähän lipusta.
Ditto kirjoitti: (14.1.2007 18:17:44)
Jyrkkä Draw kirjoitti: (14.1.2007 17:08:56)
notta va kyylt.No helvata! Onneksi et lyönyt tuolloin sivukierteistä taitolyöntiä.
Tottakai olisin lyönyt mutta siihen aikaan tämä lyönti ei ollut yleisessä tiedossa. Jukka tuli ulos kaapista ihan liian myöhään tätä silmälläpitäen. Aivan varmasti olisi siihen loppunut se petterien tyhjänpäiväinen molotus.
Jyrkkä Draw kirjoitti: (14.1.2007 17:08:56)
Taidan jättää suosiolla pitkät draivit pois, koska niistä helposti syntyy elämää suurempi kärhämä. Tällä raakkauksella paras lyöntini sattui Ruotsissa Gävlen kulmilla, kun kehno avaus oli jäänyt syvään griinibunkkeriin. Toivoni menettäneenä löin niin lujaa kuin pystyin. Pallo lähti melkein suoraan pystyyn ja satumaisen tuurin seurauksena sukkana kuppiin. Sieltä se pomppasi parikymmentä senttiä reiän taakse mutta spinni nykäisi sen takaisin sisään. Normipörö ja svedupetterit sano ,notta va kyylt.Tää on kyllä paras! Taisit ihan pikkuisen kuitenkin silmiä hieraista, että näitköhän ihan oikein.
Ikimuistoisin rautalyönti oli Pikkalan Parkin 5. väylä (380m keltaiselta) pitkän draivin jälkeen noin 130 metristä rauta 9 yhellä pompulla kuppiin.. eagle. Tunne oli hieno.
Paras puumaila lyönti niinikään Parkilla, 8 väylä par 5. 2 lyönti noin 230 metristä noin 2-3 metriä lipun taakse. Ja eagle putti sisään. Hauskaa tässä oli se että se oli ensimmäinen lyönti ko mailalla. Callawayn hybridi, 20 asteinen.
Huonojen lyontien listasta tulisikin liian pitka…
Paras tietysti ainoa (toistaiseksi) tekemani holari:
Ns piikkisuora puu5 (Ping), 193 m ja vierien suoraan kuppiin, pallon lentoradan olis varmaan voinut viivottimella vetaa. Ja lyonti senkun paranee vuosien vieriessa. Onneksi kunniataulu kertomassa faktat. Oli muuten Titun balata pallo, ei varmaankaan enaa valmisteta.No näin viime kaudelta jäi ehkä mieleen lyönti viimeiseltä kierrokselta. (16.12)
Lakistossa väylälle 15. (par5 dogleg left) avaus vähän liikaa vasemmalle meni metsän puolelle, sieltä piti ottaa sellainen 10m chippi sivuttain. Matkaa jäljellä 210m, mailana puu4, ilmassa griinille ja kaksi metriä lipusta. Green in regulation… =)
-
JulkaisijaArtikkelit