Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Paljonko pitäisi saada pinnoja Golfliiton lähipelitestissä?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
KL kirjoitti: (6.1.2014 17:42:49)
ts kirjoitti: (6.1.2014 12:55:02)
Tästä vois saada mainion linkin aiheeseen jota aiemmin jo hieman sivuttiin jossain ketjussa, eli onko oikeaa kehitystä (ja pitkällä tähtäimellä parhaaseen johtavaa) sellainen jossa pelaaja hakee tulosparannusta itse ominaisuuksien kehittymättä lainkaan. Treenataan lähipeliä saadakseen kierrostuloksesta lyöntejä pois, vaikka ongelma on se että joutuu liian usein lähipelin varaan. Avataan raudalla ja tehdään bogeja, koska draiverin käyttö johtaisi triplaan.Onko pelaaja silloin rehellinen itselleen kun lakaisee todelliset ongelmat maton alle ja saa sitten toisella tavoin parempia numeroita tuotettua korttiin? Onko pelaaja kehittynyt yhtään, vai ovatko vain numerot parantuneet virheitä karsimalla pelitaktiikan kautta?
Ymmärrän mitä tarkoitat, ja lähipelin harjoitteleminen ja siinä kehittyminen on vain yksi, joskin pirun tärkeä osa peliä. Mutta ainakin omasta mielestäni se on helpoin tapa pudottaa kierrostulosta ja siten saada tyydytystä peliinsä. Perusklubipelaajalle tälläkin asialla voi olla valtaisa merkitys, varsinkin kun aika ja kenties edellytyksetkään eivät riitä sen suuren kokonaisuuden kehittämiseen.
Kaikki eivät halua scratch-pelaajiksi. Pelillistä tyydytystä voi saada muillakin keinoin.
Minäkin ymmärrän mitä tarkoitatte, ja allekirjoitan myös tuon KL:n kommentin että ’kaikki eivät halua scratch-pelaajiksi’, paitsi että muuttaisin sen niin, että kaikki eivät koskaan pääse scratch-pelaajaksi (johtuen iästä, kankeudesta, lahjattomuudesta, ajankäyttömahdollisuuden puutteesta tai muusta)
Aikuisena aloittaneella tuupparilla voi olla golfissa aina todellisia ongelmia, joille ei ehkä voi mitään, ja siksi ne on parasta lakaista maton alle. Turha vaivata päätään sellaisella, joka ei ole mahdollista. Joskus voi todeta, että OK, on se vähän pielessä, mutta näillä mennään (ainakin toistaiseksi)
ts:lle vielä kommentti: kyllä minusta myös pelitaktiikan kehittyminen, ’virheitä karsiminalla pelitaktiikan kautta’, on myös ihan oikeaa kehittymistä golfin peluussa.
No tietty se ei ole ’pelitaktiikan kehittymistä’, että jättää puumailat pois… mutta pikemminkin monella aloittelijalla lienee ongelmana että ottaa liikaa riskejä – ainakin minua on (tuntemattomatkin) kokeneemmat kentällä opastaneet että hei, tuo mikä meni metsään, ehkä noilla taidoilla ei välttämättä kannattaisi tuollaista edes yrittää, välilyönti joskus ihan OK!
KL kirjoitti: (6.1.2014 17:42:49)
ts kirjoitti: (6.1.2014 12:55:02)
Tästä vois saada mainion linkin aiheeseen jota aiemmin jo hieman sivuttiin jossain ketjussa, eli onko oikeaa kehitystä (ja pitkällä tähtäimellä parhaaseen johtavaa) sellainen jossa pelaaja hakee tulosparannusta itse ominaisuuksien kehittymättä lainkaan. Treenataan lähipeliä saadakseen kierrostuloksesta lyöntejä pois, vaikka ongelma on se että joutuu liian usein lähipelin varaan. Avataan raudalla ja tehdään bogeja, koska draiverin käyttö johtaisi triplaan.Onko pelaaja silloin rehellinen itselleen kun lakaisee todelliset ongelmat maton alle ja saa sitten toisella tavoin parempia numeroita tuotettua korttiin? Onko pelaaja kehittynyt yhtään, vai ovatko vain numerot parantuneet virheitä karsimalla pelitaktiikan kautta?
Ymmärrän mitä tarkoitat, ja lähipelin harjoitteleminen ja siinä kehittyminen on vain yksi, joskin pirun tärkeä osa peliä. Mutta ainakin omasta mielestäni se on helpoin tapa pudottaa kierrostulosta ja siten saada tyydytystä peliinsä. Perusklubipelaajalle tälläkin asialla voi olla valtaisa merkitys, varsinkin kun aika ja kenties edellytyksetkään eivät riitä sen suuren kokonaisuuden kehittämiseen.
Kaikki eivät halua scratch-pelaajiksi. Pelillistä tyydytystä voi saada muillakin keinoin.
Ja taas tuli heti esiin kierrostulos, kun juuri kerroin että se on väärä mittari kehitykselle ja itsepetosta monen kohdalla.
Pelaaja ei lyö yhtään paremmin, mutta ottaa käteen mailan jolla ei voi lyödä OB.
Pelaaja chippaa R8, vaikka SW olis tuohon tilanteeseen parempi, mutta kun sillä tulee duffeja ja kylkkäreitä, niin varmistaa tuplan triplan tai isomman sijaan.>> pelaaja ei ole kehittynyt yhtään, koska ei osaa tehdä mitään paremmin, mutta noilla valinnoilla saattaa saada paremman kierrostuloksen aikaiseksi. Näitä esimerkkejä voi luetella kasapäin ja kaikki menevät sen taakse, että mitään kehitystä ei tapahdu, vaan keksitään tapoja välttää omasta huonoudesta johtuvat hölmöilyt.
Ja asialla ei ole mitään tekemistä tasoituksen kanssa, vaan pätee kaikilla tasoilla, olivat tavoitteet sitten mitä tahansa. Tuloskeskeisyys on se todellinen kehiteyksen jarru
ts kirjoitti: (6.1.2014 20:43:29)
>> pelaaja ei ole kehittynyt yhtään, koska ei osaa tehdä mitään paremmin, mutta noilla valinnoilla saattaa saada paremman kierrostuloksen aikaiseksi. Näitä esimerkkejä voi luetella kasapäin ja kaikki menevät sen taakse, että mitään kehitystä ei tapahdu, vaan keksitään tapoja välttää omasta huonoudesta johtuvat hölmöilyt.
Kyllähän pelaaja kehittyy harjoitellessaan lähipeliä, mutta vain lähipelin osalta. Tässä ei liene mitään epäselvää. Pitkä peli ei lähipeliä treenaamalla kehity, mutta pitkän pelin puutteita pystyy paikkaamaan hyvällä lähipelillä, ja tämä tapa on monelle klubipelaajalle käytännössä se ainoa tai ainakin helpoin tie.
Kokonaisvaltainen kehittyminen pallonlyöntitaidoissa vaatii pitkäjänteisen suunnitelman ja valtavasti poltetta kehittyä nimenomaan kokonaisvaltaisesti. Harvalla klubipelaajalla niitä on ja siksi pallonlyöntitaitojen kehittyminen jossain vaiheessa tyssää ja aletaan junnata paikoillaan ja iän myötä taantua. Tällainen klubipelaaja ottaa tyydytyksen pelistään niillä keinoilla ja taidoilla, jotka hänellä ovat ja aika monelle se kierrostulos on tärkein yksittäinen asia. Jos pelaaja tietää rajoituksensa, niin mistään itsepetoksesta ei ole kyse, vaikka kierrostulos kehittyneen lähipelin myötä paraneekin. Kyllähän jokainen kanssapelaajakin näkee millä keinoin se tulos tehdään, ts. missataanko jatkuvasti birkkuputteja vai pelastetaanko pareja griinin ulkopuolelta. Lyöntitulos noissa on sama, mutta vain toisella on edellytykset parempaankin tulokseen.
KL kirjoitti: (7.1.2014 12:17:38)
ts kirjoitti: (6.1.2014 20:43:29)
>> pelaaja ei ole kehittynyt yhtään, koska ei osaa tehdä mitään paremmin, mutta noilla valinnoilla saattaa saada paremman kierrostuloksen aikaiseksi. Näitä esimerkkejä voi luetella kasapäin ja kaikki menevät sen taakse, että mitään kehitystä ei tapahdu, vaan keksitään tapoja välttää omasta huonoudesta johtuvat hölmöilyt.
Kyllähän pelaaja kehittyy harjoitellessaan lähipeliä, mutta vain lähipelin osalta. Tässä ei liene mitään epäselvää. Pitkä peli ei lähipeliä treenaamalla kehity, mutta pitkän pelin puutteita pystyy paikkaamaan hyvällä lähipelillä, ja tämä tapa on monelle klubipelaajalle käytännössä se ainoa tai ainakin helpoin tie.
.
Irroitit lainauksesta olennaisen taustatiedon. Lähipelin tulos on kehittynyt poistamalla epävarma maila käytöstä, mutta siis kehitystä on taas vain tapahtunut numeroiden valossa. Toisekseen siinä ei viitattu mitenkään lähipelin harjoitteluun, eli kommentti on huti senkin osalta.
Pelaaja ei siis tuossa osaa tehdä mitään entistä paremmin, mutta valitsemalla toisen välineen saa huonoudesta johtuvan virheen tuloksellisesti minimoitua. Ääriesimerrki olisi mennä putterilla viimeiset 50m kun sillä ei saa isoja virheitä aikaiseksi. Monen osalta tulos paranisi silläkin, mutta kehittymistä se ei ole
ts kirjoitti: (7.1.2014 12:29:24)
KL kirjoitti: (7.1.2014 12:17:38)
ts kirjoitti: (6.1.2014 20:43:29)
>> pelaaja ei ole kehittynyt yhtään, koska ei osaa tehdä mitään paremmin, mutta noilla valinnoilla saattaa saada paremman kierrostuloksen aikaiseksi. Näitä esimerkkejä voi luetella kasapäin ja kaikki menevät sen taakse, että mitään kehitystä ei tapahdu, vaan keksitään tapoja välttää omasta huonoudesta johtuvat hölmöilyt.
Kyllähän pelaaja kehittyy harjoitellessaan lähipeliä, mutta vain lähipelin osalta. Tässä ei liene mitään epäselvää. Pitkä peli ei lähipeliä treenaamalla kehity, mutta pitkän pelin puutteita pystyy paikkaamaan hyvällä lähipelillä, ja tämä tapa on monelle klubipelaajalle käytännössä se ainoa tai ainakin helpoin tie.
.
Irroitit lainauksesta olennaisen taustatiedon. Lähipelin tulos on kehittynyt poistamalla epävarma maila käytöstä, mutta siis kehitystä on taas vain tapahtunut numeroiden valossa. Toisekseen siinä ei viitattu mitenkään lähipelin harjoitteluun, eli kommentti on huti senkin osalta.
Pelaaja ei siis tuossa osaa tehdä mitään entistä paremmin, mutta valitsemalla toisen välineen saa huonoudesta johtuvan virheen tuloksellisesti minimoitua. Ääriesimerrki olisi mennä putterilla viimeiset 50m kun sillä ei saa isoja virheitä aikaiseksi. Monen osalta tulos paranisi silläkin, mutta kehittymistä se ei ole
Taidamme puhua tykkänään eri asioista. Sinä puhut siitä, että lähipelissä pelaaja välttää niiden mailojen / lyöntien käyttämistä, joita ei osaa. Minä puhun siitä, että pelaaja nimenomaan harjoittelee lähipeliä ja opettelee käyttämään tarvittavia mailoja ja tarvittavia lyöntejä.
Pelaaja siis oikeasti osaa tehdä jotakin entistä paremmin ja kierrostulos paranee sen myötä.
KL kirjoitti: (7.1.2014 12:51:51)
Taidamme puhua tykkänään eri asioista. Sinä puhut siitä, että lähipelissä pelaaja välttää niiden mailojen / lyöntien käyttämistä, joita ei osaa. Minä puhun siitä, että pelaaja nimenomaan harjoittelee lähipeliä ja opettelee käyttämään tarvittavia mailoja ja tarvittavia lyöntejä.Pelaaja siis oikeasti osaa tehdä jotakin entistä paremmin ja kierrostulos paranee sen myötä.
Esim minä, aloitteleva tuuppari.
Kun aloittelin golfia uudestaan keväällä vuosi sitten, ekat kierrokset, ja ekat tunnit lähipelitreeneissä, chippasin pelkästään R8. Ei ollut mitään järkeä ottaa lisää mailoja valikoimaan ennen kuin edes yhdellä kepillä rupeaa osumaan palloon.
Kesällä rupesin treenaamaan myös P, siis loppukesästä chippailin R8 ja P.
Nyt syksystä lähtien hallissa olen treenannut R8, P, W51 ja W55.
Edelleen pääsen keskimäärin lähimmäs R8:lla (jos siis pystyy rullaamaan, eli ei ole mitään estettä välissä), joten todennäköisesti kentällä käytän R8 aina jos pystyn. Silloin harvoin kun kentällä kierrän, en halua ehdoin tahdoin tehdä asioita itselleni vaikeammaksi, kun golf on minulle ihan riittävän vaikeaa muutenkin.
*******************
ts:lle: olen edelleen myös sitä mieltä, että myös taktiikan parempi ymmärtäminen on kehittymistä golfissa, vaikka ei lyönnit muuttuisikaan paremmiksi. Tähän sisältyy se, että osaa ottaa sen mailan, jolla saa keskimäärin parhaimman tuloksen aikaan.KL kirjoitti: (7.1.2014 12:51:51)
Taidamme puhua tykkänään eri asioista. Sinä puhut siitä, että lähipelissä pelaaja välttää niiden mailojen / lyöntien käyttämistä, joita ei osaa. Minä puhun siitä, että pelaaja nimenomaan harjoittelee lähipeliä ja opettelee käyttämään tarvittavia mailoja ja tarvittavia lyöntejä.
Pelaaja siis oikeasti osaa tehdä jotakin entistä paremmin ja kierrostulos paranee sen myötä.
Kylläpä vaan ja jos et olisi lainannut tekstiäni jossa pohja luotiin, olisit varmaan ihan oikein kommentoinut omaa ajatustasi. Minun pohjustukseeni liittyvänä se oli juurikin tyyppiesimerkki siitä, miten paljon tätä peliä ja kehitystä ihmiset tulkitsevat lukujen valossa ilman todellista kehittymistä.
Tämä sama tulee vastaan aina pelitaktiikasta puhuttaessa, joka mielletään taidollisten puutteiden korvaamisena turvallisilla valinnoilla. Sitten kun mennään osaavampaan joukkoon niin pelitaktiikan ajattelu muuttuu aivan toiseksi.
Kehityksen kaksi ydintä ovat toistovarmuus ja monipuolisuus. Mieluiten yhdessä, eli mitä varmempi olet mitä erilaisemmissa lyönneissä, sen enemmän olet kehittynyt. Oppiessaan jättämään sändin bägiin ja rullitellen R8 palloa aina kahden putin päähän ehkäisee pahoja epäonnistumisia ja saattaa parantaa tulosta. Ominaisuuksiltaan pelaaja ei silti ole kehittynyt yhtään.
Tää on itse asiassa asia jonka kanssa minä ja varmasti moni muu valmentaja taistelee päivittäin. Pelaajat pelkää kehittyä, oltiin sitten millä tasolla tahansa. Se kulttuuri johtaa rajoittuneisuuteen oppimisessa kautta linjan. Tässä voi olla myös vähän kansallista kulttuuria mukana ja tuntuu että nuo etelämmässä asuvat junnut osaavat epäonnistua paljon rennommin. Koittavat typeriä lyöntejä ja kikkailevat, eli leikkivät mailan ja pallon kanssa ilman häpeän tunnetta epäonnistumisista. Uskaltavat vetää viidellä eri gripillä vaikka ekat yritykset olis so***ja ja kokeilla erilaisia juttuja.
Menipä syvälliseks… lisää kahvia 😉
En tiä pistemäärästä, mutta tuohon testi/harjoittelu-asiaan mulla on ajatus.
Taidon voi jakaa mielestäni tässä tapauksessa kahteen osaan. 1) Pelaaminen, jota on mm. SGL Lähipelitestin tekeminen tai golfkierros. Ja sitten on 2) lyöntitaito, joka on sitä välineiden hallintaa, kaarten määrittelyä, rullien pituutta suhteessa lentoon ja kumman kautta pallo lentonsa aikana kaartaa..
Pelitaidon kehittyminen on sitä, että tekee sellaisia valintoja ja päätöksiä, joilla minimoi lyöntimääränsä tai maksimoi pisteensä.
Lyöntitaito taas sitä, että oppii käyttämään välineitä uudella tavalla, tai vaihtelevammin ja hallitsee palloa erilaisissa olosuhteissa ja osaa lyödä eri mittaisia lyöntejä samoilla mailoilla mm. tuulen vaikutuksen minimoimiseksi tai huomioidakseen greenin kovuuden, kallistuksen ja pidon.
Olosuhteiden huomioiminen on osaltaan molempia taitoja, pitää osata lyödä tietyn kierteinen pallo vastatuuleen, ottaa huomioon, että greeni viettää pois päin väylästä ja mahdollisesti valita lyönti, joka pysähtyykin foreen, eikä greenille, jos lipun paikka on paha. Tai sitten voi toivoa, että päätyipä lähestymislyönti mihin tahansa, pelaajalla on mahdollisuus hoitaa pallo seuraavalla lyönnillä reikään niillä työkaluilla, taidoilla, jotka repertuaarissa on.
Edellisen valossa lähipelitesti on lajin näkökulmasta ihan validi, vaikka se olisikin asteikoltaan harva. Siinä mitataan lähipeliosaamista samantapaisella mittaustavalla, kuin golfkierroksella tulosta. Lyöntitaitoa absoluuttisena muuttujana se ei mittaa, mutta pelitaidon ja lyöntitaidon yhdistelmää kyllä. Ihan samalla tavalla, kuin itse kilpapelikin.
Vanha viisaus sanoo, että niin sodit, kuin harjoittelet. Se on kuitenkin taidon kehittämisen kannalta hieman väärä periaate. Mitä enemmän kangistut samoihin harjoiteisiin ja mitä enemmän hankaat samaa asiaa, sitä harvemmat menettelyt ja yksipuolisen osaamisen hankit.
Tämä näkyy paljon seniori- ja veteraani-ikäisten ilmeinä ja asenteina, jos lajiharjoituksissa tehdään ’pöljiä’ tutustuakseen ja tutkiakseen, miten pallo käyttäytyy, jos sitä lyötäisiinkin näin tai noin.
Summa summarum. Testit on testejä ja harjoitusten sisältö, vaatimukset ja laatukriteerit jotain muuta.
Pekka Pelimies kirjoitti: (8.1.2014 11:30:14)
Vanha viisaus sanoo, että niin sodit, kuin harjoittelet. Se on kuitenkin taidon kehittämisen kannalta hieman väärä periaate. Mitä enemmän kangistut samoihin harjoiteisiin ja mitä enemmän hankaat samaa asiaa, sitä harvemmat menettelyt ja yksipuolisen osaamisen hankit.Tämä näkyy paljon seniori- ja veteraani-ikäisten ilmeinä ja asenteina, jos lajiharjoituksissa tehdään ’pöljiä’ tutustuakseen ja tutkiakseen, miten pallo käyttäytyy, jos sitä lyötäisiinkin näin tai noin.
Summa summarum. Testit on testejä ja harjoitusten sisältö, vaatimukset ja laatukriteerit jotain muuta.
Pekalta hyvä kirjoitus!
Onhan se niin, että jos lyö aina niin kuin turvallisesti osaa, oppii lyömään niin kuin turvallisesti osaa.
Tosin irrottelu voi mennä myös överiksi, mun täytyy varmaan pitää nyt muutama päivä taukoa… olen yrittänyt viimeiset 5-6 sankoa lyödä vähän reilummin kuin osaan, alaselässä jo tuntuu, ja draivin osuma katosi lopussa suunnilleen täysin. Ehkä siis seuraavaksi tuota lähipeliä, kevään testiä varten ;-D
tpo07 kirjoitti: (6.1.2014 14:38:11)
Laitanpa tähän oman tulokseni, jos siitä olisi kiinnostuneille osviittaa. Viime kesänä testin tein, hcp oli tuolloin 5,2 tai jotain sinne päiin. Tulos oli 75 pistettä. Bunkkeri meni nollille. Olin tulokseen hämmästynyt mutta tyytyväinen. Tässä järjestyksessä. Seuran kilpajunnut, joiden händäri on reilusti ykköstasoitusryhmän puolella, tekevät testissä selvästi parempia tuloksia.Tein hallissa lähipelitestin 5 ekaa osiota, sain niistä 38 pistettä.
Valistunut arvaus olisi että lopuista (pitch + lobbi + bunkkeri) saisin ehkä 12-20 pistettä, jolloin kokonaispistemääräni olisi arviolta noin 50 – 58 pistettä.hcp mulla 18, luulisin että lähipelini tuolla hallissa on varmastikin keskitasoa parempi nyt kun olen siellä tuntikaupalla treenannut.
Tästä muutamien pelaajien otoksesta saammekin interpoloitua ja ekstrapoloitua absoluuttisen totuuden siitä, kuinka monta pinnaa eri tasoisten pelaajien pitäisi testissä saada, JOS lähipeli ja pitkä peli ovat heillä samalla tasolla:
hcp => tulos
———————
0 => yli 100 (’maajoukkupelaajat’)
3 => 90 (tpo07 seuran kilpajunnut)
6 => 70 (tpo07)
9 => 65
12 => 60
15 => 55
18 => 50 (minä)
21 => 45
24 => 40
***********************
Onko kommentteja, menikö oikein vai väärin?Tein viime kesän muutaman kierroksen perusteella nopeahkon analyysin, minkä takia itselläni tulee ylimääräisiä lyöntejä ja ’mokalyöntejä’. Epämääräinen ja subjektiivinen, mutta ehkä suuntaa antaa kuitenkin.
Tässä on mukana
– Ei päässyt bunkkerista ylös = moka sändi; 2 chippiä peräkkäin = moka chippi; chip+3 puttia = moka putti; pitchi+chippi = moka pitchi; jne)
– pitkien lyöntien selvät mokat vaikka eivät olisikaan varsinaisesti vaikuttaneet tulokseen (selvä toppi, duffi, slaissi, hukki; myös vaikka saisi seuraavilla lyönneillä pelastettua)Tulos tukee vahvasti lähipelin harjoittelun merkitystä aloittelijan tässä vaiheessa (hcp 18)
MOKALYÖNNIT:
– draivit 16%
– puumailat 11%
– rautamailat 17% (tosin tämä laskettu olevan OK jos meni ’lähelle griiniä’, vaikka olisi vielä sen jälkeen esim chip + 2 puttia)– pitch 18%
– chip 13%
– sand 10%
– putt 16%
———————-
pitch + chip + sand + putt yhteensä 57%, siis reilusti yli puolet.Olisin kuvitellut että suurin ongelma oli puteissa, mutta ei se ehkä olekaan niin. Mokat pitch+chip+sand (ilman putteja) yhteensä 41%, siis hukkasin näillä 2,5 kertaa enemmän lyöntejä kuin puteilla.
Tosin mulla oli paljon griinejä joissa on chip + 2 putt, näitä en ole merkannut hukatuiksi lyönneiksi ollenkaan koska noista en pysty jälkikäteen analysoimaan kumpi oli ’huono’, chippi vai eka putti.
Luin tätä ketjua ja muutamia juttuja: testi on ainakin hankittu lähes 100 seuran käyttöön, oletettavasti junnutoimintaan. Itse käytän testiä myös kaikille jäsenille suunnatuissa avoimissa testeissä, jolloin kuka tahansa voi tulla tekemään testin. Tulokset otan ylös ja tähän mennessä miesten tuloksia kirjoissa 167 kpl ja naisten 111. Miesten pistekeskiarvo 52.34 ja naisten 49.6. Mukana kaikentasoisia klubipelaajia. Nuo pisteet oikeuttavat siniseen ja punaiseen merkkiin.
Vertailun vuoksi kilpapelaajat jotka tekevät tätä testiä, hcp 0-4 saavat pisteitä keskimäärin 70-94. Tässä mukana siis äärillaidatkin, eli ns. Huonoimmat suoritukset. Kuitenkin ero on valtava tavallisiin harrastajapelaajiin verrattuna. On hyvä muistaa se, että tässähän kyseessä max. 30 m lyönnit joten kilpapelaajien osaaminen lyhyessä pelissä on siis merkittävästi parempaa. Kilpapelaajien tuloksia testeissä minulla on tallessa n. 70 kpl. Tarkempaankin tilastoa testistä löytyy. 0 tai plushändärin pisteet tulisi olla ainakin yli 90 ja lähempänä 100 pistettä elllei ylikin. Ihan scratch pelaaja ei vielä pysty yli 100 kuin satunnaisella ’unelmasuorituksella’
Yritän saada aikaan tilastoja joiden perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä testin tuloksen parantumisen vaikutuksia pelaajan tasoitukseen. Tähän ei ole vielä tarpeeksi dataa.
Testi on hyvä ja testi ja oikeastaan vielä parempi harjoitus. Toistoja samasta paikasta ei ole liikaa ja muistuttaa siis enemmän peliä kuin kymmenien pallojen hakkaaminen samasta paikasta. Random tyyppinen harjoittelu kehittää tutkimustenkin mukaan taitoa tehokkaammin kuin blocked-tyyppinen.
Petri Parviainen PGA
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Paljonko pitäisi saada pinnoja Golfliiton lähipelitestissä?