opportunistinen pelityyli -> hyvä pelinopeus

[pjs]

Olen itse ollut havaitsevani, että yksi komponentti hitaissa kierroksissa yleensä ovat pelaajat jotka eivät pelaa ’opportunistisesti’, toisin sanoen, lyö palloa silloin kun on tilaa ja aikaa, ei välttämättä juuri ’omalla vuorolla’. Vasta-argumentit ovat ehkä lähinnä a) voi tuntua hätiköimiseltä (ei ehkä sovi pelirytmiin) ja b) vähemmän pelaajia seuraa lyöntejä, voi aiheuttaa pitempiä pallonetsintäaikoja jos pallot tuppaavat häviämään. Neljä erityistä havaintoa pelaajaryhmistä jotka aiheuttavat hitautta näistä syistä: 1) ’kenttää tuntemattomat’: vieraspelaajilla menee joskus sormi suuhun kentillä, ja alkavat lyöntipaikoilla kyselemään miten kenttä menee, mitoista jne. — tämä on toki (sääntöjen rajoissa jne.) on ihan OK, mutta kaipa tätä valmistautumista voisi hyvin tehdä ennen sitä kriittistä hetkeäkin (tii-paikalle kävellessä, toisen valmistautuessa, jne.) 2) ’TV:stä tuttu’: lyönteihin valmistaudutaan pitkään ja hartaasti — kunnon linjojen katsomiset, harjoituslyönnit jne. — ja harjoittelua ei voi tehdä ennen omaa vuoroa. 3) ’nukkujat’: odotellaan pallon luona omaa lyöntivuoroa, jonka jälkeen vasta tehdään harjoituslyöntejä, katsotaan peli/puttilinjoja, jne. — ja ’havahtuvat’ vasta kun on heidän vuoro pelata. 4) ’greeniviilaajat’: erityisesti greenissä ja sen läheisyydessä tapahtuvat näprääjät, jotka eivät chippaile, lyö bunkkerista jne. ennen omaa vuoroaan; putatessa ei koskaan lyödä ennen omaa virallista vuoroa vaikka aikaa olisi (esim. joku menossa bunkkeriin lyömään, joku menossa chippaamaan, jne.). Toki hitaaseen pelaamiseen on paljon muitakin syitä, mutta tässä oli muutama oma havainto, joilla peli nopeutuisi huomattavasti pelkästään vain pelkästään pelisilmää kehittämällä. Säästöä olisi varmasti väh. 1-2 min/reikä, eli 15-30 minuuttia/kierros. Vastaavatko nämä havainnot muiden mielipiteitä ’pelisilmän’ (tai sen puutteen) vaikutuksesta pelinopeuteen?

[matiasmaronen]

usein kyllä huomaa miten monet alkavat lukea putti linjaansa vasta omalla vuorolla ja kulkevat molemmin puolin reikää ja sitten vielä harjoitus putit päälle…

toiset on myös hyvin tarkkoja siitä ettei metrin ja siitä alle pituisia putteja putata pois vaan pallot merkataan ja odotetaan omaa vuoroa.

[kebax]

En tiedä kuinka paljon noi merkkaamattomat metrin putit pelinopeudessa näkyy, mutta mun tuloskortissa aivan liian usein kolmena puttina 🙁

[Parti]

valitettavasti ne eivät uppoa helpommin vaikka odottelisi seuraavaan päivään. Sen joko saa sisään tai sitten ei. Sitä taitoa ei opi siinä puolessa minuutissa jonka saat lisää kun merkkaat pallon. Eikä myöskän se breikki katoa sitä putista siinä puolessa minuutissa.

[Iizei]

Jos niitä metrisiä haluaa missailla vähemmän kannattaa ehkä keskittyä lyöntiin ja lyödä omalla vuorollaan. Ja kyllä se puoliminuuttinen auttaa, jolloin voi katsella linjat tarkemmin.

Nämä ’nukkujat’ ovat omaksuneet tietynlaiset rutiinit ja siksi aloittavat harjoitussvingit ym. vasta kun oma vuoro tulee. Valmistautumisnopeus on yleensä aika lähelle aina sama.

Greeniviilaajat taas ovat kohteliaita muita kohtaan, eivätkä häiritse muita harkkasvingeillään.

Itse kuulun näihin kaikkiin ryhmiin…

[kebax]

Jos pallon merkkaamiseen menee puoli minuuttia onkin syytä putata ohi. Kuka sanoi että tuossa vaiheessa enää kiikaroidaan mitään? (minähän en kiikaroi muutenkaan…)

[Hole-in-ten]

Jos lyhyet ei meinaa mennä sisään, kannattaa niihin kyllä käyttää aikaa…

…harjoitusgriinillä.

[kebax]

Jos ei halua rankkuja, on lippu huollettava. Tähän kuluu aikaa. Jos taas merkkaa pallonsa sillä aikaa kun toinen valmistautuu bunkkerilyöntiin niint on myös aikaa esmes puhdistaa oma pallo eikä siis tarvitse käyttää aikaa omasta lyöntivuorosta tuohon.

Ei tää golfi niin kauhean vaikeaa ole jos käyttää päätään. Jokainen tilanne kentällä on ainutkertainen eikä niille jokaiselle voi olla patenttiratkaisua – pelataan niin kuin parhaaksi nähdään.

PS. harjoitusalueilla EI pelin sujuvuutta voi oppia!

[Ari Hallamaa]

Muut kohdat ok, mutta tuosta ykkösestä on oltava hiukan eri mieltä. On hirveen vaikeeta keskustella seuraavan tiin näkymistä etukäteen. Se on selvintä käsitellä itse tii-alueella. Eikä siihen voi honöörissä ollessaan valmistautua sielläkään;). Sen verran on kokemuksia hankalista väylistä vieraskentillä, että kyllä siihen suunnan hakemiseen kannattaa mieluummin hetki uhrata, kuin hakea avaustaan jostain outin tai vesiesteen reunasta.

Ja jos nuo muut kohdat olisivat edes sinnepäin kohdallaan, jäisi tiillä kyllä aikaa keskustella siitä, ’miten kenttä menee’.

[Julkaisija]

Artikkelit