Opettavainen tarina?

[Salar Pakjou]

Tämä teksti on tarkoitettu erityisesti niille keskustelijoille, joilla valittamista riittää päivittäin. Kuuntele, lapseni, minä puhun tätä sinun maatessasi unessa, toinen kätönen posken alle pusertuneena ja vaaleat kiharat takertuneina kostealle otsallesi. Olen hiipinyt huoneesi yksin. Juuri muutama minuutti sitten, kun puhdistin golfmailojani keittiössä, löi ylitseni tukahduttava tunnonvaivan aalto. Syyllisyyttä tuntien tulin vuoteesi äärelle. Näin minä ajattelin lapseni; Olin ollut äreä sinulle, toruin sinua, kun pukeuduit kouluun mennäksesi, sen vuoksi että vain hiukan sutaisit kasvojasi pyyhkeellä. Läksytin sinua siksi, ettet ollut puhdistanut kenkiäsi. Huusin sinulle vihaisesti, kun tipautit joitakin kapistuksiasi lattialle. Aamiaisella moitin sinua myös. Kaadoit vahingossa maitoa pöydälle. Ahmit kiirellä ruokaasi. Panit kyynerpääsi pöydälle. Levitit liian paksulti voita leivällesi. Ja kun läksit leikkimään ja minä riensin bussilleni, niin sinä kuitenkin käännyit ja huiskutit kättäsi ja huusit: ”hei hei isi” ja minä rypistin vain kulmiani ja sanoin vastaukseksi: ”Oikaise hartiasi suoriksi ja älä sotke vaatteitasi”. Sitten sama jatkui uudelleen iltapäivällä tullessani kotiin golf pelaamisen jälkeen. Nöyryytin sinua pihalla kavereittesi nähden, kun sinun vaatteesi olivat päivän leikeistä hieman märät ja likaiset. Muistatko, kuinka myöhemmin, kun olin katsomassa televisiota olohuoneessa, sinä tulit arkana sisään, ikään kuin loukkaantunut katse silmissäsi? Kun vilkaisin sinua äreissäni tv:n katselun keskeytyksestä, niin sinä pysähdyit epäröiden ovelle. ”Mitä nyt olet vailla?” tiuskaisin minä. Sinä et sanonut mitään lapseni, vaan syöksähdit rajusti poikki huoneen ja kiersit kätesi kaulaani ja pienet käsivartesi jännittyivät hellyydestä, jonka luoja oli istuttanut sydämeesi ja jota ei laiminlyöntikään ei kyennyt näivettämään. Annoit minulle viattoman iltapusun poskelle ja samassa olit jo poissa, nousta kopistaen portaita. Niin, lapseni, hetken kuluttua kaukosäädin valahti käsistäni ja kivistävä pelästys valtasi minut Mitä on tottumus tehnyt minulle? Tavaksi on vain tullut moittiminen ja toruminen, niin töissä, golfkentällä kuin kotona– se oli minun palkintoni sinulle siitä, että olet vain viaton lapsi. Ei se johtunut siitä, etten rakastaisi sinua; se johtui siitä, että odotin liikoja lapsuudelta. Se johtui siitä, että mittasin sinua omien ikävuosieni mittapuulla ja sinun luonteessasi oli kuitenkin niin paljon hyvää ja kaunista ja vilpitöntä. Sinun pikku sydämesi oli suuri kuin aamunkoitto kunnaiden yllä tai tammet väylän varrella. Sinun nyt nukkuessasi, olen tullut pimeässä salaa vuoteesi viereen ja olen häpeissäni kaikesta aiheuttamastani pahasta. Se on heikko sovitus; tiedän, että ettet ymmärtäisi tällaisia asioita, jos sanoisin ne sinulle valveilla ollessasi. Mutta jo huomenna haluan olla kunnollinen isä! Tahdon olla ystäväsi, kärsiä kun sinä kärsit, ja nauraa, kun sinä naurat. Tahdon puraista kieltäni, kun kärsimättömät sanat pyrkivät suuhuni. Pelkään, että olen silmissäni kuvitellut sinut toisenlaiseksi, niin aikuiseksi, joka ei milloinkaan tekisi virheitä. Kuitenkin, kun näen sinut nyt, lapseni kyyhöttämässä väsyneenä pikku sängyssäsi, ymmärrän, että olet vain pikku lapsi vielä. Olen vaatinut liian paljon, liian paljon ja lupaan parantaa tapani ja välttää turhien moitteiden antamista. The End. Mikäli ette pidä jostain mailamerkistä, älkää ostako sitä omaksi, mikäli ette pidä pelaamisesta jollain kentällä, älkää itse menkö sinne, mikäli ette pidä jostain golf-opetusvideosta, älkää katsoko sitä. Älkää vaan liittykö sellaiseen seuraan, jonka toiminta ei teitä miellytä ja jos seuralla pitää mielestänne olla oma kotikenttä, niin valitkaa sellainen seura, jolla sellainen varmasti on jne.. Nauttikaa elämästä ja käyttäkää omaa vapaa-aikaanne jonkin positiivisen asian rakentamiseen/kehittämiseen! Minäkin olen korviani myöten kyllästynyt näihin ns. ”kukkahattutäteihin ja ritareihin”, jotka haukkuvat ja levittävät aamusta iltaan, milloin mitäkin potaskaa eräästä nimeltä mainitsemattomasta Helsingin golfkentästä. Taidanpa liittyä tämän erään nimeltä mainitsemattoman golfkentän seuran jäseneksi, (jos vain pääsen) myös sen vuoksi, että näitä ikitympeitä ”kukkahatturitareita ja tätejä” harmittaa kaksin verroin ja se olisi mielestäni heille ihan oikein !!! Onkohan muita ”seuraan” liittyjiä foorumissa kuulolla? Ps. Tämäkään teksti ei oo sitten mittään! hih hii hih :)

[ttuomas]

[OiVa]

Saako ’osui ja upposi’-pisteitä siitä, jos löytää saman kirjoituksen sisältä räikeitä ristiriitaisuuksia?

Kaksi lainausta Jukka Heinolta:

’Nauttikaa elämästä ja käyttäkää omaa vapaa-aikaanne jonkin positiivisen asian rakentamiseen/kehittämiseen!’

’Taidanpa liittyä tämän erään nimeltä mainitsemattoman golfkentän seuran jäseneksi, (jos vain pääsen) myös sen vuoksi, että näitä ikitympeitä ”kukkahatturitareita ja tätejä” harmittaa kaksin verroin ja se olisi mielestäni heille ihan oikein !!! ’

Eli ’Practise what you preach’… Hauskaa joulun odotusta ja ’positiivisten asioiden kehittelyä’ kuitenkin Jukalle ja kaikille muillekin forumilaisille!

[Julkaisija]

Artikkelit