-
JulkaisijaArtikkelit
-
Hei, tietenkään slouppaus ei tee kaikista kentistä yhtä vaikeita suhteessa omaan tasotukseen, niin aattelinkin kysyä miten listaisitte kenttiä suhteessa siihen kuinka vaikeaa niillä on teille tehdä bogi pisteitä. Ei siis kuinka vaikeaa on tehdä hyvä tulos vaan kuinka vaikeaa on tehdä bogi pisteitä. Selväähän on että fiilikset eivät aina kohtaa muilla joten lista on tietenkin niistä henk. koht. kokemuksista joita on ollut. Koittakaa kuitenkin suodattaa vähän sen mukaan että sattuko peli olemaan kunnossa vai ei. Myös pieni perustelu miksi kenttä tuntu helpolta tai vaikealta tehdä pisteitä. oma listani: Helpoin: VGC: tuntuu että sen ’pelaa’ lyhyempänä kuin mitä metreissä kerrotaan. Paljon tasotusta silti Tali: Ei ole pitkä eikä kovinkaan vaikeat greenit eikä kovinkaan tiukat väylät. kuitenkin myös paljon lyöntejä tasotukseksi. Katinkulta Nuas: Kapeahkot väylät ja olevinaan pitkät mutta vähän draivattavaa niin ehkä sopii minulle. (en ole tarkka draivaaja) Vaikeimpia: Hill side: aivan älyttömän tuntuset lähestymiset koska 3/4 griinin ympäristöstä on no go zonea. Siltikään ei juuri yhtään tasotusta. Hirsala: Kapeita väyliä ja pienikin virhe avauksessa ja uutta palloa putkeen. Silloin kun pelasin oli niin nopeat griinit että ei mun osaamisella oikeen nauttinut. Kerigolf: Vaikka onkin antoisa tasotus lyönneissään niin hieman vaikeahkon puoleinen. Pelasinkin jonkin alle tasurin mutta hyvin paljon ’joko tai’ kenttä. Eli jos pallo menee suoraan on hyvä score, muuten ei.
Nimetön2000-luvun golffari kirjoitti: (16.10.2010 19:54:55)
Hei,tietenkään slouppaus ei tee kaikista kentistä yhtä vaikeita suhteessa omaan tasotukseen, niin aattelinkin kysyä miten listaisitte kenttiä suhteessa siihen kuinka vaikeaa niillä on teille tehdä bogi pisteitä. Ei siis kuinka vaikeaa on tehdä hyvä tulos vaan kuinka vaikeaa on tehdä bogi pisteitä. Selväähän on että fiilikset eivät aina kohtaa muilla joten lista on tietenkin niistä henk. koht. kokemuksista joita on ollut. Koittakaa kuitenkin suodattaa vähän sen mukaan että sattuko peli olemaan kunnossa vai ei. Myös pieni perustelu miksi kenttä tuntu helpolta tai vaikealta tehdä pisteitä.
oma listani:
Helpoin:
VGC: tuntuu että sen ’pelaa’ lyhyempänä kuin mitä metreissä kerrotaan. Paljon tasotusta silti
Tali: Ei ole pitkä eikä kovinkaan vaikeat greenit eikä kovinkaan tiukat väylät. kuitenkin myös paljon lyöntejä tasotukseksi.
Katinkulta Nuas: Kapeahkot väylät ja olevinaan pitkät mutta vähän draivattavaa niin ehkä sopii minulle. (en ole tarkka draivaaja)Vaikeimpia:
Hill side: aivan älyttömän tuntuset lähestymiset koska 3/4 griinin ympäristöstä on no go zonea. Siltikään ei juuri yhtään tasotusta.
Hirsala: Kapeita väyliä ja pienikin virhe avauksessa ja uutta palloa putkeen. Silloin kun pelasin oli niin nopeat griinit että ei mun osaamisella oikeen nauttinut.
Kerigolf: Vaikka onkin antoisa tasotus lyönneissään niin hieman vaikeahkon puoleinen. Pelasinkin jonkin alle tasurin mutta hyvin paljon ’joko tai’ kenttä. Eli jos pallo menee suoraan on hyvä score, muuten ei.Kaikilla mainitsemistasi kentistä en ole pelannut. Mielestäni Tali ei ole helpoimpia, joskaan ei vaikeimmastakaan päästä. Esimerkiksi aika lyhyt 9. reikä (par3) tuhoaa helposti tuloksen, samoin lyhyt 10. reikä (par4) ja viimeistään 18.reikä tuhoaa tuloksen. Hill Side ei ole vaikea, siellä olen joka kerta saanut hyvät tulokset. Sama koskee Hirsalaa. Totta on, että nopeat greenit rassaavat. Ja sen takia etenkin Kytäjän molemmat kentät ovat vaikeita vähän pelaavalle. Keimolan Saras on vaikea myös. Pisteistä en välitä, koska pistebogeyta en yleensä pelaa. Kenttä on kuitenkin sama, pelaa pistebogia tai lyöntipeliä.
Siis nimenomaisesti slopen suhteen?
Helpoin: Talman Laakso (kelt. slope 5); suuret griinit ja yleisesti paljon tilaa avauksille eikä mitenkään pitkä kenttä.
Vaikein: ehdottomasti Hiekkaharju (kelt. slope 1 per 18 reikää); surkeat tiipaikat, pirun pienet griinit ja griinien ympäristöt erittäin hankalat (kelvottomat bunkkerit). Kerran olen pelannut tasoitukseeni ja olin siihen erittäin tyytyväinen.
Kuntogolfari kirjoitti: (16.10.2010 20:16:24)
Kaikilla mainitsemistasi kentistä en ole pelannut. Mielestäni Tali ei ole helpoimpia, joskaan ei vaikeimmastakaan päästä. Esimerkiksi aika lyhyt 9. reikä (par3) tuhoaa helposti tuloksen, samoin lyhyt 10. reikä (par4) ja viimeistään 18.reikä tuhoaa tuloksen. Hill Side ei ole vaikea, siellä olen joka kerta saanut hyvät tulokset. Sama koskee Hirsalaa. Totta on, että nopeat greenit rassaavat. Ja sen takia etenkin Kytäjän molemmat kentät ovat vaikeita vähän pelaavalle. Keimolan Saras on vaikea myös. Pisteistä en välitä, koska pistebogeyta en yleensä pelaa. Kenttä on kuitenkin sama, pelaa pistebogia tai lyöntipeliä.
Nyt siis hain sinun omaa listaasi, ei sitä miten koit nämä minun pelaamani kentät. Asian ydin oli se että kentän slope ei aina tunnu vastaavan sitä kuinka vaikea kenttä todellisuudessa on (harhaahanse vain on koska slope sen tietää). Mitkä itse olet kokenut vaikeiksi kentiksi juuri pb:n kannalta koska tulos on eri pelaako pb:tä vaiko lyöntipeliä. (PB ei ole sama kuin lyönnit, ei varmaan tarvii esimerkkiä antaa).
KL kirjoitti: (16.10.2010 20:18:34)
Siis nimenomaisesti slopen suhteen?Helpoin: Talman Laakso (kelt. slope 5); suuret griinit ja yleisesti paljon tilaa avauksille eikä mitenkään pitkä kenttä.
Vaikein: ehdottomasti Hiekkaharju (kelt. slope 1 per 18 reikää); surkeat tiipaikat, pirun pienet griinit ja griinien ympäristöt erittäin hankalat (kelvottomat bunkkerit). Kerran olen pelannut tasoitukseeni ja olin siihen erittäin tyytyväinen.
Esimerkki vastaus, juuri tätä hain (siis slopen suhteen ei sen suhteen missä on helpoin lyödä vähiten lyöntejä)
esimerkkinä omasta kotiseurasta, uusi tarina on slopen mukaan hankalampi kenttä kuin vanha tarina. Tämä johtuu nähtävästi pelkästään kenttien pituudesta, sillä vanha tarina tarjoaa kuitenkin rutkasti haasteita. Esimerkiksi minulle uuden tarinan kentän pituus ei ole mikään ongelma, mutta koska lyönnissä on lieviä marginaalisia heittoja on uusi tarina minusta vanhaa n. keskimäärin 2-3 lyöntiä helpompi. Vanha tarina on taas edukkaampi niille, jotka eivät välttämättä lyö niin pitkiä, mutta tasaisesti suoria.
Mutta jos jotkut kentät on valittava slopeen nähden helpoimmaksi ja vaikeimmaksi, niin helpointa en osaa sanoa, mutta Talman masterin kanssa me ei olla päästy yhteisymmärrykseen.
Aivan hirveän paljoa ei ole tullut eri kenttiä käytyä varsinkaan viime vuosina, mutta ainakin Paltamon kentällä slope kyllä valehtelee. Slopen mukaanhan kenttä taitaa olla keltaisilta Suomen kolmanneksi helpoin, mutta monet veden ylitykset sekä hankalat metsäraffit ja vedet heti väylän vieressä tekevät kentästä klubipelaajalle hankalamman kuin slope ja kentän pituus antavat ymmärtää.
Joskus ihmetelly, miten helpohkon tuntuiselle lay-outille on siunaantunut niin paljon suurempi pelitasoitus kuin jollekin toiselle. Riippumatta tiistä pelaan suunnilleen saman verran.
Äkkiseltään tulee mieleen, että avoimilla peltokentillä, joissa roughit on kohtuu matalat on lähtökohtaisesti liian iso sluuppi. Se luokitusjärjestelmäkäsikirja taitaa ottaa huomioon vain väylään kuuluvia asioita, eikä huomioi slicen ja duck-hookin äärikantamalla olevia pelikelpoisia alueita.
Esmerkkejä näistä vaikka Revontuli ja StLG Kalkki-Petteri
Pekka Pelimies kirjoitti: (18.10.2010 13:42:29)
Joskus ihmetelly, miten helpohkon tuntuiselle lay-outille on siunaantunut niin paljon suurempi pelitasoitus kuin jollekin toiselle. Riippumatta tiistä pelaan suunnilleen saman verran.
Mulla on selkeästi ongelmia paljon pelaamistani kentistä seuraavasti:
EPG ( vaikein ), OGK ( vaikeahko ) ja Ringside ( ERG ) helppo.
Ringside on helppo sen takia että huonosta lyönnistä harvoin joutuu allikkoon..näin taas käy useimmiten Ruuhikoskella ja melko usein Oulun Sankivaarassa.
Lisäksi juurakot ja kannot ja mullan alaiset kivet alkavat syödä ranteita ja olkapäitä jne.
Ongelmasta tietysti pääsee jos alkaa lyödä suoraan keskelle väylää….:)
Summa Summarum: EPG:ssä pitäis saada 10 lyöntiä alle tasoitusta ( slopea ) verrattuna rinkkuun ja OGK:ssa 5. Ruuhikosken tekee erityisen raskaaksi ja vaikeaksi sen hillittämät korkeuserot ( ylös alas ). Oulun taas sen tylsyys…ja keskeneräisyys.
Männä viikolla Sultan oli vaikein valkoisilta, sitten tuli National valkoisilta (ei mustilta) ja Kaya Eagle valkoisilta, ylivoimaisesti helpoin oli Gloria new keltaisilta. Griinit huonot koko kylässä. Ei laskettu slopeja vaan vain lyönnit.
Nimetön2000-luvun golffari kirjoitti: (17.10.2010 0:57:54)
Kuntogolfari kirjoitti: (16.10.2010 20:16:24)
Kaikilla mainitsemistasi kentistä en ole pelannut. Mielestäni Tali ei ole helpoimpia, joskaan ei vaikeimmastakaan päästä. Esimerkiksi aika lyhyt 9. reikä (par3) tuhoaa helposti tuloksen, samoin lyhyt 10. reikä (par4) ja viimeistään 18.reikä tuhoaa tuloksen. Hill Side ei ole vaikea, siellä olen joka kerta saanut hyvät tulokset. Sama koskee Hirsalaa. Totta on, että nopeat greenit rassaavat. Ja sen takia etenkin Kytäjän molemmat kentät ovat vaikeita vähän pelaavalle. Keimolan Saras on vaikea myös. Pisteistä en välitä, koska pistebogeyta en yleensä pelaa. Kenttä on kuitenkin sama, pelaa pistebogia tai lyöntipeliä.
Nyt siis hain sinun omaa listaasi, ei sitä miten koit nämä minun pelaamani kentät. Asian ydin oli se että kentän slope ei aina tunnu vastaavan sitä kuinka vaikea kenttä todellisuudessa on (harhaahanse vain on koska slope sen tietää). Mitkä itse olet kokenut vaikeiksi kentiksi juuri pb:n kannalta koska tulos on eri pelaako pb:tä vaiko lyöntipeliä. (PB ei ole sama kuin lyönnit, ei varmaan tarvii esimerkkiä antaa).
OK. Jatketaan listaamista. Käsitykseni ovat pistebogeypelaajalle lähinnä suuntaa antavia, koska en yleensä pelaa bogipisteistä, vaan lyönti- ja reikäpelejä. Masterin kumpikin kenttä on keskivaikea. Kytäjän molemmat kentät ovat vaikeita, jos putti ei ole kunnossa. Linna Golf on melko vaikea, mutta miellyttävä pelata. Tawast on sitä helpompi, mutta ei superhelppo, Aulangon Hugo on kiva, mutta aika helppo, Eversti keskivaikea. Hyvinkää on mukava pelata, mutta muutamilla reiillä olen useasti tuhonnut skoorin. Tammer Golf on keskivaikea. Nurmijärvi on hankala etenkin huonoilla säillä. Tuusula on aika helppo lukuun ottamatta viimeistä kolmen kiekkaa. Espoon Golfseuran kenttä on vaativa pelitaidon koetinkivi. Kurk on suhteellisen helppo. Samoin Peuramaan vanhempi kenttä, uudempaa (Porkkala) en ole pelannut. Pickalan kolme kenttää ovat aika erilaisia, mutta vaikeudeltaan keskitasoa, sanoisin. Nordcenterin Benz on helpohko ja miellyttävä, uusi Fream on kokematta, vanha oli todella vaikea, jos ei ollut lyönti hyvässä terässä. Vihti on helppo, mutta useimmiten huonossa kunnossa. Sarfvikin vanha kenttä on melko helppo, uudella kentällä on muutama aika omituinen reikä. Lännessä Aura Golf Ruissalossa on miellyttävä ja keskivaikea. Maskun kenttä on helpompi. Wiurila on helpohko, leveät väylät lukuun ottamatta viimeistä. Harjattula on melko helppo, mutta toinen reikä voi kyllä rassata klubipelaajamiestä. Helsingistä itään Nevas on melko helppo, samoin Rönnäs. Rönnäsissä olen miltei aina onnistunut hyvin. Keimolan Saras on vaikeammasta päästä, Kirkka selvästi helpompi.
Pelattu on aika monella muullakin kentällä, mutta eiköhän tässä jo ole.
Pekka Pelimies kirjoitti: (18.10.2010 13:42:29)
Joskus ihmetelly, miten helpohkon tuntuiselle lay-outille on siunaantunut niin paljon suurempi pelitasoitus kuin jollekin toiselle. Riippumatta tiistä pelaan suunnilleen saman verran.Euroopassakin käytetään USA:n reittaussysteemiä. Vähän alkeita löytyy mm. täältä, ja varmaan jostain vielä tarkemmin. Kentän pituus on määräävin tekijä, joten eri luonteiset sählärit pärjää kentästä riippuen eri lailla. Jos lyönti on vino mutta pitkä, niin pitkä kenttä jossa raffit on helpot (tai viereinen väylä lähellä:-) ) on suhteessa helppo: raffista tai naapuriväylältäkin voi päästä griinille tai tuntumaan. Mutta lyhyt kenttä on taas hankala, jos väylät on kapeita ja raffit perkaamatonta metsää. Jos lyönti on suora mutta lyhyt, niin päinvastoin: pitkä kenttä on raskas kun griinille ei vaan yllä tai yltää korkeintaan väyläpuilla; kapeakin kenttä on taas helppo, jos se on tarpeeksi lyhyt.
Oma mielipide on, että kentän pituus on ehkä liiankin merkitsevä; lyhyen kentän pitää olla todella hankala, että se saa slopea siinä kun muuten helpohko mutta pitkä.
Vaikeissa kentissä komppaan aakoo:ta. Paltamo on todella haastava ja tasoitusta heruu naurettavan vähän. Lisäksi vähänkin epäonnistuneen avauksen jälkeen voi kaivell seuraavaa palloa.
Helpoista kentistä mieleen tulevat molemmat Peuramaan kentät, tilaa on, eikä avaus tarkkuuden suhteen ole niin tarkkaa.
Peuramaan Vanha Peura on helppo, mutta Porkkala on paljon haastavampi. Useinmiten vettä ainakin toisella puolella väylää tai molemmilla. Ks. referenssiksi vaikka mid tourin karsintojen tulokset syyskuun lopulta, yli sadasta kisaajasta 2 pääsi alle 80 tulokseen. Monet Peuramaalla pelaavat pitävät Porkkalaa slope-arvoaan vaikeampana kenttänä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)
Esillä 14 viestiä, 1 - 14 (kaikkiaan 14)