-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paikapäällä lätkää (HIFK) ja fudista (HJK + maajoukkue). Muuten kaikkea mahdollista, mitä töllö tarjoaa. En ole turhan nirso ja täytyy sanoa, että tästä asiasta ei meillä todellakaan tarvitse miehen kanssa riidellä!
Mitä, eikö futaajien komeat reidet kiinnosta?
Enpäs tullutkaan ajatelleeksi tuolta kantilta ;-).
Lätkää, kun tuli sitä aikanaan pelattua tosissaan, ja nykyäänkin vielä kaksissa ikämiehissä (+35,+40). Tämän lisäksi tyttö pelaa Ringetteä, joten pakosta joutuu seuraamaan esim. kellonkäyttäjänä.
Jalkapallo, Alppihiihto ne menevät entisen harrastuksen piikkiin.
TAPPARA, koska Janne on Kuningas!! Ja melkein kaikkea muutakin mitä töllö työntää. Missä on Kanadamalja??? Ei oo stadissa näkyny…
Lätkää, ehdottomasti Jokerit!, sekä naistenrantalentopalloa tulee seurattua. Toki pujottelua ja mäkisukseilua tulee seurattua ei tosin yhtä intensiivisesti…
No tottakai viidenkympin hiihtokisoja perinteisellä tyylillä. Ja otan vielä videolle ja katson uudestaan hidastettuna!
Toinen on kotimainen mestaruussarjapotkupallo räntäsateessa keväisellä Peräseinäjoen hiekkakentällä. Parasta on jos peli päättyy 0-0, niinkuin usein tapahtuu.
Kolmas suosikki on jääpallo 20 asteen pakkasessa seuratessa. Oikeaan tunnelmaan pääsee vasta kun pelaajia on kaksi kertaa enemmän kuin katsojia. Tämä onneksi toteutuu melkein joka matsissa.
Vaikka mitä: esteratsastusta, jääkiekkoa (HPK rules!), raveja, mäkihyppyä, hiihtoa, yleisurheilua…
Se on kivaa…!
Olen ollut melkein koko ikäni hullu penkkiurheilija, mutta iän lisääntyessä kontrollikin on kai vähän parantunut. Nyt ei enää tarvitse katsoa kaikkea mitä telkkarista tulee. Eihän sitä enää pystyisikään.
Ensimmäiset varmat muistikuvat ovat futiksen MM-kisoista 1970, jolloin Pele ja kumppanit jättivät lähtemättömän jäljen 10-v. poikaseen. Sitten Beckenbauer, Cruyff ja kumppanit kohti Platinia ja Maradonaa. Kuka muistaa kuinka -70-luvulla ainoat futismatsit telkkarissa (isojen kisojen lisäksi) olivat lauantaisin Englannin liigan matsit, joita Aulis Virtanen ’hehkutti’. Omaa palloilutaivaltaan aloitteleva kolli seurasi silloin sellaisia suuruuksia kuin Frank McLintock, Peter Lorimer ja Billy Bremner. Ei ollut Englannissa fransmanneja ja tummemmat paikallisetkin alkoivat vasta tulla mukaan.
Samaan aikaan olivat tietenkin Väätäinen, Vasala, Viren, Mieto, Karppinen jne. Se oli suurta innotuksen ja viattomuuden aikaa, kun ei osannut miettiä, mitähän jätkät ovat syöneet.
Sittemmin mukaan ovat tietenkin tulleet tarjonnan mukana uudet jutut, kuten formulat ja tietenkin golf. USAssa asuessani katselin myös paljon paikallista futista, korista ja varsinkin baseballia. Ja tietenkin golfia.
Kuten sanottu, tuntuu siltä, että iän mukana on oppinut kontrolloimaan tätäkin riippuvuuttaan, ehkä käytännön pakosta. Viikonloppuisin katsellaan kyllä, jos muilta aktiviteeteilta ehtii, mutta ei pakonomaisesti enää. Urheilukanavan golflähetykset tulevat sopivan myöhään, että silloin voi asettua asian äärelle. Varsinaiset suosikit ovat tietenkin golf ja futis (Champions League), mutta myös formulat, ralli, pujottelu ja mäkihyppy. Muutkin menevät, mutta esim. lätkään olen menettänyt kiinnostustani sitä mukaa, kun taidon ja yhteispelin merkitys on väistynyt voiman ja roikkumisen tieltä. Ei olisi pitänyt aikanaan nähdä punakonetta.
Koris, Lätkä ja formulat.
Koris on muutenkin lähellä sydäntä koska sitä on tullut jo jonkin aikaa pelattua. Itse en oikein kotimaista sarjaa seuraa vaan kyllä tuo NBA ja Minnesota Timberwolves on se kiinnostuksen kohde. Formuloita ja lätkää on tullut myös katottua paljon!
-
JulkaisijaArtikkelit