-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tiedän itsekin paljon pelaajia jotka jämähtävät händärinsä kanssa siihen viidentoista-kahdenkympin nurkille. Monilla on siihen asti ollut kehitys nopeaa ja helppoa. Olen myös itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä tuossa vaiheessa golf-uraa tapahtuu? Onko kysymys harjoittelun puutteesta, fyysisistä puutteellisuuksista, asenteesta vai jostain ihan muusta? Vai onko tämä laji toisille vaan niin paljon helpompaa kuin toisille? Itse koen ainakin harjoittelevani/pelaavani tarpeeksi ja asennekin on kohdallaan. Voiko esim. pelkästään fyysiset puutteellisuudet vaikuttaa noinkin paljon lopputulokseen? Vai onko jollain kertoa ihan jotain selkeää omakohtaista syytä miksi ko. tilanteeseen on jouduttu.
Asenne. Sitoutuminen oman pelin kehittämiseen.
Kun kehittyy nopeasti bogipelaajaksi, ei välttämättä tajua sitä työn määrää mitä tarvitaan bogin kääntämiseksi pariksi.
Oma hidas kehittymiseni tökkäsi tuohon bogin pintaan pariksi vuodeksi, ja tuon bogitason saavuttamisen jälkeen piti tehdä pirusti töitä että pallon lyömisen taso nousi sinne saakka että ’helppo par’ on mahdollinen.
Nyt kun lyön palloa aivan kelvollisen hyvin, tarvii tehdä jotain puttaamiselle sekä muulle lähipelaamiselle jotta peli nousee taas eri tasolle.
Töitä tarvii tehdä.
luulisin että tässäkin lajissa harjoittelu muuttaa asioita. harjoittelun määrä onkin sitten kiinni omista tavoitteista ja mahdollisuuksista itse meinasin viettää noin kuukauden suurinpiirtein irti pallon lyömisestä ja sen jälkeen 12-15 tuntia viikossa hallissa kuulostaa sopivalta määrältä oppia jotai uutta ja parantaa noita ns. taitoja mikkä jo on. jos vaikka joskus olis enemmänkin noita helppoja paareja.
flame kirjoitti: (18.11.2008 23:52:08)Itse koen ainakin harjoittelevani/pelaavani tarpeeksi ja asennekin on kohdallaan.
Kaikista ei tule golfissa singelipelaajia, mutta lajissa kuin lajissa ’oikeiden asioiden tekeminen oikein helpottaa tavoitteen saavuttamista’ kuten sanonta kuuluu … 🙂
Kirjoittamatta pitkää analyysia tai vastaavaa, amatoorigolfarit usein unohtavat /tai eivät tiedä TAVOITTEELLISEN ’urheiluvalmennuksen’ perusajatuksia ja sitoutumisen määrää.
Tekstissä kiinnittää kohta: Itse koen … , usein yksilöt, jotka ovat menestyneet jossain toisessa urheilulajissa ja ryhtyvät golfaamaan tasoitus tippuu kohtuullisilla peli/harjoittelumäärillä n. 11-14 tasolle, hienosäädöllä ja ajatuksella alle 10.
nim flame ’tosiasiat on tunnustettava’ eli asiantuntijan kanssa ja itsekseen on pohdittava rehellisesti omat hyvät ja huonot puolet. Paljonko olen valmis satsaamaan kehittyäkseni golfarina? olenko ymmärtänyt oikein pelin nimeltä golf? rutiinien, mielensietokyvyn, itsenäisen valmentautumisen / analyysin? Voitontahto? golfarin fysiikka?
Vai onko kyseessä vain hauska leikki, jonka iloisin mielin itseeni uskoen pelaan helposti?
GP.forumilla ei ehkä kukaan voi vastata ko. kysymykseesi yksiselitteisesti, mutta ehkäpä tietty määrä oikean tyyppistä ja ennakkoluulonta harjoittelua tuo aina tuloksia.
ps mielipiteeni on minun ’mutu’ mielipide, joten palstantietäjät kertovat ’totuuden’ 🙂
Ei se määrä vaan se laatu. Kuten tälläkin foorumilla on monesti kerrottu on pirun tärkeää että kun harjoittelee, harjoittelee oikeita asioita ja oikein. Singeli on jo kohtuullinen tavoite jos swingi on päin pebaa, ei siinä hirveästi auta vaikka olisi toistoja takana…
flame kirjoitti: (18.11.2008 23:52:08)
Tiedän itsekin paljon pelaajia jotka jämähtävät händärinsä kanssa siihen viidentoista-kahdenkympin nurkille. Monilla on siihen asti ollut kehitys nopeaa ja helppoa. Olen myös itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä tuossa vaiheessa golf-uraa tapahtuu?Onko kysymys harjoittelun puutteesta, fyysisistä puutteellisuuksista, asenteesta vai jostain ihan muusta? Vai onko tämä laji toisille vaan niin paljon helpompaa kuin toisille?
Itse koen ainakin harjoittelevani/pelaavani tarpeeksi ja asennekin on kohdallaan. Voiko esim. pelkästään fyysiset puutteellisuudet vaikuttaa noinkin paljon lopputulokseen?
Vai onko jollain kertoa ihan jotain selkeää omakohtaista syytä miksi ko. tilanteeseen on jouduttu.
Sinun tulee analysoida mistä nykyinen tulostasosi johtuu. Karkaavatko avaukset aiheuttaen penaltteja tai välilyöntejä, menevätkö lähestymiset aina ohi griinistä, paljonko tulee lähilyöntejä per reikä, jne.
Minullakin pysähtyi kehitys juuri tuohon 14-15 händäriin kolmeksi vuodeksi. Sitten se putosi yhdessä kaudessa alle 10 pelkästään chippaamaan opettelemalla. Aiemmin chipin jälkeen tuli aina vähintään kaksi puttia, pienen oivalluksen jälkeen useammin vain yksi kuin enemmän.
Nyt on pelitaso taas jämähtänyt tuonne välille 6-7, mutta tässä vaiheessa pitäisi jo oikeasti ryhtyä tekemään töitä perussvingin kanssa, tosin kyllä parempi lähipelitaito omaakin tulostasoani jonkin verran kohentaisi, chipeissä olisi rutkasti parantamisen varaa.
Golf on kait urheilulaji siinä missä jalkapallokin. Toisille se on helpompaa ja toiset ei opi vaikka kuinka treenaisivat. Tuosta treenaamisesta sen verran, että treenaatko oikeita asioita tai otatko esimerkiksi proolta tunteja? Mielestäni treenaan kiitettävän paljon, mutta silti peli on jämähtänyt paikoilleen. Tosin aina kun viitsin satsata proohon, niin svingistä löytyy kummallisuuksia, joista en ollut tietoinen.
Oma lääkkeeni händärin parantamiseksi on omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja kehittäminen. Lähipeliä en ole koskaan treenannut, joten tällä hetkellä siinä onkin eniten potentiaalia, mutta minkäs teet kun lähepelin treenaaminen on niin äärettömän tylsää. Rangella taas on aina draiveri kädessä, kun pitäisi lyödä enemmän wedgejä. On kiva pelata joskus ventovieraiden kanssa, jotka lyövät joka kerta: wedge plus yksi putti tai chippi ja yksi putti.
Olen tullut siihen tulokseen, etten kuitenkaan ehdi treenaamaan niin paljon, jotta saisin händärin haluamalleni tasolle, joten nykyään tuleekin pelailtua reikäpeliä ja muita pelimuotoja lyöntipelin sijasta paljon enemmän. Ja sitä kautta golf on nykyään paljon mukavampaa, mikä yllättäen on näkynyt myös händärissä.
Golf on kait urheilulaji siinä missä jalkapallokin. Toisille se on helpompaa ja toiset ei opi vaikka kuinka treenaisivat. Tuosta treenaamisesta sen verran, että treenaatko oikeita asioita tai otatko esimerkiksi proolta tunteja? Mielestäni treenaan kiitettävän paljon, mutta silti peli on jämähtänyt paikoilleen. Tosin aina kun viitsin satsata proohon, niin svingistä löytyy kummallisuuksia, joista en ollut tietoinen.
Oma lääkkeeni händärin parantamiseksi on omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja kehittäminen. Lähipeliä en ole koskaan treenannut, joten tällä hetkellä siinä onkin eniten potentiaalia, mutta minkäs teet kun lähepelin treenaaminen on niin äärettömän tylsää. Rangella taas on aina draiveri kädessä, kun pitäisi lyödä enemmän wedgejä. On kiva pelata joskus ventovieraiden kanssa, jotka lyövät joka kerta: wedge plus yksi putti tai chippi ja yksi putti.
Olen tullut siihen tulokseen, etten kuitenkaan ehdi treenaamaan niin paljon, jotta saisin händärin haluamalleni tasolle, joten nykyään tuleekin pelailtua reikäpeliä ja muita pelimuotoja lyöntipelin sijasta paljon enemmän. Ja sitä kautta golf on nykyään paljon mukavampaa, mikä yllättäen on näkynyt myös händärissä.
MakeM kirjoitti: (19.11.2008 9:44:18)
Ei se määrä vaan se laatu. Kuten tälläkin foorumilla on monesti kerrottu on pirun tärkeää että kun harjoittelee, harjoittelee oikeita asioita ja oikein. Singeli on jo kohtuullinen tavoite jos swingi on päin pebaa, ei siinä hirveästi auta vaikka olisi toistoja takana…Hear hear. Vaikka treenaisi paljon mutta vääriä asioita niin sinne 90 lyöntiin se tulostaso helposti jämähtää. Tärkeintä on niiden oikeiden liikeratojen hiffaaminen, eikä massatoisto väärällä tekniikalla toivoen että kyllä se siitä. Jos annatte karkean ilmauksen anteeksi, paskasta ei tule hiomalla timangia.
Itse onnistuin pudottautumaan aikanaan singeliksi 4. pelikautenani (noin 115 rundin jälkeen), vaikkakin nykyisen ymmärryksen valossa oma swingikäsitys ja se mitä yritin joka lyönnillä tietoisesti tehdä oli aika lailla metsässä. Olin siihen mennessä käynyt 5 eri prolla, joilta saadut neuvot vaihtelivat hyvistä täysin luokattomiin – siinä vaiheessa vain ei oma ymmärtämys riittänyt erottamaan oikeaa väärästä ja kaikkia yritettiin noudattaa.
Sitten kun myöhemmin osaavassa valmennuksessa alettiin löytää niitä oikeita palikoita, niin piti välillä käväistä pois singelistä, kun se väärästä pois oppiminen on niin vaikeaa. Point being, jos olisin alusta asti saanut kunnollista opastusta, olisi tuo alun kehityskaari voinut olla aika eri näköinen. Valitettavasti kaiken näköistä swingipuoskaria suomen PGA:n arvostettuun jäsenistöönkin mahtuu.
Yksilöllistähän se tietty on. En tiedä mistä se johtuu, mutta jotkut harvat saavat ilmeisesti syntymälahjaksi sen, että ne palikat on ekasta swingistä lähtien oikeassa asennossa. Ne on sitten niitä kavereita jotka on hcp 5-10:ssä kahden pelikauden jälkeen ilman valmennusta ja opetusta. En tiedä onko siinä taustalla joku motorinen superlahjakkuus käsittää oikeita liikeratoja, vai onko kyseessä vaan ihan sattuma, niin että hermoradat luonnostaan kytkeytyy ja hermottuu oikeassa järjestyksessä. Tasan ei mene nallekarkit tässäkään.
Tuoppi kirjoitti: (19.11.2008 11:24:46)
MakeM kirjoitti: (19.11.2008 9:44:18)
Ei se määrä vaan se laatu. Kuten tälläkin foorumilla on monesti kerrottu on pirun tärkeää että kun harjoittelee, harjoittelee oikeita asioita ja oikein. Singeli on jo kohtuullinen tavoite jos swingi on päin pebaa, ei siinä hirveästi auta vaikka olisi toistoja takana…Hear hear. Vaikka treenaisi paljon mutta vääriä asioita niin sinne 90 lyöntiin se tulostaso helposti jämähtää. Tärkeintä on niiden oikeiden liikeratojen hiffaaminen, eikä massatoisto väärällä tekniikalla toivoen että kyllä se siitä. Jos annatte karkean ilmauksen anteeksi, paskasta ei tule hiomalla timangia.
Itse onnistuin pudottautumaan aikanaan singeliksi 4. pelikautenani (noin 115 rundin jälkeen), vaikkakin nykyisen ymmärryksen valossa oma swingikäsitys ja se mitä yritin joka lyönnillä tietoisesti tehdä oli aika lailla metsässä. Olin siihen mennessä käynyt 5 eri prolla, joilta saadut neuvot vaihtelivat hyvistä täysin luokattomiin – siinä vaiheessa vain ei oma ymmärtämys riittänyt erottamaan oikeaa väärästä ja kaikkia yritettiin noudattaa.
Sitten kun myöhemmin osaavassa valmennuksessa alettiin löytää niitä oikeita palikoita, niin piti välillä käväistä pois singelistä, kun se väärästä pois oppiminen on niin vaikeaa. Point being, jos olisin alusta asti saanut kunnollista opastusta, olisi tuo alun kehityskaari voinut olla aika eri näköinen. Valitettavasti kaiken näköistä swingipuoskaria suomen PGA:n arvostettuun jäsenistöönkin mahtuu.
Yksilöllistähän se tietty on. En tiedä mistä se johtuu, mutta jotkut harvat saavat ilmeisesti syntymälahjaksi sen, että ne palikat on ekasta swingistä lähtien oikeassa asennossa. Ne on sitten niitä kavereita jotka on hcp 5-10:ssä kahden pelikauden jälkeen ilman valmennusta ja opetusta. En tiedä onko siinä taustalla joku motorinen superlahjakkuus käsittää oikeita liikeratoja, vai onko kyseessä vaan ihan sattuma, niin että hermoradat luonnostaan kytkeytyy ja hermottuu oikeassa järjestyksessä. Tasan ei mene nallekarkit tässäkään.
Niinpä niin..
’Ei ihmiset pelaa golfia huonosti. Ne pelaa huonoa golfia täydellisesti’ Chuck Hogan
Singelitasoitus on erittäin laaja käsite ja siihen kategoriaan mahtuu monenlaista mailanheiluttajaa. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että hcp 10 tuntumaan pääsee kun jaksaa harjoitella ja mielellään vielä kohtuullisen oikeita asioita. Hcp 5-6 tasolla pääseminen vaatii jo perustekniikan hallintaa sekä parempaa ymmärtämistä miten asiat toimivat (ja miten eivät). 0-tasoon on tästä vielä huima matka, eikä kehitys ole missään vaiheessa ns. lineaarista vaan vaikeutuu selvästi koko ajan mitä paremmaksi kehittyy.
Kaiken avain (mielestäni) on asioiden ymmärtäminen. Eli jos ei ymmärrä omaa svingiään (enkä tarkoita tällä pelkästään sen teknisiä ominaisuuksia) niin on aivan mahdotonta rakentaa mitään sen pidemmälle vievää. Pelkällä treenillä ei pärjää kuin määrättyyn rajaan asti oli sitten oppia jakamassa kuinka hyvä opettaja tahansa. Hyväksi (amatööri) pelaajaksi pääseminen edellyttää jonkin verran lahjakkuutta, mutta ennen kaikkea suuren määrän ajatustyötä ja tietysti myös paljon fyysistä harjoittelua.
GIR kirjoitti: (19.11.2008 12:43:52)
…., eikä kehitys ole missään vaiheessa ns. lineaarista vaan vaikeutuu selvästi koko ajan mitä paremmaksi kehittyy.
Vaikeutumisen lisäksi tyypillistä on jämähtely ja pyrähdykset. Tuopin paluu alle kympistä huonommalle puolelle on siekka, joka todellakin kannattaa muistaa. Yksi palstan pro sanoo: ’Pitää uskaltaa lyödä huti’.
Mitä huonon golfin täydelliseen pelaamiseen tulee, on myös omalla kohdallani täysin totta. Käsitykset lyömisen liikkeistä ja pallon käyttäytymisestä on tullut moneen kertaan kuutioitua ja aina silloin tällöin käsitykset muuttuu. Itse ihmettelin kauden loppuajan, miksi pitkät raudat ja drivet alkoivat lähteä hiton kauas ja vähän oikealle. Syy selvisi RR-livessä ja nyt luulen tietäväni seuraavat parannusalueet svingissä.
Oleellista ei mielestäni systemaattisessa tasoituksen pudotuksessa ole se, onko ajatukset tekniikasta ja pelaamisesta absoluuttisesti oikeita, vaan siinä, että mielikuvista muodostuu oikeanlainen tekeminen. Ihmiset ymmärtää asiat eri tavoin. Vaikka kaverukset luulevat puhuvansa samasta asiasta tai olevansa oikeassa ja toisen kertakaikkiaan väärässä, voi heidän tekemisensä näyttää aika tavalla samalta ja pallonsa mennä sinne, minne niitä kuvittelevat käskevänsä.
Oma pelini on jämähtänyt hcp 11 – 13 väliin. Ongelmat on päässä ja lähipelissä. Liika yrittäminen ja ’pelottava’ lähipeli tuhoavat tuloksen. Kolme vuotta olen kinastellut itseni kanssa, että saisin pelatuksi kokonaisen kierroksen lyömättä yhtään lyöntiä silmät kiinni. Vielä se ei ole kertaakaan onnistunut – kerran oli jo lähellä – Aurassa pelasin keskikesällä +8, jolloin tarkkojen muistiinpanojeni mukaan löin vain 8 kertaa silmät kiinni. Naantalissa puolestaan pelästyin lyötyäni 8i:llä niin, että näin pallon osumahetkellä, vaikken ollut keskittynytkään silmien aukipitämiseen.
Erilaiset tilastot auttavat pelin kehittämisessä. Omassa pelissäni eivät Platina-tilastonurkan asioista ole hyötyä. Joudun pitämään suorituskohtaista kirjanpitoa harjoituskierroksilta. Kirjaan ylös mm. kokonaislyöntimäärän per väylä, onnistuneet toteutukset samalla väylällä. Onnistuneeseen toteutukseen ei kirjaannu sitä, menikö pallo sinne, minne olin sen halunnut, vaan sen, onnistuinko tekemään lyödessä ne asiat, jotka svingiajatuksena siihen lyöntiin olin päättänyt.
Tavoitteet on korkealla ja tasoitustavoitekin vähintään 7 lyönnin päässä nykyisestä. Periksi ei anneta, luetaan lehtiä analyyttisesti, keskustellaan palstalla ja käydään prolla. Golf-hallissa käydään kerran – kaksi viikossa, eikä sinne mennä koskaan kiireellä tai väsyneenä.
Keväällä yksi rouva kertoi Lohjalla katselleensa Holmesin (Simon) DVD:itä ja miettineensä liikeratoja. Montaa kertaa hän ei kehunut talvella lyöneensä, mutta keväällä slice oli melkein täysin hävinnyt lyönnistä. Mielikuvaharjoittelu kannattaa siis myös.
Siinäpä omat lääkkeet ensi talvelle ja kesälle.
Parempaa golfia ja kierroksia espanjalaisilla kentillä talven mittaan odotellessa keilaillaan, lasketellaan ja kiekkoillaan pakkasen keskellä. Salillakin olis ohjelmat odottamassa…
flame kirjoitti: (18.11.2008 23:52:08)
Tiedän itsekin paljon pelaajia jotka jämähtävät händärinsä kanssa siihen viidentoista-kahdenkympin nurkille. Monilla on siihen asti ollut kehitys nopeaa ja helppoa. Olen myös itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Mitä tuossa vaiheessa golf-uraa tapahtuu?Onko kysymys harjoittelun puutteesta, fyysisistä puutteellisuuksista, asenteesta vai jostain ihan muusta? Vai onko tämä laji toisille vaan niin paljon helpompaa kuin toisille?
Itse koen ainakin harjoittelevani/pelaavani tarpeeksi ja asennekin on kohdallaan. Voiko esim. pelkästään fyysiset puutteellisuudet vaikuttaa noinkin paljon lopputulokseen?
Vai onko jollain kertoa ihan jotain selkeää omakohtaista syytä miksi ko. tilanteeseen on jouduttu.
Olisikohan yksinkertaisesti kyse vain siitä, etteivät kaikki halua singeleiksi
Olen pohtinut samaa itsekin. Muutama vuosi sitten näytti siltä että minultakin singelihändäri jää haaveeksi. Vaikka moni oli luvannut että 2-3 vuoden harrastuksella sen varmasti saavutan. No, minulta meni siihen pari ylimääräistä vuotta. Parasta on kuitenkin se, että kehitys on jatkunut edelleen ja uskon saavuttavani 1-tasoitusryhmän vajaan 50 vuoden iässä (olin lähes 40 kun aloitin golfin).
Tärkeimpiä ajatuksia omassa kehityksessäni ovat olleet seuraavat:
– Tässä lajissa edellytyksenä on kohtuullinen swingi (ei siis täydellinen), jonka edellytyksenä on riittävä notkeus — venyttely on tärkeää
– Golf ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji (siksi ’pikkujuniorit’ lyövät palloa pidemmälle kuin minä — eivät välttämättä tarkemmin)
– Harjoittelu on tärkeämpää kuin pelaaminen. Samalla ajankäyttö voidaan minimoida (minulla ainakin on liian vähän aikaa pelaamiseen). Talviharjoittelu palkitsee. Hyvällä pro:lla on suuri merkitys.
– ’Lähipeli ratkaisee’
– Pitää hyväksyä, että aina ei peli kulje. Silloinkin kannattaa ’pelata tulosta’, sillä pelituntumaan vaikuttaa pitkässä juoksussa jokainen suoritus.
– Pelikäsitys/strategia, riskien tiedostaminen, nöyryys (myös R7:lla voi avata par4:n)
– Asenne, pitkäjänteisyys harjoittelussaIhmiset ovat laiskoja, siitähän se johtuu. Jos tulostaso ei luonnostaan johda singeliin, niin töitäkään asian suhteen ei pelaaja ite tehe. Päätään ei kuitenkaan kannata hakata seinään hurjasti reenaamalla reenin vuoksi, aitoa ahkeruutta olisi hankkia ymmärrystä mitä kautta kehittyä. Swingistään on syytä välittää vaikka pelkkä työkalu se on. Laiska naulaa rikkinäisellä vasaralla.
Minä olen patalaiska. Toisaaalta tälläset keinotekoiset numeraaliset rajat kiinnostaa vuosi vuodelta vähemmän.
Aloitin golfin vasta lähes viisikymppisenä. Neljän vuoden kuluttua tasoitukseni oli 12 pinnassa. Ohjausta olin saanut muutaman tunnin. Silloin totesin itselleni, että oleellinen pelitason nosto edellyttäisi, että alkaisin harjoitella. Ja ehkä muutaman tunnin prolta. En ymmärtänyt miksi lähtisin siihen leikkiin. Nautin pelaamisesta ja se riitti minulle. Toki on joskus nautinto katsoa jotain todella taitavaa kaveria, mutta silloin puhutaan jo lähelle nollaa olevasta tasoituksesta ja sellaisesta en näe mitään syytä edes unelmoida.
Hyviä vastauksia….kiitos kaikille.
Ei omalla kohdallani ainakaan eteneminen ole harjoittelun vähyydestä kiinni. Viime kesänäkin ’uhrasin’ parhaan pelikuukauden (heinäkuu) pelkästään harjoittelulle. Löin tuona aikana tuhansia palloja rangella ja harjoittelin lähipeliä. Samaan aikaan otin siis tunteja kahdeltakin eri pro:lta. Jälkimmäisen pro:n opastuksessa sain loistavia AHAA-elämyksiä omaan swingiini. Tarkennetaan vielä, että treenaan muutenkin säännöllisesti. Eli tuo heinäkuu ei ollut mikään poikkeus.
Omassa asenteessanikaan en näe ongelmaa. Otan tämän pelin kyllä vakavasti, mutta en ole kentällä ikinä ’ryppy otsassa’. Osaan pitää kentällä myös hauskaa ja nautin pelaamisesta. Omasta mielestäni golf on paras asia mitä voi tehdä housut jalassa.
Ehkä en vaan sitten ole golfiin sopiva fyysisiltä ominaisuuksiltani. No saliharjoittelu on aloitettu jo syyskuussa ja saliohjelma on tehty aika pitkälle golfia silmällä pitäen. Ensi kesänä sitten nähdään auttoiko tämä.
Joku kirjoitti että pitääkö kaikkien olla singeli-pelaajia. Ei tietenkään.
Kukin voi pelata tätä peliä ihan omalla haluamallaan tasolla.flame kirjoitti: (19.11.2008 20:04:54)
Ehkä en vaan sitten ole golfiin sopiva fyysisiltä ominaisuuksiltani. No saliharjoittelu on aloitettu jo syyskuussa ja saliohjelma on tehty aika pitkälle golfia silmällä pitäen. Ensi kesänä sitten nähdään auttoiko tämä.
Joku kirjoitti että pitääkö kaikkien olla singeli-pelaajia. Ei tietenkään.
Kukin voi pelata tätä peliä ihan omalla haluamallaan tasolla.
Oletko saanut tuohon saliharjoitteluun vinkkiä joltain golfkoutsilta? Vai oletko tehnyt ohjelman itse? Mitä liikkeitä ohjelmaan kuuluu?
Saliohjelman teki oman salini fysioterapeutti. Ohjelma on tarkoituksella painotettu golfia silmällä pitäen. Aika suuri painotus ohjelmassa on siis keskikropan lihaksiin. Eli taljalla tehdään paljon liikkeitä. Voin lähettää ohjelman sinulle jos vaan kiinnostaa. Ilmoita minulle vaikka sp-osoite mihin lähetän.
flame kirjoitti: (20.11.2008 9:11:40)
Saliohjelman teki oman salini fysioterapeutti. Ohjelma on tarkoituksella painotettu golfia silmällä pitäen. Aika suuri painotus ohjelmassa on siis keskikropan lihaksiin. Eli taljalla tehdään paljon liikkeitä. Voin lähettää ohjelman sinulle jos vaan kiinnostaa. Ilmoita minulle vaikka sp-osoite mihin lähetän.pistätkö mulle myös ihan mielenkiinnosta. Aika monta erilaista olen nähnyt, mutta hyvät on ollu harvassa. eli protapsa (at) kolumbus.fi
flame kirjoitti: (20.11.2008 9:11:40)
Saliohjelman teki oman salini fysioterapeutti. Ohjelma on tarkoituksella painotettu golfia silmällä pitäen. Aika suuri painotus ohjelmassa on siis keskikropan lihaksiin. Eli taljalla tehdään paljon liikkeitä. Voin lähettää ohjelman sinulle jos vaan kiinnostaa. Ilmoita minulle vaikka sp-osoite mihin lähetän.Laita tuleen jukka.laakso at vtkl.fi. Kiitti.
Oma kehitys on parin viime vuoden aikana mennyt siten, että toissakesän päätteeksi tasoitus oli 21,6, viimekesän jälkeen 17,6 ja nyt 14,7. Toissakesänä opetin vaimolle alkeet ja jotenkin oli pakko hahmottaa itsekin asioita jotta pysty opettaan niitä toiselle. Pelasin huomattavasti vähemmän, kuin vuotta ennen, mutta 90 lyöntiä meni rikki ensimmäistä kertaa.
Viime kesänä muutin hiukan maila-valikoimaa ja täydensin sitä puu-5:lla. Sain parhaimmillaan n. 200m väylälyönnin, joka tietyillä väylillä toimi recoverynä tai pitkänä toisena väylälyöntinä. Jotenkin myös keskittyminen lyöntiin ja lyöntirutiinit ja ajatukset mitä ennen lyöntiä päässäni läpikäyn alkoivat vakiintumaan. Oma tunnekontrolli parani ja auttoi keskittymään. Mut hyväksyin paremmin omia heikkouksia pitkillä lyönneillä ja valitsin kohde-alueen kentällä sen mukaisesti.
Mut kyllähän tietyllä tavalla lähipeli ratkaisee. Se että rakentaa esim. sellaisen chippi- ja pitch tekniikan että toimii myös paineen alla –> se näkyy kortissa heti. Huomasin myös viime kesänä, että ns. blade-tyyppisen lavan tuntuma esim. chipissä on aivan eri luokkaa, kuin ns. game-improvement mailalla.
Nyt loppukaudesta pelasin blade-raudoilla, vaikka ne käytännössä ovat aivan liian vaikeat mailat toistaiseksi. Mut mä ajattelen asian niin, että sit opin lyömään niillä mailoilla. Ne kertoo osuman statuksesta paljon enemmän kuin ns. game-improvement mailat.
Kesän paras rundi oli 85 lyöntiä ( Pyhä-Lauri, StLg, keltainen ). Se tuli kolmella griini-osumalla. Jotenkin vaan kaikki fiksaus toimi aika hyvin. Chippiä olin harjoitellut ja katsellut griineillä tarkkaan , että miten pitkälle pallo rullaa. Mieluummin itseasiassa tällä hetkellä chippaan kuin puttaan pitkiä putteja. 85 lyönnin kierroksella onnistui 8 kertaa chippi ja kuppi.
Oli lisäksi useita 90 lyönnin alituksia. Jotenkin niillä kierroksilla pysy paremmin pää kasassa kuin yleensä. Pystyin nopeammin jättämään taakse sekä satunnaiset epäonnistumiset että satunnaiset onnistumiset.
Mut kai tässä vaiheessa on sekin tapetilla, että omat tuntemukset ja luulot siitä mitä swingin aikana tapahtuu on hyvä havaita harhaluuloiksi. Kun esim. tiiltä osut palloon ja se hetki millä rekisteröit osuneesi palloon on myöhässä itse tapahtumaan nähden. Varmaan joku osaa kertoa tarkemmin, mutta pallo on ’nyt osuin palloon’-tuntemuksen hetkellä mennyt jo 30cm eteenpäin. Johtuu mailan värähtelyn nopeudesta ja hermotusreitin ja aivojen rekistöintinopeudesta.
Taidan kummin ottaa vähän rauhallisemmin. Pelailla sillon tällön kahvi-skinejä ja tyytyä toistaiseksi tähän händäriin. En mä halua tästä harrastuksesta mitään pallomiellettä rakentaa.
Mitä pidemmälle menet, sitä henkisemmäksi se menee. Keskittymisen ja henkisyyden merkitys korostuu griinin lähellä ja griinillä.
jnikola kirjoitti: (20.11.2008 11:00:25)
Taidan kummin ottaa vähän rauhallisemmin. Pelailla sillon tällön kahvi-skinejä ja tyytyä toistaiseksi tähän händäriin. En mä halua tästä harrastuksesta mitään pallomiellettä rakentaa.
Mitä pidemmälle menet, sitä henkisemmäksi se menee. Keskittymisen ja henkisyyden merkitys korostuu griinin lähellä ja griinillä.Olen kanssasi aivan samaa mieltä, golfswingiä ym. juttuja voi treenata ja funtsia, vaikka kuinka paljon. Loppupeleissä ratkaisee ’henkinen’ olotila: oman ’sielu’golfarin kanssa koetut flowtilat. Tasoitus on tasoitus, jos on mahdollisuus siihen ajallisesti ym. panostaa suunnitelmallisesti, kyllä se laskee singeliksi. MUTTA oliskos tärkeämpää tai olennaista kokea itsekseen itsenäisesti hiljaa ’zengolf’ eli pelinautinto ilman näyttö/suorituspakkoa.
Korjaan pallomielle –> p.o. pakkomielle.
Kyllä. Samoilla linjoilla ollaan. Jos jollain tavalla puran auki mitä omalta kohdaltani koen että ns. flow-olotila tarkoittaa, niin seuraavia tekijöitä tulee mieleen :
– ei saa olla onnistumisen pakkoa. ok tietty suunnitelma pelattavalle reiälle on hyvä olla mielessä, mutta se ei saa olla liian pakonomainen mielentila. Joskus 90 alitus on alkanut triplabogeyllä ykköstiiltä. Joskus sadan lyönnin kierroksella viisi ensimmäistä reikää on pelattu kaksi alle. Ero oli siinä, että tripla alkuun piti mielen nöyränä. Kun tuloskortti unohtuu mielestä ja kirjaus tapahtuu vaan reiän päätteeksi puolihuolimattomasti, ollaan kuitenkin usein flow-mielentilaa lähellä. Tällä hetkellä ongelmani usein on, että mieli _ei_ pysy nöyränä, jos rundi alkaa hyvin. Mieleen hiipii ajatuksia että ’nyt menee alta par’iin rundi, tai muuta yhtä ’nerokasta”. Ne ajatukset ovat tuhoisia. Adrenaliinia erittyy. Tempo alkaa kärsiä ja kohta etitään palloa puskasta käpyjen alta ja koitellaan selitellä jotain. 😉
– lyö vetoa vain sellaisista summista, jotka olet oikeasti valmis häviämään olankohautuksella. Tää voi olla yksilökohtaista, mutta mulla auttaa nykyisin keskittymiseen veto. ’Put something on it’. Ihan pieni veto riittää. Esim. match-play henkisesti 0,5 egee reikä. Tai sprintti, jossa lasketaan kolmen peräkkäisen reiän lyöntitulos -> pienin bruttolyöntitilos voittaa. Nassau, jossa kierros ryhmitellään kolmeen osaan: etuysi, takaysi ja koko rundin lyöntitulos. Yleensä kiekan jälkeen on kuitekin ollut niin tasaista, että näillä nettomaksuilla ei saa juuri kahvia enempää. Kuitenkin se omalla tavallaan auttaa keskittymään paineessa. Jos kuitenkin satsaus välineisiin, ajankäyttöön, pron tunteihin, matkustamiseen on golfin edellyttämiä määriä, niin kahviraha ei ole yleensä se kynnyskysymys.
– Jos edellä oleva ryhmällä vähän kestää ja joudut odottamaan, voit esim. ennakoida tän ja lyödä 30–100m etäisyydeltä toisen lähestymislyönnin. (tietty täytyy ryhmän kanssa sopia näin etc.). Näin et kylmety ja lyöntituntuma säilyy. Se ei myöskään tunnu odottamiselta. Joskus second-opprtunity jättää onnistumis-tunteen alle. Saat ikäänkuin nollattua mielessäsi ensin mahdollisesti epäonnistuneen varsinaisen lyönnin.– Just make a good stroke. Kävele pari metriä pallon taakse, tsekkaile rauhassa hetki. Luo mielikuva, miten pallo laskeutumisen jälkeen käyttäytyy. Miten se mahd. kääntyy, monta pomppua ennen greeniä yms. Toista tätä mielikuvaa pari kertaa mielessäsi ennen kun menet pallolle. Pallolle mennessä teet vaan hyvän rauhallisen lyönnin (omien henk. koht. swingirutiinien jälkeen). Mieti mieluummin kohdetta ja landauskohtaa kuin palloa swingirutiinien aikana. Osumakeskeisyys valehtelee sinulle. Alitajunta tukee tavoitteen saavuttamista, koska olet jo luonut mielikuvan pallon takana itse kohteesta.
– Se mitä ajattelet ennen lyöntiä, vaikuttaa lyönnin lopputulokseen. Tämä tulikin jo eri muodoissaan esille, mutta osin kyse on siitä että golf-swingiin ei riitä ainoastaan tahdonalaisen lihaskäskytyksen ohjaus. Mielikuva on isompi vaikuttaja alitajunnan kautta. Löin toisen hole-in-one:ni maalattuani pallon reikään ’täytyy varmaan lyödä holari’ sanoin. Tää tapahtu toki helpolla reiällä – matka 90m ja yksi onnistuminen samalta kesältä oli jo takana. Mut se mielikuvan voima on siinä, että saat ne hermoreitit käyttöön, mistä et tietoisesti saa palautetta. Voit tehdä kokeen tästä esim. niin, että otan ohuen narun käteen ja solmit narun päähän pallon. Tue käsi kyynerpäästä pöydän reunaan ja pidä pihtiotteella narusta kiinni. Älä tietoisesti tee mitään. Tuijota palloa ja mieti pyörimisliikettä. Kohta sä näät että pallo pyörii. Koita vaan — et usko lukemalla kuitenkaan. Se mikä tuntuu oudolta, on siinä että hermoreitit ei välitä sulle informaatiota että tietoisesti pyörität narun välityksellä palloa. Kuitenkin teet niin. Tässäkin tapauksessa mietit kohdetta, etkä kättä joka tiedostamattasi kuitenkin pyörittää narua ja naru palloa.Uskokoon ken haluaa.
Muita juttuja :
– Jos yleensä lähestyminen jää griiniltä vajaaksi tai menee oikealle, ota pari pykälää pystympi-loftinen maila ja lyö rento 3/4 swingi, jonka esim. pompottelet greenille. Sama chipillä ja pitchillä. Ota bogey nöyrästi vastaan, jos bogey on tarjolla.jnikola kirjoitti: (21.11.2008 10:24:07)
– Just make a good stroke. Kävele pari metriä pallon taakse, tsekkaile rauhassa hetki. Luo mielikuva, miten pallo laskeutumisen jälkeen käyttäytyy. Miten se mahd. kääntyy, monta pomppua ennen greeniä yms. Toista tätä mielikuvaa pari kertaa mielessäsi ennen kun menet pallolle. Pallolle mennessä teet vaan hyvän rauhallisen lyönnin (omien henk. koht. swingirutiinien jälkeen). Mieti mieluummin kohdetta ja landauskohtaa kuin palloa swingirutiinien aikana. Osumakeskeisyys valehtelee sinulle. Alitajunta tukee tavoitteen saavuttamista, koska olet jo luonut mielikuvan pallon takana itse kohteesta.
– Se mitä ajattelet ennen lyöntiä, vaikuttaa lyönnin lopputulokseen. Tämä tulikin jo eri muodoissaan esille, mutta osin kyse on siitä että golf-swingiin ei riitä ainoastaan tahdonalaisen lihaskäskytyksen ohjaus. Mielikuva on isompi vaikuttaja alitajunnan kautta. Löin toisen hole-in-one:ni maalattuani pallon reikään ’täytyy varmaan lyödä holari’ sanoin. Tää tapahtu toki helpolla reiällä – matka 90m ja yksi onnistuminen samalta kesältä oli jo takana. Mut se mielikuvan voima on siinä, että saat ne hermoreitit käyttöön, mistä et tietoisesti saa palautetta. Voit tehdä kokeen tästä esim. niin, että otan ohuen narun käteen ja solmit narun päähän pallon. Tue käsi kyynerpäästä pöydän reunaan ja pidä pihtiotteella narusta kiinni. Älä tietoisesti tee mitään. Tuijota palloa ja mieti pyörimisliikettä. Kohta sä näät että pallo pyörii. Koita vaan — et usko lukemalla kuitenkaan. Se mikä tuntuu oudolta, on siinä että hermoreitit ei välitä sulle informaatiota että tietoisesti pyörität narun välityksellä palloa. Kuitenkin teet niin. Tässäkin tapauksessa mietit kohdetta, etkä kättä joka tiedostamattasi kuitenkin pyörittää narua ja naru palloa.
Amen. Tuo psykopatia on niin monesti unohdettu osa golfia (tai mitä muuta tahansa suoritusta). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Positiivinen mielikuvaharjoittelu on osa jokaisen ammattilaisurheilijan valmennus ja harjoittelurutiineita. Kotioloissa siihen ei tarvita mitään tukihenkilöä tai muuta kustannusta. Sen voi tehdä ihan itse, ja vaikka kaljatuoppi kädessä.
Itse aloitin reilu vuosi sitten, samaan ikaan kun handeri aloitti nykyisen alamäkensä. Ajatuksen heitti silloinen pro, joka otti videolle mun swingin ja monitorilta näytti miten sen oikeastaan pitäisi mennä. Sitten han vai sanoi, että tee mielessäsi seuraavat kaksi viikkoa sitä oikeaa swingiä ja jätä mailat bägiin. Heti auttoi. Samoin auttaa tuo edellä kirjoitettu lyönnin ’suunnittelu’. Kuvittele miten pallo lentää (draw, fade jne) ja mihin se laskeutuu ja siitä rullii… Helpottaa suoritusta.
Itse teen vielä nykyisin grreniltä seuraavalle teelle siirtyessäni mielikuvaharjoituksen seuraavasta väylästä (joko ulkomuistista tutulla väylällä tai vaikka score-cardin kanssa oudommassa paikassa). Mietin mihin avaus pitää sijoittaa ja miten siitä mennään eteenpäin.
Suosittelen harjoitteita mielen syövereissä…
-
JulkaisijaArtikkelit