Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Mika Piltz kuumin valmentaja Suomessa
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Henkka sivuuttikin jo otsikon aihetta toisessa viestiketjussa. Olen myös itse seurannut M.Piltziä jo pitkään kuten oletettavasti suurin osa suomalaisista golfareista. Nyt näyttää siltä, että Roope Kakko ja toivon mukaan myös Minni alkaa tehdä yhteistyötä MP.n kanssa. Mika Piltz sanoo Mitä kuuluu Mika Piltz haastattelussa, että hyvä pejaaja tekee hyvän valmentajan. Aika vaatimattomasti sanottu vaikka mielestäni Mikan osuus valmentajana on ollut ehkä ratkaiseva Peter E.n läpimurrossa? Varmasti myös Elina Nummenpään tapauksessa? Mitä mieltä olette valmentajan osuudesta pelaajan menestykseen ja päinvastoin? Pään kestävyyttä käsitellään jo toisessa ketjussa ;)
Golf kirjoitti: (31.12.2012 20:12:54)
Mika Piltz sanoo Mitä kuuluu Mika Piltz haastattelussa, että hyvä pejaaja tekee hyvän valmentajan. Aika vaatimattomasti sanottu vaikka mielestäni Mikan osuus valmentajana on ollut ehkä ratkaiseva Peter E.n läpimurrossa?
Mitä mieltä olette valmentajan osuudesta pelaajan menestykseen ja päinvastoin?
Sanotaan, että Suomessa voi olla vain yksi asia samaan aikaan pinnalla. Ehkä, ainakin meidän harvalukuisten huippupelaajien valmentaguruina käsitellään yhtä prota kerrallaan. Tähän asti titteliä on kantanut vuosikaudet Timo Rauhala, joka ensin Mikko Ilosen valmentajana imi talliinsa pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa mm. Patun, Minnin, Roopen etc. Oliko Rauhala supervalmentaja vai Ilonen superlahjakkuus? En tiedä, mutta valmentajagurun tittelin Rauhala on jo menettänyt, vaikka Mikko I. vielä jäljellä onkin.
Nyt vannotaan Mika Piltzin nimeen ja hän onkin seuraava valmentajagurumme, joka haalii huippupelaajiamme ja sellaiseksi havittelevia. Piltz ja Rauhala ovat yhdessä asiassa samaa puuta: kummatkin nauttivat julkisuudesta eli ovat mediaseksikkäitä. Se auttaa valmentagurun tittelin säilyttämisessä kuten Rauhalankin tapauksessa on havaittu.
Hiljaisista, mutta tuloksekkaista puurtajista ei koskaan tule Rauhalan ja Piltzin seuraajaa. Esimerkkinä vaikkapa Markku Louhio (Mikko Korhosen ja muutaman naishuipun pro), joka ei julkisuudessa viihdy.
Toivottavasti niin gurut kuin vahvaa taustatyötäkin tekevät saavat tuloksia aikaan. Se olisi Suomen golfin etu.Golf kirjoitti: (31.12.2012 20:12:54)
Mitä mieltä olette valmentajan osuudesta pelaajan menestykseen ja päinvastoin?
Mahdollistaja.
Golf kirjoitti: (31.12.2012 20:12:54)
Mika Piltz sanoo Mitä kuuluu Mika Piltz haastattelussa, että hyvä pejaaja tekee hyvän valmentajan. Aika vaatimattomasti sanottu
Mika on melkein oikeessa tuossa. Todellisuudessa vasta monta hyvää pelaajaa tekee hyvän valmentajan. Enkä tarkoita julkisuuskuvaa, johon tietysti jo yksikin onnistuminen riittää, vaan ihan oikeeta valmennustyötä ja siinä kehittymistä.
Aika ja kokemus, lahjakkuuksien sattuminen kohdalle valmennusuran alkuvaiheissa ja isoimpien virheiden välttäminen. Siinä hyvät lähtökohdat.
Takatii mainitsi Louhion Maken, itse voisin listata tuohon varmaan kymmenen nimeä lisää, eikä välttämättä kyse ole siitä, etteivät he viihdy julkisuudessa. Jospa se onkin siitä, että media ei hyödy heistä?
Poistetussa ketjussa kysyin, että mikä tekee huippuvalmentajan? Tässä tapauksessa siis hyvän. Valmentaako hyvä valmentaja jo valmiiksi hyviä, valmentaako hän keskinkertaisista hyviä vai jotain muuta?
Eikö hyvä valmentaja ole se joka saa kehitystä aikaan pelaajan kanssa? Mun mielestä huonokin pelaaja voi näin tehdä valmentajasta paremman.
TS puhuu lahjakkuuksista. Itse en tiedä edelleenkään mitä ne on. Eikö lahja ole jotain mitä saadaan tekemättä mitään? Syntymässä saadaan jotain ominaisuuksia, mutta suurin osa ominaisuuksista vain tulee vain elämällä.
Hyvä valmentaja pyrkii mielestäni kehittymään koko ajan. Itse ainakin mietin, että milloin voi sanoa itseään hyväksi? Olenko tarpeeksi hyvä? Voisinko olla parempi? Eli kuinka hyvä sitten oikeastaan onkaan?
Hyvien pelaajien kanssa onnistuminen tekee yleensä tunnetuksi..
Piltz on varmasti hyvä, koska pelaajatkin häntä niin kutsuvat. En epäile yhtään. Ja nyt ehkä entistä tunnetumpikin. Missä ei ole mitään väärää. Julkisuus tuo varmasti taloudellistakin hyötyä. Hyvä Mika!
Ilman pelaajia valmentajan on mahdotonta kehittyä, tulla miksikään:). Valmentaminen opettaa valmentamaan, jokut oppivat sen vain toisia paremmin. Aivan kuten pelaajilla.
Pitääkö muuten aloittelijaa valmentaa eri tavalla kuin tour-pelaajaa? Nyt en tarkoita mitä harjoitellaan vaan miten harjoitellaan.Arsu kirjoitti: (1.1.2013 12:28:36)
TS puhuu lahjakkuuksista. Itse en tiedä edelleenkään mitä ne on..
Lahjakkuudet on niitä, jotka jo nuorella iällä hetkessä tajuavat miten joku juttu tehdään. Toiset yrittää opetella jokaista uutta asiaa pari vuotta saamatta sitä toimimaan, toinen tekee sen kertaselityksellä ja näytöllä.
Liittyy siis pitkälti luontaiseen hahmotus- ja liikkeen muodostamis (/tiedostamis) kykyyn
ts kirjoitti: (1.1.2013 12:36:32)
Arsu kirjoitti: (1.1.2013 12:28:36)
TS puhuu lahjakkuuksista. Itse en tiedä edelleenkään mitä ne on..
Lahjakkuudet on niitä, jotka jo nuorella iällä hetkessä tajuavat miten joku juttu tehdään. Toiset yrittää opetella jokaista uutta asiaa pari vuotta saamatta sitä toimimaan, toinen tekee sen kertaselityksellä ja näytöllä.
Liittyy siis pitkälti luontaiseen hahmotus- ja liikkeen muodostamis (/tiedostamis) kykyyn
Eli siis onko noi kyvyt lahjoja? Musta nekin muodostuvat vasta syntymän jälkeen, joten voisi sanoa, että niiden harjoittelu on aloitettu ajoissa. Toki geenien mukana jotain ominaisuuksia tulee.
Joillekin vauvoille annetaan pallo lahjaksi jolla sen kanssa leikitään toisille pehmoleluja. Toinen katsoo aina isin kanssa jääkiekkoa ja toinen luontodokumentteja. Miten nämä lapset mahdollisesti eroavat 5- vuotiaana? Mä en vaan jaksa uskoa lahjakkuusiin. Mä uskon työntekoon ja siihen, että jokaisella on mahdollisuus oppia samat asiat. Jos toiselle ei aukea kahteen vuoteen voi olla, että tämän yksilön kanssa tehdään/ puhutaan vääriä asiaoita. Se joka oppii nopeasti on luultavasti samalla aaltopituudella valmentajan kanssa. Voisiko joskus olla kyseessä ’lahjakas’ tyyppi joka ei tajua. Ennakkoluulot, olettamukset ja lokerointi on taas minusta isoimpia virheitä mitä valmentaja voi tehdä.
Jotkut on niin hyviä, että ne ymmärtää heti mitä MÄ tarkoitan ja jotkut niin huonoja kun ei ymmärrä mitä MÄ tarkoitan.
Mulla on kaksi poikaa, jotka oppivat samat asiat, mutta eri tavoilla. Jos mä puhun toiselle sen kielellä niin toinen ei tajua siitä mitään tai ainakaan oleellista. Me olemme kaikki erillaisia joten voi olla vaikeaa oppia asiat samalla tavalla.Minun mielkestä nykypäivänä lahjakkuus on myös paljon muuta kuin raaka lajikotainen luontainen taito.
Sitä on mm;
-erittäin vahva sisäinen motivaatio, työtä tarvitaan valtavasti vaikka olisi raakaa lajikohtaista lahjakkuutta
-fysiikka kestää vaadittavat treenit, voit olla lahjakas, mutta paikat prakaa
-kyky koota paras mahdollinen teami ympärille (joka auttaa suunnitelmien teossa ja toteuttamisessa, valmentajat etc)
-kyky hoitaa rahoitus / mahdollisuudet harjoitella (varsinkin talviaika)
-juniorin kohdalla vanhemmat jotka käytännössä hoitavat paria edellistäMikä tahansa em asioista ei ole raakaa lajikohtaista lahjakkuutta, mutta kaikki nämä (ainakin) pitää olla jonkinlaisessa kuosissa, tai ei tule huipulle olemaan asiaa luulen ma. Me varmasti kaikki tiedämme tapauksia joissa pelaajalle on sanottu ettei raakaa lahjakkuutta ole huipulle asti, mutta niin ovat vain sinne päässeet kovalla työllä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tom Kite.
Nykypäivänä kilpailu on niin kovaa, että raaka lajikohtainen lahjakkuus riittää jonnekkin teinivuosille (kokemusta vain muista lajeista, kertokaa golfia enemmän valmentaneet olenko metsässä), sitten alkaa ajaa ohi motivoituneet kovat treenaajat laiskoista lahjakkaista.
J_M kirjoitti: (1.1.2013 13:19:18)
Minun mielkestä nykypäivänä lahjakkuus on myös paljon muuta kuin raaka lajikotainen luontainen taito.Sitä on mm;
-erittäin vahva sisäinen motivaatio, työtä tarvitaan valtavasti vaikka olisi raakaa lajikohtaista lahjakkuutta
-fysiikka kestää vaadittavat treenit, voit olla lahjakas, mutta paikat prakaa
-kyky koota paras mahdollinen teami ympärille (joka auttaa suunnitelmien teossa ja toteuttamisessa, valmentajat etc)
-kyky hoitaa rahoitus / mahdollisuudet harjoitella (varsinkin talviaika)
-juniorin kohdalla vanhemmat jotka käytännössä hoitavat paria edellistäMikä tahansa em asioista ei ole raakaa lajikohtaista lahjakkuutta, mutta kaikki nämä (ainakin) pitää olla jonkinlaisessa kuosissa, tai ei tule huipulle olemaan asiaa luulen ma. Me varmasti kaikki tiedämme tapauksia joissa pelaajalle on sanottu ettei raakaa lahjakkuutta ole huipulle asti, mutta niin ovat vain sinne päässeet kovalla työllä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tom Kite.
Nykypäivänä kilpailu on niin kovaa, että raaka lajikohtainen lahjakkuus riittää jonnekkin teinivuosille (kokemusta vain muista lajeista, kertokaa golfia enemmän valmentaneet olenko metsässä), sitten alkaa ajaa ohi motivoituneet kovat treenaajat laiskoista lahjakkaista.
Ainakin mulle noi viimeiset lauseet tuovat tapauksia paljonkin mieleen.
Lisäksi lasten ja nuorten kohdalla pitää ottaa huomioon biologinen ikä. 12- vuotiaana joku voi olla 14- vuotiaan tasolla ja toinen 10-vuotiaan. Koskee henkistä ja fyysistä kypsyyttä. Noin 17- ikävuoteen mennessä ollaan näissä suhteellisen samalla viivalla muiden kanssa. Monikohan urheilija saa vääränlaista valmennusta ja huomiota näidenkin asioiden takia??Arsu kirjoitti: (1.1.2013 13:10:51)
ts kirjoitti: (1.1.2013 12:36:32)
Arsu kirjoitti: (1.1.2013 12:28:36)
TS puhuu lahjakkuuksista. Itse en tiedä edelleenkään mitä ne on..
Lahjakkuudet on niitä, jotka jo nuorella iällä hetkessä tajuavat miten joku juttu tehdään. Toiset yrittää opetella jokaista uutta asiaa pari vuotta saamatta sitä toimimaan, toinen tekee sen kertaselityksellä ja näytöllä.
Liittyy siis pitkälti luontaiseen hahmotus- ja liikkeen muodostamis (/tiedostamis) kykyyn
Eli siis onko noi kyvyt lahjoja? Musta nekin muodostuvat vasta syntymän jälkeen, joten voisi sanoa, että niiden harjoittelu on aloitettu ajoissa. Toki geenien mukana jotain ominaisuuksia tulee.
Joillekin vauvoille annetaan pallo lahjaksi jolla sen kanssa leikitään toisille pehmoleluja. Toinen katsoo aina isin kanssa jääkiekkoa ja toinen luontodokumentteja. Miten nämä lapset mahdollisesti eroavat 5- vuotiaana?
Onpas tämä nyt Arsulle vaikeaa. Minulle se ei ollut, kun näin erään 5-vuotiaan tarttuvan ensimmäistä kertaa elämässään golfmailaan. Ensimmäinen ajatus oli, että tästä kyllä tulee huippugolfari ainakin kansallisella tasolla. Ja tulikin. Eikös samanlaista tarinaa kerrota mm. Laura Lepistöstä, kun hän piirsi elämänsä ensimmäiset kuviot jäähän.
Ikävä kyllä, lahjat ja lahjakkuudet eivät jakaudu tasan kaikkien kesken.
Oliko tälle viisivuotiaalle ensimmäinen kerta kun tarttui mihinkään mailaan ja näki ensimmäistä kertaa minkätahansa pallon? Oliko ihan kyvytön kaikessa muussa liiketaitolajeissa? Kai hän oli tehnyt jotain muuta kuin lukenut satukirjoja ja syönyt pullaa? Ehkä ymmärrät mitä ajan takaa?
Eikä minulle mitenkään vaikeaa nähdä asioita minun tavoin, eikä mitenkään vaikeaa hyväksyä jos joku haluaa nähdä muulla tavoin. Mä yritän olla avoin ja joskus itsekkin puhuin lahjakkuuksista. Sitten mä huomasin, että se on liian helppo tie..
Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään, koska ajattelen näin!Takatiille; ’huippugolffari kansallisella tasolla’ suomessa ei valitettavasti tarkoita paljoakaan vrt huippukiekkoilija Meksikossa. Näin se vaan valitettavasti on.
Ehkä tästä 5v olis tullu oikea maailman huippu, jos kaikki muutkin palikat kuin raaka lajikohtainen lahjakkuus olis ollu yhtä hyvässä kunnossa?
Arsu kirjoitti: (1.1.2013 13:44:22)
Oliko tälle viisivuotiaalle ensimmäinen kerta kun tarttui mihinkään mailaan ja näki ensimmäistä kertaa minkätahansa pallon? Oliko ihan kyvytön kaikessa muussa liiketaitolajeissa? Kai hän oli tehnyt jotain muuta kuin lukenut satukirjoja ja syönyt pullaa? Ehkä ymmärrät mitä ajan takaa?
Eikä minulle mitenkään vaikeaa nähdä asioita minun tavoin, eikä mitenkään vaikeaa hyväksyä jos joku haluaa nähdä muulla tavoin. Mä yritän olla avoin ja joskus itsekkin puhuin lahjakkuuksista. Sitten mä huomasin, että se on liian helppo tie..
Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään, koska ajattelen näin!Ja taas ollaan jo kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta tuossa varsin mainio katselmus lahjakkuuteen kokonaisuutena. Ei jätä huomioimatta synnynnäisiä ominaisuuksia, eikä myöskään opittuja.
Mä sanoisin tuohon tosin vielä lisäyksenä, että synnynnäiset ominaisuudet vaikuttaa myös todella paljon motivaation kehittää noita ominaisuuksia. Hyvät geenit ja kineettisyyden synnyinlahjaksi saanut lapsi myös usein nauttii liikunnasta enemmän, koska saavuttaa ja kokee onnistumisia ympäristöään enemmän sen parissa touhutessaan. Näin nuo kaksi asiaa siis myös tukevat toinen toistaan.
Sitten kun mennään vielä alueelle, jossa jostain urheilijasta ei tule toisessa lajissa yrityksestään huolimatta oikeen mitään, mutta nousee toisessa yhtä motorisessa lajissa huipulle, ollaankin jo todella syvällä pohdinnassa synnynnäisten, opittujen ja lajiominaisuuksien parissa.
J_M kirjoitti: (1.1.2013 13:55:23)
Takatiille; ’huippugolffari kansallisella tasolla’ suomessa ei valitettavasti tarkoita paljoakaan vrt huippukiekkoilija Meksikossa. Näin se vaan valitettavasti on.
Otetaan sitten esimerkiksi kansainvälinen huippugolffari. Joillakin näillä palstoilla pyöri vuosi-pari sitten kaitafilmiotos 2-vuotiaan Rory McIlroyn svingistä. Poika oli juuri saanut mailan joululahjaksi ja svingaili kameralle. Viimeistään loppuasennosta pojan tunnisti satavarmasti Roryksi. En usko, että hänen äitinsä olisi käyttänyt jotain mullistavaa svingi-imetystyyliä, vaan kyllä lahjakkuus kimposi, jostain syvemmältä. Siitä lähtökohdasta paikallisella ’mikapiltzillä’ oli tietenkin satakertaa otollisemmat lähtökohdat ryhtyä rakentamaan huippugolffaria kuin keskivertolahjoilla varustetusta aloittelijasta.
Ts:n mukaan keskustelu on taas etääntynyt lähtökohdista. Minusta tässä kyllä keskustellaan Mika Piltzin lausunnosta: ’Hyvä pelaaja tekee hyvän valmentajan’.
Juuri näin Takatii. Huipulle tarvitaan tuo raaka lajikohtainen lahjakkuus + paljon muuta. Hyvä linkki ts:ltä.
Kyllä syntymäperällä on todella paljon tekemistä, niin se vain on ja olettaakseni siitä on myös paljon kirjoitettua tutkimusta… Muistaisin lukeneeni, että mm. urheilijoiden lapsista tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä urheilijoita kuin kirjastontätien lapsista. Ajalla minkä lapsi nuoruudessaan käyttää on tietenkin paljon merkitystä, mutta luontaisesti lahjakas / kyvykäs on myös motivoitunut ja oppii tätä kautta opetetun asian paremmin.
Joukkuelajeissa näkee paljon lapsia joilta puuttuu halu ja kyky. Monesti näiden lapsien takana on vanhempien halu tehdä urheilija tai kuultu totuus, että urheilu on tie terveenpään elämään. Näkee myös niitä lapsia jotka ihan oikeasti haluavat oppia, mutta kun se asia ei vaan sisäisty, valitettavasti he joutuvat tekemään aivan hemmetin paljon töitä ihan perusasioiden kanssa. Joukkuelajeissa näkee myös niitä joille asiat vain sisäistyvät aivan erinomaisen helposti, usein jopa liian helposti. Kokemuksesta voin sanoa, että tällaisia huippulahjakkuuksia on vain promille ikäryhmänharrastajista, hyviä aina jokunen per joukkue, akatemia tasoa usein niukasti se joukkueellinen, aktiveeja paljon ja haastajia neljännes – kolmannes ryhmästä.
No, kun näitä geneettisesti lahjakkaita harjoitetaan oikein jo lapsena, annetaan heille mahdollisuus oppia asioita jotka sitten vievät heidän sinne huipulle. Suurimmalle osalle tapahtuu elämäss varmasti jotain ihan muuta ja he päätyvät toisille poluille, enkä nyt tarkoita valmentamista. Lapsille tietyt vuodet ovat vain niin ’vahingollisia’ jos katsotaan urheilun näkökulmasta. Näiden lasten näkökulmasta katsottuna tuo valmentaminen on todella tärkeässä roolissa ja itse arvostan aina enemmän sellaisia valmentajia jotka seisovat lapsesta – aikuisuuteen asti pelaajan rinnalla, tekee pitkäjänteistä työtä ja siinä ohessa paljon muutakin kuin mitä itse sana valmentaja tarkoittaa. Joskus tulee hetkiä, kun valmentaja ei enää kykene viemään pelaajaa eteenpäin, silloin on aika vaihtaa valmentajaa, mutta se ei silti mielestäni tarkoita, että se ensimmäinen ja alkuperäinen olisi välttämättä tehnyt työtään huonosti. Sen voi ajatella myös niin, että se alkuperäinen on tehnyt sen raskaammantyön ja joku toinen kuorii kermat.
Tämä erinomaisten, akatemia ja aktiivi tason pelaajien rypäs voi myös päästä aivan huipulle asti, mutta he joutuvat tekemään niin paljon enemmän töitä, valitettavasti, mutta se ei ole myöskään aina huonoasia, vaan kehittää paljon myös muita taitoja: luonteenlujuutta, halua, motivaatiota, kestävyyttä, keskittymistä… yms… Eräs pelaaja joka kuului akatemia ryhmään (oli alkutaidoiltaan aktiivi) teki harjoituksen itsenäisesti kymmeniä kertoja ennenkuin oppi sen. Kertoi myöhemmin, että oppi siinä samassa muutaman muunasian joita ei opetettu, vaan jotka hän itse tekemisen kautta oppi.
Ehkä parastapa mitata valmentajia on kuitenkin kysyä pelaajilta, kuka on heille ollut se innoittavin ja opettavin valmentaja, heidän omalla urallaan.
ts
Ja taas ollaan jo kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta tuossa varsin mainio katselmus lahjakkuuteen kokonaisuutena. Ei jätä huomioimatta synnynnäisiä ominaisuuksia, eikä myöskään opittuja.
Mä sanoisin tuohon tosin vielä lisäyksenä, että synnynnäiset ominaisuudet vaikuttaa myös todella paljon motivaation kehittää noita ominaisuuksia. Hyvät geenit ja kineettisyyden synnyinlahjaksi saanut lapsi myös usein nauttii liikunnasta enemmän, koska saavuttaa ja kokee onnistumisia ympäristöään enemmän sen parissa touhutessaan. Näin nuo kaksi asiaa siis myös tukevat toinen toistaan.
Sitten kun mennään vielä alueelle, jossa jostain urheilijasta ei tule toisessa lajissa yrityksestään huolimatta oikeen mitään, mutta nousee toisessa yhtä motorisessa lajissa huipulle, ollaankin jo todella syvällä pohdinnassa synnynnäisten, opittujen ja lajiominaisuuksien parissa.
Mä ajattelen myös näin. Jos mä kiellän kokonaan lahjojen olemassa olon esim. synnynäisten, laittaisin itselleni rajoja. Toisaalta jos mä hyväksyisin jotkut tulkinnat lahjakkuuksista, sulkisin samalla muita vaihtoehtoja pois. Siksi mä harvemmin olen täysin ehdoton.
Ihan hyvä tutkimus. Tuli myös ajatus mieleen, että vaikka lahjakkuustutkijat ovat asiaa tutkineet ja ovat suunnilleen samaa mieltä ei se tarkoita, että näin abstrakti asia on olemassa. Tosin voi se ollakin. Samahan koskee esim. uskontoa. Harvoin kuulee tutkijoiden sanovan, että asia mitä me tutkimme ei ole olemassa.
Uskon myös, että liikunnalisesti muita edellä olevat nauttivat herkemmin muita enemmän. Se voi olla, että helppous tehdä asioita ja onnistuminen johtaa juuri tuohon. Lasten harjoittelussa ympäristön luo lähes aina aikuinen. Se miten aikuiset kehuvat, näyttävät esimerkkiä, jakavat huomiota vaikuttaa varmasti myös hyvin paljon lasten onnellisuuteen ja haluun tehdä asioita.
Koulun kentällä kun lapset pelaavat on siellä aika hyvä meininki. Aikuisia ei lähimaillakaan. Tasoerot todella isoja, mutta jostain syystä kaikilla näyttäisi olevan yhtä hauskaa.
En itse ainakaan aio ikinä olla se joka sanoo lapselle ettei susta voi tulla mitään kun sulla ei ole lahjoja. Joskus se tietysti voi olla ihan selvä juttu, mutta en mä haluaisi ottaa sitä riskiä, että vaikuttaisin jonkun elämään rajoittavasti.
Aina kun päättää, että jokin asia on jollain tavalla sulkee muut vaihtoehdot pois. Onneksi on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ja ajattevat? Muutenhan me oltais kaikki kehityksessä alkuihmisiä.Mäkeläinen kirjoitti: (1.1.2013 14:59:57)
Kyllä syntymäperällä on todella paljon tekemistä, niin se vain on ja olettaakseni siitä on myös paljon kirjoitettua tutkimusta… Muistaisin lukeneeni, että mm. urheilijoiden lapsista tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä urheilijoita kuin kirjastontätien lapsista. Ajalla minkä lapsi nuoruudessaan käyttää on tietenkin paljon merkitystä, mutta luontaisesti lahjakas / kyvykäs on myös motivoitunut ja oppii tätä kautta opetetun asian paremmin.Joukkuelajeissa näkee paljon lapsia joilta puuttuu halu ja kyky. Monesti näiden lapsien takana on vanhempien halu tehdä urheilija tai kuultu totuus, että urheilu on tie terveenpään elämään. Näkee myös niitä lapsia jotka ihan oikeasti haluavat oppia, mutta kun se asia ei vaan sisäisty, valitettavasti he joutuvat tekemään aivan hemmetin paljon töitä ihan perusasioiden kanssa. Joukkuelajeissa näkee myös niitä joille asiat vain sisäistyvät aivan erinomaisen helposti, usein jopa liian helposti. Kokemuksesta voin sanoa, että tällaisia huippulahjakkuuksia on vain promille ikäryhmänharrastajista, hyviä aina jokunen per joukkue, akatemia tasoa usein niukasti se joukkueellinen, aktiveeja paljon ja haastajia neljännes – kolmannes ryhmästä.
No, kun näitä geneettisesti lahjakkaita harjoitetaan oikein jo lapsena, annetaan heille mahdollisuus oppia asioita jotka sitten vievät heidän sinne huipulle. Suurimmalle osalle tapahtuu elämäss varmasti jotain ihan muuta ja he päätyvät toisille poluille, enkä nyt tarkoita valmentamista. Lapsille tietyt vuodet ovat vain niin ’vahingollisia’ jos katsotaan urheilun näkökulmasta. Näiden lasten näkökulmasta katsottuna tuo valmentaminen on todella tärkeässä roolissa ja itse arvostan aina enemmän sellaisia valmentajia jotka seisovat lapsesta – aikuisuuteen asti pelaajan rinnalla, tekee pitkäjänteistä työtä ja siinä ohessa paljon muutakin kuin mitä itse sana valmentaja tarkoittaa. Joskus tulee hetkiä, kun valmentaja ei enää kykene viemään pelaajaa eteenpäin, silloin on aika vaihtaa valmentajaa, mutta se ei silti mielestäni tarkoita, että se ensimmäinen ja alkuperäinen olisi välttämättä tehnyt työtään huonosti. Sen voi ajatella myös niin, että se alkuperäinen on tehnyt sen raskaammantyön ja joku toinen kuorii kermat.
Tämä erinomaisten, akatemia ja aktiivi tason pelaajien rypäs voi myös päästä aivan huipulle asti, mutta he joutuvat tekemään niin paljon enemmän töitä, valitettavasti, mutta se ei ole myöskään aina huonoasia, vaan kehittää paljon myös muita taitoja: luonteenlujuutta, halua, motivaatiota, kestävyyttä, keskittymistä… yms… Eräs pelaaja joka kuului akatemia ryhmään (oli alkutaidoiltaan aktiivi) teki harjoituksen itsenäisesti kymmeniä kertoja ennenkuin oppi sen. Kertoi myöhemmin, että oppi siinä samassa muutaman muunasian joita ei opetettu, vaan jotka hän itse tekemisen kautta oppi.
Ehkä parastapa mitata valmentajia on kuitenkin kysyä pelaajilta, kuka on heille ollut se innoittavin ja opettavin valmentaja, heidän omalla urallaan.
koska urheilijavanhemman lapsi ei ole kirjastossa ja kirjasto-tädin lapsi ei välttämättä urheilukentällä. Aika usein vanhemmat vievät lapsiaan omille mielialueilleen. Vai tietääkö vastasyntynyt, että kas Selänne, musta tulee luistelija. Vai onko sillä luistelugeenit?
Silti uskon geenienkin vaikuttavan.Takatii kirjoitti: (1.1.2013 14:25:47)
J_M kirjoitti: (1.1.2013 13:55:23)
Takatiille; ’huippugolffari kansallisella tasolla’ suomessa ei valitettavasti tarkoita paljoakaan vrt huippukiekkoilija Meksikossa. Näin se vaan valitettavasti on.
Otetaan sitten esimerkiksi kansainvälinen huippugolffari. Joillakin näillä palstoilla pyöri vuosi-pari sitten kaitafilmiotos 2-vuotiaan Rory McIlroyn svingistä. Poika oli juuri saanut mailan joululahjaksi ja svingaili kameralle. Viimeistään loppuasennosta pojan tunnisti satavarmasti Roryksi. En usko, että hänen äitinsä olisi käyttänyt jotain mullistavaa svingi-imetystyyliä, vaan kyllä lahjakkuus kimposi, jostain syvemmältä. Siitä lähtökohdasta paikallisella ’mikapiltzillä’ oli tietenkin satakertaa otollisemmat lähtökohdat ryhtyä rakentamaan huippugolffaria kuin keskivertolahjoilla varustetusta aloittelijasta.
Ts:n mukaan keskustelu on taas etääntynyt lähtökohdista. Minusta tässä kyllä keskustellaan Mika Piltzin lausunnosta: ’Hyvä pelaaja tekee hyvän valmentajan’.
meinaatko, että Rory saadessaan ekan mailan, se ollut koskaan nähnyt golfia. Jos näin niin ilmiömäinen suoritus. Onhan sillä ehkä kuitenkin ollut jokin malli. Isä Pro? Mun lapsetkin löi palloja ennen mailaa ja palloja.
Toinen paremmin kuin toinen. Paremmalla on ehdottomasti väjintääkin hyvä näkömuisti sekä sen kautta hahmottaminen.. Arvaa mitä kanavaa ruokittiin kun katsoivat isiä ja joskus televisiosta golfia. Lahjana voisin pitää tätä kykyä, mutta kaikilla on jokin kyky ja aisti mitä kautta pääsee perille.
Minusta saadaan rönsyillä aiheesta, koska kyllä tämä hieman ainakin hipaisee alkuperäistä. Muuten nää ketjut ois aika lyhyitä jos pelkän otsikon perusteella pitää kirjoittaa. Eikö keskustelujen ole taekoitus edetä ja tuottaa tulosta?Arsu: Höpö höpö… Tiedän montakin tällaista perhettä joiden lapset tekee eri asioita kuin vanhemmat, mutta tärkein pointti oli lapsen synnynnäinen kiinnostus ja halu tehdä jotain, suuntautua luonnollisesti johonkin.
Arsu kirjoitti: (1.1.2013 15:40:04)
Takatii kirjoitti: (1.1.2013 14:25:47)
J_M kirjoitti: (1.1.2013 13:55:23)
Takatiille; ’huippugolffari kansallisella tasolla’ suomessa ei valitettavasti tarkoita paljoakaan vrt huippukiekkoilija Meksikossa. Näin se vaan valitettavasti on.
Otetaan sitten esimerkiksi kansainvälinen huippugolffari. Joillakin näillä palstoilla pyöri vuosi-pari sitten kaitafilmiotos 2-vuotiaan Rory McIlroyn svingistä. Poika oli juuri saanut mailan joululahjaksi ja svingaili kameralle. Viimeistään loppuasennosta pojan tunnisti satavarmasti Roryksi. En usko, että hänen äitinsä olisi käyttänyt jotain mullistavaa svingi-imetystyyliä, vaan kyllä lahjakkuus kimposi, jostain syvemmältä. Siitä lähtökohdasta paikallisella ’mikapiltzillä’ oli tietenkin satakertaa otollisemmat lähtökohdat ryhtyä rakentamaan huippugolffaria kuin keskivertolahjoilla varustetusta aloittelijasta.
Ts:n mukaan keskustelu on taas etääntynyt lähtökohdista. Minusta tässä kyllä keskustellaan Mika Piltzin lausunnosta: ’Hyvä pelaaja tekee hyvän valmentajan’.
meinaatko, että Rory saadessaan ekan mailan, se ollut koskaan nähnyt golfia. Jos näin niin ilmiömäinen suoritus. Onhan sillä ehkä kuitenkin ollut jokin malli. Isä Pro? Mun lapsetkin löi palloja ennen mailaa ja palloja.
Roryn isä ei ollut pro, vaan muistaakseni mm. kapakan portsari. Mutta olennaista tässä oli Roryn ikä: 2 vuotta. Varmaan hän oli golfsvingin nähnyt, mutta tuskin hänellä paljon muuta kokemusta oli lajista tai urheilusta. Tajuatko, millä kehitysasteella 2-vuotias on?
anna mun höpöttää vaikka olet itse oikeassa, jooko? Tunnen minäkin hyviä urheilijoita, ym. jotka tekevät ihan muuta kuin vanhempansa. Tunnen perheitä missä lapset jakavat monta yhteistä kiinnostusta vanhempien kanssa.
Kertokaa mulle syntyikö golfgeeni vasta golfin keksimisen jälkeen vai oliko se olemassa jo ennen sitä?
En oikeasti tiedä millä kehitysasteella 2- vuotias on. En muista mitään siitä iästä. Kolme lastani on yli kolme ja en silti osaa sanoa millä asteella ne on. Omallaan. Kaikki ne on osannut eri juttuja 2 – vuotiaana ja eronneet toisistaan.
Siis samaa mieltä olen, että todella hieno svingi sen ikäiseltä. Ja muistin ihan väärin isän ammatin.
Harvinaista on varmasti kyky nähdä pienenä maailmaa ja hahmottaa sitä vanhemman lapsen tavoin.
Ja edelleen uskon, että geeniperimä ja ympäristö (laaja käsite) yhdessä määräävät mitä meistä tulee.tutkittu on muuten, että pelkkä asian kuvittelu saa aivoissa aikaan samanlaisen tapahtuman kuin itse tekeminen. No tää on jo ihan ot:)
Onkohan pohdinta, että huippupelaajat tekevät huippuvalmentajan välttämättä kovin fiksua. Kehäpäätelmältä se ennemmin vaikuttaa kuin tekijältä huippuvalmentajaksi tulemiseen.
Mielenkiintoisena casena Digest Akatemia. Tuolla valmentajalla oli vuosi aikaa parantaa peruspelaajien ryhmän pelitaitoa. Samaan aikaan valmentajalla oli Suomen parhaat kilpapelaajat valmennettavana. Kahden paremman tuupparin tasoitus ei parantunut yhtään. Miten tämä on mahdollista?
Ne ei ollut lahjakkaita? Vitsi, vitsi..Syitä en tiedä, mutta oikein hyvä huomio.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Mika Piltz kuumin valmentaja Suomessa