-
JulkaisijaArtikkelit
-
Golf on tunnetusti erittäin suuressa määrin mielen peli. On siihen nähden kummallista että aiheesta kestustellaan yleisesti ottaen erittäin vähän. Itseä on tosissaan alkanut kismittää pelisuoritukset vrt. vaikkapa rangelyönnit. Kentällä ennen lyöntiä ajatukset sinkoilevat sinne tänne ( ’ei toppia, ei duffia, ei vasemmalle ja ei ainakaan oikealle koska siellä out’ jne jne…), tuloksena jäykistynyt alkuasento ja sitten pakotettu punch, svingi jää kesken tai muuten vain tempo hajoaa. Ärsyttävää!! Rangella voin lyödä esim. kauniin hapekkaita r6-lyöntejä 150m lätkälle tai mukavaa drawta driverilla mutta kentällä sitten tuskin koskaan. Lähes sama juttu chippien ja pikku pitchien kanssa. OK. Mulla on ’huonot hermot’ ( vaikka pelaan harkkarundia niin sielläkin sama juttu -enkä muutenkaan välitä händäristäni sinänsä ) ja väitän ’oikeasti’ olevani n. 10 lyöntiä parempi pelaaja kuin olen:) Antakaas HYVIÄ VINKKEJÄ miten vois relata siten että normaali-hyvän suorituksen voisi tehdä kentälläkin! Yksi keino olisi puolikas jallu ennen kierrosta mutta jotakin muuta varmaan pitäisi keksiä….
Kaveri (tai siis tuttu) käyttää sellasta, että kentällä kattoo lyönnin mitä tarvitsee, siirtää ittensä rangelle ja lyö siellä. Kyseessä on hyvä klubituuppari, joka on pelannut alle paariin.
Itse koitan erinäköisten kiellettyjen aineiden vaikutuksella päästä zoneen, missä on vain minä, pallo ja kohde. Koen, että siihen pallon takana olevaan yhteen dimpleen katsominen ja keskittyminen auttaa työntämään esim. sen outin pois mielestä.
Huomenna taas kisat, saa nähdä osaanko itse käyttää näitä neuvoja!
Profiilista ei selviä minkä tasoinen pelaaja sä olet, mutta oletan että hcp on palttiarallaa 20.
Yks hyvä kikka on oivaltaa vaikka heti nyt, että golf on hauska peli, eikä sun leipäs ole kiinni golfista. Pidä siis hauskaa kentällä, älä stressaa, kiukuttele äläkä missään nimessä pelaa svingiä vaan golfia. Svingiä pelataan rangella.
Lisäksi kannattaa tiedostaa, ettei pelikavereita (paitsi skineissä, lol) vois vähempää kiinnostaa sun tasoitus tai onnistuneet ja epäonnistuneet lyönnit. Niitä kiinnostaa kierroksen aikana vaan omat suoritukset. Eli ei kannata jännittää mitä muut ajattelee sun pelistäs vaikka duffaisit 5 chippiä putkeen. Ei ne kaverit edes muista niitä duffeja enää parin väylän jälkeen. (Niinkun ei sinunkaan enää pitäisi)
Jos jotain luettavaa haluat, niin tämä jälkimmäinen, Golffarin ajatuksissa, on ihan jees kirja. Ei se ainakaan huononna peliäsi. Myös muita hyviä opuksia on olemassa. Pia Nilssonilta mm.
Lavantauti kirjoitti: (9.8.2008 19:18:44)
… äläkä missään nimessä pelaa svingiä vaan golfia. Svingiä pelataan rangella. …Tää onkin pirun hyvä ohje tämä, josko itekki muistais. Tota swingiäkin varmaan sitten kannattais pelailla ajoittain siellä rangella niin ei sitten kentällä alkais pelkään jopa omaa varjoaan.
Hyvä ohje Lavantauti!
Tätä yritän huomenna….tasoitus on muuten 13 ja se oli 10 kieppeillä pari vuotta sitten kun chippi oli kunnossa. Kumma juttu, mutta mielimailani -putteri – ei ole tästä pulmasta koskaan kullutkaan…Hei, kaverit, vapaa-aikaahan siellä kentällä ollaan kuluttamassa eikä pyrkimässä mihinkään. Miten ihmeessä toi panta on monella niin kireellä tuolla ulkoilun parissa? Mikä tässä golfulkoilussa on niin ihmeellistä???
Fade kirjoitti: (9.8.2008 18:01:21)
Itseä on tosissaan alkanut kismittää pelisuoritukset vrt. vaikkapa rangelyönnit. Kentällä ennen lyöntiä ajatukset sinkoilevat sinne tänne ( ’ei toppia, ei duffia, ei vasemmalle ja ei ainakaan oikealle koska siellä out’ jne jne…), tuloksena jäykistynyt alkuasento ja sitten pakotettu punch, svingi jää kesken tai muuten vain tempo hajoaa. Ärsyttävää!!Niinpä. Ja se ääni, joka pään sisällä lataa tota juttua tulemaan, ei suinkaan jätä sitä mainitsemiisi ohjeisiin, vaan myös kuittaa suorituksesi. Siis tyylin ’Vedit sitten kuitenkin TAAS oikealle out:iin’ tai ’Sä oot nyt topannu kaikki väyläpuut ja teit se TAAS’. Jos toi pään sisällä omaa peliä kommentoiva ääni olisi fyysinen henkilö, niin sen kanssa ei pelaisi edes yhtä väylää. Nyt sen kanssa on pelatava aina. Mitenkähän se hiljenisi…
Ballmarker kirjoitti: (9.8.2008 21:39:18)
Hei, kaverit, vapaa-aikaahan siellä kentällä ollaan kuluttamassa eikä pyrkimässä mihinkään. Miten ihmeessä toi panta on monella niin kireellä tuolla ulkoilun parissa? Mikä tässä golfulkoilussa on niin ihmeellistä???Niin ja pointtisi oli? Tolla ajatuksella siellä kentällä voisi kävellä ilman mailoja.
Itse ainakin olen pyrkimässä eteenpäin golfissa, niin tekniikassa kuin muissakin asioissa jotka vaikuttavat golfiin. Harmi kun ei ole päässyt pelaamaan oikein ison porukan edessä, niin näkisi miten sitä reagoisi oikein kunnon paineen alla (tai no, kunnon ja kunnon).
Mun puolesta itse voit ulkoiluttaa mailojasi niinkuin haluat mutta älä tuputa sitä kaikille.p.s. ei minulla silti ole panta kireällä, päinvastoin, nautin siitä.
Omistan just ton jälkimmäisen kirjan ja voin kyllä suositella! auttaa tosi paljon keskittymään oikeisiin asioihin ja pelaamaan’tässä hetkessä’.Kun huonona päivänä rupeaa hiipimään peikot takaraivoon niin yritän funtsia että mitäs siellä kirjassa oikein lukikaan ja sitä kautta tilanteen saa yleensä takaisin ’järkitasolle’
Jamasa Lupe kirjoitti: (9.8.2008 19:38:24)
Jos jotain luettavaa haluat, niin tämä jälkimmäinen, Golffarin ajatuksissa, on ihan jees kirja. Ei se ainakaan huononna peliäsi. Myös muita hyviä opuksia on olemassa. Pia Nilssonilta mm.Tervehdys golfarit
En paljon tänne kirjottele, koska suurin osa ’keskusteluista’ on tyhjänpäivästä väittelyä, mutta asia on niin lähellä sydäntä, että kokeillaan…; )
Golfareiden ongelma on munkin mielestä toi pelin pelaaminen. Voisko se johtua siitä mitä harjoitellaan tai mitä on aikanaan opetettu. Jos rangella hiotaan svingiä eikä pelata juurikaan kohdetta, mikä on toteutus kentällä? Rangen siirtäminen kentälle toimii jos rangella on harjoiteltu kohteeseen pelaamista. Rangella harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä jos haluaa siirtää sieltä elementtejä kentälle. Kun esteitä ja outteja ei ole, ne täytyy kuvitella. Tilanne on mielestäni sama jos futarit harjoittelis vapariharjoituksia ilman muuria, puolustajia jne. eli tyhjällä kentällä joka nopeesti alkaa muistuttamaan rangea kun sieltä poistaa oikean pelin elementit.
Se, että peli on hauskaa niin kuin aikaisemmin mainittiin on tietenkin hyvän tuloksen mahdollistaja, mutta ei tae. Hauskuus tuo rentoutta ja rentous parempia lyöntejä. Se ei silti poista esteiden näkemistä kentällä. Hymyily vesiesteeseen lyödylle pallolle ei vähennä sitä tuloksesta, mutta voi auttaa tosin jatkossa jaksamaan kierrosta eteenpäin. Pelin hauskuus täytyy siis löytyä jostain muusta kuin tuloksesta.
Pointtina harjoitteluun on se, että viimeiset 10 sek pallon takana, katse kohteessa on harjoittelun tärkeimmät sekunnit. Saman vireystilan luominen ennen lyöntiä helpottaa kroppaa ja päätä säilyttämään keskittymisen tulevassa lyönnissä. Valitettavasti suurimmalla osalla näitä sekunteja ei ole ainoatakaan, koska uutta palloa raavitaan samoilta jalansijoilta jo ennen kuin edellinen on ehtinyt laskeutua.
Poikkeuksia tietenkin on, mutta fakta on se, että jos me opettajat opetettais enemmän pelaamista svingin sijaan, pelaajia svingaajien sijaan olisi myös enemmän kentällä. Teknisten asioiden pysyvä muuttaminen vaatii niin paljon harjoitusaikaa ilman peliä, opettajan kanssa, että suosiolla kannattasi pääpainottaa taitoharjoituksia ja unohtaa tekninen suorittaminen. Omilla luontaisilla vahvuuksilla niin kuin vanha totuus kertoo ; )Tän ei oo tarkoitus olla mikään palopuhe eikä ainoa totuus vaan omia ajatuksia muiden ajatuksista sovellettuna ja tätä vois jauhaa loputtomiin.
Fade kirjoitti: (9.8.2008 18:01:21)
Golf on tunnetusti erittäin suuressa määrin mielen peli. On siihen nähden kummallista että aiheesta kestustellaan yleisesti ottaen erittäin vähän.
Itseä on tosissaan alkanut kismittää pelisuoritukset vrt. vaikkapa rangelyönnit. Kentällä ennen lyöntiä ajatukset sinkoilevat sinne tänne ( ’ei toppia, ei duffia, ei vasemmalle ja ei ainakaan oikealle koska siellä out’ jne jne…), tuloksena jäykistynyt alkuasento ja sitten pakotettu punch, svingi jää kesken tai muuten vain tempo hajoaa. Ärsyttävää!!
Rangella voin lyödä esim. kauniin hapekkaita r6-lyöntejä 150m lätkälle tai mukavaa drawta driverilla mutta kentällä sitten tuskin koskaan. Lähes sama juttu chippien ja pikku pitchien kanssa.
OK. Mulla on ’huonot hermot’ ( vaikka pelaan harkkarundia niin sielläkin sama juttu -enkä muutenkaan välitä händäristäni sinänsä ) ja väitän ’oikeasti’ olevani n. 10 lyöntiä parempi pelaaja kuin olen:)
Antakaas HYVIÄ VINKKEJÄ miten vois relata siten että normaali-hyvän suorituksen voisi tehdä kentälläkin! Yksi keino olisi puolikas jallu ennen kierrosta mutta jotakin muuta varmaan pitäisi keksiä….Pelikierroksen aikana mielessä kierrostuloksen tai tulostavoitteiden miettiminen on usein pahasta, se on aika turhaa ja lisää onnistumispainetta tarpeettomasti. Se ei kannata vaikka peli kulkisi loistavasti tai epävakaasti.
Parempana omakohtaisesti on ollut väyläkohtaiseen tulokseen pyrkiminen, se on lyhytkestoisempaa ja kohdistaa pyrkimykset käsillä oleviin asioihin. Keskittyminen ja
tavoite on siinä hyvin konkreettinen, miten sen saavuttaa…
Lyöntimekaniikassa on jonkinasteinen epävakaiden lyöntien unohtaminen hyödyksi, menneisyydestä niiden vaikutusta nykyhetkeen ei kannata siirtää. Kannattavaa on palauttaa lyöntihetkellä hyvän lyönnin tuntuma ja käyttää mielessä sitä.Pelissä lyönnin kohdistamisella ja pallon sijoittamisella lyönnillä tiettyyn paikkaan on merkitystä, lyönnillä on oltava kohde, johon sen pyrkii sijoittamaan.
Se toimii myös itse swing-tilanteessa, jolloin toiminta ohjautuu tämän saavuttamiseen, eikä ajattelu mieti itse lyöntitapahtumaa tai sen onnistumista tai epäonnistumista liikaa.
Hyvä swing mekaniikka on ihan sama kentälläkin kuin rangella.Niin, tuttua, niin tuttua.
Itsekin olen rangella singelipelaaja, mutta kentällä klubituuppareiden pohjasakkaa. Pitäisi varmaan lopettaa tuo rangella hutkiminen, kun tuntuu, että mikään ei siirry kentälle.
Toinen huomio, jonka olen tehnyt on se, että pelaan paljon paremmin silloin, kun pelaan vieraassa seurassa. Ei tarvitse jutella perheiden kuulumisia, kysellä työjuttuja ym. Kun pelaa vierasseurassa, voi keskittyä omaan tekemiseen kuten urheilussa kuuluisikin. Otan varmaan liikaa paineita sosiaalisista jutuista ja toisaalta pelissä onnistuminenkin on mulle tosi tärkeää.
Tuskinpa näihin korvienvälijuttuihin mitään yksiselitteisiä vastauksia on ja monet asiat ovat aika yksilöllisiä. Yleensä kuitenkin odotukset eivät ole missään suhteessa todellisiin taitoihin.
Kun katselee golfareiden tekniikkaa niin aika harvassa on ne pelaajat joiden swingissä on jotain järkeä. Lisäksi se että joku toimii rangella ei merkitse kovinkaan paljoa. Ei ole mikään temppu hakata palloja rangella näyttävästi. Siellä saa jopa aika huonolla tekniikalla pallot lentelemään kohtuullisen hyvin. Golfia pelataan kuitenkin kentällä ei rangella ja kentällä tilanne on aivan toinen. Golf on teknisesti erittäin haastava laji ja jos sitä haluaa pelata hyvin niin se vaatii paljon harjoittelua. Vanha sanonta ’harjoitus tekee mestarin’ pätee golfissa enemmän kuin hyvin.
Näitä menttaaligurujen juttuja mielestäni taas kannattaa alkaa pohtimaan enemmän vasta sen jälkeen kun on edes jotain edellytyksiä lyödä palloa kunnolla. On aika naivia ajatella, että pelkällä paremmalla keskittymisellä voisi yhtäkkiä pelata hyvin, tai että kukaan voisi pelata rauhallisella mielellä jos pallot lähtevät mihin sattuu. Tietysti jonkilaisella ’hällä väliä’ -asenteella voi pelata paremmin sillä omalla tasollaan, mutta ei se paremmaksi golfariksi ketään tee. Jos ei ymmärrä miksi joku juttu (itsellä) toimii ja joku toinen taas ei, niin on mahdotonta pelata hyvin ja pitää swingiä kasassa viikosta toiseen.
GIR kirjoitti: (10.8.2008 12:02:46)
…
Yleensä kuitenkin odotukset eivät ole missään suhteessa todellisiin taitoihin.
…
Näitä menttaaligurujen juttuja mielestäni taas kannattaa alkaa pohtimaan enemmän vasta sen jälkeen kun on edes jotain edellytyksiä lyödä palloa kunnolla. On aika naivia ajatella, että pelkällä paremmalla keskittymisellä voisi yhtäkkiä pelata hyvin, tai että kukaan voisi pelata rauhallisella mielellä jos pallot lähtevät mihin sattuu. Tietysti jonkilaisella ’hällä väliä’ -asenteella voi pelata paremmin sillä omalla tasollaan, mutta ei se paremmaksi golfariksi ketään tee. Jos ei ymmärrä miksi joku juttu (itsellä) toimii ja joku toinen taas ei, niin on mahdotonta pelata hyvin ja pitää swingiä kasassa viikosta toiseen.
Juurikin näin.
Näinkin käy: rangella ei lähde kulkemaan parasta plaatua, mutta kisassa hetken päästä kaikki asettuu uomiinsa. Niin sattuu ehkä useammin ns paremmissa piireissä(?)StiX kirjoitti: (9.8.2008 18:19:16)
… Huomenna taas kisat, saa nähdä osaanko itse käyttää näitä neuvoja!Hienostihan sä hermos hallittit ja kylmänviileesti veit pisin draivi kisan.
Jamasa Lupe kirjoitti: (10.8.2008 7:55:07)
Niin ja pointtisi oli? Tolla ajatuksella siellä kentällä voisi kävellä ilman mailoja.
Itse ainakin olen pyrkimässä eteenpäin golfissa, niin tekniikassa kuin muissakin asioissa jotka vaikuttavat golfiin. Harmi kun ei ole päässyt pelaamaan oikein ison porukan edessä, niin näkisi miten sitä reagoisi oikein kunnon paineen alla (tai no, kunnon ja kunnon).
Mun puolesta itse voit ulkoiluttaa mailojasi niinkuin haluat mutta älä tuputa sitä kaikille.p.s. ei minulla silti ole panta kireällä, päinvastoin, nautin siitä.
En ole tuputtumassa kenellekään mitään muuta kuin pitämään mielessä sen, että harrastelijan kohdalla golfin pitäisi olla hauskaa, huoletonta ja terveyttä ylläpitävää vapaa-ajan kuluttamista. Silti monille, mm. tämän ketjun aloittajalle, se näyttää olevan mielenterveyttä koetteleva painajainen, johon ketjun avaaja harkitsee jopa Jallua avuksi.
Haluan minäkin oppia hallitsemaan tätä peliä nykyistä paremmin, mutta ellei se onnistu, niin ei se onneksi ole mitenkään kuolemanvakava juttu. Jos golf aiheuttaa jatkuvaa stressiä sen sijaan että pitäisi stressin poissa, on syytä harkita kannattaako lajin parissa jatkaa. Kysymyshän on kuitenkin loppujen lopuksi itse valitusta tavasta viettää rentoa ja tervehenkistä vapaa-aikaa, eikö vaan?
Ballmarker kirjoitti: (11.8.2008 6:00:27)
Jamasa Lupe kirjoitti: (10.8.2008 7:55:07)
Niin ja pointtisi oli? Tolla ajatuksella siellä kentällä voisi kävellä ilman mailoja.
Itse ainakin olen pyrkimässä eteenpäin golfissa, niin tekniikassa kuin muissakin asioissa jotka vaikuttavat golfiin. Harmi kun ei ole päässyt pelaamaan oikein ison porukan edessä, niin näkisi miten sitä reagoisi oikein kunnon paineen alla (tai no, kunnon ja kunnon).
Mun puolesta itse voit ulkoiluttaa mailojasi niinkuin haluat mutta älä tuputa sitä kaikille.p.s. ei minulla silti ole panta kireällä, päinvastoin, nautin siitä.
En ole tuputtumassa kenellekään mitään muuta kuin pitämään mielessä sen, että harrastelijan kohdalla golfin pitäisi olla hauskaa, huoletonta ja terveyttä ylläpitävää vapaa-ajan kuluttamista. Silti monille, mm. tämän ketjun aloittajalle, se näyttää olevan mielenterveyttä koetteleva painajainen, johon ketjun avaaja harkitsee jopa Jallua avuksi.
Haluan minäkin oppia hallitsemaan tätä peliä nykyistä paremmin, mutta ellei se onnistu, niin ei se onneksi ole mitenkään kuolemanvakava juttu. Jos golf aiheuttaa jatkuvaa stressiä sen sijaan että pitäisi stressin poissa, on syytä harkita kannattaako lajin parissa jatkaa. Kysymyshän on kuitenkin loppujen lopuksi itse valitusta tavasta viettää rentoa ja tervehenkistä vapaa-aikaa, eikö vaan?
OK, taisin hieman ylireagoida, sorry.
En sitten takaa että tästä olisi apua, koska kokemusta itsellä on vain yhden kierroksen ajan, mutta pelasin toiseksi parhaan tulokseni, kyseessä oli vielä tasoituskierros ja singeli alkaa olemaan jo hiuskarvan päässä. Jossain toisessa ketjussa kirjoitin vähän yhden pron neuvoja mukaellen: ’Pallo, maila, minä ja reikä. Anna mennä. Ei menneisyyttä ei tulevaisuutta.’ Lisäksi mietin hieman rentoutta ja huomasin kuinka matkalla pallolle olikin ihan turhaa jännitystä kävelessä. Siinä käsiä rennosti heilutellen, hartiat rentoina kärryjä vedellen, katselin niitä hienoja puita joihin usein olen aikaisemmin törmännyt ja niitä ennen mielessäni kironnut. Samoin taivaalla näkyi todella hienoja valkoisia pilviä jotka hiljaa lipuvat pään yläpuolella. Myös paskantavat hanhet jotka aikasemmin olivat juuri niitä kärryn ja kengän pohjan töhrääjiä näyttivätkin nyt yllättävän kauniilta ja uljailta linnuilta. Aikaisemmin kirotut apilat raffissa, jotka nielivät palloja v-mäisesti niin ettei niitä joskus edes löytänyt olivat nyt yllättäen kauniin näköisiä ja mieltä virkistäviä valtavine kasvustoineen. Lyöntien välillä siis ajatukset pois kokonaan edellisistä ja seuraavasta suorituksesta.
Kyllä oli mukavan rentoa pelaamista, huomenna täytyy kokeilla lisää, josko se händäri siitä vielä vähän paranisi. Sinänsä ei se mikään itsetarkoitus ole, mutta kun nuo noin 5 händärillä pelaavat junnut haukkuvat tuuppariksi.
ForeMan kirjoitti: (9.8.2008 22:03:26)
…
…Jos toi pään sisällä omaa peliä kommentoiva ääni olisi fyysinen henkilö, niin sen kanssa ei pelaisi edes yhtä väylää. Nyt sen kanssa on pelatava aina. Mitenkähän se hiljenisi…Sotaakaan ei voiteta voittamalla yhtä taistelua. Joskus pitää hävitä vähän, että voi voittaa.
Ehkä voisi ottaa mallia juniori-ikäisistä pallon piiskaajista.
Äiti ja pienenmpi ihminen olivat tuttavani kanssa samassa ryhmässä. Jälkikasvun pallo päätyi hämmentävän pitkän lyönnin jälkeen kohtalaiselle paikalle, mutta ei lähellekään optimia lähestymissuuntaa. Pallon ja greenin välissä oli vesieste ja bunkkeri.
Pienemmän ihmisen ajatuksissa oli vain kohde, jonne pallo pitää saada. Hän pohti ääneen pallon takana:
– Lippu on tuolla, mä lyön sinne. Sitten hän löi. Tuli hyvä lyönti, mutta lento ei ihan riittänyt, vaan pallo jäi forelle. Se oli kuitenkin ylittänyt harmit ja jäljellä oli enää helppo chippi ja par-putti.Esteitä ei pitäisi ajatella lainkaan, ellei ole esteessä. Ne vain huomioidaan matkan näkökulmasta mailaa tai pelisuuntaa valittaessa. Sitten, kun oikea maila on valittu jatketaan rutiinissa siitä kohdasta, missä on päätetään, minne lyödään ja tehdään se.
Itselle kävi vähän samalla lailla eilen. 317 metrinen par-4:nen oli edessä ja sen sisäkurvissa OB. Tuijottelin viimeiseksi ennen lyöntiä driveri kädessäni, että tonne. Asetuin lyömään ja löin, vaikkei stanssi tuntunut hyvältä. Pallo outtiin ja toista lyömään.
Samat systeemit ja uusi lyönti unohdetun karkupallon jälkeen. Loistava drive, korkea hyökkäävä draw, jota etsittiin noin 240 metristä – ei näkynyt. Ihmettelin, ettei se todellakaan voinut kadota, kun se oli niin korkealla vielä kuusiaidan kohdalla ja suunta suoraan kohti lippua. Olin jo vetämässä viivaa korttiin, kun jatkoin matkaa kohti greeniä muiden pelatessa väylää pitkin eteen päin. Väylä nousi greeniä kohti ja pitkähkön greenin edessä oli pieni notkelma noin 8 metriä greenin reunasta. Sieltä toinen palloni löytyi. Päättäväisen chipin jälkeen putti sisään, eikä tekninen eaglekään – parin pelastus – ollut ollut kaukana.
Tieto siitä, että osaa lyödä haluamansa lyönnin on elinehto onnistumiselle. Muita tärkeitä seikkoja on oikean mailan valitseminen ja päättäväisyys lyödä kohteeseen, vaikkei se aina onnistukaan. Etenkin puttaamisessa tämä on erityisen tärkeää.
Kun valmistautuu lyömään edessään olevaa lyöntiä, pitää suunnitella itselle helppo lyönti, jonka tietää osaavansa. Sitten ottaa pari harjoitussvingiä, hyvältä tuntuvan stanssin ja antaa mennä – lyö sen lyönnin, jonka osaa.
Luottaminen omaan osaamiseen ja positiivinen ajattelu rentouttaa mielen ja sitä kautta myös kehon toteuttamaan osaamansa parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ajatuksissa on, että ’ei saa/älä’ tai ’pitää onnistua’, rentous katoaa. Epäonnistumista jännittäen toteuttaa kankeasti juuri sen huonoimman lyönnin, minkä siitä tilanteesta ja paikasta osaa.
Ajattelemalla niin päin, että tämän lyönnin osaan ja että se on helppo minulle, tulee onnistuminen huomattavasti varmemmin. Tuloksen ajatteleminen ja mega-onnistumisten tavoittelu jokaisella lyönnillä tuhoaa varmasti tuloksen.
SUUNNITTELE SIIS ITSELLE HELPPO – JA TOTEUTA SE.
Lopuksi vielä yhdestä GD-Akatemian blogista lainaamani ajatus: Jos avauksesi epäonnistuu, mikä on pahinta, mitä voi tai voisi tapahtua – [ei vastausta]. Nii’in, ei mitään.
Siis miksen yrittäisi tehdä vain sen, minkä osaan, enkä vaatia itseltäni mahdottomia. Toinen lyönti epäonnistuneen avauksen jälkeen on ratkaisu moneen pelastettuun bogiin ja lyhyehköillä par-5:lla jopa pariin.
GIR kirjoitti: (10.8.2008 12:02:46)
Tuskinpa näihin korvienvälijuttuihin mitään yksiselitteisiä vastauksia on ja monet asiat ovat aika yksilöllisiä. Yleensä kuitenkin odotukset eivät ole missään suhteessa todellisiin taitoihin.…
…menttaaligurujen juttuja mielestäni taas kannattaa alkaa pohtimaan enemmän vasta sen jälkeen kun on edes jotain edellytyksiä lyödä palloa kunnolla.
Missä menee jonkinlaisten edellytysten raja? Mä olen alkanut uskoa, että palloa ei saa lyödä ollenkaan, vaan tehdä svingiliike, jonka jälkeen pallo on driverilla noin 250 metrin päässä väylällä tai kohtalaisen lähellä sitä.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)
Esillä 21 viestiä, 1 - 21 (kaikkiaan 21)