Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Matalaa ja purevaa
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Toisessa ketjussa oli pron tavoite 56-asteisen sändilyönnin lähtökulmaksi alle 25 astetta, jotta griiniin saisi kunnon pidon. Tässä tuloksia tämänpäiväisistä rautalyöntikokeiluista: Rauta-6: osumat 8 m matkalta n 2,5 metrin korkeudella, eli lähtökulma n 17 astetta ja tulokulma palloon (AoA) ilmeisesti -6 asteen luokkaa. Lyönnit tuntuivat hyviltä ja niissä tuntui olevan jonkun verran poweriakin. 52-asteinen wedge: osumat n 5 m korkeudella (karkea arvio), eli lähtökulma n 32 astetta ja AoA suuruusluokaltaan nollan paikkeilla. Osumajälkien keskiöt olivat lavassa 3 – 4 uran paikkeilla. Jos lyönnit olisivat olleet r-6:n kaltaisia, olisi lähtökulman pitänyt olla 25,5 astetta ja osuman alle 4 m korkeudella. Onnistuin tekemään muutaman lyönnin niin, että osumajälki oli 1 – 2 uran välillä. Lyöntiääni oli tällöin ruma ’kopsu’ ja isku tuntui käsissä voimakkaana tärähdyksenä, osumat olivat 2,5 – 4 metrin korkeudella. Lyöntijäljet siirtyivät kantaa kohti ja onnistuinpa lyömään muutaman kunnon soketinkin. Jotenkin nuo wedgelyönnit eivät tahdo luonnistua toivotulla tavalla ja mataluuden tavoittelu pakottamalla johtaa epätoivottaviin ilmiöihin. Ehdotuksia?
4par kirjoitti: (9.2.2011 13:44:32)
Toisessa ketjussa oli pron tavoite 56-asteisen sändilyönnin lähtökulmaksi alle 25 astetta, jotta griiniin saisi kunnon pidon.Tässä tuloksia tämänpäiväisistä rautalyöntikokeiluista:
Rauta-6: osumat 8 m matkalta n 2,5 metrin korkeudella, eli lähtökulma n 17 astetta ja tulokulma palloon (AoA) ilmeisesti -6 asteen luokkaa. Lyönnit tuntuivat hyviltä ja niissä tuntui olevan jonkun verran poweriakin.52-asteinen wedge: osumat n 5 m korkeudella (karkea arvio), eli lähtökulma n 32 astetta ja AoA suuruusluokaltaan nollan paikkeilla. Osumajälkien keskiöt olivat lavassa 3 – 4 uran paikkeilla. Jos lyönnit olisivat olleet r-6:n kaltaisia, olisi lähtökulman pitänyt olla 25,5 astetta ja osuman alle 4 m korkeudella. Onnistuin tekemään muutaman lyönnin niin, että osumajälki oli 1 – 2 uran välillä. Lyöntiääni oli tällöin ruma ’kopsu’ ja isku tuntui käsissä voimakkaana tärähdyksenä, osumat olivat 2,5 – 4 metrin korkeudella. Lyöntijäljet siirtyivät kantaa kohti ja onnistuinpa lyömään muutaman kunnon soketinkin.
Jotenkin nuo wedgelyönnit eivät tahdo luonnistua toivotulla tavalla ja mataluuden tavoittelu pakottamalla johtaa epätoivottaviin ilmiöihin. Ehdotuksia?
Tuossapa se salisuus miksi suurin osa ei koskaan opi oiken lyömään. Juuri tuota pitäisi hakea ja ne klubipelaajan hyviksi osumiksi kutsumat ovat pelimiehelle roikkoja tai leijoja.
Eli jälleen kerran: on mahdotonta lyödä hyviä golflyöntejä jos jo osuman mielikuva on väärä.
Mielenkiintoista luettavaa vaikka osa jääkin näin tuupparille hämärän peittoon !
Eli jatkona tuohon 4Parin onglemaan tullaan taas takaisin koko swingin geometriaan ja vartalon rotaation ymmärtämiseen, sekä siihen, miten kädet reagoivat transitiossa, jotta mahdollisuus hyvään liikkeeseen säilyisi.
Jos pelaaja lähtee vetämään käsiä kohti palloa (vasemman puolen supistavaa lihaskäskytystä) ja pyrkii silti mataluuteen, alkaa työntäminen vetämisen sijaan. Jos lapa pääsee pois selän takaa sille kuvitellulle planelle (2D-harhaa) ei ole vaihtoehtona kuin työntää. Molemmissa tapauksissa tulee lapaa myös työnnettyä ulos ja so***ti alkaa vaanimaan nurkan takana.
Eli onko oikea lyöntitunne siis kopsu? Siis niinkun kevyt toppi? EIkö swetariin pidäkään osua? Olen melko varma, että swetariin osumalla tulee juurikin se tunne mitä klubipelaaja mieltää hyvänä osumana – eli ettei osumaa kauheasti tunne. Swetariosumatko siis leijoja?
Siitä en väittele, että miten osumaan tullaan ja mitä rotaatiota tai muuta täällä kinataan reverse sitä ja tätä tuhansia viestejä, mutta on se nyt vittu jos swetari ei olekaan se mesta mihin pitäis osua, vaan PELIMIEHET osuu johonkin muualle… Mitä helvettiä sellanen swetari siinä kepissa sitten on :?:)
Kokeileppa lähtä downswingiin enemmän käsillä , ja purista mailasta hieman lujempaa oikealla kädellä.
ts kirjoitti: (11.2.2011 15:01:35)Jos pelaaja lähtee vetämään käsiä kohti palloa (vasemman puolen supistavaa lihaskäskytystä) ja pyrkii silti mataluuteen, alkaa työntäminen vetämisen sijaan. Jos lapa pääsee pois selän takaa sille kuvitellulle planelle (2D-harhaa) ei ole vaihtoehtona kuin työntää.
Kiitos kommenteista. Taitavat wedgelyönnit todellakin mennä työntämisen puolelle. Minua vaan kummastuttaa ero r-6 ja AW lyönneissä, vaikka yritän tehdä molemmat samalla tapaa. Äsken taas r-6 meni (mielestäni) todella hyvin, mutta AW52 lyönnit karkasivat kovasti korkeiksi. PItääkö lyhyemmillä mailoilla lapa pyrkiä pitämään enemmän/kauemmin selän takana?
Ällikkämies kirjoitti: (11.2.2011 15:19:43)
Eli onko oikea lyöntitunne siis kopsu? Siis niinkun kevyt toppi? EIkö swetariin pidäkään osua? Olen melko varma, että swetariin osumalla tulee juurikin se tunne mitä klubipelaaja mieltää hyvänä osumana – eli ettei osumaa kauheasti tunne. Swetariosumatko siis leijoja?Siitä en väittele, että miten osumaan tullaan ja mitä rotaatiota tai muuta täällä kinataan reverse sitä ja tätä tuhansia viestejä, mutta on se nyt vittu jos swetari ei olekaan se mesta mihin pitäis osua, vaan PELIMIEHET osuu johonkin muualle… Mitä helvettiä sellanen swetari siinä kepissa sitten on :?:)
Osuit juurikin asian ytimeen.
Ja juuri tuon ymmärryseron vuoksi tuupparit kammoavat tiukkaa makuuta ja pelimiehet rakastavat sitä. Samasta syystä tuuppari lyö parhaat lyöntinsä semiraffista ja pelimies vetää sieltä fllyerin yli griinin.
4par kirjoitti: (11.2.2011 15:54:51)
. PItääkö lyhyemmillä mailoilla lapa pyrkiä pitämään enemmän/kauemmin selän takana?Mietipä löytyykö tuosta selitys sille miksi wegejä usein lyödään varsin avoimesta asennosta ja silti matalana.
ts kirjoitti: (11.2.2011 16:11:30)
Ällikkämies kirjoitti: (11.2.2011 15:19:43)
Eli onko oikea lyöntitunne siis kopsu? Siis niinkun kevyt toppi? EIkö swetariin pidäkään osua? Olen melko varma, että swetariin osumalla tulee juurikin se tunne mitä klubipelaaja mieltää hyvänä osumana – eli ettei osumaa kauheasti tunne. Swetariosumatko siis leijoja?Siitä en väittele, että miten osumaan tullaan ja mitä rotaatiota tai muuta täällä kinataan reverse sitä ja tätä tuhansia viestejä, mutta on se nyt vittu jos swetari ei olekaan se mesta mihin pitäis osua, vaan PELIMIEHET osuu johonkin muualle… Mitä helvettiä sellanen swetari siinä kepissa sitten on :?:)
Osuit juurikin asian ytimeen.
Ja juuri tuon ymmärryseron vuoksi tuupparit kammoavat tiukkaa makuuta ja pelimiehet rakastavat sitä. Samasta syystä tuuppari lyö parhaat lyöntinsä semiraffista ja pelimies vetää sieltä fllyerin yli griinin.
Jep tuo jälkimmäinen on nähty viimekaudella yhden kaverin osalta useasti. Mites tuota muuten voisi parantaa kuin että koittaa pysyä väylällä;) Paras esimerkki i9 190m lyönti lähti 130 metrin päässä lipulta, pallo takana olevalla väylän väylällä, Virvikin 3:lta nelosväylän väylällä, kuulemma vähän vi*utti, veikkaan flyeria. Miten tuo pitäisi ottaa lyönnissä huomioon semiraffissa?
ts kirjoitti: (11.2.2011 16:13:56)
4par kirjoitti: (11.2.2011 15:54:51)
Pitääkö lyhyemmillä mailoilla lapa pyrkiä pitämään enemmän/kauemmin selän takana?Mietipä löytyykö tuosta selitys sille miksi wegejä usein lyödään varsin avoimesta asennosta ja silti matalana.
JOA kirjoitti: (11.2.2011 15:20:04)
Kokeileppa lähtä downswingiin enemmän käsillä , ja purista mailasta hieman lujempaa oikealla kädellä.Jäi mainitsematta, että noihin kokeiluihini liittyi ajatus pitää käsien, erityisesti oikean, puristusvoima minimissä, jotta voisi rennosti ’snap the ball’. Toimii r-6:lla, ei wedgellä. Pitää maanantaina kokeilla tuota ts:n peräänkuuluttamaa tehostettua selän takaa tuloa. Sopiiko siihen tuo löysä ote?
4par kirjoitti: (11.2.2011 20:42:15)
ts kirjoitti: (11.2.2011 16:13:56)
4par kirjoitti: (11.2.2011 15:54:51)
Pitääkö lyhyemmillä mailoilla lapa pyrkiä pitämään enemmän/kauemmin selän takana?Mietipä löytyykö tuosta selitys sille miksi wegejä usein lyödään varsin avoimesta asennosta ja silti matalana.
JOA kirjoitti: (11.2.2011 15:20:04)
Kokeileppa lähtä downswingiin enemmän käsillä , ja purista mailasta hieman lujempaa oikealla kädellä.Jäi mainitsematta, että noihin kokeiluihini liittyi ajatus pitää käsien, erityisesti oikean, puristusvoima minimissä, jotta voisi rennosti ’snap the ball’. Toimii r-6:lla, ei wedgellä. Pitää maanantaina kokeilla tuota ts:n peräänkuuluttamaa tehostettua selän takaa tuloa. Sopiiko siihen tuo löysä ote?
Eihän nyt löysällä otteella saa millään pidettyä oikean ranteen kulmaa maksimissa läpi osuman. Eli ei.
ts kirjoitti: (11.2.2011 16:11:30)
Ällikkämies kirjoitti: (11.2.2011 15:19:43)
Eli onko oikea lyöntitunne siis kopsu? Siis niinkun kevyt toppi? EIkö swetariin pidäkään osua? Olen melko varma, että swetariin osumalla tulee juurikin se tunne mitä klubipelaaja mieltää hyvänä osumana – eli ettei osumaa kauheasti tunne. Swetariosumatko siis leijoja?Siitä en väittele, että miten osumaan tullaan ja mitä rotaatiota tai muuta täällä kinataan reverse sitä ja tätä tuhansia viestejä, mutta on se nyt vittu jos swetari ei olekaan se mesta mihin pitäis osua, vaan PELIMIEHET osuu johonkin muualle… Mitä helvettiä sellanen swetari siinä kepissa sitten on :?:)
Osuit juurikin asian ytimeen.
Ja juuri tuon ymmärryseron vuoksi tuupparit kammoavat tiukkaa makuuta ja pelimiehet rakastavat sitä. Samasta syystä tuuppari lyö parhaat lyöntinsä semiraffista ja pelimies vetää sieltä fllyerin yli griinin.
Tämä tuntuu kuuluvan niihin asioihin, joita on tuupparin (tai ainakin minun) mahdoton ymmärtää. Siis toivottu osuma kuulostaa pahalta ja tuntuu kaiken lisäksi käsissä ikävältä? Viime lauantaina Malmin kuplassa vetelin rautakutosella itseni suureksi hämmästykseksi monta peräkkäistä svetariosumaa (teipistä näki), jotka eivät ikään kuin tuntuneet mailassa ollenkaan, niin pehmeästi pallo lähti matkaan. Nämäkö ovat siis huonoja lyöntejä eivätkä lainkaan toivottuja? Siinä tapauksessa olen taitava pelaaja, koska niitä kopsuja tuli merkittävästi enemmän 😀
Viime kesänä katselin, kun Purhonen sohi Talman rangella. Osuman ääni oli kuin hunajaa meikämannen kolisteluihin verrattuna. Ei kopsahdellut, mutta olisiko pitänyt? Vai pitääkö kopsahdella vain yritettäessä matalaa ja purevaa?
Jotenkin on ymmärrettävää, että kovaa kierrettä yritettäessä pallon tulisi osua urituksen alaosaan (varsinkin kovalta alustalta lyötäessä), mutta toisaalta pallo kun ei pyöri lapaa pitkin, niin miksi sillä on kierteen kannalta merkitystä mihin kohtaan lapaa pystysuunnassa pallo osuu kunhan osuu urien kohdalle? Pallon taakse jäävän massan vaikutus kaiketi merkitsee jotakin, mutta onko se selitys tähän?
KL kirjoitti: (12.2.2011 11:20:22)
[
Tämä tuntuu kuuluvan niihin asioihin, joita on tuupparin (tai ainakin minun) mahdoton ymmärtää. Siis toivottu osuma kuulostaa pahalta ja tuntuu kaiken lisäksi käsissä ikävältä? ?Voit lohduttautua sillä, että et ole tuon tilanteen kanssa lainkaan yksin. Tosin ei se ikävätä tunnu, mutta tuntuu kunnolla.
ts kirjoitti: (12.2.2011 21:40:28)
KL kirjoitti: (12.2.2011 11:20:22)
[
Tämä tuntuu kuuluvan niihin asioihin, joita on tuupparin (tai ainakin minun) mahdoton ymmärtää. Siis toivottu osuma kuulostaa pahalta ja tuntuu kaiken lisäksi käsissä ikävältä? ?Voit lohduttautua sillä, että et ole tuon tilanteen kanssa lainkaan yksin. Tosin ei se ikävätä tunnu, mutta tuntuu kunnolla.
Kylläpä lohdutti…. Otanpa vielä huikan…
Voisiko olla niin että tuupparin kopsut ovat vähän erilaisia kuin pron kopsut? Eli ainakin itselläni kun tulee kopsu niin ei lähde divottia. Jos pro lyö kopsun niin lapa menee kuitenkin alaspäin osumassa.
lab kirjoitti: (13.2.2011 8:57:40)
Voisiko olla niin että tuupparin kopsut ovat vähän erilaisia kuin pron kopsut? Eli ainakin itselläni kun tulee kopsu niin ei lähde divottia. Jos pro lyö kopsun niin lapa menee kuitenkin alaspäin osumassa.Nuinhan se meneepi. Laskevalla lavalla on oikeesti mahdoton lyödä todellista kopsua. Sitten on vielä se oppimispuoli, etä kun kädet ovat kuitenkin jo nousussa osumaan tultaessa niin kuinkas sen lavan saa vielä sillon laskemaan.
ts kirjoitti: (13.2.2011 9:04:55)
lab kirjoitti: (13.2.2011 8:57:40)
Voisiko olla niin että tuupparin kopsut ovat vähän erilaisia kuin pron kopsut? Eli ainakin itselläni kun tulee kopsu niin ei lähde divottia. Jos pro lyö kopsun niin lapa menee kuitenkin alaspäin osumassa.Nuinhan se meneepi. Laskevalla lavalla on oikeesti mahdoton lyödä todellista kopsua. Sitten on vielä se oppimispuoli, etä kun kädet ovat kuitenkin jo nousussa osumaan tultaessa niin kuinkas sen lavan saa vielä sillon laskemaan.
Eli tähtäyspisteen muuttaminen sentin verran alaspäin, ts. mies sentin verran pystympään?
KL kirjoitti: (13.2.2011 11:53:11)
[Eli tähtäyspisteen muuttaminen sentin verran alaspäin, ts. mies sentin verran pystympään?
Ei tuo nyt ihan auennut tarkoitukseltaan, kun en ymmärrä mikä on tähtäyspiste. Aika korkeelle pallossa niitten alaurien pitäs kuitenkin ensin osua.
Ukon seisomisella ja semmosilla ei kyl ole mitään tekemistä tän asian kanssa. Kyl se lyönti vaan pitää osata tehdä ja se kaikki lähtee mekaniikan oikeesta ymmärtämisestä.
ts kirjoitti: (13.2.2011 12:04:16)
Aika korkeelle pallossa niitten alaurien pitäs kuitenkin ensin osua.Jos vaikkapa AW52:ta lyödään niin, että tehollinen loft on 45 astetta ja ensikosketus palloon tapahtuu lavan alimman uran kohdalla, on ko ura (= osumakohta) silloin 6 mm korkeudella alustasta. Kuulostaako oikealta?
4par kirjoitti: (13.2.2011 12:32:30)
ts kirjoitti: (13.2.2011 12:04:16)
Aika korkeelle pallossa niitten alaurien pitäs kuitenkin ensin osua.Jos vaikkapa AW52:ta lyödään niin, että tehollinen loft on 45 astetta ja ensikosketus palloon tapahtuu lavan alimman uran kohdalla, on ko ura (= osumakohta) silloin 6 mm korkeudella alustasta. Kuulostaako oikealta?
0,84 tuumaa kuulostas aika hyvältä ajatukselta.
ts kirjoitti: (13.2.2011 12:47:13)0,84 tuumaa kuulostas aika hyvältä ajatukselta.
ok, tällöin siis 52:n varsi nojaa 48 astetta eteenpäin. (?)
voi V tatä editoinnin puutetta. 90 – 52 on tietenkin 38 astetta
4par kirjoitti: (13.2.2011 12:54:49)
ts kirjoitti: (13.2.2011 12:47:13)0,84 tuumaa kuulostas aika hyvältä ajatukselta.
ok, tällöin siis 52:n varsi nojaa 48 astetta eteenpäin. (?)
Miten ihmeessä tohon pystyy varren nojaamisen ydistämään?
ts kirjoitti: (13.2.2011 12:59:16)Miten ihmeessä tohon pystyy varren nojaamisen ydistämään?
Jos osumakohta on 0,84 tuuman korkeudella alustasta, eli pallon keskikohdan korkeudella, ja jos kosketus palloon tapahtuu lavan alimman uran kohdalla, on lavan otsapinnan pakko olla pystysuorassa. Jotta lavan otsapinnan saisi pystysuoraan, pitää vartta kallistaa melkoisesti lyöntisuuuntaan. Valitan, jos asia menee geometrialla nussimiseksi, mutta ainakin minulle selvät numeroarvot auttavat hahmottamaan asiaa.
Jos lopetetaan puhuminen osumisesta palloon 1. tai 2. uran kohdalla, jää vaihtoehdoksi osua palloon lavan etureunalla. Tällöin ei tietenkään vartta tarvitse nojata mihinkään suuntaan. Tarkoitatko ts tällaista lyöntiä lavan etureunalla tavoiteltavana suorituksena?
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Matalaa ja purevaa