-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nimetön
Onko suomalaisen golffarin perusluonne masokistinen. Mielestäni kyllä, päätellen niistä kommenteista, joita tälläkin foorumilla saa lukea. Jos väylät ovat kapeita ja pitkiä, mie- luiten metsäsellaisia, raffit pitkiä ja tuuheita, paljon bunkkereita ja vesiesteitä, niin silloin kenttä on mielenkiintoinen ja haastava. Mitä kehumista on siinä että: ’Meidän kenttä ei ole sitten mikään tuloksentekokenttä’.
Niin ja sitten on vielä oma laji, jonka nimi on ’pariskuntagolf’…
Se vasta ’parhaimmillaan’ osaa olla hyvin tyydyttävää. Ehdoton suosikkijuttuni on kun maksan green feen tällaiseen flightiin. Siinä sitä saa nauttia toisinaan oikein koko rahan edestä. Ihanaa, lisää…
itse en taas ymmärrä lyhyitä ja leveitä peltokenttiä.mitä hauskaa siinä on jos hirveinkin slaissi on väylällä;joko omalla tai vieressä kulkevilla.ja tulosta tulee…holarinkin voi tehdä vaikka väärälle väylälle.EI!
kyllä huonoista lyönneistä pitää seurata ongelmia eikä vaan noloja tilanteita kun on slaissannut viereisen väylän griinille.
Öö… Mitä tarkoitat pariskuntagolffilla?
Itse pelaan usein mieheni kanssa, enkä oikein ymmärrä, miten se eroaa siitä, jos pelaan muiden ystävieni kanssa.
(Tästä voisi taas aloittaa uuden threadin aiheesta miksi pitää lokkeilla..)
No, ns. ’pariskuntagolffissa’ kierroksen kestäessä pariskunnan välille syntyy jännitteitä, jotka toisinaan saavat ilmapiirin peräti räjähdysherkäksi.
Siinä on sivullisen monesti ’mielenkiintoista’ olla.
Niin joo, tämähän ei varmasti koske _kaikkia_ pariskuntia, eikä loppujakaan joka kerta. Kyllä kai toi on aika usein käytetty termi?
Itse en ainakaan harrasta ns. lokkeilua. Varaan pelini _aina_ vähintään kaksi päivää aikaisemmin…
Sehän on selkeesti CM:n syytä jos heinäkuussa täydellä kentällä ei pariskunnat pääse kaksistaan ilman ’lokkeja’ pelaamaan 😉
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)