Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Lyhyt lyöntisyys
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Lyönneissä on riittävästi pituutta kun koskaan ei jää normaali GIR-lähestyminen lyhyeksi. Siis kaikki par-5:et pitää päästä päälle 3:lla lyönnillä, par-4:et kahdella jne. Tottahan lähestymisiä menee greenin yli ja ohitse kummallekin puolella, mutta lyhyeksi ei saisi koskaan jäädä.
Toinen määrite voisi olla se että lyönnit ovat lyhyitä jos ei millään par-5:lla pääse päälle kahdella, siis puttaamaan eaglea. Normaali oloissa lähes kaikki 450 metrin vitoset pitää pystyä lyömään kahdella greenille. Eihän ne läheskään aina osu/jää sinne, mutta mittaa pitäisi löytyä sen verran. Siis, jos pelaaja ei ole ikinä päässyt puttaamaan eaglea hän on ns. lyhytlyöntinen.
Tässä taulukko pelaajan lyöntipituuksista/eagletaulukko:
1. Pitkälyöntinen/pro, kaudessa yli 20 eaglea
2. Pitkälyöntinen/amatööri, – ’ – 5 – 10 eaglea
3. Pitkälyöntinen/klubituuppari – ’ -, 1 – 5 eaglea
4. keskipitkälle lyöjä, 1-5 eagle puttia/chippiä kausi
5. normaali tuuppari, pääsee usein 3:lla päälle par-vitosella
6. lyhytlyöntinen, harvemmin par-5:en greenille edes 3:lla lyönnillä
7. mummolyöjä, tarvitsee par-4:lla neljä lyöntiä päästäkseen greenilleTämän taulukon pohjalta jokainen voi mielessään arvioida mihin ryhmään kuuluu.
Eli ammattilaiset ovat pitkälyöntisiä amatöörejä? eagle
Ei varmasti ole epäselvää että olet aivan itse pienessä mielessäsi rakentanut tuon taulukon..
Januz eiköhän tämä golf ole tarpeeksi haastava peli on matka mikä tahansa, Masterssin 2007 muuten voitti neljänneksi lyhytlyöntisin pelaaja ja joka teki kaikesta huolimatta kovaa jälkeä.
jyrke kirjoitti: (12.4.2007 8:30:49)
Eli ammattilaiset ovat pitkälyöntisiä amatöörejä? eagleEi varmasti ole epäselvää että olet aivan itse pienessä mielessäsi rakentanut tuon taulukon..
Jylanin taulukko osuu kyllä harvinaisen oikeaan ja juuri näiden lyöntipituusihmettelyjen keskiöön.
Tuohon kaivamaasi tilastoon kun lisätään harjoituskierrokset ja kaikenmaailman proamit tarkentuu taso tuolle Jylanin esittämälle tasolle kevyesti.
Käykää ihmettelijät katsomassa kun ammattilainen lyö palloa, ette tule sen jälkeen tänne noita tilastoja esittämään, ainakaan tähän aihepiiriin liittyen.
jyrke kirjoitti: (12.4.2007 8:30:49)
Eli ammattilaiset ovat pitkälyöntisiä amatöörejä? eagleEi varmasti ole epäselvää että olet aivan itse pienessä mielessäsi rakentanut tuon taulukon..
Osuit aivan oikeaan. Laskemalla tarkasti tekemiesi eagle’n määrän/kausi voit taulukosta katsoa missä katgoriassa pelaat. Tämä tarkoittaa eaglet, tehtynä par-5 väylillä. Kilpapelaajien kohdalla luonnollisesti bäkäriltä pelattuna.
OT: Tuli noista eagleista mieleen. Tsekkasin Ilosen tuloksen päivän kisasta ja satuin huomaamaan Scott Drummondin kortin:
Drummond tänään Kiinassa
Kolme eaglea ja kolme birkkua => tulos +5. Aika hyvin.oketti kirjoitti: (9.4.2007 21:16:07)
Nyt alkaa jo epätoivoon vaipua, lyhyt lyöntisyys on ollut ongelmani niin kauan kun olen pelannut. Toivoisin että täältä voisi saada jotain hyödyllisiä vinkkejä. Raudoilla lyön, p=90m ja r5=145m, draivit n. 190-210m. Pelannut olen 4 kautta ja tasoitus 12 tuntumassa. Nyt tuntuu kyllä siltä että lyönteihin pitäisi saada mittaa jos kehitystä golfin saralla halajaa. Varmaankin joitain oivalluksia on kaikilla pitkälyöntisillä, eli vinkit kiertoon.Draiverin vaihto pidensi itselläni avauksen mittaa n.20-30m. Nykyinen lofti on 9 astetta
entisen 11 sijasta. Älä myöskään käytä löytöpalloja, vaan osta uusia kunnon palloja.
Löytöpalloihin verrattuna pituutta voi tulla toiset 20m lisää.oketti kirjoitti: (9.4.2007 21:16:07)
Nyt alkaa jo epätoivoon vaipua, lyhyt lyöntisyys on ollut ongelmani niin kauan kun olen pelannut. Toivoisin että täältä voisi saada jotain hyödyllisiä vinkkejä. Raudoilla lyön, p=90m ja r5=145m, draivit n. 190-210m. Pelannut olen 4 kautta ja tasoitus 12 tuntumassa. Nyt tuntuu kyllä siltä että lyönteihin pitäisi saada mittaa jos kehitystä golfin saralla halajaa. Varmaankin joitain oivalluksia on kaikilla pitkälyöntisillä, eli vinkit kiertoon.Toivottavasti maailman opettavat ammattilaiset eivät lynkkaa minua, kun paljastan (ja aivan ilmaiseksi) pitkien lyöntien salaisuuden:
A) Oikea lyöntitekniikka (sis. paljon pieniä asioita gripin ja stanssin väliltä/ohella)
B) Puhtaat osumat.Kun ensiksi harjoittelet pro’n ystävällisellä avustuksella kohdan A) kuntoon, niin osumisen harjoittelu on paljon helpompaa. Kohdan B) onnistumista helpottaa merkittävästi kun/jos pudottaa suosiolla lyöntivoimaa noin 70-80%:iin ns. maksimaalisesta riuhtaisusta.
Mainitsemasi esimerkit lyöntiesi pituuksista eivät ole mielestäni kovin huonoja. Kun saat kauttaaltaan 10% lisää, niin jopa luulisi riittävän. Tämän tavoitteen saavuttaa helposti, hyödyntämällä edellä kertomaani ’salaista tietoa’.
Mieluummin rento kutonen ku puristettu seiska siitä ampparilta. Tämän kun itekin muistaisi, niin jonnin verran varmaan tulos paranisi. Ja sitten kun se on oikealla lailla rento ja vapautukset sun muut kohdallaan, niin saattaa olla puhki =)
Pelaan näin alkukaudesta – ja pelasin myös loppukaudesta – aika vajaalla setillä:
Spuuni, i4, i7, PW, LW ja puti.
Pikkalan Forestin par kolmoset, poislukien #4, ovat ylhäältä alaspäin lyötäviä, n. 130m pitkiä – pitsi i7:lla on tarkka ja toimiva.Ja kun ei 160m:n matkalle ole sitä vitosta, niin lyön rennon ja vajaan i4:n. Koen, että siinä vaiheessa, kun otan taas kaikki kapulat messiin, niin ei ole montaa koloa etäisyyksissä. Paitsi 180m – i4 ei millään yllä ja hyperksellä en osaa vajaita lyödä.
En siis kärsi varsinaisesti samasta kuin aloittaja, mutta siitä toisesta: epätarkkuudesta. Viime kesänä vietin kolmena iltana reilu kaksi tuntia per ilta lähiöpelialueella. Viikkoa myöhemmin tein tämän hetkisen enkan, ja sillä kierroksella olin koko ajan GIR+1, sillä lähestymislyönti ei osunut, mutta ei kuitenkaan bogia huonompaa, mutta ei kyllä birkkujakaan…
Summa summarum 150m riittää muuten paitsi pitkille par nelkuille – niiltä lähdetään hakemaan pokia ja hyvällä säkällä paaria. Sitä voiskin leikkimielisesti koittaa joskus ihan treenin kannalta, että lähtee kaikilla rei’illä hakemaan pokia, eli gameplan sen mukaan… hmm… pitääkin kokeilla…
Nuorena eri urheilulajeista hankittu (etenkin räjähtävä) voima ja hyvä lihaskunto edesauttavat pitkälle lyömiseen. Noita asioita on vanhemmalla iällä ’100 kertaa’ vaikeampi enää saavuttaa. Tai vaikka voimaa ja fyysisyyttä saisikin hankittua, niin nuorena lihaksisto myös hermottuu parhaiten/nopeiten tekemään erilaisia liikkeitä. Eli lihasten pitää myös osata toimia, ei riitä, että niitä on.
Golfhan on siitä poikkeuksellinen fyysinen ’kilpalaji’, että se voidaan aloittaa vaikka keski-iän jälkeen ilman minkäänalaista urheilutaustaa. Tuolloin on kuitenkin melko mahdotonta enää saavuttaa fysiikan osalta niitä jotka ovat lapsesta asti jotakin urheilleet. Silloin on kompensoitava lyöntipituudet joillain muilla ominaisuuksilla, jotka on helpompi saavuttaa vanhemmallakin iällä.
En tiedä onko ketjun aloittajan tapauksessa näin, mutta jos on, niin silloin kehittyminen voi olla helpompaa monen muun tien kautta kuin lyöntipituutta lisäämällä.
Totta kai parempi tekniikkakin auttaa lyöntipituuteen MUTTA ei PELKÄLLÄ tekniikalla lyödä pitkälle. Jotkut vain eivät saa sitä mailaa liikkumaan niin nopeasti kuin toiset, ja pallo tottelee pitkälti sitä mailanpäätä ja siinä olevaa nopeutta.
Jylan kirjoitti: (12.4.2007 0:02:08)
Lyönneissä on riittävästi pituutta kun koskaan ei jää normaali GIR-lähestyminen lyhyeksi. Siis kaikki par-5:et pitää päästä päälle 3:lla lyönnillä, par-4:et kahdella jne. Tottahan lähestymisiä menee greenin yli ja ohitse kummallekin puolella, mutta lyhyeksi ei saisi koskaan jäädä.Toinen määrite voisi olla se että lyönnit ovat lyhyitä jos ei millään par-5:lla pääse päälle kahdella, siis puttaamaan eaglea. Normaali oloissa lähes kaikki 450 metrin vitoset pitää pystyä lyömään kahdella greenille. Eihän ne läheskään aina osu/jää sinne, mutta mittaa pitäisi löytyä sen verran. Siis, jos pelaaja ei ole ikinä päässyt puttaamaan eaglea hän on ns. lyhytlyöntinen.
Tässä taulukko pelaajan lyöntipituuksista/eagletaulukko:
1. Pitkälyöntinen/pro, kaudessa yli 20 eaglea
2. Pitkälyöntinen/amatööri, – ’ – 5 – 10 eaglea
3. Pitkälyöntinen/klubituuppari – ’ -, 1 – 5 eaglea
4. keskipitkälle lyöjä, 1-5 eagle puttia/chippiä kausi
5. normaali tuuppari, pääsee usein 3:lla päälle par-vitosella
6. lyhytlyöntinen, harvemmin par-5:en greenille edes 3:lla lyönnillä
7. mummolyöjä, tarvitsee par-4:lla neljä lyöntiä päästäkseen greenilleTämän taulukon pohjalta jokainen voi mielessään arvioida mihin ryhmään kuuluu.
Hauska taulukko, tosin varsin kuvitteellinen. Silmääni kuitenkin pisti tuo ’lyhytlyöntinen’ ja mielestäni siinä ja ’normaali tuuppari’-kohdassa mennään pieleen.
Omasta mielestäni lyhytlyöntinen mies on sellainen, jonka avaus kantaa enintään 180 m ja väylälyönti enintään 150 metriä. Näilläkin mitoilla lyhytlyöntinen yltää klubitiiltä par5:lla kolmella päälle kolme kertaa neljästä suomalaisilla kentillä. Jos lyhytlyöntisyyden määreeksi otetaan se, ettei ole realistista mahdollisuutta GIR:in normaalimittaisillakaan par4:lla ja par5:lla, niin silloin avaus jäänee alle 170 m ja väylälyönti alle 140 m.
Vivien Saundersin Golfin Käsikirjassa (1991) on annettu keskimääräiset klubipelaajan lyöntimitat (PW = 80-90 m, R5 = 125-145 m), tosin nykyiset välineet ovat varmasti nostaneet kirjassa esitettyjä arvoja jonkin verran, jopa merkittävästi. Niiden perusteella jopa tuo minunkin arvioni lyhytlyöntisestä olisi ’oikeasti’ ihan keskimitoissa.
Ehkä sitä pituutta sittenkin ihannoidaan liikaa, tarkkuus on kuitenkin niin paljon olennaisempi asia. Pituutta varmasti tarvitaan sitten, kun tasoitus pitää saada reilusti alle kymmenen, mutta lyhyilläkin lyönneillä voi golfista ihan oikeasti nauttia.
NimetönNo en tiedä onko syytä huoleen.Kun tarkkuutta löytyy vaan.Itse lyön esim. 6-i:llä n.160m mutta tasoitus ei ole lähelläkään 12.sta.Mutta ajattelen jo ennen itse lyöntiä että se on mailan massa mikä tekee työn,niin tulee vaistomaisesti ranteet mukaan ’liipaisemaan’ pallon matkaan ja silloin tulee (huom.) mittaa hyvin.Mutta tosiaan tarkkuus on sitten hiukan oma juttunsa.Tosin mm. Nicklaus on sitä mieltä,että jos opettelee ensin lyömään pitkälle,oppii tarkkuutta myöhemmin,mutta toisinpäin homma on hankalampaa.Alat vaan lyömään kovaa,en nyt muuta keksi.
KL kirjoitti: (12.4.2007 18:54:58)
… voi golfista ihan oikeasti nauttia.Golfista nauttiminen ei välttämäti ole kiinni edes tarkkuudestakaan. Kauheasti puhutaan golfista ja ”golfista” ja ja ja… Tulos niille jotka sitä tekevät, muut sutivat mitä sutivat – toivottavasti kuitenkin nauttivat!
Golfista nauttiminen on vähän niin kuin elämän onnellisuus. Aina sanotaan, että pääasia että on onnellinen. Miksi elämässä tavoitellaan onnea, mikä itseisarvo se on? Eikö golfissakin ole pääasiassa että pelaa vaikka ei siitä nauttisikaan… 🙂
clap kirjoitti: (13.4.2007 8:32:46)
Golfista nauttiminen on vähän niin kuin elämän onnellisuus. Aina sanotaan, että pääasia että on onnellinen. Miksi elämässä tavoitellaan onnea, mikä itseisarvo se on? Eikö golfissakin ole pääasiassa että pelaa vaikka ei siitä nauttisikaan… 🙂Niin, jokuhan voi olla onnellinen kun ei ole onnellinen….hetkinen…
Jamasa kirjoitti: (13.4.2007 9:23:47)
clap kirjoitti: (13.4.2007 8:32:46)
Golfista nauttiminen on vähän niin kuin elämän onnellisuus. Aina sanotaan, että pääasia että on onnellinen. Miksi elämässä tavoitellaan onnea, mikä itseisarvo se on? Eikö golfissakin ole pääasiassa että pelaa vaikka ei siitä nauttisikaan… 🙂Niin, jokuhan voi olla onnellinen kun ei ole onnellinen….hetkinen…
Taisi jo lipsahtaa OTn puolellle tämäkin ketju, joten on aika astua kuvaan. Itse olen sitä mieltä, että onnellisuus on yliarvostettua amerikkalaista hömppää. Kunnon tasaista, ajoittain helmeilevää vitutusta ei voita mikään. Se luo jatkuvuuden tunnetta ja saa tuntemaan itsensä eheäksi.
Kattelin tuossa Verizon Heritage kisaa ja Par3 194 yardia, niin Elsi löi i7:lla ja määrämittasen…ilmassa…eikä näyttänyt edes repivän…vähän vuoti vasemmalle..johtu varmaan mailamerkistä 🙂
Pitkälle lyövien salaisuudet (oikealta lyöville)
* back svingin alussa lapa pakenee kokolailla suoraan taaksepäin
* ranteet koukistavat mailan sivuprojektiossa pystysuoraan kun vasen käsi on vaakasuorassa
* varren suuntainen Laser-säde kulkee pallon ja kohteen välistä suoraa pitkin (taaksepäin)
* back svingin huipulla kyynärpäät ovat melko lähellä toisiaan ja oikea kyynärvarsi melkein pystysuorassa ja oikea polvi koukussa
* vaihto back svingin ja down svingin välillä on mahdollisimman pehmeä ja maila voisi ajatuksellisesti jäädä yläkuolokohtaan vaikka vasen lonkka jo aukeaa
* hartiakierto tehdään ns. planella eli ei liian vaakasuorassa (vasen olka liian ylhäällä) tai liian pystyyn (selkärangan kulma säilyy)
* oikea kyynärvarsi hakeutuu oikeaan kylkeen down svingin alkajaisiksi
* kun maila osuu palloon niin tunne pitäisi olla, että nyt tulitetaan täysiä, kyynärpäät ovat edelleen lähellä toisiaan ja vasen olka on korkealla (ei väisty vasemmalle)
* lyö pallon sisäposkeen (sisältä ulos)Harjoitteita
lyö wedgellä puolisvingiä siten, että osumahetkellä koko kroppa ’työntää’ palloa
lyö rauta viitosella puolisvingiä (vasen käsi vaakasuoraan) ja aloita down svingi painovoimalla. Koita sittemmin lyödä niin pitkälle kuin mahdollista
tarkkaile, että rannekulma laukeaa myöhäänMuista, että pitkälle lyövillä on helvetilliset pohje-, reisi-, vatsa-, sormi- ja kyynärvarren lihakset ja hyvä koordinaatio. (vatsaliike, syväkyykky, ponnistus, puristus). Silmät kiinni ja jalka ylös, hei älä kaadu. Svingi silmät kiinni. Svingi pallon kanssa vain vasemmalla kädellä rauta 7 (tahi jopa 8) pienellä draw kierteellä 100 m (no ei kymmenen palloa riitä, kokeile kymmenen koria).
Joka jaksoi tänne asti lukea, niin olen samaa mieltä, että keltaiselta tiiltä pelattaessa lyöntipituus ei ole ongelma jos kahdella lyönnillä lähtee ihanneolosuhteissa noin 450 m. Draivi noin 250 m ja väylältä 200 m. Valkoinen tee voisi vaatia jopa enemmän pituutta. Eri asia on jos tarkoitus on vain pärjätä kotikentällä, joka on lyhyt.
Niin kuin moni jo on aiemmin todennut, niin paras tulos saavutetaan (useamman vuoden) yhteistyössä PGA Pron kanssa.
Herbus kirjoitti: (13.4.2007 23:08:37)
* varren suuntainen Laser-säde kulkee pallon ja kohteen välistä suoraa pitkinTuollaista en ole kyllä nähnyt kellään! Eikös tuollaiset optiset laitteet ole kiellettyjäkin?!
Herbus kirjoitti: (13.4.2007 23:08:37)
* lyö pallon sisäposkeen (sisältä ulos)Poskeen sisältä ulos -juttua voisi kyllä kentällä oikeasti kokeilla mutta lyömään en vaimoani ala!
Herbus kirjoitti: (13.4.2007 23:08:37)
Muista, että pitkälle lyövillä on helvetilliset pohje-, reisi-, vatsa-, sormi- ja kyynärvarren lihaksetEi pidä paikkaansa. Yllättyisit jos näkisit kuinka pitkälle näilläkin naruilla huidotaan.
Herbus kirjoitti: (13.4.2007 23:08:37)
Svingi pallon kanssa vain vasemmalla kädellä rauta 7 (tahi jopa 8) pienellä draw kierteellä 100 m (no ei kymmenen palloa riitä, kokeile kymmenen koria).Ylipainavien esineiden lyöminen saattaa todella auttaa mutta voi karsia myös maila-arsenaalia melko lailla.
NimetönOhessa erään pitkälle lyövän pelaajan näkemyksiä siitä, kuinka lyödään pitkälle. Saattaa olla hyvä muistaa, että tämä on silti vain yhden henkilön ajatuksia siitä mistä lyöntiin saadaan voimaa. Muitakin tapoja on…
Kokeilkaapa lyödä sulkapallossa jäykällä ranteella ja sitten vähemmän jäykällä. Kesti vain itselläni vähän aikaa, ennen kuin osasin soveltaa tuota golfiin.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Lyhyt lyöntisyys