Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Lyhyt lyöntisyys
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Nyt alkaa jo epätoivoon vaipua, lyhyt lyöntisyys on ollut ongelmani niin kauan kun olen pelannut. Toivoisin että täältä voisi saada jotain hyödyllisiä vinkkejä. Raudoilla lyön, p=90m ja r5=145m, draivit n. 190-210m. Pelannut olen 4 kautta ja tasoitus 12 tuntumassa. Nyt tuntuu kyllä siltä että lyönteihin pitäisi saada mittaa jos kehitystä golfin saralla halajaa. Varmaankin joitain oivalluksia on kaikilla pitkälyöntisillä, eli vinkit kiertoon.
Pitäisiköhän minunkin alkaa lyömään lyhyitä lyöntejä että saisin tasoituksen tuolle tasolle. En osaa mitään hyvää vinkkiä antaa mutta asiantuntijoita saattaisi auttaa seuraavat tiedot: Ikä, sukupuoli, pituus ja yleinen kuntotaso. Ja tietysti nykyiset välineet. Mailanpäännopeus lyödessä olisi vielä plussaa.
En tiedä miten svingisi itse miellät, mutta downsvingissä vedä mailaa, älä työnnä.
Kyllä noilla lyöntimitoilla pystyy pelaamaan alle sinun tasoituksesi, se on varmaa.
Jos lähipeli ja putti on kuosissa, ei pitäisi olla suuriakaan ongelmia ainakaan noilla mitoilla pelata alle tasoituksen 12. Onhan se nähty jo niin ikuisen monesti näissä ammattilaisten skaboissakin (juu, huono vertaus amatööreihin, mutta silti), ettei pitkillä lyönneillä todellakaan tee mitään, jos muu peli on kuraa tai lähellä sitä..
Nykyään huolestuttaa kyllä muutenkin nuo monien (etenkin junnujen) puheet siitä, kuinka lyö draiverilla 250m ja sitten ainoa asia mitä reenataan on draivit. Tuolla tavalla kun ei yksinkertaisesti pysty olemaan hyvä pelaaja. (Joo on niitä poikkeuksiakin, yleistän nyt kuitenkin.)Lähipeli kunniaan.
Kyllä kysyjä on oikeassa siinä, että on huolissaan lyöntiensä pituuksista. Lyhyitä ne nimittäin ovat, ja reilumpi pelitason nostaminen vaatisi kyllä 20-30% lisää pituutta perusmittoihin, reserviin vielä enemmänkin. Valitettavasti.
On asia mitä kaikki lähipeliuskovaiset eivät aina halua ymmärtää. Huonollakin tekniikalla voi kehittyä tarkaksi lähipelaajaksi, mutta pitkälle lyövää ei sellaisesta koskaan tule ja tuloskehitys tökkää turhan pian. Kääntäen: jos opit lyömään pitkälle vaivattomasti, on se merkki perusteiltaan toimivasta svingistä, jonka varaan voi rakentaa muut pelin osa-alueet.
On päivänselvää, että jälkimmäisessä tapauksessa kehityspotentiaali on ihan toista luokkaa.
Itsekin olen aina ollut lyhytlyöntinen, p=100m ja r5=150m, eli aika samoissa mitoissa kuin sinullakin. Suurin syy lyhyisiin lyönteihin omalla kohdalla on lantio, joka ei downsvingin aikana käänny, vaan työntyy alta pois ja näin lyönnistä katoaa kaikki voima.
Parina edelliskautena olen kuitenkin panostanut paljon enemmän lähipelin harjoitteluun, koska uskon sen tuottavan parempaa tulosta kuin pitkät lyönnit. Tulosta onkin syntynyt, kaudella 2005 händäri tippui 7.4 -> 6.0 ja viime vuonna 6.0 -> 4,5.
Jos kaipaat lyöntiisi pituutta, suosittelen yksityistuntien ottamista prolta. Jos haluat tiputtaa händäriäsi, onnistuu se myös tarkalla lähipelillä.
J.J. kirjoitti: (9.4.2007 22:39:39)
On asia mitä kaikki lähipeliuskovaiset eivät aina halua ymmärtää. Huonollakin tekniikalla voi kehittyä tarkaksi lähipelaajaksi, mutta pitkälle lyövää ei sellaisesta koskaan tule ja tuloskehitys tökkää turhan pian. Kääntäen: jos opit lyömään pitkälle vaivattomasti, on se merkki perusteiltaan toimivasta svingistä, jonka varaan voi rakentaa muut pelin osa-alueet.
En pidä itseäni lähipeliuskovaisena, vaikka sitä erittäin tärkeänä pidänkin, mutta huonolla tekniikalla ei kyllä kovin tarkaksi lähipelaajaksi mielestäni tulla. Huonolla tekniikalla ei tosin tulla sen kummemmin hyväksi draivaajaksikaan tai muuten pitkälle lyöväksi pelaajaksi, ei siinä sen ihmeempää. Jos taas swingi on hyvä, yksinkertainen ja hyvin toistettava, on pallon lyöjä erittäin potentiaalinen pitkälle lyömisessä, sekä lähipelissä.
Kiitoksia jo vinkeistä. Koen lyhytlyöntisyyden ongelmaksi koska joudun ponnistelemaan 150m lähestymisien kanssa jotka tuottavat ongelmia koska tarkuuden sijasta minun pitää keskittyä lyönnin mittaan. Jos draivit olisi esimerkiksi 20m pitempiä olisi helpompaa kun lähestymisissä saisi keskittyä tarkuuteen ja sitä myötä myös palloon osuminen olisi tarkempaa. Lähipelini on kohtuulisella tasolla tietenkin parannettavaa on aina. itse koen myös että lyhyen lyönnin yksi syy on etten pysy pallon takana osumahetkellä (Bägimaster). Donswingissä todellakin työnnän mailaa oikealla kädellä eli kiitos J.J, kokeillaan.
Itselläni myös raaka punttisalitreeni toi tulosta. Lantion kääntyminen ja painonsiirron tarkkailu on myös tuonut varsinkin pitkiin mailoihin lisää metrejä.
Jeps, ainakin osasyy selvisi tuosta viestistäsi. Jos tuollainen tunne on osumassa, ei mailanpää millään vapaudu tehokkaasti.
Silloin kun homma on synkassa, ainakin meikäläisellä tulee tosiaan tunne siitä että mailan kahva todella kiskotaan alas huipulta, ja sitten vain annetaan mennä, ilman pienintäkään pakottamista/työntämistä/lyömistä jne.
Kannattaa ajatella lätkälämäriä, ja tehdä sitten golfsvingissä kaikki täsmälleen päinvastoin.
samoissa mennään pituuden ja tasotuksen kanssa.
nyt olen ’kiinnostunut’ ns. luonnollisesta swingistä. siis painon siirto on avain onneen. suosittelen lukemaan Knudsonin kirjan aiheesta.
käytännössä tää kesä näyttää saako aiheesta kiinni oikeesti ja mitä käy lyöntien pituudelle…Useimmiten käynnit prolla auttaa.
oketti kirjoitti: (10.4.2007 9:30:23)
… Koen lyhytlyöntisyyden ongelmaksi koska joudun ponnistelemaan 150m lähestymisien kanssa jotka tuottavat ongelmia koska tarkuuden sijasta minun pitää keskittyä lyönnin mittaan. …Kaikenlainen ponnistelu kielii siitä että valituksi on tullut väärä lyönti. Tai niin no, meitin lyhytlyöntisten osalta valituksi on tullut väärä laji.
Tässä on ollut jo hyviä neuvoja. Vastaavia olen saanut eri ammattiauttajiltakin, jollaisen puoleen suositan sinuakin kääntymään. Käännyn itsekin vielä lisää, ei ole mennyt perille…
Lähipelistä on aivan turha jauhaa tässä yhteydessä. On aivan selvää, että hyvä lähipeli parantaa tulosta kaikilla tasoilla, mutta kyllä minä ainakin olen kiinnostunut myös oppimaan lyömään golfpalloa ihan sillä tavalla oikeasti. Sitten kun niin osaa tehdä, se pallo myös lentää pidemmälle.
Pelaan usein itseäni parempien kanssa, jotka myös lyövät pidemmälle. Saatan hyvällä lähipelillä joskus heidät voittaa, mutta koskaan en pysty pelaamaan samanlaista golfia kuin he. Esimerkiksi kunnollisilla championshiptason kentillä, ei suunnittelijan tarkoittamalta tiiltä(valkoinen) pysty kunnolla pelaamaan, jos ei pallo lennä.Jokaisella pelaajalla on tietysti myös omia rajoitteita asian suhteen, mutta näitäkin asioita voi kehittää mm. liikkuvuutta lisäämällä venytyksin ja muin sekä ihan vaan raakaa voimaa kehittämällä punttisalilla.
Lisää vaan pitkälyöntisten vinkkejä – Kiitos!
Olikohan Janos Uotilan 67 Uudella Tarinalla ihan vaan pelkästään hyvän lähipelin ansiota…?
kebax kirjoitti: (10.4.2007 15:10:17)
oketti kirjoitti: (10.4.2007 9:30:23)
… Koen lyhytlyöntisyyden ongelmaksi koska joudun ponnistelemaan 150m lähestymisien kanssa jotka tuottavat ongelmia koska tarkuuden sijasta minun pitää keskittyä lyönnin mittaan. …Kaikenlainen ponnistelu kielii siitä että valituksi on tullut väärä lyönti. Tai niin no, meitin lyhytlyöntisten osalta valituksi on tullut väärä laji.
Taikkas vaan väärä maila; i5 tai joku mikä se nyt oli niin hyrbidi…
Tuossa ei muuten prot aina auta.
Prot ovat poikkeuksetta kovia pelimiehiä -> alusta alkaen ajatelleet svingin oikein. Eli eivät ole painineet lainkaan samojen ongelmien kanssa kuin monet tavalliset tallaajat.
Ammattitaitoinen pro näkee kyllä liikeradat ja osaa korjata ne, mutta harva, todella harva osaa ja yrittää oikeasti eläytyä potilaan ajatuksiin ja tuntemuksiin svingistään.
Niin kävi meikäläiselläkin. Kovalla treenillä, opiskeluilla ja toistoilla svingi kyllä toimi, liikeradat näyttivät hyvältä, tuloksetkin olivat kohtuullisia ja händäri jotain seiskan paikkeilla. Protkin puuttuivat enimmäkseen pikkuasioihin, kun eivät pahempia vikoja nähneet. Pallo vaan ei kunnolla lentänyt.
Näin jälkeenpäin ajatellen yhtä ainutta oikeaa golflyöntiä en ollut eläessäni lyönyt ennenkuin 6-7 vuoden jälkeen vaihdoin puolta.
Siinä meni samalla lähipeli, lyöntivarmuus ja tulokset, ainakin toistaiseksi ennenkuin innostuu treenaamaan. Tuskin innostuu. Pääpointti on, että tilalle tuli nautinto paremmista lyönneistä. Se fiilis kun pallo lähtee kuin itsestään…
Samankaltaisten lyöntimittojen ja niistä johtuvien muiden pelillisten ongelmien kanssa olen itsekin vuosia tuskaillut 🙁
Viimeisen talven aikana ja pron opastuksella – loppujen lopuksi aika kivuttomastikin – lyönteihini vaikuttaisi tulleen merkittävästi lisää mittaa. Talven simulaattoripelaamisen perusteella puhutaan jopa kymmenistä metreistä, voi kun vain pääsisi ulos kokeilemaan miten pallo lentää!
Prolla käynti ja sovittujen harjoitteitten tekeminen voi siis auttaa.
oketti kirjoitti: (9.4.2007 21:16:07)
Raudoilla lyön, p=90m ja r5=145m, draivit n. 190-210m.Ihan vain uteliaisuuttani kysyn ovatko nämä pituudet pelkkiä lentopituuksia vai sisältävätkö ne myös rullit ?
Juge kirjoitti: (10.4.2007 14:57:51)
samoissa mennään pituuden ja tasotuksen kanssa.nyt olen ’kiinnostunut’ ns. luonnollisesta swingistä. siis painon siirto on avain onneen. suosittelen lukemaan Knudsonin kirjan aiheesta.
käytännössä tää kesä näyttää saako aiheesta kiinni oikeesti ja mitä käy lyöntien pituudelle…Siinä vaiheessa kun alkaa ajattelemaan painonsiirtoa on jo hukassa. Myöskään lyöntimittoihin sillä ei mielestäni ole myöskään merkittävää vaikutusta. Painonsiirtyminen on vain seurausta muusta tekemisestä.
Jokainen on toki omalaisensa yksilö ja erilaiset jutut varmasti vaikuttavat eri tavoin. Itse olen ehkä hyvää keskitasoa lyöntimitoissa. Lihasvoimaa ei ole tarjolla, joten kaikki on saatava aikaiseksi swingaamisella. Kolme merkittävintä asiaa omassa draivissani on pään pysyminen pallon ’takana’, JJ:n tapaan gripistä vetäminen ja loppusilauksen tarjoaa ranteiden vapautuminen kohtuullisen myöhään.Samaa ongelmaa löytyy myös täältä, mutta toivottavasti tähän on jonkin verran tullut parannusta talven swingin hiomisen myötä. Tosin itselläni ei ihan noin paha tilanne ole kuin threadin avaajalla, mutta siltikin lisämittaa tarvitaan jonkin verran kun takatiiltä pitäisi tulosta tehdä. Noh, harjoitukset jatkuvat.
Tuon tekniikan pettämisen muuten olen itse huomannut aika hyvin siitä että sekä rennolla lyönnillä lyöty että ns. niin-paljon-kuin-lähtee -lyönnillä lyöty esimerkiksi rauta-7 lentää sen saman, maksimissaan kai 155m.
yksi tapa lähestyä asiaa on pohtia, että minne voimaa katoaa- ei siis, että miten sitää saa lisää.
piiitkälle voi lyödä lyhyt ja heikkokin, eli kropastasi varmaan löytyy energiaa pidempiinkin lyönteihin ja tod. näk. revit jo ihan tarpeeksi.
osumassa tulee olla rento ja ojennettu ja lapaan pitää saadaa vapautta ja letkeyttä ja siis vauhtia.
Mieti vaikka lapaa!!!
Huolestuin aiheesta, nimittäin lyön itse kutakuinkin samanpituisia lyöntejä. Viime kesän lopussa vasta aloitin, mutta olenko siis lyhytlyöntinen? Lihaa ja voimaa luulisi löytyvän normaalia enemmän, mutta olen vielä kankea. 22-asteisella hybridillä pallo rullii noin 160-170m. Lyöntini on kyllä melko tarkkoja.
draiviratkaisee kirjoitti: (10.4.2007 18:05:49)
yksi tapa lähestyä asiaa on pohtia, että minne voimaa katoaa- ei siis, että miten sitää saa lisää.
Tätä kautta itse lähdin hommaa miettimään ja videointi paljasti kaksi pahinta tehohävikin kohdetta swingissä: kropan pystyakselin liikkuminen sivuttain downswingin aikana ja rannekulman purkautuminen liian aikaisin.
Myös pitää muistaa miten tulee palloon! jos lapa tulee ennen ranteita lyönnit yleinsä korkeita ja lyhyitä (lakaisu) loft kulma loivempi mikä pitäisi olla, kun siihen palloon pitäisi tulla ylhäältä alas, osumassa ranteet pallon edellä niin loft kulma on yleensä se minkä mailan valmistajat on sen tarkkoittanut olevan osumassa.
Tässä tällainen itse keksitty drilli:
Ota alkuasento todella renolla otteella. Käännä vain ranteilla maila maansuuntaiseksi, pitäen käsivarret paikoillaan. pyri tästä asennosta kroppaasi ja siis painonsiirtoa hyödyntäen iskemään palloon niin kovaa kuin pystyt. Pitäen käsivarret passiivisina, mutta niin rentoina, että ne mukailevat vartalosi keinuntaa.
Päädyt luultavasti ratkaisuun, jossa käytät painoasi tanssiaskeleen omaisesti pikaisesti oikealla ja pudotat lantion reippaasti pallon ohi vasemmalle niin pitkälle kuin lonkka periksi antaa. Käsivarret seuraavat liikettä alavasempaan ranteiden pysyessä reilusti lavan edellä. Iske lapa maahan niin kovaa kuin pystyt äläkä toistaiseksi välitä saatosta tai läpi lyönnistä.
Opit ymmärtämään, että (kuten vasaroidessa) voiman avain on kroppaa (käsivartta vasaroidessa) seuraava rento ranevippi. Höyhenen kevyttä, hädin tuskin mailaa kiinni pitävää otetta ei voi tässä liikaa korostaa.
Opit lyömään tuolla pienen pienellä swingillä 100 metrisiä wedgejä (vain hieman liioitellen)
Pointtti on kuitenkin se, että suuria vartalon liikkeitä tai käsivarsien heiluntaa ei tarvita tai niistä ei ole hyötyä, ennen kuin tietää miksi niitä tekee. Laaja ja jäykkä liike, vailla rentoutta ja rytmikästä painonsiirtoa on täysin turha ja tehoton. Etpä mattojasikaan hakkaa tekemällä täyttä hartiakiertoa ja koko ympyrää käsivarsilla.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Lyhyt lyöntisyys