-
JulkaisijaArtikkelit
-
20-30 metriä pitkäksi lyöty draivi ei ole sen parempi lyönti kuin vastaavan matkan greenin yli topattu chippikään.
Ei kenttiä voi suunnitella sinun onnenkantamoistesi mukaan.
Ei tasoituslyöntejä ole tarkoitettu greenillä käytettäväksi, kaksi puttia pitäisi riittää kaikille hyvin pelatulla greenillä. vai kuvitteletko, että 54-tasoituksellisten on arveltu tarvitsevan joka reiällä 4-5 puttia?
mitäh ? Otitko tekstini henkilöhohtaisesti vai mikä tuli?
Draivia ei oikein voi suoralla väylällä lyödä pitkäksi ellei se mene esteeseen. Joten en ole samaa mieltä chippiteoriasi kanssa.
Kaksi puttia pitäisi riittä joka greenillä eikä 54:sien ole arveltu muta kuin lyövän slopen kanssa n.60 yli parin. Ei sillä ole väliä missä ne tulee.
Mutta olen ryhmissäni yleensä huomannut että tasoitukset korkeat juuri sen takia että 20metriin käytetään 3 tai joskus jopa 4 lyöntiä. Joka on yhtä kuin chippi ja 2/3 puttia.
Siis kyllä väylältä pitäisi pystyä lyömään suoraan griinille. Ei ole mitään järkeä tehdä väylää jossa väylälle lyödessään ei pysty lyödä griinille, koska välissä on puu, mutta raffista ja väyläbunkkerista griinille pystyy lyödä suorassa linjassa.
En sanonut että pallon sijainnilla ei ole mitään merkitystä. Siis on aivan eri juttu että pallo on 250m griinistä kuin 150m griinistä väylällä oli siinä välissä puu tai ei. Mutta ajatellaan että väylällä on puu, jonka yli miehet pystyvät lyödä, mutta naisilla korkeus ei riitä, onko reilua että naiset joutuvat chipata puun ali jotta pääsevät löymään griinille? Ennenkuin rupeat meuhkaamaan että golfin ei ole tarkotuskaan olla reilua niin ajattele hieman. Ei golfissa ole tarkoitus lyödä puiden yli vaan pysyä väylällä, mutta jos väylälläkin ollessaan joutuu kierrellä puita ja lyödä niiden yli niin väylä ole golfin periaatteiden mukainen. Jos ajatellaan sitä peliä joka kehittyi links-kentillä joilla harvemmin puita näkee. Sanoin että klubipelaajilla ja ammattilaisillakin pelkästään jo väylään osuminenkin vaikeaa, ja pallon sijoittaminen johonkin tiettyyn paikkaan väylällä on vielä vaikeampaa. Siksi on hölmöä että kärsii jos on väylällä.
Sen verran että kentästä ei kannata tehdä niin pitkää että vain pitkälyöntiset pärjäävät kentällä, kun ottavat käteen rauta seiskan muiden ottaessa puu-vitosta. Siis rauta-7 on paljon tarkempi kuin puu-5 siitä ei voida kiistellä. Heikompi tasoisilla pelaajilla usein ongelmat ovat juuri griinin ympäristössä, ja eniten lyötejä kertyy alle 100 metristä. Monillehan griinibunkkeri on yksi kauheimmista paikoista golf-kentällä. Bunkkerista moni voi ottaa kaksikin lyöntiä ja sitten joutuu vielä chippaamaan ja ottamaan 2 puttia. Klubipelaajat harvemmin harjoittelevat chippiä ja bunkkerilyötiä. Rangella käydää illalla lyömässä ja ennen kierrokselle lähtöä, mutta chippigriinit ovat kumminkin aika vähän käytettyjä klubipelaajien keskuudessa. Olen nähnyt useasti kun pallo heitetään bunkkerista kädellä ja parikin kertaa olen nähnyt että bunkkerista on putattu ulos.
piikkisuora väylä, jolla kaikki avauksen vaikeudet (vesiesteet ja bunkkerit sekä mahdolliset puut väylällä) on sijoitettu klubipelaajan avauksia silmälläpitäen ja pitkän avauksen alastuloalue on jalkapallokentän kokoinen tasanne, ei ole hyvin suunniteltu eikä tasapuolinen. Pitkä avaus ei saisi olla oikotie onneen, vaan siinäkin pitäisi olla riskinsä, (jos ei muuta niin kaltevuutta sen verran, että jatkolyönti hieman vaikeutuu), ja vastaavasti lyhyempi avaus pitäisi olla paikattavissa hyvällä pitkällä jatkolyönnillä.
Klubipelaajia ei pitäisi rangaista väyläbunkkereilla ollenkaan, heille pelkkä väylän pituus tuo riittävästi vaikeutta. Tietysti kakkoslyöntinkin voi vielä väyläbunkkeriin livetä, mutta jos greenille pääsyyn on varaa avauksen jälkeen käyttää kaksi lyöntiä tai kolme, järkevä ja edes sinne päin onnistunut lyönti ei bunkkeriin päädy.Mielestäni kentän pitäisi olla sellainen, että griineille pääsee, par-3 yhdellä, par-4 kahdella, ja par-5 kolmella lyönnillä. Eikohän nämä liene ihan perusasioita. Lisäksi ainakin yhden par-5:en tulisi olla sellainen että todella hyvillä lyönneillä saa eagle-mahdollisuuden. Mahdollisimman vähän sokkolyöntejä, ainakaan sellaisia joista syntyy hankaluuksia sääntöjen tulkinnan kanssa (tai pitäisi olla forecaddie juoksemassa edellä).
Korkeuseroja, vesialueita, ylösnostettuja greenejä ja tiiauspaikkoja sekä bunkkereita pitäisi olla paljon enemmän kuin on Suomessa tapana(ja niissä muuten kunnon hiekka). Doglegeja pitää olla joka suuntaan, sitten vielä hyvä greeni- ja väylänurmi, hoidetut raffi-alueet, niin hyvä tulee.
Ja vielä, jotta kenttä olisi mielenkiintoinen myös ammattilaisille, voisi valkoiset merkit viedä vähintään 50 – 100 metriä keltaisten taakse. Ehkä muutkin pitkälyöntiset pelaisivat mieluummin hieman kauempaa.
Lisäksi tietenkin lyhyet siirtymät ja jokaisen 9 reiän jälkeen pitäisi päästä klubille juomaan kahvit, tai oluset.
tasoituksesi, ikäsi ja seurasi, kiitos ?
Emme me voi rakentaa kenttiä sillä perusteella, että kaikilla pelaajilla on kaikilla väylillä mahdollisuus tehdä paari. Jos ei osaa pelata tai lyönti on lyhyt ja/tai vino silloin tulee bogeja, tuplia, triploja jne. Parit ja birdiet kuuluu niille, jotka osaavat pelata.
Jos jää väylällä puun taakse, täytyy myöntää, että se on oma vika eikä kentän: olisi voinut lyödä pidemmän tai suunnata toisin. Väylälläkin voi olla huonoja paikkoja ja parempia paikkoja. Toiset osaa lyödä puun yli, toiset eivät. Kyllä hyvällä naispelaajalla on mailanpäässä nopeutta ja pystyy lyömään puun yli kuin mies. Ei kenttiä voi rakentaa siten, että turvataan aloittelevan naispelaajan par-mahdollisuus.
Jos ei osaa bunkkerista lyödä sekin on oma vika. Hiomalla bunkkeripelitaitoja, voi paikata bunkkeriin lyömisriskin, lyömällä korkealla prossalla sand-saveja.
Eli yhteenveto: Minun mielestäni on mukava pelata vaikealla kentällä, jossa parin tekemisestä saa jotain tyydytystä. Paljon ikävämpi on pelata kentällä, jossa joka väylällä pitäisi ehdottomasti tehdä paari. Viime kädessä keskusteluhan on ollut täällä väittelyä pitääkö kentän olla helppo vai vaikea. Minä pidän vaikeista kentistä.
Katsokaan nyt sitä Aulangon kenttää esimerkiksi miten puut haittaavat lyöntiä. Sama kun ruvettas rakentamaan painekyllästetystä puusta esteitä eri kohtiin väylälle, niin että esteessä olisi pallon mentäviä reikiä ja sitten saisi toivoa meneekö pallo läpi vai osuuko ’puihin’ avauksessa.
Kyllä sen kentän saa haastavammaksi, kuten Jylan kirjoitti. Ei siihen tarvita enään puurivistöä eteen.
Jotenkin välillä tuntuu, että Severiano ja vieraspelaaja ovat yhdessä ruumiillistumassa olevat kaksi eri henkilöä.
Juu, ei mene yöunet tätä miettiessä, jatkakaa vaan. Väriä tarvitaan aina 🙂
kun menen Aulangolle (tai Ruissaloon, joka myös on luonnonsuojelualueella), tiedän jo etukäteen, että sillä on puurivistöjä, ja otan ne huomioon lyöntiä valitessani, ihan samalla tavalla kuin Aulangon saviset väylät ja pienet, kovat ja kaltevat greenit.
Golfin suuri viehätys on siinä, että kahta samanlaista kenttää ei ole, ja samakin kenttä on joka päivä erilainen. Mutta jos joku välttämättä haluaa päivästä ja vuosikymmenestä toiseen avata ykkösväylän aina draiverilla ja jatkaa siitä greenille aina samalla raudalla, ei minulla mitään sitä vastaan ole; sääli vaan jos kaveri on niin pahasti tasolleen ja tyyliinsä jämähtänyt, että saa sykerön, jos tuuli kääntyy..Näin ei saisi minun mielestäni olla. HUOM! minun mielestäni.
Miksi edes rakentaa kenttää luonnonsuojelukohteisiin. Purkaa tuommoiset kentät pitäisi.
Sääliksi käy myös 🙂
siinä tapauksessa suosittelen ratagolfia, mieluummin sisätiloissa; siellä on aina samanlaiset radat ja olosuhteet, pallon lämpötilaa myöten.
Miksi siirtyisin?
Sääolosuhteuden muuttumisen ymmärrän ja sen , että puita ei niin vaan kaadeta luonnonsuojelukohteissa, mutta……..
Sanoin, että minun mielestäni tämmöisiä puurivistöjä väylällä ei saisi olla. Yksi puu ei kesää tee mutta rivistö. Miksi ei saman tien laiteta metsää väylälle ja sinne tänne muutaman neliön pudotusalue.
Ai niin, tämähän oli vain minun mielipiteeni ja eroaa sinun mielipiteestäsi. Siirryn ratagolfiin. (kumartaa).
Sääliksi käy edelleen 🙂
Kenttähän on kaikille sama, joten jos puut menee väylän poikki niin sitten menee. Meillä pelaajillahan on mahdollisuus äänestää kukkarolla tai toimia aktiivisesti oman klubin kenttätoimikunnassa. Kyllä esim. Pickalassa mm. saha on soinut viimeisen 15vuoden aikana kovastikin…. ja syystäkin. Seasiden nykyisen sisääntulon ns. d-lenkin lähes kaikki griinit on muotoiltu uudestaan kun niissä ei alunperin ollut tarpeeksi tasaista edes lipulle. Griinien edessä olleita puita on kaadettu samalla kun on istutettu paljon uusia väylien väliin, poikittaisia ojia täytetty jne. Kentästä on tullut paljon pelattavampi ja kuitenkin se on säilynyt riittävän haasteellisena kaikentasoisille pelaajille.
Ja Parkin 17 oli ennen oikeasti kapea!
Älkää kitiskö vaan toimikaa 😉
Kukkarolla itse vaikutan…
Asian pointii mitä yritäin sanoa on, että m_i_n_u_n m_i_e_l_e_s_t_ä_n_i ei niitä puita sinne tartte.
Kuten esim: Minun mielestäni olut on parempaa kuin siideri.
Mutta minun mielestäni nyt poistun vkonlopun viettoon. Hauskoja pelejä itse kullekin
minulle mielipiteesi kelpaa oikein hyvin; jos kilpailuissa tietää, että kilpailijoiden joukossa on joku, jonka asenne on se, ettei voi pelata ko. kentällä hyvin, ei tarvitse pelätä jäävänsä viimeiseksi.
PS: Aulangolla on myös muutama ilkeä out-paalu; ne on lyöty pystyyn väylien viereen, ihan kentän rajalle…
Kuka on niin sanonut, ettei voi pelata hyvin?
Ikävä kyllä olet edelleen viimeinen 🙂
Kyllä väylästä voi tehdä vaikean ilman että laittaa puita keskelle väylää. Siis näkeekö tällaista ratkaisua millään major-kentällä? Ei. Koska ammattilaiset eivät suostu pelaamaan sellaisella kentällä.
Siis voidaanhan väylälle rakentaa betonista 20m korkea seinä, laittaa bunkkereihin juoksuhiekkaa, kaivaa griinin ympärille juoksuhauta ja miinoittaa raffit, mutta se ei ole oikea tapa vaikeuttaa kenttää. Vaikeus pitää tehdä suunnittelulla, eikä keinotekoisesti lisäämällä puita väylälle.
Ei suurin osa naisista ei kykene lyömään korkeitä lyöntejä, eikä suuri osa miehistäkään. Ja jos väylälle osuneen avauksen jälkeen edessä on puu jonka yli he eivät pysty lyömään ovat he vaikeusissa. Golfissa ei ole tarkoitus että väylältä joudutaan lyödä erikorkeuksisia lyöntejä, jotta päästäisiin puiden yli. Vaan tarkotus on lyödä suoraan (tai pienellä kierteellä) lipulle oikean mittainen lyönti.
Puiden tarkoitus on olla väylien reunoilla vaikeuttamassa jatkolyöntiä, kun edellinen on epäonnistunut ja lentänyt vinoon. Pallo pitäisi pystyä pudottamaan väylälle mihin kohtaan tahansa niin että siinä kohtaa ei ole puuta. Väylä bunkkerin keskellä väylää ymmärrän, koska sen eteen voi jättää pallon ja jatkaa se takaa lyömällä sen yli, mutta puun yli on todella vaikea lyödä, varsinkin jos se on vain 10m päässä.
ainiin unohdin tiiauspaikkojen piikkilangoittamisen. 🙂
Aina kun jää puun taakse golfissa on lyönyt virhelyönnin. Ei olekaan tarkoitus, että sen pystyy vuoren varmasti paikkaamaan. Jos pystyy nätisti ylittämään puun ja lyömään vielä griinille pelataan kahdella päälle-kaksi puttia peliä. Vaihtoehtona voi olla kiertää puu ja lyödä kolmella päälle.
Suuri osa naisista ei varmasti pysty lyömään korkeita lyöntejä, mutta bogi- tai tuplabogipelaaja saakin ottaa ylimääräisiä lyöntejä. Suurin osa naisista on bogi-, tupla ja triplabogipelaajia.
Ei kentällä olevat puut ole sinne keinotekoisesti tuotuja. Yleensä ne ovat väylän jommassa kummassa laidassa (joskus myös keskellä) pakottaen esimerkiksi sijoittamaan driven jommalle kummalle puolelelle väylää. Jos ei osaa sijoittaa ei pelaa paarista. Minusta melko reilua.
Tour-kenttiä, joissa on todella isoja puita keskellä väylää, tulee ensimmäisenä mieleen St. Mellion Golf Course Cornwallissa. Jack Nicklauksen suunnittelema puistokenttä, jossa pelattiin touria muutamia vuosia (n. 8 vuotta) sitten ja itse Severiano Ballesteros oli todella vaikeuksissa keskellä väylää olevien todella isojen puiden kanssa, mutta lopulta taisi voittaa kisan. Kenttä on tunnettu ja arvostettu kenttä. Loch Lomondissa ja K-Klubissa on myös väylillä puita. Kyllä niitä löytyy paljon lisää, jos todella hakemaan lähdetään.
Mastersia pidetään jonkinlaisena Majorina, eikä ammattilaiset ole mitään joukkopakoa kisasta puuhaamassa, vaikka Eisenhower-tree on entistä pahemmin avauksen tiellä, kun tiitä siirrettiin taaksepäin
puu on Augustan kentän 17 väylällä noin 180 teeltä, 120 vuotta vanha, 20 metriä korkea ja ainakin yhtä leveä, peittää kokonaan väylän vasemman reunan
Niin sitä vaan et siellä paltamossa, ei sitä puuta tiiauspaikoille nähnyt. Niinpä tähtäsin keskelle väylää ja odotti ikävä yllätys. Siksi löin pallon keskellä väylää, koska yleensä se on paras ratkaisu. En ole haukkumassa kenttää, mutta tympäsee vaan tommonen, kun lyö hyvän driven, niin sitten joutuu tekeen ’vällärin’. Mutta samapa tuo. Ne jotka tykkää puista keskellä väylää, niin tykätkää rauhassa ja istuttakaa vaikka lisää jos niin haluatte, se on yksi tapa vaikeuttaa kenttää.
En ole kovin monessa Suomen kentässä nähnyt puuta keskellä väylää ja jos on ollut, niin se on näkynyt tiiauspaikalle asti ja siihen on osannut varautua.
Valitettavasti joudun tuottamaan sinulle pettymyksen. Kyseinen puu ei ole keskellä väylää eikä peitä puoliakaan väylästä, koska ei edes ole väylällä. Vieläkin jää sellaiset 30 metriä tilaa puun oikealle puollelle. Ja koska puu on n.175 metrin kohdalla niin pieni draw niin drive lentää ilmassa puun yli ja laskeutuu kauas puusta, keskelle väylää. Elikkä puu ei periaatteessa tule edes peliin.
Siis Paltamon 10-väylä!!
Kelle sanoit x100
Ainakin Mastersin nettisivujen mukaan puu on väylällä keskellä / vasemmalla. Bobby Jones (se Jones) kertoi jo vuosikymmeniä sitten, että puu vaikeutti avausta, ja 1999 väylää pidennettiin parikymmentä metriä..
mastersin esittelyssä kerrotaan näin:
Located at hole No. 17, the Eisenhower Tree is approximately 195 yards from the Masters tee and left-center of the fairway. The loblolly pine is approximately 65 feet high and about 100 to 125 years old.
Bobby Jonesin kommentti väylästä:
’The pine tree in the fairway, although only a little more than a hundred yards from the tee, has grown to such proportions that it provides a real menace to the tee shot. The proper line of play is to the right of this tree, but also to the left of the big mound and two other trees at the top of the hill. Depending upon the wind, a fine drive may leave a second shot of anything from a good 5-iron to a short pitch.’ — Bob Jones -
JulkaisijaArtikkelit