-
JulkaisijaArtikkelit
-
Minusta taas Kosti Kurosen kentät (mm. Vammala, Wiurila, Parainen) ovat mielenkiintoisimpia pelata. Vaihtelevia, ei tympäänny tasaisen pellon takomiseen edestakaisin. Paraisilla on lisäksi parkkipaikka, range, klubitalo ja ykköstii niin lähellä toisiaan kuin yleensä mahdollista.
Lisäksi ihmettelen miksi Aura golfin kenttää jatkuvasti kehutaan, minun näkökulmastani se on juuri tätä tasamaata edestakaisin. Ja jotta jotain vaikeutta olisi, niin raffit pitää kasvattaa 20 -senttisiksi. Onko siinä sitten ideaa, ettei metrin väylältä sivuun pomppinutta palloa siitä raffista löydy? Mieluummin hukkaan palloni sokkolyönnillä, siinä pelaamisessa on sentään jotain jännitystä ollut.
Nämä on niitä mielipideasioita,joista ei voi kiistellä, mutta…
Kyllä minusta on hienoa painaa, esim. par3 dyynien keskelle voimakkaaseen sivutuuleen ja ylämäkeen. Pitkä heinikko ympärillä. Ainoa mitä näet on voimakkaasti hulmuava lippu dyynin takana. 160 metrin par3- väyläkin on tiukka väylä.
Tämä on links-golfia, hienoa golfia !!!
Tai lyödä par5-avaus dyynien taakse, josta et näe muuta kuin tikun, johon suuntaan suunnilleen on lyötävä.
Eli olen sokkoväylien kannattaja niiden tuomien haasteiden vuoksi. Kyllä ne ovat kinkkisiä pelata itse kullekin.
Suomalaisia hyviä sokkoväyliä on esimerkiksi Lakesiden 9, joka vaatii kohtuullisen pitkän sokkoavauksen, jotta sinulla on mahdollisuus olla kahdella päällä. Vaikka en itse kentästä muuten alkuunkaan pidä, mielestäni 9 on hieno väylä.
Muistaakseni Paltamon 10-reiällä on koivu keskellä väylää, no avasin ihan hyvän suoran driven keltaisilta, ja niin sitä oltiin siinä puun juuressa, välilyönti sivuun ja kolmannella ei voinut haaveillakaan päälle. Tietääpähän ens kerralla, että avaa mieluummin oikealle raffiin kuin keskelle väylää…
Siis sokkolyönnit haastavia vai? Siis ainoa ongelma sokko lyönneissä on että ei näe mihin pallo putoaa ja ei oikein tiedä mihin pitää tähdätä. Nämä hankaloittavat peliä vain sillä tavalla että palloja etsitään kauemmin kun ei tiedetä mihin pallo putosi ja tulos heikkenee kun huomataan että tähdättiinkin ihan väärään paikkaan.
Useimmiten sokkolyönnin aiheuttaa jokin kumpu jonka taakse ei näe, mutta harvemmin tuo kumpu on mikään todella vaikea. Siis että joutuisi lyödä todella hyvin että pääsee sen yli. Eli se kumpu ei tee mitään muuta kuin estä näkyvyyden, joten ei sillä tee mitään jos se ei kumminkaan muuta pelin luonnetta. Siis kyllä kumpuista pitää olla, mutta kannattaa ajatella hieman että miten ne asettuvat kentälle.
Herää kysymys että onko se draivi hyvä jos jäät puun taakse tai joudut lyömään juurelta. Enpä ole vielä sellaisella kentällä pelannut missä puut peittävät väylän koko leveydeltä.
Se Lakesiden 9:väylä ei todellakaan ole mikään maailman paras keksintö.
No, se pitää kuitenkin pelata kuten muutkin, miten olisi kaksi rautaa!?
Kun nyt tälle eipäs juupas linjalle lähdettiin niin lisään oman korteni kekoon vaikka Robusto kehoittikin keskittymään olennaiseen 🙂
Eli puu keskellä väylää ei ole kiva. Ei voi olettaa, että pitää yrittää kiertää se jommalta kummalta puolelta. Kuitenkin se joskus osuu siihen puuhun tai jää juurelle. Yksittäiset puut väylän reunassa taas on ihan ok.
Sokkolyöntien kanattaja en myöskään ole. Ne ovat mielestäni aivan kohtuuton turvallisuusriski. Kellot jää soittamatta. Oho eipäs jäänytkään ja pallo osuu päähän.
Sinänsä haasteen tuojana sokkoväylät ymmärrän, mutta sellaisille kentille ei pitäisi päästää YHTÄÄN vieraspelaajaa (ei nimimerkki) ilman paikallista ystävällisesti neuvovaa peliseuraa tai caddietä.
Tiiauspaikalta taas EI välttämättä tarvitse näkyä väylän kaikki esteet. Kunhan ne suurimmaksi osaksi näkyisi silloin, kun alkaa lyömään sitä lyöntiä, joka yltää esteeseen. Myös dogleg väylillä (jotka sinänsä ok) kaikkien esteiden näyttäminen avauspaikalle on aika hankala homma.
Tälläisen kentän siis suunnittelisi zapal, mutta pelaa kuitenkin missä vaan, kunhan vaan pääsee pelaamaan 🙂
Oletko pelannut Aura golfissa? Minulla ainakin meni muutama tovi miettiessäni toisen väylän avausta. Ilmeisesti siellä vasemmalla outin vieressä olisi ollut tilaa, mutta hieman hämäräksi väylän idea jäi. Toisaalta puut voi olla keskellä väylääkin hyvässä paikassa, kuten Pickala Parkin vikalla.
Se on itse asiassa aika tyhmässä paikassa se Parkin vika puu… Hyvällä avauksella olet juuri puun juuressa tai takana, tai sitten avaus rapisee oksiin.
Ei ilmeisesti ollut puhe että kaikki esteet näkyisivät, vaan ne mihin on 300m matkaa, koska olen kuullut että jotkut amatöörit ja ammattilaiset lyövät niin pitkiä lyöntejä. Tarkennus ehkä vain unohtui esteiden kohdalta.
Se taas ei ole mahdollista että olisi caddiet, tai ystävälliset paikalliset aina ryhmässä, joten voitaisiin vain yksinkertaisesti jättää ne sokkoväylät pois.
Kyllähän kentillä pitää doglegejä olla mutta voitaisiin jättää esim. yli 90asteen kulmat pois, varsinkin jos väylä on vain vajaat 300m . Eli kunnon avaus pitäisi pystyä lyömään, ja kunnon avauksella en tarkoita välttämättä driveriä enkä puu3:sta. Kunhan ei mitään rauta 5.ta pienempää.
Se puu Pickalassa on ihan kivassa paikassa ja nätin näköinen. Kerran putterilla toista lyöntiä puun alta pelanneena se on myös muuttanut allekirjoittaneen pelitaktiikkaa. ko. väylällä on muitakin puita strategisesti tärkeissä paikoissa. Kuitenkin 180-230 metrinen avaus väylälle tarjoaa esteettömän lähestymisen griinille. Golf ei ole pelkkä pituuslyöntikilpailu. Hieno väylä.
Lue lisää: Park18
No onhan tuota tullut pelattua ja vasemmalla on tilaa niinkuin tiesit. Muistaakseni väylää on myös levennetty nykyään oikealle johtuen out-paalujen takana kulkevasta kävely/auto tiestä.
Kyllähän monen mielestä sokkoväylä lisää väylän vaikeutta.
Itsekin sanoit, että ei tiedä minne lyö (muutaman pelikerran jälkeen tosin tietää hyvin tarkasti minne pitäisi). Tämä tuo epävarmuutta ja jokainen golffarihan tietää mitä se vaikuttaa lyöntiin.
Vaikka tietää mihin sokkoväylällä pitäisi lyödä, kyllä se, että ei näe väylää tuo useimmille
epävarmuutta ja tottakai vaikuttaa siten lyöntiin.
Vähän samalla tavalla kuin kapea väylä.
Vaikutukset ovat tietysti henkilökohtaisia
Nimimerkki: sokkoväylien kannattaja
Ihan kohtuullisia rautoja saat naputella, väylällä mittaa 355m, ylämäki huomioon ottaen ehkä 375 m.
Uteliaisuudesta kerropa, miksi väylä ei ole mielestäsi hyvä, koska minusta se on kentän ainoita todella hienoja väyliä.
jos kerran on niin taitava, että pystyy lyömään ’hyvän draivinsa’ – ilmeisesti tahallaan – ainoan väylällä olevan puun taakse, miksi ei tähtää vähän siitä sivuun, että pääsee jatkamaan?
Jos kerran draivi on hyvä siitä huolimatta, että se päätyy maskiin puun taakse, nämä tyypit ilmeisesti laskevat hyviksi draiveiksi myös ne, jotka päätyvät väylän poikki kulkevaan vesiesteeseen, väyläbunkkeriin tai parikymmentä metriä outtiin, kun vaan suunta on vähän lipulle päin.Asiasta toiseen, jos lentokapteeni vetää laskeutumisen kiitoradalta pitkäksi, Finnairillakaan ei tulla sanomaan, että ’hyvä suunta’
Samaa mieltä vieraspelaajan kanssa. Kyllä puut kuuluvat eräänlaisina esteinä golfkentälle siinä kuin bunkkeritkin. Jos draivi jää väylällä olevan puun taakse, niin silloin se draivi _ei_ ollut hyvä. Niin yksinkertaista se on. Ensi kerralla tähdätään sitten vähän vasemmalle/oikealle. Tai ehkä olisi voinut kokeilla pitkää rautaa, joka ei olisi yltänyt sinne puun taakse. Tai sitten opetellaan lyömään draw/fade, millä päästään sieltä puunkin takaa griinille. Turha mussuttaa huonosta väyläsuunnittelusta, jos ei oma taktinen näkemys riitä ottamaan huomioon sitä riskiä, että ’onnistunutkin’ lyönti saattaa jäädä katveeseen. Huono tuuri kuuluu myös golfiin.
Onhan siellä Vammalassa paljon parempia kuin juuri se ysiväylä. On monta syytä miksi en pidä sitä niin erityisen onnistuneena. Sehän on juuri esimerkki peliä hidastuttavasta sokkoväylästä. Ensiksi odotellaan aina valon vaihtumista, vaikka väylä muuten saattaisi olla pelattavissa, mutta kun ei näe.
Ja sitten pelaamisesta. Driverilla on hieman hankalaa nostaa palloa niin jyrkän rinteen päälle ja sitten kun se mahdollisesti onnistuu niin väylälle osuva draivi menee helposti liian pitkäksi, valuu ikävään asemaan alarinteeseen. Jos taas avaa hieman liikaa oikealle raffiin, niin pallon etsimiseen menee tuhottomasti aikaa(sokkolyönti nääs).
Rauta kolmonen tai puu-5 sopivat paremmin, ainakin minulle, niillä saa pallonsa jäämään ko. väylän ylätasanteelle. Sieltä taas pitkää rautaa (160-180 metriä jäljellä) greenille. Greeni sinällään on hyvä ja pitkäkin lähestyminen jää viimeistään takavalliin. Näin sitä muistaakseni olen koettanut pelata.
Mielestäni parhaita väyliä Lakesidessa on vedenylitykset 6,7 väylät. Niihin voi valita monenlaista taktiikkaa, riskiä, seiftiä, aina tarpeen ja pelihuumorin mukaan.
Tämä nyt vanhasta muistista, en ole tänä vuonna käynyt siellä pelaamassa.
Enpä jaksanut kaikkia viestejä lukea alusta asti mutta eräissä viesteissä tuli tämä puu asetelma esille.
Menkääs pelaamaan Aulangon 9 reikäistä missä puut ovat todella oivallisesti sijoitettu ainakin ensimmäisellä, seitsämännellä ja yhdeksännälle väylällä. Siinäpä lyötte puun ohitse, osaatte fadea, drawta tai topperia.
Mutta eikös se niin ole että kun pallo on väylällä niin pitäisi olla esteetön löynti griinille (doglegit erikseen)… siis ei puita edessä. Onhan se kuitenkin niin että draivia on aika vaikea kuitenkin sijoitaa mihinkään, varsinkin klubipelaajilla on sellaisia ongelmia. Niin että lyönti on normaalisti hyvä kun se osuu väylään, mutta sitten jos siinä on puu niin pitää sijoittaa se pallo jompaankumpaan reunaan väylää.
Siis jos on suora väylä niin jos pallon lyö väylällä niin siinä pitäisi olla suora linja griinille. Jos draivin joutuu tähdätä johonkin erityiseen paikkaan väylällä että näkisi lipun on melkein kaikilla ammattilaisillakin vaikeuksia, koska väylä on harvemmin leveämpi siitä kohtaa missä se puu on.
Sokkoväylistä sen verran että kenttä pitäisi pystyä pelaamaan ensimmäisellä kerralla ilman kenttäopasta, paikallista pelaajaa tai muita opasteita. Muuten vieraspelaajia ei voi päästää kentälle.
Kentästä pitää tehdä vaikea esteillä ei sokkoväylillä. Jos kentästä tehdään pitkä niin ainoastaan pitkälyöntiset pärjäävät. Jos kenttä on lyhyt niin pitkälyöntiset pärjäävät tälläkin kertaa paremmin, mutta eivät kumminkaan ylivoimaisesti. Eli kentällä pitää olla tarpeeksi pituutta, mutta kuitenkin niin että kaikki pystyvät pelaamaan normaalia peliä, eli ei tarvitse lyödä rauta-3:lla par-4:sia päälle. Mutta tarkkuutta pitää olla, pelkällä räiskimisellä ei saa pärjätä. Jos ei ole väylällä niin on bunkkerissa tai tuuheassa raffissa.
Missä niin on sanottu että väylältä pitäisi olla esteetön suora linja greenille? Jos pallon sijainnilla väylällä ei ole merkitystä, kyseessä ei ole golf- vaan lentokenttä.
Minkä takia luulet että kenttä, jolla lyhytlyöntiset eivät tarvitse kakkoslyöntiinsä pitkää rautaa tai puumailaa olisi hyvä? Missä kuvittelet että niitä tasoituslyöntejä tarvitaan, greenilläkö?
Ihan tiedoksi vaan, väyläbunkkerit on tarkoitettu pitkälyöntisten kiusaksi, ei klubituupareiden, niillä on vaikeata ilmankin, kun pitää lähestyä greeniä rauta-3:lla tai puulla..Elikkä siis hyvä väylä on sellainen jossa keskellä väylää koko väylän leveydellä on siinä 200m kohdalla metsä, jonka takaa ei näe griiniä, saati sitten lippua.
Mitäs löit siihen puun taakse? No kun ei ole oiken muuta vaihtoehtoakaan kun ajattelin pelata par4:sen par4sena enkä jättää 2lyöntiin 270metriä.
Ja mitä väyläbunkkeihin tulee niin ne eivät yleensä ole pitkälyöntisten kiusana koska pallo lentää kevyesti yli takatiiltäkin. Ja missä sanotaan ettei tuuppari voi lyödä kakkoslyöntiä väyläbunkkeriin ?
Ja yleensä ihmet tarvitsevat niitä tasoituslyöntejä griinillä. Suuren tasoituksen omaavat pääsevät yleensä aika helposti griinin läheisyyteen mutta ottavat aina chippi 2/3 puttia. Tietysti poikkeuksiakin on.
Ja mitä draivin tähtäämiseen puusta sivuun tulee, niin harvempi golfari pystyy lyömään palloa koko ajan 5 metrin tarkkuudella. Puhuttiin hyvästä drivesta joka on kerran 10:stä joka sattumoisin lentää sen 20-30 metriä pidemmälle kuin normaalisti, ja aivan keskelle väylää. Kyseinen lyönti on mahdollinen melkein millä tahansa pitkällä mailalla.
Draivi voi olla hyvä riippumatta mihin se päätyy. Hyväksi driveksi voidaan laskea sellainen lyönti jossa on esim. nappiosuma, haluttu kaari, hyvä svingi tai kaikki yhdessä.
Ja koska tämä harvinainen lyönti menee juuri sinne mihin halutaan ja vähän pidemmällekkin niin ei nämä puut ole aivan oivallisessa paikassa.
Enkä usko että kukaan laskee hyväksi driveksi lyöntiä joka on keskellä väylää outissa. 🙂
Kun noista ’haastavista’ puista tuli puhetta, NGCC-Freamin 2. väylällä on greenin edessä koivu, riippumatta avauksesta se on enemmän tai vähemmän edessä.
Jos puu kasvaa keskellä väylää 200-250 metrin päässä tiiltä, tähtää keskelle runkoa; uskoisin että yhdeksän kymmenestä ei mene läheltäkään! Jos taas satut osumaan puuhun, olet taatusti väylällä.
Tai käy sahaamassa poikki se *******n puu!
Mitenkäs antiikin roomalaiset sen ilmaisivat: -Ei ole vaikeita kenttiä, on vain huonoja pelaajia!
Kuka muistaa vielä tämän viestiketjun avausotsikon??
Jännä juttu kun lähes joka viestiketju käsittelee hetken päästä ainakin jollain tavalla lyöntipituuksia,
toinen ihmetysten aihe on se, että kuinka kaikki pitkälyöntiset ovat löytäneet tämän sivuston, meitä ’lyhytlyöntisiä’ ei taida montaa tällä palstalla olla.
Ei siinä silti mitään, hauskahan näitä tarinoita on lueskella ja kommentoida. Jatketaan…..
Ei tässä paljoa otsikon ohitse mennä.
Nythän keskustellaan siitä mikä on hyvä, mahdollisimman ’pelattava’ väylä – Sellainen tietenkin, minne voi lyödä pitkän draivin. Enkä olisi kovin huolissani keskustelijoiden lyöntien pituuksista.
Kunnon golfari unohtaa välittömästi epäonnistuneet suoritukset, muistissa säilyy vain ne hyvät, pitkät ja suorat lyönnit. Niinhän se pitää ollakin.
-
JulkaisijaArtikkelit