-
JulkaisijaArtikkelit
-
Katselin sivusilmällä koostetta isojen poikien pelistä viikonloppuna. Kun katseli ammattilaisten otteita siinä griinin ympärillä, keksin omatekoisen määritelmän sille milloin käyttää korkeaa ja milloin matalaa lyöntiä:”Matalaa aina kun tavoiteena on upottaa, korkeaa silloin kun päätavoite on ainoastaan saada pallo lähelle reikää.” Pitkästi rullaavalla pallolla on paljon suurempi mahdollisuus mennä kuppiin kuin tuollaisella korkealla nostolla, jossa on usein mukana myös sivukierrettä.
Mistä tiesit pelaajan tavoitteen?
clap kirjoitti: (30.10.2007 0:47:48)
Mistä tiesit pelaajan tavoitteen?Helppoa. Katseli pelurin kehon kieltä lyönnissä, varsinkin lopputuloksen suhteen. Siihen lisättynä sopiva ripaus intuitiota ja arvausta niin se ei ollut edes vaikeaa…
Rullaavaa silloin kun pallon on mahdollisuus rullata hyvin, väylältä, vain vähän raffia edessä ennen greeniä/väylää (pallon pystyy nostamaan, makaa hyvin). Lobby kun pallon ja reiän välillä on pitkälti raffia eikä rullaavaa aluetta ole paljoa. Noin olen ne käsittänyt.
Jätin huonosti avauksessa ketjun tarkoituksen kertomatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan:
Oletteko huomanneet itsessänne erilaista asennoitumista lyöntiin jos lyötte samalta etäisyydeltä rullaavaa tai lobbia? Varsinkin lyönnin tavoitteeseen.
Itse olen huomannut että joskus saa oikeasti keskittymisen kohdistumaan siihen että haluaa pallon sisään. Kaikki ei tietenkään mene, mutta onnistumisprosentti pitkissä puteissa ja chipeissä kasvaa ja ohimenneetkin jäävät paljon lähemmäs kuin normipäivänä.
Matalissa lyönneissä tuo tuntuma säilyy, mutta heti kun joutuu nostamaan palloa, jotenkin fokus siirtyykin siihen että haluaa pallon putavan tiettyyn pisteeseen ja toivoo että se pysähtyy mahd. lähelle sitä paikkaa. Pääfokus ei kuitenkaan ole enää siellä kupin takareunassa.
Isompi maalialue, suurempi hajonta…Tuntuuko kenestäkään tutulta?
Parti PersiMonni kirjoitti: (30.10.2007 8:25:06)
Matalissa lyönneissä tuo tuntuma säilyy, mutta heti kun joutuu nostamaan palloa, jotenkin fokus siirtyykin siihen että haluaa pallon putavan tiettyyn pisteeseen ja toivoo että se pysähtyy mahd. lähelle sitä paikkaa. Pääfokus ei kuitenkaan ole enää siellä kupin takareunassa.
Isompi maalialue, suurempi hajonta…Tuntuuko kenestäkään tutulta?
Tiedä häntä tavoitteesta, mutta mitä vaativampi nosto, sitä enemmän kädet tärisevät ja hiki helmeilee otsalla….
Henk. koht. yritän aina ajatella mielessäni lyönnin kaaren, alastulopaikan ja rullit, sen jälkeen yritän realisoida tuon ajatuksen. Minulla chippaaminen (ja lobbaaminen) on niin vaihtelevaa laadultaan, etten juuri koskaan yritä palloa kuppiin, vaan niin lähelle reikää, että varmasti selviän yhdellä putilla. Liian paljon menee eforttia sen puhtaan osuman tuottamiseen, ei riitä paukut muuhun…
Tykkään nostella omalla 58 sändärillä griinin ympäristössä. Välillä jopa niin paljon, että erityisesti harjoituskierroksella tulee lyötyä sellaisiakin, joissa rautaseiska olis järkevämpi. Mutta sitten kisoissa maila tilanteen mukaan.
Eli jäi vastaamatta: chip’n’run on mulla vähän niin kuin pitkä putti, tuntuu siltä, että kyllä se silloin tällöin aina menee. Nostoissa mielessä tosiaan enemmän se, että olis mahdollisimman lähellä kuppia, eli pituuskontrollia lähinnä.
Juu… kyllä nekin silti joskus uppoavatSiis ehdottomasti matalaa jos on scoresta kyse. Siksi olen opetellut sellassia noin 20m vedettäviä matalia stoppareita, ai että ne on tarkkoja.
Mutta jos on muuten vain pelaamassa ja nautiskelemassa niin Lobia lähetään vetää joka paikasta.
Se on musta vaan niin sika makee lyönti.
Mulla on aina ajatuksena lyödä korkeammalle kuin mitä matkaa on. 🙂
sikis mulla on Gougarin 64 asteinen Lobsteri. 🙂
Se on vihanen työkalu. 🙂Parti PersiMonni kirjoitti: (30.10.2007 7:54:56)
clap kirjoitti: (30.10.2007 0:47:48)
Mistä tiesit pelaajan tavoitteen?Helppoa. Katseli pelurin kehon kieltä lyönnissä, varsinkin lopputuloksen suhteen. Siihen lisättynä sopiva ripaus intuitiota ja arvausta niin se ei ollut edes vaikeaa…
Eli perustit tuon teoriasi pelkästään näköhavaintoihin, korkeat lyönnit jäivät vain reiän lähelle, kun taas chip&runit ’haastoivat’ reikää paremmin? Lisäksi oletat teorian julkistaessasi, että ammattilaiset onnistuvat aina siinä mitä yrittävät + tuo intuitio. Eli jos halusivat upottaa, yrittivät matalaa rullivaa ja onnistuivat laittamaan ainakin läheltä, jos taas halusivat saada ’vain lähelle’ niin löivät korkean noston ja nekin onnistuivat.
Öööö… miksi he eivät aina halunneet upottaa, tai yrittää upottaa? Miksi he tyytyivät joskus saamaan vain lähelle? Eikös palloa yritetä mahdollisimman vähillä lyönneillä reikään – ainakin ammattitasolla?
Olisiko oikea teoria kuitenkin se, että pelimiehet lyövät aina matalan silloin kuin pystyvät? Ellei rullivaa lyöntiä pysty pallon tai reiän sijainnin vuoksi laittamaan niin on pakko nostaa korkeammalle ja olla valmis ’tyytymään vähempään’?
Olin katsomassa yhden iltapäivän Portugal Mastersia reilu viikko sitten ja täytyy sanoa että tämä työskentely griinien vierestä jäi hieman askarruttamaan mieltä.
Meininki oli nimittäin sitä että esim. tämän griinin läheltä 90% löi lobbia vaikka oli joskus vain 5m lipusta siedättävän raffin pinnassa:
http://www.oceanicogolf.com/courses/algarve/victoria/victoria_-_17.html#anchorHurjan näköistä nimittäin kun löydään tosi kovaa 5m lobbia niin että 10m lyönti olisi vedessä..
Näytti myös siltä että reikään ei yritetty vaan 1-2m reiän alle vaikka olisi vain par-putti tarjolla. Välillä kyllä tuntui ihmeelliseltä koska siihen jäi usein se 2m putti joka ei läheskään aina uponnut. Päättelin että kyseessä täytyy olla hieman arvaamattoman raffin (n 5-10cm) eliminointi ja yleispätevä ’no-brain’ ratkaisu: Sellainen hidas chip’n’run nimittäin voi takertua jolloin jää pitkään. Ehkä tässä on myös muotijuttu kun Tiikerikin pärjää lobbilla niin hyvin…?Erityisesti mieleen jäi kun Andres Romero ensin veti kakkosen kiveen ja kimmoke veteen ja merkkari Westwood ansiokkaasti vettä uhmaten tasapainoili kivien päällä pallon haussa hymyssä suin. No droppi 10m lipusta-epäonnistunut n. 7m lobbi metrin lyhyeksi greenistä-siitäkin paikasta lobbi (!) 5m ylipitkänä, vielä 2 puttia > tupla.
clap kirjoitti: (30.10.2007 19:55:31)
Olisiko oikea teoria kuitenkin se, että pelimiehet lyövät aina matalan silloin kuin pystyvät? Ellei rullivaa lyöntiä pysty pallon tai reiän sijainnin vuoksi laittamaan niin on pakko nostaa korkeammalle ja olla valmis ’tyytymään vähempään’?Samoilla linjoilla ollaan, itseilmaisemisen taito on aina joskus hieman kateissa. Vähän niinkuin puttitatsi…
Juuri jotain tuollaista ajoin takaa; Lähelle ammattikaveri saa kummalla tavalla tahansa, mutta eivät halua ”hukata” yhtään paikkaa upottaa. Upottaminen on todennäköisintä rullaavalla pallolla.
Jos on saanut lobby lyönteihin varmuuden, on ’helppoa’ keskittyneenä määritellä lyönnin pituus (laskupaikka plus rulllit). Välillä bägissä on 60´tilalla 64´asteinen.
Kun lyönti toimii, uskon että pallon tiputuskohta ja ns. löynnin hallinta on helpompaa, kuin rullaavalla chipillä.
Mikäli kenttä on kuiva tai maasto muuten ’epäilyttävä’, suosin ns. chip+run lyöntiä ja aina on ajatus kuppiin suoraan. Ilmeisesti se keskitetty ajatus tekee sen, että kierroksella yksi menee aina kuppiin tai kolahtaa tankoon, jää kupin lähelle.
(huom. tässä vain omakohtaisia kokemuksia kerrottuna 🙂Heh.. oisitpa ollu tänään Mediterraneossa sennujen kisan jäljiltä. Tuulessa kun lobistakin tuli griinille laskeuduttuaan chip’n run 🙂 Oikeesti liukkaille ei kyllä voi rullaavaa harkita kun ylämäkeen….kaikki muut karkaa. Ja huom. nyt siis puhutaan oikeesti liukkaista griineistä.
Mulla ois vähän alkuperäsestä aiheesta semmonen käsitys, että aika paljon vaikuttaa, onko tuo lyönti edes mahdollisten upotettavien listalla. Silloin varmasti mennään enemmän matalana. Ruffista… voi kun osais oikeesti lobin.
Minä pistän ainakin harkka kierroksilla raffeista lobeja full swingillä ei ehkä mene sisään tai edes greenille mutta suhteellisen hyvin onnistuessaan antaa hirmuisen tyytyväisyyden tunteen.
ms wedge kirjoitti: (30.10.2007 20:24:50)
Mikäli kenttä on kuiva tai maasto muuten ’epäilyttävä’, suosin ns. chip+run lyöntiä ja aina on ajatus kuppiin suoraan. Ilmeisesti se keskitetty ajatus tekee sen, että kierroksella yksi menee aina kuppiin tai kolahtaa tankoon, jää kupin lähelle.
(huom. tässä vain omakohtaisia kokemuksia kerrottunaJoopa joo. Tuota voisi kutsua jo emävalheeksi. Pistät siis keskimäärin kuppiin (tai tankoon) yhden chipin per kierros? Ilmeisesti olet alkanut kisata Jukan ja Aapelin kanssa?
Katsotaanpa, paljonko ammattilaisilla on 0-putin greenejä? Mallorcan kisan 20 ensimmäistä, yhteensä 80 kierrosta ja vain 16 nollaputtia eli yksi viittä kierrosta kohden. Tulos oli samankaltainen kuin joskus aikaisemminkin sen havaitsin olevan. Ammattilaisilla saattaa olla kierrosta kohden chippejä vähemmän kuin tuupparilla, mutta he ovat taatusti lähempänä lippua kuin tuuppari. Edes tangosta pois kierähtäneitä ole monivuotisen katsojakokemuksen perusteellaa kovin paljon lisää.
Asiaa voisi lähestyä myös vertaamalla puttaamiseen, joka on jokaisella golfarilla chippaamista tarkempi keino. Yksi chippi kuppiin tai tankoon per kierros merkitsee tuommoista 10 prosentin osumistarkkuutta. Pelzin keräämien tietojen perusteella PGA-ammattilaiset upottavat 9-metrisistä puteistaan 4-8 prosenttia. Siis selvästi huonommin kuin sinä chippaat.
Ettet vaan pikkuisen liioitellut?
Vastaan kuitenkin!
Eihän tossa ole kuin:
1) Alusta eli karkeasti väylä, semiraffi ja raffi =3
2) matka + mahdolliset esteet = 2
3) matka griinillä = 2
eli 3x2x2 = 12 eri skenaariota, noin karkeasti eli raffisti. Ja siihen vielä sitten tilanteeseen sopiva oma maila i6, i8, PW, S/LW eli vaikka 12×4 ~ 50 erilaista lyöntiä, kun kysyttiin kahta. SnagaXP toi sitten tämän matalan stopparin esille, pidettäköön sitä kolmantena lyönteenä tehtävän ratkaisuun.SS:
– korkea pysähtyvä eli lobi usein ylitettäessä jotain (esim. oma bägi) ja/tai kun lippu on lähellä kanttia. Siis sitä kanttia mistä tullaan.
– matala rullaava eli peruskippi väylämittaisesta ruohosta ja kun on paljon väylää ja / tai griiniä rullitteluun JA viimeisimpänä, mutta ei missän tapauksessa vähäisimpänä
– matala pysähtyvä eli painettu / punchattu vähän pitempi kippi. Tämä vain pelimieheille ja niille ei tarvi kertoa, mistä tätä käytetään. Tämä on mielestäni näistä vaikein (ja kun osaa niin paras), mutta myöskin monipuolisin ja muunneltavin.PS taidankin ottaa tämän viimeisimmän oikein erityishuomioon pikkuhiljaa alkavalla hallikaudella…
Tämän kauden kotikentän päätöskierroksella viimeinen lyönti rautaysillä kernin reunalta kippoon.
Tyydyttävä olotila siitä kehkeytyi.AAH kirjoitti: (1.11.2007 19:35:41)
Tämän kauden kotikentän päätöskierroksella viimeinen lyönti rautaysillä kernin reunalta kippoon.
Tyydyttävä olotila siitä kehkeytyi.Tuohan tarkoittaa sitä, että kortiin saa merkitä mukavia numeroita. Vähintään par on pelastettu, ehkäpä kuitenkin birdie, tai kukaties, jotain vielä muikeampaan. Vähintään tyydyttävä tapa päättää kausi!
Johtaja XXL kirjoitti: (1.11.2007 19:45:56)
AAH kirjoitti: (1.11.2007 19:35:41)
Tämän kauden kotikentän päätöskierroksella viimeinen lyönti rautaysillä kernin reunalta kippoon.
Tyydyttävä olotila siitä kehkeytyi.Tuohan tarkoittaa sitä, että kortiin saa merkitä mukavia numeroita. Vähintään par on pelastettu, ehkäpä kuitenkin birdie, tai kukaties, jotain vielä muikeampaan. Vähintään tyydyttävä tapa päättää kausi!
Kartanokentän viimeinen väylä on 160-metrinen parkolkki.
Tiillä sanoin kavereille, että nyt lähtee kauden viimeinen lyönti. Joku Tuomas tai muuten epäilevä hieman hymähti, mikä minua heti häiritsi suunnattomasti ja ilmeisesti sen takia löin aivan lipun linjassa, mutta jäi hiukan vajaaksi, n.110m., siis vajaaksi.
No, toinen lyönti olikin jo selvästi parempi, suunnassa sekin, mutta pituutta n.101,5m.
Siitä siis chippasin perille asti.
Jos olisin Monty, niin tunteet olisivat huomattavasti ristiriitaisemmat, kuin nyt.Ja mitä tuohon mielikuvaan lyönnistä tulee, niin…
Tapojahan on monenlaisia, jopa isoilla pojilla. Jotkut kuvittelevat mielessään sen pallon siitä nousevan hienosti ja tipahtavan juuri siihen mihin halutaan ja siitä tietenkin rullaa kuppiin. Muuta vaihtoehtoahan ei kannata edes miettiä. Ja sitä tapaa, miten kuvittelee sen pallon menevän reikään on sitten muunlaisiakin. Voi vaikka alkaa miettimääm pallon kulkua kupista siihen paikkaan missä se nyt on. Tai vaikka miettii siihen jonkun valkoisen viivan jota pitkin menee (putissa varsinkin). Tai ihan miten vaan kunhan se toimii sinulla kunhan näkee sen sielun silmillään menevän kuppiin.
Summa summarun, tavoiten on aina saada se pallo kuppiin. (nyt voi sitten pilkunnussijat astua kehiin)
Sorry, tässä ei nyt ollut varsinaisesti tuohon alkuperäiseen aiheeseen liittyvää kuin hämärästi vaan.
Viimeksi pelatulla kiekalla 2 chippiä sisään, molemmat birdie…toinen 4 m pikku pomppu ja sitten n. 7 metriä korkeampi alas viettävälle greenille. Kumpikin huippuchippejä, vaikkei olisi pudonneet, olisivat jääneet alle 20 cm kupista. Ja, molempia todella koetettiin kuppiin. Harvinaista, en muista koska olisi käynyt (onkohan ikinä uponnut kahta chppiä/kierros?) vastaavasti.
C,hippi pitää pelata siten että se on juuri oikean mittainen, pysähtyy reiän kohdalle. Silloin tällöin ne vaan uppoaa. Matalat rullit ja stopperit on vaikeampi saada jäämään oikeaan mittaan. Korkeammat neppaukset (ovat helpompia) pysyvät paremmin mitassa, ja uppoavat paremmin.
Se millainen lyödään riippuu etäisyydestä, greenin kallistuksista, mahdollisista esteistä välissä, miten, missä pallo makaa(tärkein juttu) ja kuinka paljon esim. greeniä on käytettävissä rullausta vasten. Ja, silläkin on ( eniten) merkitystä miltä itsestä tuntuu.
Sanoisin että muuttujia on niin paljon ettei pysty mitään sääntöä laatimaan.
Lee Trevino sanoisi todennakoisesti vielakin etta para on saada pallo vierimaan niin pian kuin mahdollista. Phil Mickelson loisi $20 vetoa, etta han lyo pallon suoraan ylos ja saa sen siten lahemmaksi reikaa. Totuus lienee jossakin silla valilla.
tervolalainen kirjoitti: (3.11.2007 0:05:52)
Lee Trevino sanoisi todennakoisesti vielakin etta para on saada pallo vierimaan niin pian kuin mahdollista. Phil Mickelson loisi $20 vetoa, etta han lyo pallon suoraan ylos ja saa sen siten lahemmaksi reikaa. Totuus lienee jossakin silla valilla.Kenen totuus?
tervolalainen kirjoitti: (3.11.2007 0:05:52)
Lee Trevino sanoisi todennakoisesti vielakin etta para on saada pallo vierimaan niin pian kuin mahdollista. Phil Mickelson loisi $20 vetoa, etta han lyo pallon suoraan ylos ja saa sen siten lahemmaksi reikaa. Totuus lienee jossakin silla valilla.Täällä:
callaway, Phil kertoo hieman asiaa sivuavasti videolla ’the short game’. -
JulkaisijaArtikkelit